Palloleikkiä

Olen ilolla seurannut, kun Nemistä on kuoriutumassa taas se oma leikkivä itsensä. Ehkäpä silläkin sitten oli jotain juoksun jälkeistä masennusta  tai pieniä valeraskauden oireita, jolloin oli vähän vaisumpi. Tai sitten sillä meni kauan Puolan reissusta toipumiseen - ehkäpä se oli nuorelle koiralle todella rasittava reissu.

Pelle-Pinkviini on kaivettu taas lelukopasta ja se on saanut kyytiä, jopa niin rajua, että pipo irtosi Pellen päästä toissapäivänä. Mutta mitäpä siitä, pipo on melkeenpä vieläkin hauskempi leikkikalu kuin itse Pelle. Pipoa voi syödä ja heitellä ympäri asuntoa..

Eilen kun tulin illalla kotiin Virpiniemestä, niin käytin tavanmukaan Nemiä hieman lenkillä. Kun Nemi touhotti omiaan niin kutsuin sen välillä luokseni, ja kun se toimi heti ja tuli niin palkkasin sen lihapullan palasella. Eli tein pieniä haltuunotto-harjoituksia kesken lenkin. Lopulta Nemi oli niin innossain yhdessä touhuilusta, että tarjosi seuraamista hienolla kontaktilla, josta toki palkkasin sen. Lopulta treenailimme hieman seuraamista pysähdyksillä, eli palkkaa välillä pysähtymisestä (eli istui sivulla) ja välillä siitä seuraamisesta.

Takaisin kotipihalle päästyämme kaivoin treeniliivin taskuun jääneen tennispallon esille ja leikimme hieman sillä. Eli käskyttelin Nemiä joko istu, maahan tai seiso ja pallo lensi heti salamana kun koira teki oikean asian. Nemi oli todella tohkeissaan tästä yllättävästä leikki-tuokiosta.