perjantai 4. lokakuuta 2013

PJT1

Tai joku muu mystinen otsikko :)

Se on lyhenne sanoista pika + juoksu + treenit (ja ykkönen tietty siks kun noi oli ekat reenit). 
Ja mitä muhun sellainen liittyy? No, vastasin kutsuun kyllä ja päädyin ainakin kokeilemaan lyhyen matkan juoksemisen harjoittelua. Siis tuota kutsuhuutelua oli muutamien oululaisseurojen fb-seinillä tuossa kesäkuun kesän loppupuolella. Piti kyllä tovi jos toinenkin miettiä, että onko tuollainen harjoittelu mulle liian rankkaa, mutta koska ajatus tuntui kovin kutkuttavalta, niin aattelin, että voihan sitä ainakin kysyä että voisiko meikäläisen tapainen epäjalka osallistua. Ja sitten kun sen puolesta asia oli ookoo, niin niinhän siinä kävi, että olin tän viikon tiistaina klo 17 reikäleipä Hintan koulun kentällä juoksemassa muutaman muun innokkaan/kunnon kohotusta kaipaavan kanssa. 

Alkuun ja loppuun tehtiin kevyet verkkahölköttelyt ympäri kenttää. Ja sitten reenittiin juoksemista 20m, 30m ja 40m eri tyyleillä. Tehtiin myös loikkia, kinkkaamista. Siinä missä muut vaihto kinkkauksessa välillä jalkaa niin mä tietty kinkkasin koko ajan samalla jalalla. Matka oli 20m ja tuo tehtiin sen puolentoista tunnin aikana mitä reenit kesti niin neljä kertaa... Viimisellä kerralla meinasi jo voimat hiipua. 

Ihan loppureenistä alkoi oikia jalka hitusen oireilemaan. Olin alkulämmittelyn jälkeen vähän kiikun-kaakun, että vaihdanko lättänät jalkaani. En osannut kysyä siltä valmentajalta asiaa oikialla tavalla (millaista reeniä on luvassa), joten en vaihtanut tohveleita vaan olin koko ajan niillä mun perusjuoksukengillä (joilla astun linttaan jos epätasasta jne). Pitää taas ens kerralla kattoo tilanteen mukaan, että mikä olisi viisain kenkäpolitiikka. 

Loppujäähyttelyhölkän jaksoin ihan hyvin ravata, ei tuntunut missään. Ja aattelin, että eihän nää nyt kovin pahat reenit olleet. Illalla käytin koiran lenkillä enkä (kaverin kehoituksista huolimatta ;)) sen ihmeemmin venytellyt. Noh, ke ja to olinkin sitten hivenen jumissa reisistäni. Noh, tuollainen jumituntuma on sinällään ihan jees, tunteepahan ainakin tehneensä jotain :) ja tuon olotilan tietää kuitenkin menevän ohitse. 

Ainiinjoo. Niitä juoksureenejä vetää Oulun Pyrinnöltä joku valmentaja. Ihan asiantuntevissa "käsissä" siis ollaan. Toivottavasti pystyn jatkossakin juoksentelemaan tuolla. Toki siinä on se sama talviongelma, että jos syystä-tai-toisesta ei löydy sisäreenipaikkaa niin pihalla mä en kyllä ala noita reenejä talvikeleillä (enkä ees syksyisillä tai keväisillä liukkailla/loskaisillakeleillä) tekemään. 

Aika kutkuttavaa, edelleen, kaikenkaikkiaan. Mää juoksuvalmennusreeneissä - mihin tämä maailma onkaan menossa?!? :o 

Ei kommentteja: