tiistai 5. joulukuuta 2006

Vartalo-ohjaus



Aloin olemaan hieman huolestunut kun Nemi alitteli hyppyrimoja muutamilla edellisillä agilityharjoitus kerroilla. Mieleen tuli väkistenkin, että eihän kakru vain ole kipeä. Joten tuumasta toimeen siis ja kutsui hieroja paikalle tutkimaan koiran - onneksi Emma pääsi tulemaan jo sunnuntaina meille. Itse tosin en ollut paikalla kun olin Merrin kanssa siellä Seinäjoen kisoissa. Nemi oli kuitenkin käyttäytynyt nätisti ja antanut hieroa itsensä, eikä siitä ollut löytynyt mitään jumeja tahi kipuja. Joten ainakin toistaiseksi voin unhoittaa moiset ajatukset.. eli Nemin hyppytekniikkaa täytyy vain kehittää ja parantaa, ja toisaalta hyppyyttää sitä vaihtelevista korkeuksista niin että pikku hiljaa nostetaan rimoja ylemmäksi (ja taas välillä hyppyytetään matalia medi-hyppyjä jollei nimenomaan ole tarve hyppiä 'oikeita' maksikorkuisia hyppyjä).

Maanantai-iltaisissa agilityharjoituksissa Nemi hyppeli medi-korkuisia aitoja, eikä tällä kertaa edes yrittänyt alittaa hyppyjä. Muutenkin koira oli hieman reippaampi kuin aiemmilla kerroilla, joten jospa se pikkuhiljaa tottuisi tuohon halliin ja se reipas-agilitykoiran alkukin taas tulisi esille. Leikkiminen koiraa ei kuitenkaan hallissa kiinnostanut, eli palkkaus on toistaiseksi namien varassa -mitkä toki Nemiä kiinnostavatkin. Eikä palloja hallissa oikein voi heitelläkään kun siellä treenaa niin moni koira suht lähellä..

Treeneissä oli kaksi harjoittelupistettä, yksi pitempi rata ja yksi lyhyempi. Sekä itsenäiseen harjoitteluun tarkoitettuna keinu ja pujottelu. Keinua emme ottaneet kertaakaan, koska siinä tarvitsisin vielä avustajan - joten en viitsinyt riskeerata.. sitä että Nemi säikkyisi estettä jos yksin yritän ohjata sitä siinä (ilman että joku vaimentaa keinun kolahdusta). Pujottelua kävin treenailemassa aina välillä, pujon päässä oli hyppy, jonka myös otin aina välillä ja jatkoin sitten uudestaan pujoon. Jos Nemi jaksoi keskittyä eikä tihrustanut kauheasti mitä muualla tapahtui niin pujo meni ihan hyvin - välillä se taas kuikuili muita tapahtumia ja rupesi haukkumaan.. olen kuitenkin ihan tyytyväinen edelleenkin sen kehitykseen tuossa pujottelussa; hyvä siitä vielä tulee! :)

Lyhyemmässä rataharjoituksessa oli tarkoitus treeniä vartalo-ohjausta muutaman hypyn ja putken avulla. Tämä onkin sangen mielenkiintoista tämä oman kropan ja käsien käyttö.. ja sikäli myös jännää etten tähän mennessä ole kauheasti agiliidossa kiinnittänyt huomiota siihen mihin päin kroppani milloinkin on vääntyneenä ja kääntyneenä. Kärsivällisyyttä siis armaat agikouluttajani! ;) Ehkä minä pikkuhiljaa opin ja osaan kääntyillä oikea-aikaisesti oikeisiin suuntiin...
Harjoituksessa oli siis kaksi hyppyä vierekkäin ja tarkoitus oli omalla vartalolla ja käsillä saada koira hyppäämään ja sitten ottaa koira sieltä välistä ja työntää/lähettää seuraavalle hypylle ja putkeen. Nemin kanssa ei päästy muuhun asti kuin siihen, että sain koiran tulemaan "käteen" sen ekan hypyn jälkeen. Aika monta 'takaa' hyppyä tuli tehtyä sitä ennen (tahattomasti) kun minä koitin vääntyillä ja käskyttää koiraa...

Tähän väliin on sanottava, että on sangen mielenkiintoistakin olla koiran koulutuksessa tässä vaiheessa. Tuntien, että niin monet asiat ovat uutta. Vaikka olenkin treenannut säännöllisesti agiliitoa jo neljä ja puoli vuotta! Mutta kun Merri ja Nemi ovat niin erilaisia ohjattavia - ja toisaalta kaikki kouluttajat ovat erilaisia ja niistä saa nyhdettyä eri juttuja irti... Kiva kyllä kun aina voi oppia uutta :)

(edit: pidemmän treenin kommentit huomenissa)

Ei kommentteja: