Viime viikonloppuna kävin ajelulla. Nemin kanssa. Pyhäjärvellä. Siellä oli agilitykilpailut. Jonkun koulun sorakentällä. Kenttä tuntui rataantutustumisessa huonolta, irto kiveä ja niiden aiheuttamia möykkyjä, mutta eipä sitä radalla kipittäessa aatellut, että onko hyvä vai huono alusta. Joten kaippa se kuitenkin sitten ihan ookoo oli. En ollut ennen kisannut Pyhäjärvellä. Tuomarina tuolla toimi ruotsalainen (hyvin suomea puhuva) Timo Vertainen.
Ensimmäisenä oli hyppyrata. Näennäisen iisi rata. Alussa tosi pitkät estevälit. Ja alussa myös sellaista kohtuu suoraviivasta menoa kentän toiseen laitaan. Muttei kuitenkaan niin, että ois voinut ite napottaa jo valmiiksi siellä kentän toisessa laidassa. No niinpä niin. Enhän mä mihinkään ehtinyt.
Joskus oon kuullut, että joidenkin pitää viritellä koiraa ennen kisasuoritusta. No virittelyä tietysti voi olla monenlaista. Ja onhan meillekin Nemin kanssa muodostunut tietyt rutiinit. Mutta mitään sellaista mun ei todellakaan tarvitse tehdä jolla saisin siihen vauhtia lisää. Se koira virittää itse itsensä, kun se katsoo kun meitä edeltävät koirat ampaisevat radalla ja menevät siellä radalla. Nemille pukkaa saalisvietti jouset melko korkialle tuossa vaiheessa. Tai mikkä lie. Jos ei koira ois narussa niin varmaan lähtisi perään.
Että joo. Rannalle jäin ruikuttamaan. Noin niinku kuvainnollisesti. Myöhässä olin ja ihan jatkuvasti. Satamiljoonaa kieltoa tuli kun koiralla palo hihat kun ei tullut käskyjä/ohjauksia ajoissa.
Seuraavana sitten aksaradat. Joista ensimmäiseen mietin aan jälkeisiin hyppelyihin ohjauksia ja sitten totesin, että koska Nemin kisakontaktit harvemmin ovat kaks-kakkoset niin en voi suunnitella rataa niin, että "kun toi ny pysyis tuolla niin tää sitten menis tonne jo valmiiks ja..." Joten suunnittelin seukki ohjauksen niin, että koira suorittaa vauhilla sen aan ja jatkaa siitä matkaa. Ja koska se jatkaa matkaa niin se myös etenee, joten mä voin tehdä leikkauksen seur. hypylle. Jos oisin siinä ohjauksessa kokeneempi (ollaankohan tehty se kerran tai kaks reeneissä) niin väittäsin, että tehtiin viskileikkaus. Oli mikä oli, mutta olin tyytyväinen kun keksin siihen semmosen kuvion. Koska se sopi meille just eikä melekeen. Ihan turhaan oisin alkanu siihen mitään paskavalsseja pyörittämään. Selkeesti rt:ssa jokku katto mua vähän ihmeissään, että mitä mää oikein kuvittelen tekeväni. Mutta siitä viis. Se toimi! Ja jatkokin meni hyvin.
Mutta se mikä ei toiminut oli alku. Pari hyppyä ja kääntö hypylle eikä suoraan odottavaan putkeen. En kääntäny ajoissa, joten koira kävi kurkkaamassa sinne putken suulle. Hylkyhän siitä napsahti. Mutta onneksi jatkoin kuitenkin reippaasti ja kunnolla ohjaten matkaa, koska me saatiin aikaan tosi hyvä rata. Semmonen mikä näytti ja tuntu agilta. Tai en mä tietty tiiä että miltä se näytti, mutta fiilinki oli hyvä.
No, se vimppa rata oli sitten aikalailla käänteisesti tuo edellinen. Nyt en sitten keksinytkään miten ohjaisin nurinperin sen kohdan minne aiemmin olin tehny sen wanna-be-wiskin. Ensin alku meni sujuvasti, sitten tuli kepeiltä kielto. Siitä vielä jatkettiin suht yhteisymmärryksessä matkaa. Mutta sitten kun tultiin noiden muutaman hypyn kohalle ja mulla ei ollut satavarmat suunnitelmat niin kuseenhan se homma sitten luikahti. Jonka jälkeen tehtiin vähän sitä sun tätä. Ei niin sujuvaa laskettelua kohti maalia. Jonku ylimääräsen putken Nemi tais käydä ainakin sieltä nappaamassa ja ohitettua jotain hyppyjä yms.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti