Koska Nemi oli aktivoitu aiemmin päivällä agilityllä, niin Merri sai annoksen tokoa... Haukkiksella siis.
Yritettiiin nyt paneutua niihin mun maneereihin. Ja mä koitin olla tekemättä mitään ylimääräistä - onneksi Tuija oli paikalla ja katsoi tarkkaan mun tekemisiä, hommasta ois muuten tullut yhtään mitään... Kun ei meinannut tulla nytkään, kun nauroin välillä ihan kippurassa 
Merristäkin kyllä selvästi huomasi, että oli välillä ihmeissään kun niitä vartaloapuja ja käsimerkkejä ei näkynytkään. Mutta hyvin se silti hommia teki näinkin - ehkä seuruussa jopa paremmin kuin normisti (vaikken tietty nähnytkään koiraa niin hyvin kuin yleensä kun kuljin selkäsuorana eteenpäin, katse suunnattuna sinne jonnekin etiäpäin).
Tehtiin siis käskytettynä seuruu pätkiä, välilä täyskäännöksellä. Ja pysähtymisiä. Mun pitää hivenen hidastaa ennen kuin pysään, jotta koira tietää mistä kyse, missä mennään. Ja näin ollen sen perusasento ei oo vino.
Tehtiin ihan perusasento reeniäkin. Eli koira metrin päähän musta istumaan ja kutsuin sen sivulle (samalla pitäen housuistani kii, etten vaan läpsyttele tai tee muita ylimääräisiä juttuja). Vähän Merri oli ihmeissään, ja tartti pienen avun. Mikä oli siis vasemmalla jalalla nopea liike taakse ja takas paikalleen (oikian jalan viereen). Mikä auttoikin Mersua korjaamaan asentoaan.
Teimme myös jäävät, mitkä taisivat mennä ihan priimasti.
Tein pari läpijuoksu luoksetuloa ja lisäksi tehtiin paikallaolo. Jossa aluksi Merri huusi kun jätin sen makaamaan (!). Enhän mä sellaista voinut suvaita, joten otin alun uusiksi ja lähin vasta sitten piiloon. Oisinkohan minuutin -tai hivenen yli, en kattonut kelloa- ollut piilossa. Sen koiruus kesti nyt ihan hyvin. Eli jahka jäi hiljaa makaamaan niin loppuosio meni ihan kivasti.
Kiitos Tuijalle hyvistä tokovinkeistä ja natsina toimimisesta 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti