perjantai 22. joulukuuta 2006

Joulurauhaa!



Blogi jää hetkeksi joululomalle treenien myötä, palaamme tarinoimaan taas joulupyhien jälkeen.
Ps.Nyt on nenäpunkki lääkkeet hankittuna... 


Lopullinen rauha asiaan



Joskohan tämä riittäisi todistamaan (mulle),  että  Merri tosiaan sai sen CACIBin sieltä Puolasta ja siitä tuli se MV eikä siitä slovenialaisesesta koirasta... Tämän löysin siis tänään Poznanin näyttelyn sivuilta ;)
Laitetaanpa linkiksi kun on sen verta pitkä kuva.


torstai 21. joulukuuta 2006

Nenäpunkki ja lonkat



Merriltä jäi agiharkat tänään väliin, sillä Nemi pärskii siihen tahtiin, että taitaa olla meidänkin koirissa niitä kuuluisia nenäpunkkeja. Merri pärskii hyvin vähän, mutta varmaan silläkin samat pienet elukat on nenässä.. Eipä noita inhotuksia olekaan meidän koirissa ollut sen jälkeen kun tuonne "maalle" muutettiin.. mutta hankalapa niiltä on kokonaan välttyä.

Akuutista soitettiin, joten se Nemin lonkka+kyynär+polvi tarkastus on sitten 25.1.07 klo 19.10. Joten kaikki mahdolliset helmikuun menot jäävät Nemiltä sitten väliin. Siis näyttelyt tai kokeet... Mutta hyvä kuitenkin kun saadaan tuo "pois alta" ja tarkisteltua...

Vuoden vikat harkat


Tällä kertaa halli oli täysin meidän käytössä, joten sillä välin kun yksi koirakko kirmasi Pirkon laatimaa rataa niin muut saivat harjoitella yksittäisiä esteitä tai parin esteen pätkiä toisella puolella hallia. Autoin tarpeen vaatiessa eri esteillä, kuten keinulla tai pitämällä pussia hieman raollaan. Treenattuja esteitä olivat siis pujottelu, puomi, rengas, pussi, putki, keinu ja hypyt.

Hauskaa ja rentouttavaa joulua ja näkemisiin ensi vuoden ensimmäisissä treeneissä eli 4.1. :)




keskiviikko 20. joulukuuta 2006

Virallisesti N Mva


Sain eilen Norjan kennelliitosta postia - eli Merri on nyt virallisesti kahden maan valio. Lähetin jo tiedon (eli kopion saamastani paperista) asiasta Suomen kennelliittoon, joten jospa titteli (/arvo) joskus olisi Koiranetissäkin Merrin tiedoissa. Niin ja kahden maan siksi, kun Puolan valioa ei ole vielä anottu.

tiistai 19. joulukuuta 2006

Autoajelua



Kävin Nemin kanssa viikonloppuna autoajelulla, lauantaina ajoimme Poriin, sunnuntaina käväisimme Nurmijärvellä ja maanantaina ajoimma Porista takaisin kotiin. Nemi intaantui vasta su-iltana ja hieman maanantai aamuna leikkimään Armi-bokserin kanssa, muutoin vaikutti jopa siltä että kakru olisi hurjasti rauhoittunut. Aiemminhan Armi ja Nemi ovat menneet yhdessä melkoista rallia... Toisaalta huomasin, että Nemi löysi yhden ihqun kumiankan jota se hautasi tyynylleni ja koitteli asetella paremmin - joten lieneeköhän Nemskullekin tullut valeraskaus? Sehän selittäisi hieman sitä, ettei koiruus ole ollut niin riehakkaan leikkisä kuin mitä aiemmin...

Autoajelusta johtuen emme päässeet eilen illalla agiharjoituksiin, samaten kuin sunnuntain tokotukset jäivät taas välistä.

Porista sain mukaani pari kassillista eri rotujärjestöjen lehtiä - mikäs sen mainiompi joululahja. Kiitoksia vaan asianosaisille, noita lukiessa joulunaika kuluu mukavasti ja lukiessa on mukava natustaa piparia tai kinkkuvoileipää

Kajaanin aikataulut näyttävät olevan netissä, ruotsinlapinkoiria on kolme (eli Mimmi (jun), Nemi (nuo) ja Merri (val)) ja ne esiintyvät kehässä 1 (Maija Mäkinen) joskus klo 14 tietämillä.



perjantai 15. joulukuuta 2006

Rohkeutta vai uhkarohkeutta



Mä tein eilen oivalluksen, mä olen alkanut luottamaan koiraan noissa agilitytreeneissä - parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Ihan tajuttoman elävästi tulee mieleen ne monet monet kerrat etsintätreeneissä kun toitotettiin toinen toisillemme (terveisiä vaan Jäläkiviisaille ), että  Luota koiraan! Ja kuitenkaan mä en ole osannut tehdä sitä ihan samaa asiaa tuossa agiliitelyssä. Kun tajuaa sen seikan, että kyllähän se koira osaa ilman sen kummempaa paapomista niin - avot! Sitä myötä, kun on alkanut tulla luottamusta koiran tekemiseen, niin sille antaa ihan erilailla vapautta ja se ilmenee myös tekemisenä ja vauhtina. Toki tässä on se hiuksen hieno raja, jota ei passaa ylittää eli edelleen koiraa pitää ohjata - eikä jättää selän taakse ja pinkoa eteenpäin niin kuin eilen eräässä kohtaa tein, jolloin Merri jätti yhden hypyn hyppäämättä. Eli koiraan luottaminen ei ole samaa kuin tyhmyys ja sen kuuluisan ohjaajan ja koiran välisen kontaktin kadottamista. 

Jaa, niistä eilisistä treeneistä. Kimuranttirata, joka tehtiin kahdessa osassa. Heti alkuun ohjasin Merrin 2-hypylle väärin. Rata alkoi siis näin:

Periaatteessa simppeliä, ja siltikin minun (blondin) piti oikein ajatella, että miten ja millä kädella ja jalalla ja pyörähdyksellä ja missä kohtaa on koira milloinkin .. mun pitää olla kun ohjaan koiran tuosta. Valssin tapainenhan siinä vain piti tehdä, mutta minä tein tapani mukaan asiasta taas vaikean. Onneksi se käytännössä kuitenkin sujui ihan ok:sti. :)
Kolmas este oli sitten keinu, ja se oli tuosta 2-hypyltä eteen ja oikealle päin, kuitenkin samassa  linjassa kuin hypyt.

Harjoituksessa oli muutamia kinkkisiä kohtia, jotka menivät vaihtelevasti. Ihmeen hyvin kuitenkin sain tehtyä persjättöjä ja valsseja. Ja pingottua minkä jaloistani pääsen - alkaa löytyä vauhtia meistä molemmista. Kaikenlaisia ihmeitä sitä tapahtuu kun aikansa vääntää

Ulkoasu



On ollut jo pidempään hakusessa sellainen sivupohja, jossa noita laatikoita yms kirjoitusten ulkopuolisia juttuja asettuisi molemmin puolin tätä teksti-lodjua. Näin ollen se kiva orava-pohja vaihtui tällaiseen hieman talvisempaan. Ulkona ei kyllä vielä valitettavasti näytä näin kivan talviselta, mutta josko se talvi pikku hiljaa marssisi tällekin suunnalle. Tämä sivupohja on siis Tuuliviirin käsialaa. Kiitos!

Samalla vaihdoin myös Merrin ja Nemin esittelylaatikoihin uudet kuvat, eli Merrin A-esteelle uupumiskuva vaihtui ikkunalaudalla istuskeluun (Siikajoella muutama vuosi sitten kesällä appiukon ottama kuva) ja Nemin 1-vuotisposeeraus vaihtui tähän hieman rennompaan otokseen neidistä

Jatkoryhmän treenit 14.12.



Tämän kertaisten harjoitusten teemana oli koiran irtoaminen eli Eteen-meno, jota harjoiteltiin tämän kaltaisen ratapätkän avulla:

Aluksi otettiin pelkkiä hyppyjä, niin että koirakot kävivät tuomassa hypyn (tai hyppyjen) taakse kuppiin namin (minä vartioin kuppia jotteivät koirat saaneen palkkaa jos jättivät hypyt väliin tms, tätä kyllä tapahtui aika vähän). Muutaman harjoituskerran jälkeen useimmat koirat irtosivat ohjaajistaan todella hyvin
Seuraavaksi tehtiin koko rata, ohjaten "sisäpuolella" koko radan ajan. Muutamat koirat hyppivät ylösmenokontaktin yli, eli tarkkuutta molempien kontaktien suhteen (kisoissa kun sakotetaan myös siitä ylösmenosta, jos kontaktin yli hypitään ) - alasmenokontakti menikin kaikilla hyvin, tosin ihan kaikki koirat eivät tainneet pysähtyä kontaktilla, mutta tassut kuitenkin koskivat kontaktipinnalle. Putken jälkeen koirille Eteen -käskyä ja koirat kiisivät tutulle makupalakupille.
Kerkesimme tekemään harjoituksen vielä yhden kerran, tällä kertaa niin että putken jälkeen tehtiin olanyliotto ja hypyt ohjattiin toiselta puolelta. Tässä tuli nopeimmilla koirakoilla hieman kiire, joten esteelle nro 3 ohjaaminen oli myöhässä.

Lopuksi harjoittelimme vielä erikseen pöytää, tosin medi ja mini koirakot eivät kerenneet harjoittelemaan ko. estettä, mutta kerroin heillekin minkälaisesta esteestä on kyse ja miten se suoritetaan.

Tapaamisiin vielä ensi viikolla (21.12) ja sitten jäädään pienellä joulutauolle - kuitenkin niin, että vuoden -07 ensimmäiset harjoitukset ovat to 4.1.

keskiviikko 13. joulukuuta 2006

Messarin matkakertomus


Nemin kanssa käväisin tosiaan viikonloppuna Helsingissä. Lauantai-iltana kymmenen kieppeillä nousimme Oulusta junaan ja Pasilassa oltiin su-aamuna hieman ennen seittemää. En ottanut makuuvaunua, joten en juurikaan saanut nukuttua. Lemmikkivaunu oli sellainen pieni koppi (ei kuitenkaan niitä "tupakkikaappeja lasiovilla"), ja tottakait mulla oli paikka käytävän vieressä, sellainen yksinäinen tuoli, joten en voinut vallata mahdollista viereistä vapaata istuinta ja nukkua leveästi.. joten torkuin aamuyöstä pari tuntia. Nemi matkusti enimmäkseen todella nätisti, eli makoili joko osittain mun tuolin alla tai edessäni/sivulla. Välillä oli hieman kiinnostunut muista vaunussa olleista koirista ja kun juna aluksi lähti liikkeelle niin kolkutusta piti hieman ihmetellä.. mutta muutoin neidin kanssa on suorastaan ilo matkustaa junassa :)

Sangen pirteänä ja freshinä saavuin siis su-aamuna Messukeskuksen eteen. Nemi pissasi Pasilan aseman kivetyksille (pihalla) heti kun tultiin junasta ulos. Ja kun oltiin kävelty muutamia kymmeniä metrejä kohti Messaria niin neiti otti ja kakkasi, sinällään onni että teki kakkansa ennen kuin päästiin sisälle asti.. Joo, ja toki keräsin sen kakan ja pistin lähimpään roskikseen.

Messarissa oltiin sisällä jo siis seitsemältä, paikka oli tuolloin aika autio. Kiertelin hetken verran katselemassa mistä löytyy halli 6 ja kehä 11. Kävin myös hengailemassa hetken kehän 36 lähettyvillä (siellä esiintyi myöhemmin suomenlapinkoirat). Hetken harhailtuani löysin paikan minne pystyin menemään Nemin kanssa ja ostamaan aamukaffin ja jonkun bagelin (sikahintaiset, tottakait). Mutta sainpahan jotakin aamupalaa.

Jotkut shoppailupaikoista aukesivat, joten kävin ostamassa kaverille kansion koirien papereille ja samalla löysin myös AgilitynMM-kisavideon (vm.00). Tuon lisäksi ainoat ostokseni olivat muutamat puruluut ja  niihinkin käytin jotain kiinnityskortteja..

Yhdeksän aikaan kaveri toi toisen kaverin häkin kehän 11 laitamille, joten sain laitettua Nemin häkkiin ja käytyä mm wc:ssä ja hieman kiertelemässä itsekseni. Ennen puolta päivää pääsin käymään kaverin hotellihuoneessa suihkussa (kiitos!), joten olo piristyi huomattavasti. Palattuani takaisin halleihin niin Nemi häkkeineen oli siirtynyt hieman toiseen paikkaan ja Nemi oli saanut kaverin häkkiin. Eli oli häkissä yhdessä bokseri-Armin kanssa. Onneksi Nemi ja Armi arvosteltiin viereisissä kehissä, joten pystyivät hyvin olemaan samassa paikassa odottelemassa kehäesiintymistään.

Kehän 11 aikataulu oli hieman myöhässä... Armi (avo h) kerkesi käymään omassa kehässään ennen Nemiä. Käytin Nemiä ulkoilutusalueella kun huomasin että mulla on vielä reilusti aikaa (kun kehä kerta oli myöhässä), Nemi nyrpisteli nenäänsä ja nosteli tassujaan alueella. Hetkeksi meni puolikkaaseen pissausasentoon muttei kuitenkaan pissannut. Lähdin hetken päästä alueelta pois, ja kun pääsin halliin sisälle niin Nemi lorotteli iloisesti sille matolle... Mutta minkäs sille mahtoi.

Minulle oli ollut hieman arvoituksellista aikaisemmin, että joutuisinko itse esittämään Nemin. Nemin esittämisessä ei sinällään ole mitään vikaa.. muuta kuin että se peijooni pomppii kehäravin aikana jos minä esitän sen. Tai seuraa. Onneksi Sanni kerkesi ja viitsi esittää nappulan, joten minä pääsin pälkähästä :)

Hieman ennen kuin Nemin vuoro oli mennä kehään niin minä poistuin vaivihkaa kauemmaksi kurkkimaan kehän tapahtumia. Pois Nemin nähtäviltä. Näinpä ollen lymyilin läheisessä (kehän toisella puolella) ostoskojussa tai lähimaastossa sillä välin kun rlk:t olivat kehässä.

Nemi aluksi hieman väisti /venkoili kun tuomari tuli sitä katsastamaan. Mutta antoi kuitenkin katsoa hampaansa ihan nätisti ja oli muutenkin ollut oma ystävällinen & avoin itsensä loppujen lopuksi. Kehässä kiertely sujui todella hyvin, jossain vaiheessa Nemi hieman yritti ottaa tokomaista asennetta touhuun mutta Sanni sai sen muuttumaan takaisin näyttelyaskellukseen. Kun Nemi oli Mimmin kanssa samaan aikaan kehässä niin taisipa se hieman yrittää kutsua Mimmiä leikkiinkin.. muttei mitenkään yltiöriehakkaasti  kuitenkaan. :)

Mä olin riemuissani kun huomasin, että Nemi sai vaaleanpunaisen nauhan. Ja lopulta vielä sai sen sertinkin ja vara-cacibin. Ei yhtään hulunmasti...

Tuon jälkeen Nemi joutui takaisin häkkiin ja minä kävin Sannin & muiden bokseri-ihmisten kanssa oluella (okei, minä siiderilä, kuten jotkut muutkin). Ja sen jälkeen pakkailin kimpsuni ja kampsuni, kiertelin vielä hetken mutta olin niin naatti etten jaksanut kiinnostua ostoskojuista niin paljon että olisin ostanutkin jotain. Sen lohiöljyn kävin hakemassa minkä sai numerolapulla..

Ja sitten vain juna-asemalla junaa odottelemaan. Matkaseurana meillä oli muutama sama koirakko kuin tullessakin eli yksi rotikka ja muutama kääpiöpinseriä. Junaan nousimme (tällä kertaa IC) hieman yli neljän. Ja tällä kertaa lemmikeille oli oikeaa vaunua muistuttava paikka, tosin sen perällä oli tupakkahuone joten porukkaa ramppasi koko illan ees taas... :( Ikävää tuo oli siksi, että mulla oli ihan sairaan kylmä kun se ovi aukeili koko ajan. Tällä kertaa istuin kuitenkin ikkunapaikalla, mutta tuokin oli sellainen "yksinäinen" tuoli, joten kovin leveesti ei voinut olla. Toisaalta taas eipä tuolla kukaan voinut olla kovin leveesti sillä porukkaa oli aika paljonkin.. Torkuin kuitenkin matkan aikana satunnaisesti.

Juna saapui Ouluun illalla hieman ennen yhtätoista. Asemalla Eetu ja Merri olivat meitä vastassa.. joten Nemi ei meinannut nahoissaan pysyä.. ja asema raikui kun kaverukset kohtasivat ja kertoivat jälleennäkemisen riemustaan muillekin...




tiistai 12. joulukuuta 2006

Pöytä? Mikä ihmeen pöytä?


Mietin eilen, että olisiko minusta & Nemistä agiharkkaajiksi, mutta päätin kuitenkin lähteä hallille, vaikka tekikin mieli jatkaa päiväunia.. Niin, se Messarin reissu oli aika rankka -hullu kait sitä täytyy olla 

Harjoittelimme erikseen pujo-putki yhdistelmää (välillä molempia erikseen) sekä rengasta. Renkaalle palkka kauemmas renkaasta, jotta saatiin koira jatkamaan eteenpäin eikä kääntymään heti mun käteen kiinni. Hyvä, irtaantumisiahan Nemin kanssa pitääkin juuri treeniä, ja sitä että oppisin ohjaamaan sitä kauempaa.
Rengas sujui paremmin jos minä olin esteen oikealla puolella, lopulta onneksi sujui myös toiselta puolelta. Pitäisi aina muistaa ottaa ohjaukset molemmin puolin, helposti sitä urautuu ja koirille homma on aluksi eri eritavoilla tehtynä.
Pujossa havaintona edelleen, että Nemi tarvii apuja ja kunnon käskytystä, muutoin jättää keppejä välistä tai työinto laskee.
Pujolta putkeen ohjaukseen sain hyviä ohjeita, eli sillä on väliä minne päin itse olen menossa. Teimme myös niin että valssasin pujon loppuvaiheella ohjaten samalla koiraa, ja sitten käskytin koiran "väärään" päähän putkea. Muutamalla treenillä sujui ihan hyvin.

Harjoitusrata oli jota kuinkin tällainen (mittasuhteet yms varmaan päin prinkkalaa, mutta jotenkin tähän suuntaan se kait meni):


Osa hypyistä oli Nemille medi-korkeuksilla. Otin koiran vastaan 2-hypyn kohdalla tehden samalla valssin ja vaihtaen ohjauskättä. Esteet 3-5 taisivat mennä kohtuu hyvin kun en muista enää suurempia tökkimisiä. Putkelta 6-hypylle olikin jo vaikeampi, eli koira hyppäsi helposti 7-hypyn kutosen sijaan... Oli tärkeää olla itse oikeassa kohdassa ja pitää toisella kädellä näyttöä koko ajan yllä ja toisella "heittää" koira esteen yli. Takaa hyppy sujui sitten ihan hyvin, samoin 8 hyppy ja Nemi osasi hienosti hakea putken suun eli ei tarvinnut viedä perille asti. Ennen puomia pientä vekkiä ts koiralle tilaa mennä puomille jotta kontaktitkin tuli otettua kunnolla. Puomin tuli hyvin alas, palkkasin kontaktilla ja otin hieman etäisyyttäkin ja palkkasin uudestaan. 11-hypylle vienti oli hankala koska etäisyyttä puomilta oli niin paljon, tuo tehtiin siis ns takaa vientinä. Taisi kuitenkin sujua jollain lailla, kun en muista että ois otettu ko. kohtaa uusiksi. Pöydälle ei hypännyt 'pöytä'-käskyllä... ja totesinkin ettei repsu edes tiennyt mistä on kyse. Pysyi kyllä sitten pöydällä sen tarvittavan ajan, ei tosin istumassa koko aikaa ja loppu hyppy ihan ok.

Kiva treeni oli - kannatti tulla treenimään




maanantai 11. joulukuuta 2006

Yläkanttiin


Ruotsinlapinkoirien tulokset Messarissa:


Tuomari: Kirsi Laamanen
Urokset:

A-Norr JUN EH1

Care Bears Sun Rise AVO EH1

Kristallens Lihkku VAL ERI2 PU2

Renlundens Garro VAL ERI1 PU1 ROP V-06

Nartut:

Sidmarkens Cilla JUN ERI1 PN3 JV-06

Herding Instinct's Divan Nemi NUO ERI1 SERT PN2 VACA


Cahppes Peski VAL ERI1 PN1 CACIB VSP V-06

Meni siis aikalailla yli odotusten..

Tarkempaa matkakertomusta ehkä myöhemmin...


perjantai 8. joulukuuta 2006

Messariin...


...tieni vie viikonloppuna. Johan siitä onkin useampi vuosi kuin Messarissa kävin. Niin Messukeskuksessa toki olin kesäkuussa EuV-näyttelyssä, mutta vuotuisessa Voittajanäyttelyssä viimeksi v.-02 kun Merri sai nuortenluokasta EH:n Tuula Savolaiselta. Tällä kertaa matkaan Messariin Nemin kanssa, matkamme taittuu junalla eli lähdemme Oulusta la-iltana ja olemme varhain sunnuntaiaamuna perillä Pasilassa - paluu junamme lähtee Helsingistä neljän tienoilla su-päivänä. Ja kotona olemme iltamyöhään.

Nemi kipittää rlk-kehään Kirsi Laamasen arvosteltavaksi yhdessä kuuden muun ruotsinlapinkoiran kanssa. Kivaa, että tapaamme siellä muitakin rlk:ta ihmisineen


Tassuille tallaten



Tällä kertaa harjoittelimme kilpailun omaisesti. Eli jokainen tutustui rataan ja suoritti sen niin kuin olisi ollut kisoissa, eli ei palaamista alkuun vaan jatkaen siitä kohtaa missä virheitä oli tullut. Sitten sai Marilta kommentit eli missä parannettavaa jne ja sitten seuraavalla kierroksella yrittäen tehdä ko. asiat neuvotulla tavalla.

Melkolailla aidon kisan tuntua alkoi olla tajutessani miten rata menee.. eli alku tuntui todella hankalalta enkä oikein tiennyt miten ihmeessä ohjaisin Merriä. Rata alkoi kolmella hypyllä jotka olivat ikään kuin suorassa linjassa, mutteivät kuitenkaan eli kakkoshyppy oli heitetty toiseen laitaan. Neljäntenä esteenä oli niin ikään aita, se jo kääntyneenä ja sitten oli suoraputki minne koiran piti mennä kauimmaisesta päästä sisään.
Jätin Merrin istumaan alkuun ja menin kolmannen hypyn paikkeille ottamaan koiraa vastaan, mutta käännyin samalla kun koira lähti liikkeelle, jolloin se hyppäsi hienosti 1 ja 3 hypyt jättäen kakkosen välistä. Palasin alkuun (vaikkei niin pitänyt tehdä, eli se kisanomaisuudesta) ja otin ko kohdan uudestaan. Taaskaan ei sujunut eli olin väärässä paikassa/myöhässä 4 hypyllä ja Merri ei irronnut alkuunkaan sinne putkeen, jolloin törmäsin siihen ja talloin koiran tassulle. Merri vinkasi ja haukkua paukutti - rapsutin hetken koiraa, joka vaikutti ettei se ollut vahingoittunut ja jatkoimme matkaa.
Koiran tullessa putkesta oli 90 asteen käännös oikealle, pituus, takaa-hyppy, välistä-hyppy ja käännös oikealle hyppy ja käskytystä putkeen. Putki oli mutkalla oikealle päin, mutta sen jälkeen pitikin kääntyä vasemmalle ja hypätä hyppy ja taas käännös vasemmalle ja pujotteluun. Pujottelun vieressä oli A, jonne Merri ei onneksi ponkassut. Pujo meni ihan hyvin ja sain vedätettyä koiraa hieman. Sitten hyppy edessä ja käännös oikealle-hyppy ja lopuksi edessä A, jonne lopetus ja palkkaus.

Toisella kierroksella alku meni paremmin eikä neloshypyllä ja putkeen syötössä ollut niin pahoja ongelmia kuin aiemmin, mutta paremminkin saisi Merri hakeutua putkelle. Toisaalta taas tuo oli melkoisen vaikea kohta - mutta tuollaisia varmasti 3-luokkalaisten pitäisi jo osata tehdä...
Putkelta otin koiran persjätöllä ja sitten vauhdilla pituudelle, takaa-hyppy ja välistä hyppy. Tuossa sitten taas persjättö ja käskytystä koiralle putkeen menoon. Ko. kohta oli hieman "pelottava" mutta onneksi lähettyvillä ei ollut ns vääriä esteitä. Eli luotin aika ronskisti siihen, että koira hyppää ja tulee mun mukana putkelle päin. Putkella meinasin olla jopa hieman jälessä (töppöstä töppösen eteen vaan), käännös hypylle ja vauhdilla pujoon. Pujossa taas vedätystä ja seuraavalle hypylle, ja käännös hypylle ja aalle. Tuossa kohtaa en enää jäänytkään odottelemaan koiraa vaan painelin menemään käskyttäen koiraa - jolloin se tuli vauhdikkaasti mukana. A:lta lähdettäessä pallo lensi ja kun koira ja pallo tulivat takaisin niin lihapullaa koiran suuhun

Minä toope olin jättänyt lenkkarit kotiin, juokseminen olisi varmaan ollut hitusen kevyempää lenkkareilla kuin talvikengillä.

Jospa sitä luottoa koiran suoriutumiseen alkaisi pikkuhiljaa löytymään, samoin kun sitä että agiradalla voi j u o s t a k i n. Ehkäpä tämä tästä... Kiitoksia taas kerran Marille mukavista treeneistä :)

Kävijät



Myyn blogissa vieraillessani käväisipä mielessäni, että lukeekohan näitä raapustuksiani joku muukin kuin minä? Varsinaisestihan kirjoitan näitä juttuja vain, jotta voisin pitemmällä tähtäimellä havaita jotain kehitystä tapahtuneen koirien treenailussa ja oppimisprosessissa. Ja toisaalta koneella kirjoittaminen on nykyään paljon luontevampaa kuin vihkoon tai vastaavaan rustaileminen, samoin verkosta raapustus varmasti löytyy eikä katoa johonkin lehtipinojen sekaan , josta sitä ei varmasti löytäisi silloin kun tarve vaatii.

Varsin hyvin -hitaan mutta varman- oppimisprosessin havaitsin viime syksynä Nemin tokotreeneissä, aikana ennen blogeiluani (päiväkirja1 ja päiväkirja2), mm paikallaolon harjoittelussa kun Nemi kehitti pikkuhiljaa malttiaan ja pysyi kuin pysyikin paikallaan vaikka minä liikuin. Ensin hitusen ja sitten pikkuhiljaa yhä kauemmas ja kauemmas.

Pidän myös näitä raapustuksia osana omaa oppimisprosessiani, eli niitä näitä tänne kirjaillessani käyn uudestaan läpi harjoitusten/kilpailun kulkua ja ehkäpä hoksaan missä kohdin olisi vielä parannettavaa tai mikä juttu toimi. Varmasti löytyisi vielä paljon parannettavaa blogin pidossa, onnistuneisiin harjoituksiin vaikuttaa paljon myös ulkoiset seikat, joita ei niin tule edes ajatelleeksi, kuten millaisen lenkin tein koiran kanssa ennen treenejä, milloin se oli viimeksi syönyt ja oliko sen jälkeen kakannut, olinko juossut pää kolmantena jalkana töistä kodin kautta harjoituksiin jne.

Samaten olen huomannut pohtivani yllättävänkin paljon noita pitämiämme koulutuksia. Myös siellä iloitsen koirakkojen kehittymisestä tässä matkan varrella, on ilo havaita, että oppimista on tapahtunut ja antamistani neuvoista on ollut hyötyä. Kirjaillessani ylös tehtyjä harjoituksia teen samalla sotasuunnitelmia jatkoharjoituksia varten. Ilman näitä raapustuksia ja mietintöjä harjoitukset eivät varmaankaan olisi niin suunnitelmallisia - eli ihan oikeasti (uskokaa tai älkää ;)), mulla on joku ajatuskin noisssa treeneissä

Niin, niihin kävijöihin. Marraskuun ajalta vuodatus kertoo blogissa kävijöistäni seuraavaa



Ev-rata



Se vähä mitä enää muistan keskiviikkopäivän episten radasta on yritetty raapustaa tähän kuvaan. Eli rata oli about tuon kaltainen.



Palloleikkiä


Olen ilolla seurannut, kun Nemistä on kuoriutumassa taas se oma leikkivä itsensä. Ehkäpä silläkin sitten oli jotain juoksun jälkeistä masennusta  tai pieniä valeraskauden oireita, jolloin oli vähän vaisumpi. Tai sitten sillä meni kauan Puolan reissusta toipumiseen - ehkäpä se oli nuorelle koiralle todella rasittava reissu.

Pelle-Pinkviini on kaivettu taas lelukopasta ja se on saanut kyytiä, jopa niin rajua, että pipo irtosi Pellen päästä toissapäivänä. Mutta mitäpä siitä, pipo on melkeenpä vieläkin hauskempi leikkikalu kuin itse Pelle. Pipoa voi syödä ja heitellä ympäri asuntoa..

Eilen kun tulin illalla kotiin Virpiniemestä, niin käytin tavanmukaan Nemiä hieman lenkillä. Kun Nemi touhotti omiaan niin kutsuin sen välillä luokseni, ja kun se toimi heti ja tuli niin palkkasin sen lihapullan palasella. Eli tein pieniä haltuunotto-harjoituksia kesken lenkin. Lopulta Nemi oli niin innossain yhdessä touhuilusta, että tarjosi seuraamista hienolla kontaktilla, josta toki palkkasin sen. Lopulta treenailimme hieman seuraamista pysähdyksillä, eli palkkaa välillä pysähtymisestä (eli istui sivulla) ja välillä siitä seuraamisesta.

