Mä en edelleenkään ole lakannut ilahtumasta siitä kun näen Nemin irtoilevan hypyille, putkiin ja muutenkin esteille. Niinhän sen kuuluukin tehdä. Vaikka "väärin" jos itse olen ollut iihan liian myöhässä käskyjeni suhteen. Enkä vieläkään aina muista käyttää sitä napakkaa, lyhyttä ja ytimekästä (oikein sanottuna) Nemi! -käskyä, jolla kakru kyllä kääntyy ja on kuulolla. Jotkut 'täällä', 'tässä', 'tänne' -tyyppiset käskytykset eivät ole kakrulle ollenkaan niin tehokkaita.
Ja toisaalta jos metsälenkeillä käytän tuota samaa nimen huikkaamista siihen, että kun koira kiirehtien tulee luokse niin saa namia, joten ilmankos sitä sillä "käskyllä" kannattaakin kiinnittää huomio meikämanneen.
Mutta se, mikä oli erityisen hämmästyttävää oli pujottelu. Tai sinne meno. Siis että se onnistui sen erään hypyn kautta. En olisi uskonut. Mutta kakru, se onkin taitavampi kuin luulinkaan
Ja toisaalta jos metsälenkeillä käytän tuota samaa nimen huikkaamista siihen, että kun koira kiirehtien tulee luokse niin saa namia, joten ilmankos sitä sillä "käskyllä" kannattaakin kiinnittää huomio meikämanneen.
Mutta se, mikä oli erityisen hämmästyttävää oli pujottelu. Tai sinne meno. Siis että se onnistui sen erään hypyn kautta. En olisi uskonut. Mutta kakru, se onkin taitavampi kuin luulinkaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti