Kuten aiemmin mainitsin, niin yritän koota ajatuksiani siitä männä viikonloppuna olleesta agikurssista pikku hiljaa ylös.
Lauantaina aloitettiin sylikääntöjen opettelulla. Ilman esteitä siis. Eli opeteltiin vaan kääntämään koiraa sivuilla (molemmin puolin) namin avulla. Eli koira kääntyi pois päin ohjaajasta, ilman ylimääräisiä pyörähtämisiä.
Molempina päivinä esteet olivat samoissa kohdin, mutta sunnuntaiksi numerot vaihtoivat paikkaa eli rata muuttui siis täysin.
Tässä sunnuntain radalta (suurin piirtein näin se meni, tai vaikka piirustus olisikin pielessä niin toivottavasti pointti tästä jutusta selviää kuitenkin) pieni pätkä:
Loppurataa en jaksa piirtää enkä varmaan muistakaan kunnolla. Mutta rata jatkui siis tuon mutkaputken jälkeen "alaspäin".
Mikä on ajatus ensimmäiseksi kun näkee tämänkaltaisen radan? Aivan niin, mahdoton ajatus saada koira tuonne 4-putkeen. Ja vielä oikeasta päästä. Tai ainakin ilman, että a)kuluisi paljon aikaa ja b)koira käväisisi ensin tuossa toisessa putkessa.
Jos tuollainen olisi kisoissa niin mulla menis varmaan parikytä sekunttia ko kohdasta luovimiseen, kaikkine mahdollisine varmistuksineen. Ja onnistuttaisiinko siinä sittenkään?
Ajattelin tuolloin rataan tutustuessani, että änkeänkö kahden putken väliin? Tuolloin koira olisi pitänyt kuljettaa nenästä pitäen putkelle ja työntää sitten sinne. Joo, juttuun tuli konditionaali, joten arvaattekin jo, että en yrittänyt tuolla tapaa.
Vaan onnistuin jotenkin ihmeen kaupalla saamaan koiran oikeaan putkeen, ilman sitä toista putkea. Ja tämä tehtiin jopa useamman kerran (ts kertaakaan ko harjoitusta tehdessä Merri ei tehnyt tätä väärin). Miten siinä niin kävi? Sen kun tietäisi
Mutta ainakin minulla oli rohkeutta ohjata Merriä muullakin tavoin kuin yleensä.
Tuo olikin meille se kurssin teema, tuo rohkeus. Se, että koiraa ei kontrolloitaisi koko ajan, vaan annettaisi enemmänkin sen mennä. Minä en saisi pelätä virheitä, vaan mun pitäisi antaa koiran mennä. Irrota esteille. Pitää kivaa (tässä kohtaa kyllä väitin, että meillä on ollut kivaa agin parissa jo 5 vuotta, myös tuolla tavalla..). Vähemmän tässä -käskyjä, enemmän "mene, mene" -käskytyksiä.
No, kaikista koirista ei ole samallalailla irtoamaan. Eroa on niin roduissa kuin yksilöissäkin. Jo pelkästään omista koirista näkee, kuinka Nemi on enemmän irtoavaa mallia kuin Merri. Vaikka molemmilla tuo vaatii harjoitusta, mutta Nemi on potentiaalisempi siinä suhteessa.
Lauantain radalla oli "hyppy-hässäkkä" a:n jälkeen. J kysyi kun olimme tutustuneet rataan, että kuinka monen koira pysyy kontaktilla jos ohjaajat liikkuvat. Merrihän ei pysy, ja kuitenkin olin aikonut tehdä valssin sen ekan hypyn jälkeen (eli eka aita a:n jälkeen). Ei mitään mahdollisuuksia. Ei edes Merrin kanssa, joka ei kuitenkaan ole mikään tykki.
Lauantaina olimme harjoitteluvuorossa viimeisenä, joten olin kerennyt näkemään muiden suorituksia. Rataantutustuttaessa olin aikonut valssata hyppy-hässäkässä ainakin kaksi kertaa. Mutta. Teinkin takaaleikkauksen ja jonkinlaisen sylikäännön tapaisen (kuulemma väärin, mutta mitä tuosta, en kuitenkaan valssanut ja koira meni oikein ja ilman valsseja).
Sekä en tässäillyt joka välissä vaan ohjasin koiraa muilla käskyillä ja käsillä (& vartalolla) ohjaten. Tää oli oikeesti mulle vaikeeta ja piti tiedostaa ja niellä ne tässät. Mutta kaskas, koiralla oli vauhtia ja ne leikkauksetkin toimi.
Jompana kumpana päivänä oli radalla kohta, jossa koira tuli putkesta ja sitten oli hieman pidempi hypylle vienti. Ko paikkaan mietin joko valssia tai persjättöä. Ensimmäinen kerta meni pieleen -> J piti "puhuttelua" ohjauksen oikea-aikaisuudesta ja minä mietin, että pitäisikö sittenkin kokeilla sitä valssia? Olisiko se kuitenkin helpompi tähän/meille? Mutta ei, niin vaan jatkettiin persjättö -harkalla. Ja kuinka ollakaan, sehän rupesikin sujumaan - jopa niin hyvin että kouluttaja kehui sitä juuri oikea-aikaiseksi! Oho.
Muutamia erillisiä 'poimintoja' viikonlopun annista
Lauantaina aloitettiin sylikääntöjen opettelulla. Ilman esteitä siis. Eli opeteltiin vaan kääntämään koiraa sivuilla (molemmin puolin) namin avulla. Eli koira kääntyi pois päin ohjaajasta, ilman ylimääräisiä pyörähtämisiä.
Molempina päivinä esteet olivat samoissa kohdin, mutta sunnuntaiksi numerot vaihtoivat paikkaa eli rata muuttui siis täysin.
Tässä sunnuntain radalta (suurin piirtein näin se meni, tai vaikka piirustus olisikin pielessä niin toivottavasti pointti tästä jutusta selviää kuitenkin) pieni pätkä:
Loppurataa en jaksa piirtää enkä varmaan muistakaan kunnolla. Mutta rata jatkui siis tuon mutkaputken jälkeen "alaspäin".
Mikä on ajatus ensimmäiseksi kun näkee tämänkaltaisen radan? Aivan niin, mahdoton ajatus saada koira tuonne 4-putkeen. Ja vielä oikeasta päästä. Tai ainakin ilman, että a)kuluisi paljon aikaa ja b)koira käväisisi ensin tuossa toisessa putkessa.
Jos tuollainen olisi kisoissa niin mulla menis varmaan parikytä sekunttia ko kohdasta luovimiseen, kaikkine mahdollisine varmistuksineen. Ja onnistuttaisiinko siinä sittenkään?
Ajattelin tuolloin rataan tutustuessani, että änkeänkö kahden putken väliin? Tuolloin koira olisi pitänyt kuljettaa nenästä pitäen putkelle ja työntää sitten sinne. Joo, juttuun tuli konditionaali, joten arvaattekin jo, että en yrittänyt tuolla tapaa.
Vaan onnistuin jotenkin ihmeen kaupalla saamaan koiran oikeaan putkeen, ilman sitä toista putkea. Ja tämä tehtiin jopa useamman kerran (ts kertaakaan ko harjoitusta tehdessä Merri ei tehnyt tätä väärin). Miten siinä niin kävi? Sen kun tietäisi
Mutta ainakin minulla oli rohkeutta ohjata Merriä muullakin tavoin kuin yleensä. Tuo olikin meille se kurssin teema, tuo rohkeus. Se, että koiraa ei kontrolloitaisi koko ajan, vaan annettaisi enemmänkin sen mennä. Minä en saisi pelätä virheitä, vaan mun pitäisi antaa koiran mennä. Irrota esteille. Pitää kivaa (tässä kohtaa kyllä väitin, että meillä on ollut kivaa agin parissa jo 5 vuotta, myös tuolla tavalla..). Vähemmän tässä -käskyjä, enemmän "mene, mene" -käskytyksiä.