Takaisin kotipihalle päästyämme kaivoin treeniliivin taskuun jääneen tennispallon esille ja leikimme hieman sillä. Eli käskyttelin Nemiä joko istu, maahan tai seiso ja pallo lensi heti salamana kun koira teki oikean asian. Nemi oli todella tohkeissaan tästä yllättävästä leikki-tuokiosta.




Jatkoryhmän treenit 7.12.


Olin laatinut hyppyharjoituksen, jossa harjoiteltiin erilaisia ohjaustekniikoita. Harjoitusrata oli suurin piirtein tämän kaltainen:

Harjoituksessa läpikäydyt asiat olivat:
  • välistä veto (1 ja 2 -hypyt)
  • (takaa)leikkaus (3-5)
  • takaa-hyppy (7&8)
  • olanyliotto (putkesta 10-hypylle)
  • loppusuora


Lisäksi koirakot tekivät muutamissa kohdissa valsseja, myös olanyliotto-kohdassa tuli helpommin valssi, mutta se otettiin sitten uudestaan -harjoituksen vuoksi. Enimmäkseen koirakoilla meni harjoitus todella hyvin. Jo nyt alkaa näkymään aiemmin harjoitettu takaa-hyppy -useat koirat osaavat sen jo hyvin. Välistä veto onnistui kaikilta yllättävänkin hyvin. Leikkaamisen kanssa oli pieniä vaikeuksia jos koirat eivät irronneet eteenpäin. Muutama koira irtosi niin hyvin putkeen ettei välissä olleita hyppyjä tarvinnut ollenkaan käskyttää, vaan koira hyppi ne kuin huomaamatta ja ampaisi putkeen. Loppusuoralla oli pieniä vaikeuksia eli koirat eivät irronneet ja viimeisen kahden hypyn väli oli sen verta pitkä, että jotkut koirat hyppivät ohjaajansa ympärillä/vasten.

Eli jatkossa treenaillaan lisää loppusuoraa (eteenmenoa, eli opetetaan  koira menemään eteenpäin kohti palkkaa, ja mukaan joku käskysana kuten "Eteen!", "Mene!" tms) ja olanyliottoa, kuten monia muitakin asioita.

Kiitoksia mukavasta & innokkaasta treenailusta, ja palataan asiaan ensi viikolla :)

torstai 7. joulukuuta 2006

Nemi ensi kertaa KAS.n Serti-areenalla


Merrin kanssa kun aikoinaan kisaamista aloittelimme, niin kävimme ottamassa vauhtia kisaamiseen KAS:n epävirallisista kisoista. Tuolloin elettiin siis talvea 2003. Onneksi sentään jotain on jäänyt käteen Merrin kanssa kisaamisesta, joten osasin ottaa Nemin kanssa epiksissä käynnin harjoituksen kannalta, enkä juurikaan jännittänyt tilannetta. Toisin kuin silloin 3,5v. sitten... 

Valmistauduimme tähän epis-retkeemme ja KAS:n halliin tutustumiseen (eli uusi paikka Nepsulle, uudet koirat, ihmiset jne) jo kotona eli jätin Merrin kotiin ja läksimme keskenään matkaan (mitä nyt Pirkko & Nucca haettiin väliltä kyytiin ).
Hallille tultaessa kävin ensin ilmoittamassa Nemin medi-mölleihin (medeihin joo, että ainakaan hyppyjen osalta ei tulisi ongelmia vaan saataisiin ennemminkin mukava "kisa"kokemus) Nemi oli hieman levoton hallissa ja hieman haukkua räksytti, joten siirryin sen kanssa hieman kauemmaksi muista ja tein koiran kanssa pieniä tokoliikkeitä. Jolloin se osoitti pystyvänsä työskentelmään myös ko. paikassa eli tokotteli pienesti ihan mielellään.
Rataantutustumisen ajaksi jätin Nemin seinällä olevaan koukkuun kiinni, jossa se odotti jopa välillä hiljaisena. Rt:ssa huomasin, että Serti-areenan pohja on huomattasti pehmeämpi (irto hiekkaa) kuin mitä se oli silloin kun enemmän / viimeksi olen ko. paikassa käynyt. Kummasti sitä kuitenkin rataa mentäessä ei välitä asiasta vaan pinkoo menemään minkä jaloistaan pääsee.

Rata sujui Nemin kanssa yllättävänkin hyvin, olin suorastaan hämmästynyt. Se pysyi lähdessä hyvin, kontaktit menivät hyvin (eli A ja puomi) - palkkasin molemmille kontakteille mistä saimme hylyt eli 10vp *2. Palkkailuihin meni aikaa, joten ihanneaika (60sek) ylittyi melkein kahdella sekunnilla. Mutta vauhti siis oikeesti oli hyvä, silloin kun ei istuttu kontakteilla. A:lle meinasi karata, mutta tuli käskyllä pois ennen kuin ehti aalle asti. Ja a:n jälkeen olleen putken kiersi ennen kuin meni putkeen sisään. Plus jossain kohtaa mun käskytys/näyttö oli huonoa joten yhdeltä hypyltä kielto.
Eli tulos ei ollut kovinkaan hyvä 5+5+10+5+10, ja se 1,? ajasta. Sijoitus taisi olla neljäs.

Mutta kokonaisuutena meni paljon paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Varsin hyvä treeni siis - ja olin jopa niin iloinen "maaliin" tullessamme että tuulettelin hieman (supernoloa ;)).

Olin myös tyytyväinen itseeni, että maltoin jättää treenin tuohon yhteen rataan enkä jatkanut enää 1-luokan radalle. Nemi oli kotona sen verta väsynyt, että varmasti se oli saanut yhdelläkin startilla tarpeeksi aktiviteettia - Nemille kun agistartit eivät ole joka päiväisiä.. Samaten tuosta yhdestä suorituksesta jäi sopivan hyvä maku suuhun, sillä Nemi kulki eikä pomppinut mua vasten, pysyi lähdössä, kuunteli (palasi eikä koskettanut a:ta) jne - kuten tulikin jo kerrottua


edit: Nemin agiharkat


Lupaamani jatko sille maanantain harkalle.

Otin yhdellä yksittäisellä hypyllä välistä vetoharjoitusta niin, että saisin Nemin tulemaan mun käteen. Nemi hoksas aika äkkiä homman ytimen. Jolloin mua rupesi hieman epäilyttämään, että harjoittelinkohan sittenkään sitä mitä piti... Toisaalta koirallekaan tuo ei ollut niin vaikea koskei siinä ollut enempää niitä esteitä - eli harha esteille ei ollut pääsyä.

Pidemmällä ratapätkällä aloitettiin sillä, että saatiin koira omalla peruutuksella tulemaan välistä ja sitten "päästettin" se hyppäämään viereinen hyppy. Eli vapautus oikea-aikaisesti ja koira hyppäämään. Sitten a:lle, jonne Nemi meni riemumielin ja sieltä hypyn kautta putkeen. Kun koira tuli putkesta ulos niin piti olla odottamassa yhden toisen hypyn takana, ja kun koira "naulitsee" ko hypyn niin samalla jo itse liikkua ja käskyttää koira hyppäämään se hyppy ja sitten itse kohti a:ta (ei ihan sinne asti) ja valssi, jota ennen koira hyppää sen "a:n jälkeisen" hypyn ja sitten vain loppu hypyt (pari kappaletta).
Hankala sinällään enää muista tarkkaa harjoituksen kulkua, mutta tuota putken jälkeistä tilannetta treenailimme muutamaan otteeseen, sillä jäin aluksi liikaakin odottamaan Nemiä sieltä putkelta  - ihan turhaan. Samaten pelkäsin, että koira ampaisee a:lle uudestaan enkä tullut tarpeeksi syvälle tekemään sitä valssia, jolloin Nemillä ei ollut oikein mahkuja/tilaa hypellä niitä hyppyjä.




tiistai 5. joulukuuta 2006

Vartalo-ohjaus



Aloin olemaan hieman huolestunut kun Nemi alitteli hyppyrimoja muutamilla edellisillä agilityharjoitus kerroilla. Mieleen tuli väkistenkin, että eihän kakru vain ole kipeä. Joten tuumasta toimeen siis ja kutsui hieroja paikalle tutkimaan koiran - onneksi Emma pääsi tulemaan jo sunnuntaina meille. Itse tosin en ollut paikalla kun olin Merrin kanssa siellä Seinäjoen kisoissa. Nemi oli kuitenkin käyttäytynyt nätisti ja antanut hieroa itsensä, eikä siitä ollut löytynyt mitään jumeja tahi kipuja. Joten ainakin toistaiseksi voin unhoittaa moiset ajatukset.. eli Nemin hyppytekniikkaa täytyy vain kehittää ja parantaa, ja toisaalta hyppyyttää sitä vaihtelevista korkeuksista niin että pikku hiljaa nostetaan rimoja ylemmäksi (ja taas välillä hyppyytetään matalia medi-hyppyjä jollei nimenomaan ole tarve hyppiä 'oikeita' maksikorkuisia hyppyjä).

Maanantai-iltaisissa agilityharjoituksissa Nemi hyppeli medi-korkuisia aitoja, eikä tällä kertaa edes yrittänyt alittaa hyppyjä. Muutenkin koira oli hieman reippaampi kuin aiemmilla kerroilla, joten jospa se pikkuhiljaa tottuisi tuohon halliin ja se reipas-agilitykoiran alkukin taas tulisi esille. Leikkiminen koiraa ei kuitenkaan hallissa kiinnostanut, eli palkkaus on toistaiseksi namien varassa -mitkä toki Nemiä kiinnostavatkin. Eikä palloja hallissa oikein voi heitelläkään kun siellä treenaa niin moni koira suht lähellä..

Treeneissä oli kaksi harjoittelupistettä, yksi pitempi rata ja yksi lyhyempi. Sekä itsenäiseen harjoitteluun tarkoitettuna keinu ja pujottelu. Keinua emme ottaneet kertaakaan, koska siinä tarvitsisin vielä avustajan - joten en viitsinyt riskeerata.. sitä että Nemi säikkyisi estettä jos yksin yritän ohjata sitä siinä (ilman että joku vaimentaa keinun kolahdusta). Pujottelua kävin treenailemassa aina välillä, pujon päässä oli hyppy, jonka myös otin aina välillä ja jatkoin sitten uudestaan pujoon. Jos Nemi jaksoi keskittyä eikä tihrustanut kauheasti mitä muualla tapahtui niin pujo meni ihan hyvin - välillä se taas kuikuili muita tapahtumia ja rupesi haukkumaan.. olen kuitenkin ihan tyytyväinen edelleenkin sen kehitykseen tuossa pujottelussa; hyvä siitä vielä tulee! :)

Lyhyemmässä rataharjoituksessa oli tarkoitus treeniä vartalo-ohjausta muutaman hypyn ja putken avulla. Tämä onkin sangen mielenkiintoista tämä oman kropan ja käsien käyttö.. ja sikäli myös jännää etten tähän mennessä ole kauheasti agiliidossa kiinnittänyt huomiota siihen mihin päin kroppani milloinkin on vääntyneenä ja kääntyneenä. Kärsivällisyyttä siis armaat agikouluttajani! ;) Ehkä minä pikkuhiljaa opin ja osaan kääntyillä oikea-aikaisesti oikeisiin suuntiin...
Harjoituksessa oli siis kaksi hyppyä vierekkäin ja tarkoitus oli omalla vartalolla ja käsillä saada koira hyppäämään ja sitten ottaa koira sieltä välistä ja työntää/lähettää seuraavalle hypylle ja putkeen. Nemin kanssa ei päästy muuhun asti kuin siihen, että sain koiran tulemaan "käteen" sen ekan hypyn jälkeen. Aika monta 'takaa' hyppyä tuli tehtyä sitä ennen (tahattomasti) kun minä koitin vääntyillä ja käskyttää koiraa...

Tähän väliin on sanottava, että on sangen mielenkiintoistakin olla koiran koulutuksessa tässä vaiheessa. Tuntien, että niin monet asiat ovat uutta. Vaikka olenkin treenannut säännöllisesti agiliitoa jo neljä ja puoli vuotta! Mutta kun Merri ja Nemi ovat niin erilaisia ohjattavia - ja toisaalta kaikki kouluttajat ovat erilaisia ja niistä saa nyhdettyä eri juttuja irti... Kiva kyllä kun aina voi oppia uutta :)

(edit: pidemmän treenin kommentit huomenissa)

maanantai 4. joulukuuta 2006

Onnistunut hylky



Kävin vuoden viimeisellä agilitykisamatkalla hyvässä seurassa eli Pirkon ja Nucan kanssa - jatkamme varmasti agireissuja taas ensi vuoden puolella :)

Matkaan läksimme jo lauantain puolella, sillä yövyimme Seinäjoen ja Nurmon rajamailla olevassa hotellissa. Hotellin löytäminen oli hieman vaikeaa, sillä olimme lähteneet matkaan sillä olettamuksella, että Nurmon täytyy olla niin pieni paikkakunta että hotelli löytyisi helposti. No, ihan helposti se ei löytynyt - mutta kuten sanonta kuuluu niin Matkailu avartaa. ;) Onneksi ei ollut kiire minnekään.

Sunnuntaiaamuna kysyimme ajo-ohjeet Areenalle hotellilta, joten lopulta pääsimme kisapaikalle ilman suurempia seikkailuja hyvissä ajoin. Tosin sen verran täytyy mainita, että kun kisakirjeessä luki "seuraa Areenan viittoja" niin niitä Areenan viittoja ei kyllä näy vielä siellä Lapua (olisikohan tie nro 19) tiellä.. Tuon takiahan me viime vuonna ajoimme harhaan... Että täytyisi muistaa, että aina kun tekee ajo-ohjetta muille, että mitä siellä teillä lukee, eikä olettaa, että totta kait kaikki kääntyvät jonnekin jostakin tietystä kohtaa koska se itselle on niin tuttu reitti.
Mutta joo, jurputukset sikseen ja asiaan.

Tuomarina Seinäjoella oli kolmosluokkalaisille Sisko Pulkkinen, jonka radoilla en ollut aiemmin agiliitänytkään.
Tuloksellisesti mun & Merrin radat eivät olleet mitenkään mairittelevia. Kolme starttia, joista kaksi päätyi hylkäykseen.. Mutta joka tapauksessa olen kuitenkin tyytyväinen näihin vuoden viimeisiin kisoihimme - sillä niistä jäi hyvät fiilikset. :) Vaikka Merri haukkuikin radalla, mutta sillä oli kuitenkin ihan kivasti vauhtia..

Eka rata:
Merri kyseli esteille menoja, joista ei kuitenkaan tullut kieltoja, mutta meno oli hieman töksähtelevää. Jossain kohtaa ajauduin eri paikkaan kuin mitä olin suunnitellut. Puomilta vedin koiran alas liian vauhdikkaasti, jolloin se hyppäsi kontaktin yli ja siitä virhe. Putken jälkeen menin vastaanottamaan koiraa turhan kauas ts väärään paikkaan ja kääsin koiralle selkäni mutta käskin sen kuitenkin samaan aikaan hypätä  - jolloin mun sijainti veti sen väärälle hypylle. Eli hylsy..  Ei kuitenkaan hirveän huonon tuntuinen rata, kaikesta huolimatta.

Toka rata.
Maksien ollessa radalla kerkesin laatimaan aika hyvin jo sotasuunnitelman, mutta medien rataantutustumisessa meinasi iskeä paniikki. Esteet tuntuivat olevan todella lähellä toisiaan, miten minä täällä mahdun ja pystyn Merriä ohjaamaan. Ilman että se valitsisi väärät esteet..
Rata sujui kaikesta huolimatta muuten ihan kivasti, mutta yhden hypyn kohdalla olin väärässä paikassa jolloin Merri ensin kieltäytyi siitä. Vaikka meno tuntui kohtuu sujuvalta niin ihanneaika ylittyi about 8 sekunnilla; tiedä sitten montako sekuntia aikaa kului kieltäytymisen korjaamiseen.

Kolmas rata.
Viimeisenä pääsimme hyppärille. Ihanneaika tuntui todella tiukalta, sillä parhaimmatkaan koirat eivät alittaneet sitä kuin muutamalla sekunnilla (niin makseissa kuin medeissäkin). Radalla sai juosta.. katselin kateellisena kuinka nopeakinttuisen näköiset sporttiset ohjaajat kirmasivat koiriensa kanssa.
Merrin kanssa rata alkoi hyvin, ja pingoin minkä jaloistani pääsin. Mutta se vauhdikas kipittäminen kostautui, koska unhotin ottaa koiran ajoissa haltuun - joten sehän irtosi todella upeasti väärään päähän putkea. Meno oli kuitenkin niin vauhdikasta ja kivaa, joten en käskyttänyt sitä putkeen sieltä oikeasta päästä vaan jatkoin kuin mitään ei olisi tapahtunut (muuta kuin hallissa kaikuva, myöhäinen, tässääääää -huutoni ;)) - juostiin taas ihan mahdottomasti se loppuratakin maaliin asti. -> Radasta jäi kyllä tosi hyvät fiilikset :)

Agilityradoille palailemme Kajaanissa Tamminäyttelyn yhteydessä, siihen asti - näkemisiin :)

edit: Kisojen tulokset löytyvät jo järjestävän seuran sivuilta. Kiitoksia nopeasta tulospalvelusta ja mukavista kisoista :)

perjantai 1. joulukuuta 2006

Ei pysähdellä siellä!


...eli eilen oli varsinainen vauhti-treeni Merrin kanssa agiliidossa. Ensin jätin sen parin esteen (hyppy ja suoraputki) taakse odottamaan ja sitten kovaa juoksua ja käskitystä eteenpäin. Radalla oli pari-kolme olanyliottoa (eli pers jättöä) mitkä toimivat kohtuu hyvin. Ja muutamia valssipaikkojakin taisi löytyä. Lopuksi vielä loppusuora - missä odotti oiva pala makkaraa, joten Merrillä oli halua mennä sinne, ja hyppiä ne hypyt siihen väliin.
Merri eteni ihan hyvin ja ilmeisesti jopa vauhdikkaasti, joten harkasta jäi tosi hyvät fiilikset :)