Olipas Merrillä eilen mukavat agiharkat ts toivottavasti Merrillä oli mukavaa, allekirjoittaneella ainakin oli. Kiva kun harkkakausi jatkuu jälleen joulutauon jälkeen. Ryhmästä ei ollut kuin kolme koirakkoa paikalla (itseni mukaan lukien) joten kerkesimme treenimään ihan hyvin.
Kontakteille (lähinnä a ja puomi) mietimme uusia toimintatapoja. Sillä jos hidastan omaa liikkumista niin koirakin hidastaa, ja tuolla tavoin ei kuitenkaan välttämättä ne tassut osu sinne kontaktille. Että entä jos rupeaisin kääntymään koiraan päin kontaktinalaosalla. Ensin todella selkeästi ja sitten vähitellen vain hieman. Tässä tosin on vaarana se, että koira rupeaa himmailemaan pitkin estettä. Mutta kahtellaan..
Rata harjoitus oli varsin kiva. Sopivan haastava. Yhtä kohtaa piti ottaa useamman kerran, kun olin kuvitellut tekeväni persjätön erään putken jälkeen, mutta en vain millään ehtinyt Merrin edelle.. Vaikka kuinka koitin pinkoa. Tästä pinkomisesta seurasi myös mielenkiintoinen ilmiö. Eli tuo otsikon spagetti -juttu. Eli kun kuvittelin pistäväni 'nelosta silmään' eli spurttaavani hieman niin mitä tapahtuikaan... tuntui kuin jalat olisivat menneet alta
Jalkoihin ei siis sattunut eikä mitään sellaista, mutta ne olivat "kuin spagettia" ja vauhti tyssäsi täysin.
En tiedä mistä tuo johtui. Maitohappoja? Onko ne tuollaisia? Huono kunto (ei tuntunut siltä)? Ts toki kuntoni voisi olla parempikin, mutta jotenkin tuntui ettei siitä ollut kyse. Oman fysiikan vastaantuleminen?
Toisaalta mulla on sellainen mielikuva, että joskus ennenkin olisi käynyt näin - mutta silloin juoksualusta olisi ollut epätasaisempi (ja mä oon kuvitellut asian johtuvan jotenkin siitä).
Tästä tulee myös mieleen se, että kun olen katsonut joitain omia agilityratojani, että mun juokseminen ei näytä juoksemiselta ollenkaan. En tiedä mitä se sitten oikein on... Vaikka mä aina radalla kuvittelen juoksevani.
Tuossa taisi tulla se oleellinen oivallus. Mikä on toisaalta ihan hyväkin ettei sitä liikkuessaan ajattele miltä näyttää - vähän sama kuin ei nauraessaan ajattele ulkonäköään, muutenhan sitä ei kehtaisi nauraakaan
Tässä on myös yksi syy sille, että meidän on niin hankala päästä kisoissa ihanneaikoihin. Kun mun "kuvittelen että juoksen" on hieman toista kuin tervejalkaisten "minä juoksen" - koiranohjaajan ei tarvitse olla edes mitenkään super-sporttinen, ihan tavallinenkin riittää jo olemaan nopeampi kuin minä [eli siihen ei paljoa vaadita]. Siis kun Merri ei juurikaan esteille irtoa. Ja tämän kaiken oivaltamisen jälkeen onkin juuri erikoisen tärkeää minulle panostaa alusta (tai lähes alusta) asti siihen että Nemi irtoilisi enemmän. Onneksi se on luonteeltaankin enemmän irtoavaa sorttia - vaikka harjoitusta sekin tietysti vaatii.
Niin. Se harkka.
Kun tein persjätön jo ennen sitä pitkää putkea (jonka Merri suoritti nopeammin kuin minä juoksin) niin loppu rata sujui ihan kivasti. Pujottelussa kun koira oli niin pystyin tosi kivasti pinkomaan koiran eteen ts tekemään etuleikkauksen (persjättö kait jonkunlainen se tuokin on) ennen seuraavaa hyppyä. Oli kivaa kun Merri kesti sen
Kontakteille (lähinnä a ja puomi) mietimme uusia toimintatapoja. Sillä jos hidastan omaa liikkumista niin koirakin hidastaa, ja tuolla tavoin ei kuitenkaan välttämättä ne tassut osu sinne kontaktille. Että entä jos rupeaisin kääntymään koiraan päin kontaktinalaosalla. Ensin todella selkeästi ja sitten vähitellen vain hieman. Tässä tosin on vaarana se, että koira rupeaa himmailemaan pitkin estettä. Mutta kahtellaan..
Rata harjoitus oli varsin kiva. Sopivan haastava. Yhtä kohtaa piti ottaa useamman kerran, kun olin kuvitellut tekeväni persjätön erään putken jälkeen, mutta en vain millään ehtinyt Merrin edelle.. Vaikka kuinka koitin pinkoa. Tästä pinkomisesta seurasi myös mielenkiintoinen ilmiö. Eli tuo otsikon spagetti -juttu. Eli kun kuvittelin pistäväni 'nelosta silmään' eli spurttaavani hieman niin mitä tapahtuikaan... tuntui kuin jalat olisivat menneet alta
Jalkoihin ei siis sattunut eikä mitään sellaista, mutta ne olivat "kuin spagettia" ja vauhti tyssäsi täysin. En tiedä mistä tuo johtui. Maitohappoja? Onko ne tuollaisia? Huono kunto (ei tuntunut siltä)? Ts toki kuntoni voisi olla parempikin, mutta jotenkin tuntui ettei siitä ollut kyse. Oman fysiikan vastaantuleminen?
Toisaalta mulla on sellainen mielikuva, että joskus ennenkin olisi käynyt näin - mutta silloin juoksualusta olisi ollut epätasaisempi (ja mä oon kuvitellut asian johtuvan jotenkin siitä).
Tästä tulee myös mieleen se, että kun olen katsonut joitain omia agilityratojani, että mun juokseminen ei näytä juoksemiselta ollenkaan. En tiedä mitä se sitten oikein on... Vaikka mä aina radalla kuvittelen juoksevani.
Tuossa taisi tulla se oleellinen oivallus. Mikä on toisaalta ihan hyväkin ettei sitä liikkuessaan ajattele miltä näyttää - vähän sama kuin ei nauraessaan ajattele ulkonäköään, muutenhan sitä ei kehtaisi nauraakaan
Tässä on myös yksi syy sille, että meidän on niin hankala päästä kisoissa ihanneaikoihin. Kun mun "kuvittelen että juoksen" on hieman toista kuin tervejalkaisten "minä juoksen" - koiranohjaajan ei tarvitse olla edes mitenkään super-sporttinen, ihan tavallinenkin riittää jo olemaan nopeampi kuin minä [eli siihen ei paljoa vaadita]. Siis kun Merri ei juurikaan esteille irtoa. Ja tämän kaiken oivaltamisen jälkeen onkin juuri erikoisen tärkeää minulle panostaa alusta (tai lähes alusta) asti siihen että Nemi irtoilisi enemmän. Onneksi se on luonteeltaankin enemmän irtoavaa sorttia - vaikka harjoitusta sekin tietysti vaatii.
Niin. Se harkka.
Kun tein persjätön jo ennen sitä pitkää putkea (jonka Merri suoritti nopeammin kuin minä juoksin) niin loppu rata sujui ihan kivasti. Pujottelussa kun koira oli niin pystyin tosi kivasti pinkomaan koiran eteen ts tekemään etuleikkauksen (persjättö kait jonkunlainen se tuokin on) ennen seuraavaa hyppyä. Oli kivaa kun Merri kesti sen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti