Viikon(16)lopun kurssista, osa2

Kuten aiemmin mainitsin, niin yritän koota ajatuksiani siitä männä viikonloppuna olleesta agikurssista pikku hiljaa ylös.

Lauantaina aloitettiin sylikääntöjen opettelulla. Ilman esteitä siis. Eli opeteltiin vaan kääntämään koiraa sivuilla (molemmin puolin) namin avulla. Eli koira kääntyi pois päin ohjaajasta, ilman ylimääräisiä pyörähtämisiä.

Molempina päivinä esteet olivat samoissa kohdin, mutta sunnuntaiksi numerot vaihtoivat paikkaa eli rata muuttui siis täysin.

Tässä sunnuntain radalta (suurin piirtein näin se meni, tai vaikka piirustus olisikin pielessä niin toivottavasti pointti tästä jutusta selviää kuitenkin) pieni pätkä:

Loppurataa en jaksa piirtää enkä varmaan muistakaan kunnolla. Mutta rata jatkui siis tuon mutkaputken jälkeen "alaspäin".

Mikä on ajatus ensimmäiseksi kun näkee tämänkaltaisen radan? Aivan niin, mahdoton ajatus saada koira tuonne 4-putkeen. Ja vielä oikeasta päästä. Tai ainakin ilman, että a)kuluisi paljon aikaa ja b)koira käväisisi ensin tuossa toisessa putkessa.
Jos tuollainen olisi kisoissa niin mulla menis varmaan parikytä sekunttia ko kohdasta luovimiseen, kaikkine mahdollisine varmistuksineen. Ja onnistuttaisiinko siinä sittenkään?

Ajattelin tuolloin rataan tutustuessani, että änkeänkö kahden putken väliin? Tuolloin koira olisi pitänyt kuljettaa nenästä pitäen putkelle ja työntää sitten sinne. Joo, juttuun tuli konditionaali, joten arvaattekin jo, että en yrittänyt tuolla tapaa.

Vaan onnistuin jotenkin ihmeen kaupalla saamaan koiran oikeaan putkeen, ilman sitä toista putkea. Ja tämä tehtiin jopa useamman kerran (ts kertaakaan ko harjoitusta tehdessä Merri ei tehnyt tätä väärin). Miten siinä niin kävi? Sen kun tietäisi Mutta ainakin minulla oli rohkeutta ohjata Merriä muullakin tavoin kuin yleensä.

Tuo olikin meille se kurssin teema, tuo rohkeus. Se, että koiraa ei kontrolloitaisi koko ajan, vaan annettaisi enemmänkin sen mennä. Minä en saisi pelätä virheitä, vaan mun pitäisi antaa koiran mennä. Irrota esteille. Pitää kivaa (tässä kohtaa kyllä väitin, että meillä on ollut kivaa agin parissa jo 5 vuotta, myös tuolla tavalla..). Vähemmän tässä -käskyjä, enemmän "mene, mene" -käskytyksiä.

No, kaikista koirista ei ole samallalailla irtoamaan. Eroa on niin roduissa kuin yksilöissäkin. Jo pelkästään omista koirista näkee, kuinka Nemi on enemmän irtoavaa mallia kuin Merri. Vaikka molemmilla tuo vaatii harjoitusta, mutta Nemi on potentiaalisempi siinä suhteessa.

Lauantain radalla oli "hyppy-hässäkkä" a:n jälkeen. J kysyi kun olimme tutustuneet rataan, että kuinka monen koira pysyy kontaktilla jos ohjaajat liikkuvat. Merrihän ei pysy, ja kuitenkin olin aikonut tehdä valssin sen ekan hypyn jälkeen (eli eka aita a:n jälkeen). Ei mitään mahdollisuuksia. Ei edes Merrin kanssa, joka ei kuitenkaan ole mikään tykki.

Lauantaina olimme harjoitteluvuorossa viimeisenä, joten olin kerennyt näkemään muiden suorituksia. Rataantutustuttaessa olin aikonut valssata hyppy-hässäkässä ainakin kaksi kertaa. Mutta. Teinkin takaaleikkauksen ja jonkinlaisen sylikäännön tapaisen (kuulemma väärin, mutta mitä tuosta, en kuitenkaan valssanut ja koira meni oikein ja ilman valsseja).
Sekä en tässäillyt joka välissä vaan ohjasin koiraa muilla käskyillä ja käsillä (& vartalolla) ohjaten. Tää oli oikeesti mulle vaikeeta ja piti tiedostaa ja niellä ne tässät. Mutta kaskas, koiralla oli vauhtia ja ne leikkauksetkin toimi.

Jompana kumpana päivänä oli radalla kohta, jossa koira tuli putkesta ja sitten oli hieman pidempi hypylle vienti. Ko paikkaan mietin joko valssia tai persjättöä. Ensimmäinen kerta meni pieleen -> J piti "puhuttelua" ohjauksen oikea-aikaisuudesta ja minä mietin, että pitäisikö sittenkin kokeilla sitä valssia? Olisiko se kuitenkin helpompi tähän/meille? Mutta ei, niin vaan jatkettiin persjättö -harkalla. Ja kuinka ollakaan, sehän rupesikin sujumaan - jopa niin hyvin että kouluttaja kehui sitä juuri oikea-aikaiseksi! Oho.

Muutamia erillisiä 'poimintoja' viikonlopun annista

• kulma takaa (takaa-takaa, mutta hypyt kulmittain) pitää harjoitella lisää. Niissä oli työstämistä. Kun minä ohjasin huonosti (se vartalo-ohjaus, jota en osaa tarpeeksi - eli Merri kyllä lukee mua, mutta mä en osaa käyttää sen lukutaitoa hyödyksi, eli kerron sille mitä sattuu) ja Merri tuli hyppyjen välistä vaikka kuinka monesti...
• yksittäisissä hypyissä kiertäminen onnistuu Merriltä selkeesti paremmin
• namipalkkaus, eli namilautasten hyväksi käyttö eri tilanteissa. ja pitäisi lakata pelkäämästä (inhoamasta) sitä kun Merri sitten nuuskuttaa ja etsii sitä ruokaa muualtakin kuin niiltä namilautasilta... Tämä on vaikeeta.
• lisää irtoamisharjotuksia. kun Merrillä olisi enemmän vauhtia ja se irtoaisi niin sitten voisi opettaa (mulle) lisää ohjauksestakin
• kun vauhti lisääntyy niin hallittavuus katoaa hetkeksi tai on vaikeampaa. myös ohjaus tällöin erilaisempaa / haasteellisempaa. Mutta toisaalta voi syntyä tuloksiakin.
• lakkaa odottelemasta koiraa, kuulemma harvemmin koira on jäänyt putkeen (tosin Merrihän nuorempana jäi oikein mielellään putkeen. ensin kun ei meinannut mennä sinne laisinkaan, niin sille heiteltiin juustoa sinne putkeen. meni kotvan aikaa, että se luuli että putkista löytyisi aina juustoa tahi muuta syötävää )

Uros pohdintaa sekä rlk-pra -pohdiskelua

Tällä hetkellä PRCD (Optigen) testattuja ruotsinlapinkoiria (maailmanlaajuisesti siis listauksessa on kaikki testatut rlk:t, asuivatpa ne missä tahansa) on 119 kpl, joista 28 terveitä (A), 50 kantajaa (B) ja loput 41 sairaita (C). Toki kaikki C-tuloksen saaneet eivät ole varsinaisesti sairastuneet PRA:han, on useita koiria joilla on tavis-silmätarkin mukaan terveet silmät vaikka ne geenitestissä ovatkin saaneet tuloksen C.

Suomessa sallitaan C-tuloksen saaneiden koirien käyttö jalostukseen, kunhan toinen puolisko on terve (A). Ruotsissa sitä vastoin on sallittu vain A-A, A-B ja B-B -yhdistelmät. Ja tuossa B-B yhdistelmässä täytyy pennut testata ennen pentujen myyntiä (B-B yhdistelmästä kun voi syntyä niin terveitä, kantajia kuin sairaitakin).

Suomessa asuvista rlk:sta on tutkittu seuraavat koirat: Cahppés Peski "Peski" B, Care Bears Star Bright "Nasta" B, Care Bears Sun Shine "Suni" C, Fridamors A-Fröya "Fröya" A, Herding Instinct´s Divan Nemi "Nemi" B, Little Honeys Cuovga "Rocky" C, Lorendale Caila "Lala" A, Renlundens Garro "Sixten" C ja Sidmarkens Cilla "Mimmi" A. Eli yht. 9 koiraa.

28:sta terveeksi testatusta uroksia ovat:

• Cahppés Castas "Bruno". Joka on Nemin serkku eli Brunon äiti on Nemin isän sisko.
• Cahppés Ceakko. Em. Brunon veli. Siis myös sukua Nemille.
• Cahppés Falco
• Cahppés Odin "Sappo"
• Cahppés Vaskur-Tengil "Tengil"
• Cahppés Vinter (Tengilin veli)
• Cahppés Åike
• Lappbergets Coddi
• Lappbergets Dicco "Jippo"
• Lappbergets Digger (Jippon veli)
• Lappkastets Pirat

Nemin isä siis on Cahppés Råstojaure, Cahppés -koiria on kyllä aika paljon, joten en tiedä kuinka kaukaista sukua nuo ko kennelin koirat ovat Nemille (siis muut kuin Råstojaure). Onneksi terveitä uroksiakin on alkanut tulemaan testauksissa esiin, joten tilanne ei enää ole ollenkaan niin epätoivoinen (ylipäänsä rlk:den kannalta) kuin se oli vielä esim puoli vuotta sitten. Kunhan vaan koiria testautettaisiin yhä enemmän ja eri linjoista.

Kuinka lopettaa varmistelu ja kontrollointi radalla - vai pitääkö niin edes tehdä?

Niin, viikonloppuna olin Merrin kanssa sekä lauantaina että sunnuntaina Jaakko Suoknuutin koulutuksessa Okk-Areenalla. Lauantaina päästiin Jaakon tehovalmennukseen n. puoleksi tunniksi (=henkilökohtaista rata-aikaa) ja sunnuntaina hieman lyhyemmäksi ajaksi (15 - 20min). Koulutus oli todella hyvää, tykkäsin. Tehtiin enemmän ja vähemmän onnistuneita harjoituksia. Merri teki juttuja joita en olisi uskonut sen osaavan - ja minä toisaalta myös ohjauksia joista en olisi kuvitellut edes haaveilevani. Koitan purkaa koulutuksen antia, neuvoja, opetuksia, tehtyjä harjoituksia ja kaikesta tästä mielen tulleita ajatuksia jossain välissä tänne blogiin - nyt ei kuitenkaan taida olla sen aika, sillä koirat odottavat hoitolassa - nälkäisinä. 

Kenen vika kenen tokovika

..eli eilen oli Nemin viimeiset halliharjoitukset tälle kaudelle (ja mun 2.viimeinen käynti hallilla tälle kevättä). Nemin agiharjoituksissa oli "epikset" eli yks Kari Jalosen 1-luokan rata (hieman muunneltuna, jotta mahtui kentälle) käytiin kisamaisesti lävitse. Eli Sanna näytti miten rata menee (ei voitu käyttää numeroita kun ne oli käytössä toisella puolen hallia) ja sitten tutustuttiin siihen 5 min. Lähtöjärjestys oli 'arvottu' etukäteen, Nemi lähti viimeisenä.

Niina toimi tuomarina, ja Sanna tuomarinsihteerinä. Möllisäännöillä oltiin liikkeellä, eli hylystä 10vp.

Totuttuun tapaan Nemi kerkesi keksiä kaikenlaisia huolehtimisen aiheita ja stressejä, toisella puolen hallia oli jonkinlainen kahakka - ja Nemi rupesi polisoimaan.

Niin, se ratasuoritus. Kepit oli toisena esteenä, multa huono ohjaus (tai mitätön) kepeille, joten Nemi meni ensin siitä ohi. Kun sain sen tulemaan takaisin, niin pujottelu meni kyllä ihan hyvin. Siitä sitten mutkaputkeen, ja hypyn kautta a:lle. A:n alasmeno oli ovelle päin, jossa odotti aita - takaa - aita. Ja nämä hypyt olivatkin vaikeita Nemille, se ei meinannut millään hypätä sitä hyppyä heti a:n jälkeen. (Kakru kääntyi hypyiltä kerran a:lle päin, mutta sain komennettua sen pois ennen kuin kerkeis a:lle asti - jipii) Ilmeisesti siinä hetken matkan päässä oli joku koira (oisko ollut belgi), josta Nemi otti hirveesti paineita. Lopulta sain sen hyppimään ne hypyt - mutta siinä koiraa tsempatessa taisi mennä yksi hyppy väärinkin päin (ihan sama, tuom.siht lappuun tuli merkintä hyl - mutta pääasia, että Nemi hyppi - vaikkakin väärään suuntaan).
Sitten puomille, mikä meni hyvin. Sitten muuri ja käännös puomin ohi pöydälle. Loistavaa, koira ei mennyt puomille. Mutta. Ei tajunnut alkuunkaan sitä pöytää. Pysyi kyllä siinä, jahka sain sen sinne. Pöydältä mutkaputkeen, pituudelle ja loppuhyppy.
Tuollaisella loppusuoralla pitäisi saada se irtoamaan paljon paremmin, nyt liikaa kyseli ja kääntyili mua kohti.

Paljon oli kuitenkin hyviä juttuja.  Virheitä taisi tulla 30, mutta jollen väärin lapusta tulkinnut niin ihanneaika ei ylittynyt kuin hieman yli sekunnin. Mikä sinällään oli ihme, kun niin paljon kaikenlaista vänkäystä ja erhettä radalla sattui.

Kiitoksia Pirkolle videoinnista!  Ja isot Kiitokset Sannalle & Niinalle talven treeneistä - näkyilemisiin Haukkiksella, ja muuallakin! Kiitoksia myös harkkaryhmälle talven treeniseurasta, osan kanssa jatketaan samassa ryhmässä kesälläkin. Näille kuin muillekin; pitäkäähän kivaa agikentillä jatkossakin - nähtäilemisiin!

Vaihto

Jes! Ryhmän vaihto onnistui  Joten kesäkaudella Merri harjoittelee edelleen torstaisin. Klo 19.30-20.30.

Kiitoksia ryhmälistojen laatijalle

Lappalaisagia, Nemi

Kävin Merrin harjoitusten jälkeen (siitä myöhemmin lisää) viemässä Merrin kotiin ja hakemassa Nemin ja taas hallille. Eli 2. viimeiseen lappalaisten hallivuoroon. Itsekkäästi harjoittelin tällä kertaa lähinnä Nemin kanssa.. (enkä juurikaan kommentoinut toisten suorituksia).
Tokoilijoita ei tällä kertaa näkynyt ollenkaan, joten hallissa taisi olla 2-4 harjoittelupistettä, joista me pitäydyimme vain kahdessa.

Tuossa harjoituksessa otin erilaisia hyppykuvioita. Erittäin lyhyitä ja hieman pitempiäkin. Ja pelkkää pujottelua. Sekä ensin yhdeltä hypyltä pujotteluun. Ja sitten kolmen hypyn (a, b, c) kautta pujotteluun. Hypyn (c) jälkeen käskytin vain pujottelua (kierrä) ja Nemi taisi kerran mennä väärään väliin (toiseen) eikä sekään ollut eka kerta (kun yritimme tuota hypyn takaa pujoon menoa, ja varmasti oli mun ohjaus/käskytysmoka.. ko erhe). Vaikka en varsinaisesti ottanut sitä haltuun hyppyesteen jälkeen.



Kuten arvasinkin, niin tämä harjoitus osoittautui aika kinkkiseksi. Jos valittavana on A ja putki niin kumpaankohan Nemi menee?! Niinpä niin, ei kovin vaikea arvata, että Nemi pääsi pätkähtämään a:lle aika monta kertaa huolimatta kovasta yrityksestäni ohjata se putkeen... Mutta tuli niitä onnistuneitakin harjoituksia tehtyä useampi.
Nemi myös hieman häiriintyi muiden tekemisistä, joten 5 hypylle ohjaaminen ei aina onnistunut kun Nemi rupesi polisoimaan hallin tapahtumia (ei lähtenyt varsinaisesti pois, mutta eipä ollut enää kuulollakaan). 5 hypyn jälkeen tein pienen vekin, jotta sain Nemin suoremmassa linjassa a:lle. A:n alasmenokontaktilla pysäytin koiran, palkkasin, siirryin kauemmaksi, palkkasin taas ja lopuksi vielä leikin narulelulla - josta Nemi muutaman kerran oli jopa kiinnostunutkin

Rengasta harjoittelimme myös yksittäin, molemmilta puolilta - ja se meni joka kerta oikein

Ajankohta

Oli vast'ikään Nemin kasvin kanssa puhetta (sähköpostitse) pennutusajankohdasta. Ja molemmat olimme sitä mieltä, että syksy '08 voisi olla parhain ajankohta. Vielä tuo on turhan kakru, ja toisaalta pra-tarkistettuja (ja terveiksi todettuja) uroksiakaan ei vielä ole mitenkään hirmuisesti... Ja toisaalta pystymmepä osallistumaan Tukholman Maailman Voittajaan (kesällä '08) molempien koirien kanssa. Lisäksi kesällä '08 ehdimme vielä viettää täysipainoista kisakesää... 

Kasvin pentusivu (jossa on jo pari sanaa Nemistä).

Kesän ryhmät

Okk:n kesän agilityryhmät ovat ilmestyneet. Aikataulun mukaan koirani harjoittelevat Haukkukeitaalla:

• Merri. Ti klo 19.30-20.30. Kouluttajat Sari Eskelinen & Raimo Tuomainen.
• Nemi. Pe klo 17.30-18.30. Kouluttajat Eeva Kotilainen ja Hanna Partanen (apu).

Mutta. Tiistai ei käy minulle, koska koulutan tuona iltana lappalaiskoira-painotteisia ryhmiä Kiimingissä. Joten nähtäväksi jää pystynkö vaihtamaan Merrin harjoitteluryhmää.

Suuren salaisuuden paljastus

Koska salaisuus ei enää ole muutoinkaan niin salaisuus, niin alanpa vähitellen tarinoimaan aatoksia ja joskus jotain konkreettisiakin juttuja aiheesta Nemi & sen pennut. Aivan, luit ihan oikein. Ajatukseni kasvattamisesta ei ole edelleenkään muuttunut mihinkään, eli mielipiteeni on yhäkin että kasvattakoot ne jotka sen osaavat ja joilla siihen on resursseja & tieto-taitoa. Eli tässä tapauksessa Nemin kasv. kysyi josko saisi teettää Nemillä pennut - Nemi kun taitaa olla aikasta hyvä rotunsa edustaja

Merrinkin kohdalla aikanaan mietittiin pentujen teettämistä, mutta Merri ei luonteensa puolesta oikein vakuuttanut. Se kun on/oli liian arka / epäileväinen joidenkin ihmisten suhteen. Nyttemmin koira on kyllä selkeesti reipastunut, ehkäpä osittain sen steriloinnin (ja Nemin laumaan tulemisen) myötä...

Mutta siihen Nemiin. Nemin luonne on parempi kuin Merrin. Nemi on avoin, osaa ottaa rennosti erilaisissa paikoissa (esim junassa tai näyttelykehän laitamilla). Harrastuskoirana se on innokas ja vauhdikas, tosin vielä hieman rauhaton mikä luultavasti tasoittuu iän myötä.

Ulkonäöltään Nemi on melkolailla sellainen kuin pitääkin, mitä nyt kuono-osa on hieman kevyt. Eli pää voisi olla parempikin (toisaalta kun vertailukohtana on Merri, jolla on todella kaunis pää niin... - ja jotkut tuomarit ovat kyllä pitäneet Neminkin päätä kauniina). Nemin "nokka" siis näyttää hieman pitkältä, nuorempana oli vielä "puikulapäisempi" mutta nyttemmin tuo on jo hieman tasoittunut.

Terveyden osalta tilannehan on aikasta hyvä, tai ruotsinlapinkoiraksi erinomainen (lähes tulkoon). Eli Nemillä on A-lonkat, 0/0-polvet ja 0/0-kyynärät. Noin vuosi sitten Nemi käväisi antamassa verinäytteen Prcd PRA-geenitestiin (Optigen), josta tuloksena oli B eli kantaja. Mikä käytännössä tarkoittaa siis sitä, että Nemi ei tule ikinä sairastumaan PRA:han (lue lisää pra:sta esim Koirakopla-sivuilta), mutta kantaa kuitenkin ko taudin geeniä. Tavallisessa silmätarkastuksessa Nemi tulee käymään jossain vaiheessa, luonnollisesti niin että ennen astutusta silmät on syynätty ja terveiksi todettu (ja jos ei todeta terveeksi niin pennutushaaveet hyljätään).

Sulhanen. Nemin puoliso on vielä etsinnässä. Mutta tulevan sulhasen tulee olla niin luonteen kuin ulkonäönkin puolesta hyvä rotunsa edustaja sekä pra-testattu terveeksi.

Pennut tulevat siis syntymään aikanaan (jos tulevat) Nemin kasvattajan luona Ruotsissa. Toivottavasti joku(nen) pentu päätyisi myös Suomeen
Kerron mielelläni aiheesta lisätietoja myös yksityisesti (kaisa@ruotsinlapinkoirat.com), kuin myös tämän blogin kautta

Loppu lähestyy

2. viimeiset jatkoryhmä B:n treenit olivat eilen Okk-Areenalla.

Ensimmäinen ratapätkä oli ylläolevan kuvan mukainen (tosin pituus oli ykkösesteenä ja kakkosesteenä tavallinen aita).
Ensimmäinen putkeen vienti (nro4) piti ottaa tarkasti, eli koira hyvissä ajoin napakasti haltuun, jottei se sujahtaisi putkeen väärästä päästä. Jotkut koirat hieman hämmentyivät pussista, jolloin kehotin heidän pitämään hieman älämölöä jotteivat koirat ihmettelisi mihin ohjaajat katosivat (monet kääntyivät pussissa ohjaajaa päin, jolloin vaarana että pussikangas menee rullalle eikä koira pääsekään pussista normaalisti ulos - tätä ei onneksi kuitenkaan päässyt tapahtumaan). Renkaalle ohjaus vaatii edelleen tarkkuutta, eli ko este ei ole "selvää pässinlihaa" läheskään kaikille koirille. Eli tarpeeksi ajoissa oleva käskytys eikä liikaa kiiruhtamista itsellä niin hyvää tulee.
Suurinosa ohjasi sisäkautta "loppusuoran" esteet, joten maksien kanssa kerkesimme ottamaan myös pelkästään putken (puolen vaihto valssilla tai persjätöllä) ja pussin & renkaan ulkokautta. Jolloin jotkut koirat suorittivatkin renkaan kehikon vierestä, jolloin otettiin hetken verran pelkkää rengasta, jotta koirille hahmottuisi että samasta esteestähän tässä on kyse. Ja sitten harjoituspätkä uudestaan sujuvammin :)


Toinen harjoitus.
A:n jälkeen putkelle ohjaus piti ottaa tarkasti. Joillakin tuli hieman ongelmia 3 ja 4 esteiden ohjauksessa eli ohjaussuunnitelma oli keskeneräinen. Muutamat koirat irtosivat todella hyvin putkeen (ilman välihyppyjen käskytystä). Joillakin tuli turhan kiire eli turhaa hösötystä, joten ohjaus kärsi tuosta. Ja samalla koira ei edennyt niin itsevarmasti kuin yleensä.

Lisäksi Pirkko harjoitutti toisessa päässä hallia oman ratapätkänsä. Lue lisää...

Tottistelua lipastolla

Kävin koirien kanssa vapaamuotoisissa tokoharjotuksissa Lipaston parkkipaikalla ti-iltana. Paikalla oli muutamia muita lappalaiskoiria ja pari muunkin rotuista.

Nemin kanssa tokoilin seuraamista pysähtymisineen, perusasentoa, liikkeestä seisomista & liikkeestä maahanmenoa. Merrin kanssa otin juttuja hieman enemmän (Nemi oli niin levoton, että vein sen autoon). Eli kaukokäskyjä (palkkasin vain jos koira pysyi paikallaan eikä pomppinut, niin kuin monesti tekee), paikallaoloa, seuraamista ja  liikkeestä seisomista (onnistui muutaman kerran jopa ilman käsimerkkiä :)).

Nemin agi

Nemillä oli maanantaina 2.viimeiset harjoitukset tälle kautta - hallissa siis. Harjoittelimme koko pitkän radan. Ensin alkupätkä, sitten loppuosa ja sitten koko "rata" kokonaisuudessaan. Tuo koko pätkä piti ottaa ns kisamaisesti eli ei jäädä liiemmälti jankkailemaan pieleen menneitä kohtia.

Satunnaisia huomionarvoisia seikkoja:

• hypyiltä toisille kääntämisissä pitää olla tarkkana, mihin päin mun vartalo osoittaa? jos muka loogisesti meno suuntaan seuraavalle hypylle niin Nemi saattaa helposti tempoa hypystä ohitse. oikea aikaisuus, sijoittuneisuus ja käskyt ja käsillä huitomiset ovat kakrun kohdalla ensiarvoisen tärkeitä. Milloinkahan oikein opin mikä on milloinkin oikein (oikea tapa toimia)?
• puomilta pituudelle oli näennäisesti jyrkkä käännös (180 astetta), mutta onnistui kun kuljetutti koiraa käsissään tekemään kaarroksen puomin jälkeen. harjoiteltavaa: koira pysymään käsissä eli kuljetustreenejä (molemmin käsin, "imutusta", välillä palkaten, kuljetuksen pitäisi jatkua palkkaamisen jälkeenkin)
• Nemi ei vielä oikein tiedä mikä este se pöytä on. Tai sitten mulla on (vihdoin) koira, jolla on niin kova vauhtia, että koira luisuu samalla menoa pöydältä alas kuin on sinne mennytkin
• kontaktien suhteen pitää olla tarkka pysäyttämisen kanssa. Nemi kyllä pysähtyy, mutta turha pysäyttää sitä liian varhain.
• pujottelussa koira pitää vielä ottaa haltuun ennen pujoon menoa. ei osaa vauhdista hakea oikeaa väliä ilman haltuunottoa. Eli tällä kertaa tuli vauhdilla putkesta... tosin pujoon meno onnistui tosi hienosti kun oli ensin kaks kertaa mennyt siitä ohi. Eli kun tiesi jo mihin ollaan menossa niin haki hienosti pujon itsenäisesti (ja mää kehuin suullisesti (enkaitsentäänkiljahtanut?) ja koira jatkoi pujottelua ja minä käskytystä). Eli lisää vaan pujo treeniä niin johan alkaa olemaan ko este hyvällä mallilla :)
• Nemi irtosi pienen suoran pätkän (pituus, hyppy) todella hyvin kun välillä palkattiin se namilla eteenpäin menosta. Eli jatkossakin välillä ruokapalkkoja irtoamisiin, josko sillä saataisiin Nemi irtoamaan enemmän ja enemmän ja paremmin (myös ilman palkkaa).

Kisaraportti

Joo, käytiinpä kisailemassa agiliitelyssä puolentoista kuukauden tauon jälkeen. Tuomarin kisoissa oli Anders Virtanen Pietarsaaresta. Tuloksena a radalta hyl ja b-radalta 4,46. A-rata oli tr-rata ja 1st Choice cup rata. B-rata hyppäri.

A-radalla uskaltauduin testailemaan leikkauksia & persjättöjä, harmi vaan että yhden hypyn jälkeen haltuunotto käsky unhoittui. Ja koira teki mitä käskin eli sujahti hienosti putkeen. Ainut vaan, että meni siihen päähän putkea minkä ensin näki, mikä sattui olemaan väärä.. eli siitä hylätty. Mutta ei muuta kuin rata loppuun asti vaan - eli ne jäljellä olleet pari hyppyä.

B-radalla oli joitain sutturapaikkoja, kuten pujotteluun meno olisi voinut olla sujuvampikin. Mutta enimmäkseen ihan kivaa menoa. Eikä minun tarvinnut viedä koiraa kaikille esteille asti, tai olla niiltä vastaanottamassa. Ei ratavirheitä ja ihanneajan ylitystä siis hitusen yli 4 sek. Mikä sikäli mikäli on ihan hyvä tulos, koska se on nopein / paras meille tähän saakka tätä vuotta :)

Ratojen profiilit on nähtävissa Pirkon & Nucan blogissa.

Pohdiskelua ja päätöksiä

Jättäydyin jo pois talven tokoryhmistä eli eilen emme olleet hallilla tokoilemassa. Näinpä ollen meillä samalla jää parin seuraavan viikonkin treenit väliin. Katsotaan ryhmätokottamista taasen syksyllä uudestaan, josko sitten pääsisimme jälleen johonkin sopiviin ryhmiin opiskelmaan tokottamisen saloja.

Kiitoksia Tiinalle & Ammille syksyn ja kevään tokotunneista - hyvää jatkoa & näkyilemisiin!

Kuulin, että KAS:n seuraavat kisat eivät välttämättä olekaan ulkona. Ja sisäkisoihin (maneesi) minun on ihan turha mennä rämpimään, koska alusta on pehmeä enkä muutenkaan ole mitenkään nopea liikkumaan... Jos olisin 100% varma että kisat ovat ulkona niin voisin 100% varmasti myös ilmoittautua niihin...

Seuraavaan näyttelyyn...

..on koiruudet ilmoitettu. Ensimmäisen kerran molemmat samaan luokkaan eli avoimeen. Eli käväisemme  toukokuussa Piteåssa KR-nlyssä. Tuonne mennään katselemaan oman rodun edustajia eikä "hakemaan" titteleitä  Sillä taatusti tuolla näkee ainakin parikymmentä ruotsinlapinkoiraa  Mutta toki kaikki vastaanototetaan mitä annetaan 

Positiivista

Joo, jäipä hyvä mieli Merrin agiharkoista. Tällä kertaa oli enemmänkin sellainen juoksurata kuin hirmuista vääntöä. Merri irtoili hyvin putkiin. Suoriutui hyvin kepeistä. Okseri meni ensin plörinäksi, mutta pari kertaa kun otettiin se yksittäin niin meni jo paremmin. Puomin ylösmeno kontakti meni hieman heikosti.

Mutta kokonaisuutena hyvä treeni kumminkin :)

Jatkoryhmän treeni 12.4.-07

Pikkurata puolella harjoiteltiin tällä kertaa putkeen lähettämistä, väärän pään putkea, hyppyjä ja pussia. Kuten myös koiran vastaanottoa muutaman hypyn takaa ja sieltä ohjauksen jatkamista. Muutamat hämmästyivät niin kovasti kun koirat pysyivät paikallaan ja alkuhyppyjen ohjaus onnistui, että jatko-ohjaus meni hieman pipariksi. Jatkossakin kannattanee hyödyntää koiran pysyminen lähdössä ja suunnitella ohjausta sen mukaan (ja toki aina välillä palkata koiraa siitä pysymisestä). Joillakin koirat olivat hieman unhoittaneet pussi-esteen suorituksen, mutta muutamalla toistolla se palautui jo hyvin mieleen.

Ryhmästä oli paikalla 7/9 innokasta agiharrastajaa.

Kolmas talvi

Kivaa, nyt eletään jo kolmatta talvea tälle "vuotta". Ensimmäinen oli lokakuussa, seuraava tammi-helmikuussa ja kolmas nyt huhtikuussa. Lunta tahi räntää näyttää satavan nyttenkin ulkona. 

Kuten aiemmin jo mainitsin niin kävimme pääsiäsloman aikaan kahtena päivänä pitkällä metsälenkillä koirien kanssa, koirat pääsivät purkamaan energiaansa ja juoksemaan vapaana. Ja olivat aika rauhallisia sitten loppu päivän kotona (mitä nyt ma-iltana oli lisäksi Nemin agiharkat ja Merri innostui siivoamaan namien toivossa, on se vaan kekseliäs otus ;)).

Tässä pari kuvaa jälkimmäiseltä lenkiltä.


Leikitään!


Lumi on kivaa, mitä kaikkea täältä löytyykään!


Kuoppaan..! (kaivoin tän ihan itte )


Anna jo ne namit!


Tullaan tullaan, kunhan keretään!

Short obedience trains

We were jogging in forest on Monday morning. Dogs run and play together :) and finally I practised a little bit obedience with Nemi.

Healing - a start was good but then.. I would give candy earlier..  Sometimes she sat nicely when I stop walked and sometimes not.. As you can see, she almost sit end of healing... I don't always keep food in my hand when we practise ;)

Down in motion 1 & 2 - Well.. I don't trus her, but I know that she knows what a word "maahan" (
=down) means.. So I should just say it and I shouldn't show her how to go down.. It is just my (bad) habit. And this isn't ready ok this move.. I should throw candy to Nemi, because she can't be down enough long time..

Recall 1 & 2  - Quite good, but she was a little bit too keenly.

Agilityvarvasta...

...kutkuttaa jo kovasti. Olen tutkaillut kisakalenteria jo hieman sillä mielellä, että milloin aloittaisin Nemin kanssa kisaamisen  Olen jo niin pitkään järkeillyt ja painiskellut itseni kanssa tämän asian suhteen, että kohta varmaan järki alkaa loppumaan.

Ensin varmaan aloitamme hyppyradoilta, sillä keinu on vielä hyvin epävarma este. Eikä sitä olla menty kuin hyvin hallitusti ja hillitysti - viime kerralla jopa hieman jännittyneesti. Toinen epävarma este on rengas, jota on tehotreenattu viime aikoina ja sujuu jo kohtuullisesti - tosin sen kanssa täytyy olla tarkka ohjauksen suhteen (kuten toki muillakin esteillä ko koiran kanssa).

Seuraavat agikisat Merrin kanssa ovat la 14.4 (eli ihan pian ), 2 starttia, tuom. Anders Virtanen. Muita 98% varmoja kisoja lähitulevaisuudessa (Merrin kanssa) ovat: KAS:n huhtikuun lopun kisat (tuom, Minna Räsänen), Kokkolan helatorstain kisat (tuom sama kuin KAS:lla).
Melko todennaköisesti kisaamme myös 27.5. Vaasassa ja 2.6. Jyväskylässä.

Vko 15 - Nemin agiliitelyt

Pääsiäismaanantaina Nemillä oli kuin olikin agilityharjoitukset, eli Niina-kouluttaja kävi ystävällisesti pitämässä meille harkat. Halli oli kokonaan käytössämme, koska normaalisti hallin toista puolta käyttävä ryhmä oli lomalla. Joten saimme hyvin käytettyä ajan ja tilan hyväksemme ja harjoiteltua tunnin ajan tiiviisti (kukanenkin varmaan tarpeeksi).

Varsinaisella ratapätkällä (siis sillä mitä Niina oli seuraamassa) oli kolme putkea (joista yksi suoritettiin kahteen kertaan) ja hyppyjä. Eli harjoittelimme putkiin irtaantumista ja hyppyjä. Lopuksi oli vielä loppusuora (suora putki ja kaksi aitaa), joilla Nemi irtosi valtavan hyvin - jahka olimme laittaneet namin makupalalautaselle viimeisen hypyn taakse. Minä olin juuri ja juuri ohittanut putken kun Nemi oli jo maalissa.
Muutoinkin harjoitus sujui ihan kohtuu hyvin, välillä Nemi rupesi liikaa miettimään mitä muualla tapahtuu, mutta toisinaan oli hyvinkin ohjattavissa.

Toiselle puolelle hallia laadittu harjoitus oli Nemille turhan hankala. Tai Nemi ei jaksanut keskittyä siihen, joten tein siitä ensin vain osasia. Putkesta pujotteluun. Hypyltä kepeille. Pelkkää rengasta. Renkaalta putkeen. Ja sitten hieman kieputusta: aita, aita, putki, aita, aita, putki.. niin että välillä aidat takaa ja välillä välistä. Välillä palkka heti noiden jälkeen, välillä putkeen ja palkka. Tai putken jälkeen taas pari hyppyä.

---

Tiistaina kävimme päivällä hallilla. Harjoittelin tällä kertaa Nemin kanssa ehkä aavistuksen enemmän kuin Merrin kanssa. Merri kun ei ollut oikein agitus -tuulella (haisteli mahottomasti "maata", protestoi haukkuen käskytystäni jne).

Aluksi harjoittelimme hyppyjä ja putkea, lyhyempää ja pitempää harjoitusta. Palkkailin pallolla ja nameilla. Sekä koiralla että minulla oli kivaa, mikäs sen mukavampaa.

Lisäksi treenailimme rengasta pelkästään, molemmista suunnista. Renkaalta putkelle ja pari hyppyä (pallo lensi "eteen" ja koira perässä ). Samaa a:n kautta, pysäytys ja palkkaus a:lle (nami kädestä) eli a - rengas - mutkaputki - aita - aita. Tuo kuvio tehtiin lopuksi pari-kolme kertaa, tuntui kakrulla olevan kivaa - hyvä päätös hyville treeneille!

(näillä samoilla esteillä tein siis jotain hieman hankalampia, ja välillä ihan yhtä helppojakin harjoituksia Merrin kanssa. mutta esim ns helpot olivat Merristä tympeitä eikä se irronnut putkeen ollenkaan samalla innolla kuin Nemi. ennemminkin protestoiden samalla "ai mää vai? ai tuohon putkeenko? oletko ihan varma?!")

Hankikävelyä ja jänisjahtia

Kävimme koko lauman voimin eilen aamupäivällä metsälenkillä. Ensin käveltiin ihan tavallista hihnakävelyä  noin 15-20 minuuttia kunnes päädyttiin metsäreitin alkuun. Koiriin hieman kontaktia, hetken istuminen, ja remmit irti. Niin lähti kaksi ruotsinlapinkoiraa kirmaamaan elämänsä riemulla pitkin metsää - ja miljuunaa menivätkin. Nemi ei ollutkaan ollut irti (tai mitä nyt torstaina hallin viereisessä metsässä, mutta vain noin 10 minsaa) sitten kuin viimeksi ennen juoksuaan, joten nuorella neidillämme totta totisesti oli energia patoutumia 

Hanki kantoi meitä ihmisiäkin, joten ei tarvinnut kulkea koko lenkkiä samoja polkuja kuin yleensä / muut olivat menneet. Loppumatkasta (kun olimme vielä metsässä) Nemi jo kulki enemmän lähellämme ja Merri paineli hieman kauempana, milloin mitäkin eläinten jälkiä nuuskuttelemassa. Muutaman kerran koirat ottivat jalat alleen ja spurttasivat pelottavan vauhdikkaasti, aivan kuin niillä olisi ollut jokin määränpää, mutta tulivat onneksi kutsusta takaisin. Yhdellä näistä "ajoreissuista" taisi kohteena olla joku (mettä)lintu, kun sellainen kahahdus metsästä kuului kuin jokin lintu olisi lentoon noussut.
Kun metsä muuttui pusikoittuneeksi pelloksi (pajukkoa & koivuja yms) alkoi jäniksen jälkiä näkymään enevenissä määrin. Ja Merrin mielenkiinto jälkiin lisääntyä. Eetu hoksasikin pari jänöstä ja pyysi koiria välittömästi luoksemme. Nemi haahuili tuolloin toisaalla, mutta tuli onneksi pian kytkettäväksi - Eetu oli saanut Merrin jo hihnaan. Jatkoimme siis hihnakävelyä hetken, ja kun tulimme siihen kohtaan missä E oli nähnyt jänikset niin Merrin koko olemus kertoi, että se pääsi tuoreelle jäljelle. Merri jäljesti noita jälkiä pitkin hetken aikaa (ehkä kymmenisen metriä) liekkö nähnyt sitten jäniksen, vai oliko vain niin tuore jälki ja otti päähän kun ei ollut irti - niin pääsi koiralta sellainen kimakka "tahtoo" haukku. Ja kova kiskominen remmissä. Nemi taasen ei niinkään ollut kiinnostunut jälestämisestä, sitä vaan otti päähän kun ei päässyt kulkemaan Merrin rinnalla - maasto oli aika hankala kulkuista.

Jahka oltiin päästy pahimmista jänismaista niin päästettin koirat vielä hetkeksi irti. Kumpikin pysytteli jo aika lähellä meitä - enimmät virtapiikit oli ilmeisesti tylsytetty jo. Lopulta oli aika kytkeä taas koirat ja palata sivistyksen pariin - pari korttelia hihnakävelyä ja kotiin "aamu"palalle.

Agiliidot viikolla 14

Kiirastorstaina hallilla ei ollut kovasti treenailijoita. Joten pystyimme hyödyntämään hallin molemmat puolet. Varsinaisen rataharjoituksen oli laatinut tällä kertaa Pirkko, ja hankalan olikin tehnyt ;) Radan toinen este oli mutka putki, josta koira piti saada ns hankalampaan päähän - mutta Merripä olikin lukinnut jo aikaa sitten se toisen pään joka oli ns näkyvämpi. Joten meni ehkä 3-4 kertaa ennen kuin sain Merrin kulkeutumaan oikeaan päähän putkea.
Radalla oli muitakin hankalia paikkoja, joten Pirkonkaan treenissä ei päästy helpolla.

Puomille laitoin ensin namin, mutta siitä seurasi se, että Merri astui pois puomilta heti kun oli namin syönyt ja rupesi nuuskuttamaan maata "namien piilotus & etsintä leikkien tapaan". Eli tuo toimintatapa ei vaan onnistu meillä.
Sitten tein niin, että otin puomin erikseen ja käskin koiran "alas" (&stop/odota/?) kun koira oli alasmenokontaktin yläosassa. Jolloin koira pysähtyi kuin seinään. Noinhan sen pitäisikin tehdä, jatkossakin. Eikä tulla hitaasti sitä puomin loppuosaa (ennen kontaktia).

Rataharkan jälkeen treenailin toisella puolen hallia siivekkeen kiertoa (takaa). Ensin yhdellä hypyllä -> pallo lensi palkkana. Toistin tuota hetken, sitten otin kahdella hypyllä - edelleen pallo palkkana. Ja lopulta kolmella hypyllä. Nämä hypyt olivat siis rinnakkain. Kolmella ottaessa mun piti peruuttaa ja samalla ohjata Merriä - kolmannelle hypylle ohjaus ei ehkä ollut kaikkein paras mahdollinen ja Merrikin alkoi jo hieman hermostua. Eli todellisuudessa (kisoissa) en varmaankaan ohjaisi noin tuollaista kohtaa, mutta hyvä harjoitus joka tapauksessa.

Lisäksi treenasin hieman putkeen lähetystä (mutkaputki) hypyn kautta. Eli hyppy, putkeen ja palkka. Sekä pujottelua. (namikuppi lopussa, varasti palkalle jos jäin "liian" kauas koirasta).

Koska halliin ei tullut meidän jälkeen normaalisti olevaa ryhmää niin treenailin hieman Neminkin kanssa. Eli vähän hyppyjä, putkea ja pujottelua. (kuten muutkin ryhmäläisemme treenasivat toisten koiriensa kanssa ja jäivätkin vielä hallille kun me läksimme pois)

Nemi agiliitää jälleen

Olipas mukava käydä agiharkoissa Nemin kanssa taasen maanantaina. Hieman minua tosin jännitti, kun oli tuo juoksutaukokin välissä, että miten se agiliitoa oikein kakrun kanssa sujuu. Mutta koiruus oli hyvinkin tekevällä ja reippaalla tuulella.

Tosin narupallo -leikit eivät kiinnostaneet vaan namit olivat valttia. Mutta joka tapauksessa koiruus oli innokas, etenevä ja rupesin innolla odottamaan kesä -kautta ja pihatreenejä :)

Muutama videopätkä maanantain harjoituksista löytyy webbi-sivujeni Galleria -sivulta. Sieltä oikealta puolelta "Videoita" otsakkeen alta "Nemin
agilityharjoitukset 02.04.07". 

Kesän tokot - pohdintaa

Koska ryhmiin ilmoittautuminen on ensi viikon torstaina, niin taidan jättää ilmoittautumisen väliin tältä kesältä. Pitäisi järjestellä joku muu viemään ne meidän ilmo-laput kun minä olen hallilla (vetämässä treenejä ja treenaamassa). Agi-ilmoihin jo laitoin, että ma ja ti -illat eivät käy. Sitten agiin menee ainakin yks ilta (laitoin toiveen, että M+N treenaisivat samana iltana). Joten alkaa loppumaan aika kalenterista.. Toivottavasti syksyllä taas mahdumme johonkin tokotus ryhmiin.

Kesällä on tarkoitus kaiken agiliitämisen ohessa saada Nemille onnistuneita häiriötreenejä aikaiseksi. Tokottaa silloin tällöin kotona ja muualla. Merrin kanssa saatamme käydä muutamissa alokasluokan kokeissa (josko ne puuttuvat 1-tulokset tulisivat siihen tk-ykköseen). Ja pikkuhiljaa aletaan sitten tutkailemaan miten niitä avo-luokan liikkeitä kannattaisi opettaa (vielä aiheesta ei ole oikein käsitystä, mitä nyt noutoa ollaan treenailtu). Jollen itse saa avosta mitään tolkkua, niin jospa sitten syksyllä päästäisiin johonkin sellaiseen ryhmään jossa niitä opetellaan :)

Tokot vkolla 13

Pohdinnoistani huolimatta menin kuitenkin tokoilemaan sunnuntaina vain Merrin kanssa. Aluksi teimme luoksepäästäväisyyden ja paikallamakuun liikkeenomaisesti. Merri hieman hötkyili luoksepäästäväisyydessä mutta paikallamakuu meni todella hyvin - koira ei ennakoinut loppuistumista vaan nousi ylös (istumaan) vasta käskystä :) :)

Lisäksi teimme yhden (jokaisen valitseman) liikkeen liikkeenomaisesti yksi kerrallaan. Monet ottivat seuraamisen, mutta koska Merri oli erityisen mattoa nuuskivalla tuulella niin päätin ottaa lyhyt tempoisemman ja hauskemman jutun eli luoksetulon. Merri tuli hyvään perusasentoon sivulle, sivulle tulo oli ehkä hieman pomppiva/innokas, mutta suoritus oli kuitenkin parempi kuin kokeessa.

Lisäksi jokainen harjoitteli jotain liikettä tai jonkun liikkeen osaa. Niin että kouluttajat (KaisaK & Ammi) kiersivät antamassa neuvoja. Me tehtiin liikkeestä seisomista, se kun pitäisi saada toimimaan myös ilman käsiapua. Ja niin että koira varmasti pysähtyy käskystä - ja jää seisomaan eikä mene maahan tai istu. Tähän sain monenlaisia neuvoja (joita en nyt laiskuuttani jaksa tähän naputella).

Rodun valintaa

..ei en ole kolmatta koiraa ottamassa enkä rotua vaihtamassa. Vaan päädyin eräältä keskustelupalstalta "Omarotu" sivulle. Testissä en kyllä saanut oikein mitään koirarotuja itselleni tulokseksi, mutta löysin kuitenkin ruotsinlapinkoira -sivun. Sivulla kerrotaan muutamia asioita rodusta, ja jollei otsakkeena olisi rodun nimeä niin en välttämättä kuvauksista tunnistaisi, että kyseessä on rlk.

Koko menee kyllä vielä ihan oikein (tai ainakin suurinpiirtein, en jaksa tarkistella kun en urosten säkärajaa muista. nartuilla se on joka tapauksessa 40-46cm). Mutta metsästysominaisuudet - niin, eihän nuo mitään varsinaisia metsästyskoiria ole, mutta "ei yleensä kiinnostu" kuulostaa kyllä aika oudolta. Saalistusviettiä eläinten perään lähtemiseen kyllä löytyy, jänikset, kissat, fasaanit jne perään vaan! Samoin eläinten jälkien seuraus kiinnostaa kuten myös myyrästyksen kaltainen metsästys. Joten ei tietämäni rlk:t ainakaan riistavietittömiä ole jolleivät nyt ihan metsästyskoiriakaan sanan varsinaisessa merkityksessä - mielestäni on kuitenkin väärin väittää etteivät ne ollenkaan innostuisi metsästämään (Merri on mm kerran haukkunut fasaanin puuhun, eikä tullut pois ennen kuin hain sen.. ja kyllähän pystykorva haukkua jaksaa, jos olisi pyssy ollut niin olisin varmasti jopa osunut, koska lintu oli vain n2 metrin korkeudella... mutta niin vain jäätiin vaille lintupaistia).

Palveluskoirakokeet: kyllä. Ei pidä paikkansa, oikeudet menetettiin tämän vuoden alusta / tänä vuonna. Ei ole tullut tarpeeksi / ollenkaan tuloksia viime aikoina.
Toiminnan tarve: tunnin parin lenkitys. Tästäkin olisin eri mieltä ainakin osittain. Pelkkä lenkitys ei riitä - ja pitkillä lenkeillä vain koiran kunto kasvaa ja se tarvitsee lisää ja lisää yhä pidempiä lenkkejä. Ruotsinlapinkoirat tarvitsevat myös jotain aivojumppaa, joka päivä ei tarvitse juosta pää kolmantena jalkana jossain harrastuksissa. Mutta silloin tällöin jonkinlainen aivonystyröiden käyttö on todellakin tarpeen - muutoin rlk saattaa purkaa tekemisen tarmoaan johonkin ei toivottuun.
Suhtautuminen vieraisiin: ihmisystävällinen. Onhan se noinkin. Mutta ovat myös pidättyväisiä. Ehkä ennemminkin sanoisin, että vieraille hieman pidättyväinen ja tutuille (yli)ystävällinen.

Fin Mva :)

Epäilyistäni huolimatta Kokkolan ryhmänäyttely (la 31.03.07) meni todella hyvin: AVO ERI1 PN1 SERT -> FIN MVA ROP. Eli Nemi kerkesi käymään vain kerran avoimessa luokassa näytillä. Tuomarina Kokkolassa lappalaiskoirille oli Tuula Pratt.

Eetu esitti Nemin sekä rotu- että ryhmäkehässä  (ei sijoittunut, mutta ei toisaalta heitetty ensimmäisten joukossa ulos kehästä). Ryhmäkehän tuomaroi Esko Nummijärvi.

Arvostelu kuului näin:
Hyvin
feminiininen. Kaunis pää ja
ilme. Hyvä kaula. Sopivasti kulmautunut
edestä ja takaa. Runko saa vielä
täyttyä. Hyvin asettunut häntä.
Ahtautta takaliikkeissä. Muuten hyvä
liikunta. Hyvälaatuinen ja hyvin
hoidettu turkki. Esiintyy hyvin.