No, kaikista koirista ei ole samallalailla irtoamaan. Eroa on niin roduissa kuin yksilöissäkin. Jo pelkästään omista koirista näkee, kuinka Nemi on enemmän irtoavaa mallia kuin Merri. Vaikka molemmilla tuo vaatii harjoitusta, mutta Nemi on potentiaalisempi siinä suhteessa.
Lauantain radalla oli "hyppy-hässäkkä" a:n jälkeen. J kysyi kun olimme tutustuneet rataan, että kuinka monen koira pysyy kontaktilla jos ohjaajat liikkuvat. Merrihän ei pysy, ja kuitenkin olin aikonut tehdä valssin sen ekan hypyn jälkeen (eli eka aita a:n jälkeen). Ei mitään mahdollisuuksia. Ei edes Merrin kanssa, joka ei kuitenkaan ole mikään tykki.
Lauantaina olimme harjoitteluvuorossa viimeisenä, joten olin kerennyt näkemään muiden suorituksia. Rataantutustuttaessa olin aikonut valssata hyppy-hässäkässä ainakin kaksi kertaa. Mutta. Teinkin takaaleikkauksen ja jonkinlaisen sylikäännön tapaisen (kuulemma väärin, mutta mitä tuosta, en kuitenkaan valssanut ja koira meni oikein ja ilman valsseja).
Sekä en tässäillyt joka välissä vaan ohjasin koiraa muilla käskyillä ja käsillä (& vartalolla) ohjaten. Tää oli oikeesti mulle vaikeeta ja piti tiedostaa ja niellä ne tässät. Mutta kaskas, koiralla oli vauhtia ja ne leikkauksetkin toimi.
Jompana kumpana päivänä oli radalla kohta, jossa koira tuli putkesta ja sitten oli hieman pidempi hypylle vienti. Ko paikkaan mietin joko valssia tai persjättöä. Ensimmäinen kerta meni pieleen -> J piti "puhuttelua" ohjauksen oikea-aikaisuudesta ja minä mietin, että pitäisikö sittenkin kokeilla sitä valssia? Olisiko se kuitenkin helpompi tähän/meille? Mutta ei, niin vaan jatkettiin persjättö -harkalla. Ja kuinka ollakaan, sehän rupesikin sujumaan - jopa niin hyvin että kouluttaja kehui sitä juuri oikea-aikaiseksi! Oho.
Muutamia erillisiä 'poimintoja' viikonlopun annista
- kulma takaa (takaa-takaa, mutta hypyt kulmittain) pitää harjoitella lisää. Niissä oli työstämistä. Kun minä ohjasin huonosti (se vartalo-ohjaus, jota en osaa tarpeeksi - eli Merri kyllä lukee mua, mutta mä en osaa käyttää sen lukutaitoa hyödyksi, eli kerron sille mitä sattuu) ja Merri tuli hyppyjen välistä vaikka kuinka monesti...
- yksittäisissä hypyissä kiertäminen onnistuu Merriltä selkeesti paremmin
- namipalkkaus, eli namilautasten hyväksi käyttö eri tilanteissa. ja pitäisi lakata pelkäämästä (inhoamasta) sitä kun Merri sitten nuuskuttaa ja etsii sitä ruokaa muualtakin kuin niiltä namilautasilta... Tämä on vaikeeta.
- lisää irtoamisharjotuksia. kun Merrillä olisi enemmän vauhtia ja se irtoaisi niin sitten voisi opettaa (mulle) lisää ohjauksestakin
- kun vauhti lisääntyy niin hallittavuus katoaa hetkeksi tai on vaikeampaa. myös ohjaus tällöin erilaisempaa / haasteellisempaa. Mutta toisaalta voi syntyä tuloksiakin.
- lakkaa odottelemasta koiraa, kuulemma harvemmin koira on jäänyt putkeen (tosin Merrihän nuorempana jäi oikein mielellään putkeen. ensin kun ei meinannut mennä sinne laisinkaan, niin sille heiteltiin juustoa sinne putkeen. meni kotvan aikaa, että se luuli että putkista löytyisi aina juustoa tahi muuta syötävää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti