Jos edellisistä kisoista, siis edellisestä startista, on saanut nollan niin eikös tää nyt sitten olisi voinut olla tuplanolla??? 
Äää.., ai, eikö se menekään niin - HÖH! 
Mutta joo. Paineet oli aika kovat. Kajjaanissa (näyttelyn päätteeksi) oli ihan kummat kisat. Medi3-luokkaan oli ilmoitettu vain kolme koirakkoa, joista yksi oli poissa. Eli vain yksi kisakumppani. Joskus 2 tai 1 luokassa on viimeksi ollut noin vähän kisaajia medeissä. Olisi ollut siis -periaatteessa- tilaisuus tehdä se hinguttu voittonolla. Aivan niin kuin niitä nollia kasvaisi puussa, ja olisi helppo napata..
**
Sillä välin kun mini3set olivat jo kisaamassa niin hain parin koiran ratasuorituksen jälkeen Merrin häkistä. Nemi huusi viereisessä häkissä, komensin sitä hieman ja lähdin lämmittelemään / leikittämään Merriä. Menin vastakkaiselle puolelle hallia (leveys, ei pituus suunnassa) mutta kuitenkin "leirimme" kohdalle suurinpiirtein. Aika lähelle kohtaa mistä startattiin radalle.
Vaan eipä aikaakaan, kun yllättävän tutun näköinen koira ryntää kohti - ja kukas muu se onkaan kuin Nemi
Jonka ilme on paljon puhuva: "Nää unhotit minut! Määkin tulen, muahan ei enää yksin jätetä" 
Onneksi sillä oli valjaat päällä (ei hihnaa) niin sain raahattua sen takaisin "leiriin" ja haettua sille remmin ja vietyä sen Eetulle (joka oli videokameran kanssa valmiina radan reunalla).
Niin. Nemi tuli siis kevythäkistä läpi, että se siitä häkistä sitten.
**
Pian yo, episodin jälkeen starttasimme radalle. Merri pysyi hyvin lähdössä, vaikka ennen radalle menoa komensikin minua melkoisesti. Ohjaussuunnitelma piti ihan hyvin. Radalla oli kontaktiesteistä keinu ja a. Loppusuora oli a - rengas - pituus - hyppy, jolla Merri ei irronnut tippaakaan -osin varmaan omasta huonosta käskytyksestäni (sanoinkohan ollenkaan 'eteen'? jolloin Merri kysyi ennen joka estettä, että suoritetaanko tätä ja kun vimpalla esteellä puuskutin paikalle eikä käskyä meinannut kuulua niin Merri ei meinannut myöskään hypätä...
).
Tuloksena kuitenkin NOLLA! Ja sijoituksena 2/2. Ia alittui 7,97.
Äää.., ai, eikö se menekään niin - HÖH! Mutta joo. Paineet oli aika kovat. Kajjaanissa (näyttelyn päätteeksi) oli ihan kummat kisat. Medi3-luokkaan oli ilmoitettu vain kolme koirakkoa, joista yksi oli poissa. Eli vain yksi kisakumppani. Joskus 2 tai 1 luokassa on viimeksi ollut noin vähän kisaajia medeissä. Olisi ollut siis -periaatteessa- tilaisuus tehdä se hinguttu voittonolla. Aivan niin kuin niitä nollia kasvaisi puussa, ja olisi helppo napata..
**
Sillä välin kun mini3set olivat jo kisaamassa niin hain parin koiran ratasuorituksen jälkeen Merrin häkistä. Nemi huusi viereisessä häkissä, komensin sitä hieman ja lähdin lämmittelemään / leikittämään Merriä. Menin vastakkaiselle puolelle hallia (leveys, ei pituus suunnassa) mutta kuitenkin "leirimme" kohdalle suurinpiirtein. Aika lähelle kohtaa mistä startattiin radalle.
Vaan eipä aikaakaan, kun yllättävän tutun näköinen koira ryntää kohti - ja kukas muu se onkaan kuin Nemi
Jonka ilme on paljon puhuva: "Nää unhotit minut! Määkin tulen, muahan ei enää yksin jätetä" Onneksi sillä oli valjaat päällä (ei hihnaa) niin sain raahattua sen takaisin "leiriin" ja haettua sille remmin ja vietyä sen Eetulle (joka oli videokameran kanssa valmiina radan reunalla). Niin. Nemi tuli siis kevythäkistä läpi, että se siitä häkistä sitten.
**
Pian yo, episodin jälkeen starttasimme radalle. Merri pysyi hyvin lähdössä, vaikka ennen radalle menoa komensikin minua melkoisesti. Ohjaussuunnitelma piti ihan hyvin. Radalla oli kontaktiesteistä keinu ja a. Loppusuora oli a - rengas - pituus - hyppy, jolla Merri ei irronnut tippaakaan -osin varmaan omasta huonosta käskytyksestäni (sanoinkohan ollenkaan 'eteen'? jolloin Merri kysyi ennen joka estettä, että suoritetaanko tätä ja kun vimpalla esteellä puuskutin paikalle eikä käskyä meinannut kuulua niin Merri ei meinannut myöskään hypätä...
). Tuloksena kuitenkin NOLLA! Ja sijoituksena 2/2. Ia alittui 7,97.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti