keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Jei, agility IS fun :)


Eilen agiliidin ensin Merrin kanssa ad-ryhmätreeneissä (koutsina Mikko). Ja sitten vapaavuorolla Nemin kanssa. Mari reeni hallissa myös, ja tietysti NÄKI kaiken... - ei vaan, kiitoksia kommenteista (yms) ja mun ruotuun palauttamisista. Minä tartten näitä juttuja (jotta olisin taas tovin nynnyilemättä), ihan samoin kuin tokossa Tuijalta saan lätkämailasta jos en ole kunnolla

Turinaa reenien kulusta tulossa myöhemmin.



edit: 07.10.09 14:49

Reenien kulku.

Teema: kontaktit.

Tavoite: varmat ja itsenäiset kontaktit. Koiran pitäisi kyetä tekemään nopea, mutta tottelevainen (poistuminen esteeltä vasta luvalla) suoritus huolimatta siitä miten tai missä ohjaaja liikkuu (tai on liikkumatta).

Mietin itsekseni, että mitäköhän M&M olivat suunnitelleet tähän kohtaan Merrin varalle? Kun tietävät kuitenkin tasan tarkkaan millä mallilla Mersun kontaktit ovat olleet jo vuosia. Eli joo, se ei tee niitä kuten AD:lla opetetaan.

Kuten kuka tahansa joko meitä agikoirakkona, tai blogiani pidempään,  seuranneena tietää että jos en ole asiaa varmistamassa niin Mersu ei suorita kontakteja kunnolla. Himmailun siltä sentäs olen saanut pois, mutta ei ne ole oikein nätit juoksukontaktitkaan sellaiset joissa tassut joskus osuvat kontaktipinnalle ja toisinaan sitten taas ei.



Merrin kohdallahan olen agilitylliset tavoitteeni saavuttanut jo aikaa sitten, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä lajia oltaisiin Merrin kohdalta laittamassa narikkaan. Ei tod. Reenaillaan edelleen sillä mielin, että uusia juttuja olisi kiva oppia ja sitä myötä kehittyä. Tällä hetkellä lähinnä työstetään Merrille kykyä itsenäisempään työskentelyyn (ja irtoamiseen). Mutta koskei mitään sm-kisa tms tavoitteita ole, niin ei ole niin väliä vaikka joka kyläkisoihin en pääsisikään ilmoittautumaan. Aivan, aivan! Merri pääsi nyt kisatauolle; "reeniputkeen". Kahtellaan muuttuuko mikään (eikänyt niin maata kaatavaa ole vaikkei vanha pääsisikään vanhoista pinttyneistä tavoistaan, mutta yritetään) ...

Tämän esipuheen jälkeen, kerrottakoon, että joo. Päätin yrittää opettaa Merrillekin pysäämistä kontakteilla. Vaikeeta siitä kyllä tulee. Vaikka kun puomilla harjoiteltiin, niin Merri oli kyllä ihan tohkeissaan. Ihan sikasiisti peli: mennä pari tassutteluaskelta puomia ja saada siitä palkaksi makkaraa. Ja näitä toistoja siis MONTA. Namiautomaatti toimii jälleen. Eli koira ei suorita koko estettä, vaan hyppäytetään alasmenolle. Siitä pysäytys (pitää muistaa itse liikkua ees hieman niin koira tietää paremmin mitä ollaan tekemässä) ja luvalla palkalle. Palkka kauempana ihan samaan tyyliin kuin Nemilläkin. Mulla ei nyt ollut mitään pysäys-sanaa Mersulle. Vain "puomi" ja sitten "saa". Yritettiin tätä aallakin, mutta se meni heti huonommin kuin puomi-reeni. Aallahan olen aiemminkin repinyt pelihousuni tuon kanssa, kun olen joskus yrittänyt opettaa sille aalla pysymistä/stoppaamista. Mutta kun se sen peffa heilahtaa niin helposti maihin.

Mutta kuten sanottua, reenitään tätä nyt ainakin tämä syksy ja kahtellaan mitä tuleman pitää. Pääasia kun kuitenkin on se, että koissulle on jotain mielekästä touhua. Se koiran mukava aktivointi ennen kaikkea

Itsekseen sai reeniä viime viikkosia eli takaahyppyä. Mikä Merristä oli tylsää. Huomautti mulle muutamaan otteeseen, että oletko nyt ihan varma, että mennään vaan yksi este?!?

sekä pujottelua, mihin mulla oli se rasia. Yhellä kerralla rupesi kyllä naurattamaan, kun Merri ei pujotellut yhtään, mutta haki mulle sen rasian... Nyt ei usuttaminen toiminut, Mersu rupesi vaan kääntyilemään mua päin ja huutamaan. Jostain viidestä metristä lähetykset kepeille toimivat, kun seisoin paikallani. Jos liikuin itsekin niin kyllä koira sitten lähtee kauempaakin. Mutta se ei liene homman idis, tällä kertaa. Tällä loppupalkka-systeemillä tein myös pari kertaa pujon niin, että leikkasin takana. Sehän on sellainen asia mitä Merri yleensä ei kestä. Nyt kesti, kun kiinnosti se edessä oleva makkara eikä mun liikkeet. Juuri näin. Hyvä, hyvä!

ps. Niin, mulle jäi epäselväksi oliko M&M laatineet mitään erityistä Mersun varalle, itse taisin kysyä olisiko tuo kontaktiopetus Merrin kohdalla ihan idioottimaista. Ja vissiin ei, kun sitä päädyttiin kokeilemaan.



edit: 07.10.09 16:41

Nemin osio.

Nemin kanssa olin tosiaan hallissa samaan aikaan kuin Mari Bc:n ja Saiman kera.

Ensin teimme keinua renkaan kautta (tai jopa putkesta renkaalle ja sieltä keinulle, eli vauhtia oli). Ja niinpä vaan vauhtia oli hieman liikaakin ekalla kerralla ja koiruus teki lentokeinun. Eh. Jossa en tainnut muistaa sanoa pysäys-käskyä lainkaan. Että onpa kumma. Vaikka jotkut viisaammat taitavat sanoa, että sitten kun koira osaa kontaktiesteiden suoritukset niin se tietää miten tehdä hommat loppuun asti, ilman niitä erillisiä käskyjäkin. Että siis Nemi ei osaa... Uusinta yrityksillä keinu meni jo mallikkaammin. Tosin 2:2:ia se ei tainnut kovin montaa kertaa tehdä. Mutta ... vauhikas suoritus ja stoppi loppuun se lienee oleellisinta. Keinulla saisin kyllä enemmänkin tehdä hytkyjä. Ja niitä ohijuoksuja!

Aata tahkosin sitten. Putkesta aalle. Kuulemma taas olin jäänyt auttelemaan koiraa siinä esteellä. Saattelemaan esteelle, ts varmistelemaan ylösnousua ja sitten alastuloakin. Eerp. On se hyvä, että Jotkut sanovat asioista Tätä pitää niin sanotusti potkia persuksille aina silloin tällöin, muistaa sitten asiat ja toiminnat sen aikaa kuin muistaa.

Sitten tehtiin pari pelottavaa juttua. Kun mää väitin, että en voi tehdä reenejä rennommin kun pelkään, että Nemi säntää Bc:n tai Saiman perään. Bc:llä oli ihqu vinkulelu mitä Nemi katseli kateellisen oloisena. Plus toiset koirat muuten vaan herättivät Nemin uteliaisuuden, että ketäs noi kaverit ovatkaan... Jotenka. Tehtiin ensin a niin, että Mari leikki Saiman kanssa sivusuunnassa hetken matkan päässä (puomi oli siin välissä). Noo, ehkä Nemi katsoi heihin päin, mutta teki kyl aan alastulon ihan priimasti. Ja ennen kaikkea pysyi siinä esteellä kunnes annoin luvan poistua. Toinen juttu oli sitten jo lähes tippuminen jyrkänteeltä -tai jotain- eli S+M tulivat leikkimään aan eteen. Siis ehkä jotain viis metriä aasta etiäpäin. Ja mun piti juosta Marin luo asti - siis siinä samalla ohjauksella kun käskytin koiran aalle. Hui! Mutta. Ei ruvennut Nemi haastamaan Saimaa paimenkoirapainiin, vaan teki agia priimasti!

Joku ei taida ihan luottaa koiraansa niin paljon kuin pitäs. Ja jonkun pitäisi reeniä enemmän juttuja häiriössä. Ja tehdä rohkeampia juttuja ja ja ja... puuh!

Lopuksi otimme vielä pujottelun kolme kertaa. Palkka loppuun (ei rasiaa, ei varastanu palkalle) ja lähetin koiran tekemään töitä. Joita se tekikin. Käskytin sieltä paikaltani koiraa (ny aattelin että se ehkä tarvii käskysanoja enemmän kuin sillon jos kuljen sen viekussa).

Ei kommentteja: