Kävin vuoden viimeisellä agilitykisamatkalla hyvässä seurassa eli Pirkon ja Nucan kanssa - jatkamme varmasti agireissuja taas ensi vuoden puolella :)
Matkaan läksimme jo lauantain puolella, sillä yövyimme Seinäjoen ja Nurmon rajamailla olevassa hotellissa. Hotellin löytäminen oli hieman vaikeaa, sillä olimme lähteneet matkaan sillä olettamuksella, että Nurmon täytyy olla niin pieni paikkakunta että hotelli löytyisi helposti. No, ihan helposti se ei löytynyt - mutta kuten sanonta kuuluu niin Matkailu avartaa. ;) Onneksi ei ollut kiire minnekään.
Sunnuntaiaamuna kysyimme ajo-ohjeet Areenalle hotellilta, joten lopulta pääsimme kisapaikalle ilman suurempia seikkailuja hyvissä ajoin. Tosin sen verran täytyy mainita, että kun kisakirjeessä luki "seuraa Areenan viittoja" niin niitä Areenan viittoja ei kyllä näy vielä siellä Lapua (olisikohan tie nro 19) tiellä.. Tuon takiahan me viime vuonna ajoimme harhaan... Että täytyisi muistaa, että aina kun tekee ajo-ohjetta muille, että mitä siellä teillä lukee, eikä olettaa, että totta kait kaikki kääntyvät jonnekin jostakin tietystä kohtaa koska se itselle on niin tuttu reitti.
Mutta joo, jurputukset sikseen ja asiaan.
Tuomarina Seinäjoella oli kolmosluokkalaisille Sisko Pulkkinen, jonka radoilla en ollut aiemmin agiliitänytkään.
Tuloksellisesti mun & Merrin radat eivät olleet mitenkään mairittelevia. Kolme starttia, joista kaksi päätyi hylkäykseen.. Mutta joka tapauksessa olen kuitenkin tyytyväinen näihin vuoden viimeisiin kisoihimme - sillä niistä jäi hyvät fiilikset. :) Vaikka Merri haukkuikin radalla, mutta sillä oli kuitenkin ihan kivasti vauhtia..
Eka rata:
Merri kyseli esteille menoja, joista ei kuitenkaan tullut kieltoja, mutta meno oli hieman töksähtelevää. Jossain kohtaa ajauduin eri paikkaan kuin mitä olin suunnitellut. Puomilta vedin koiran alas liian vauhdikkaasti, jolloin se hyppäsi kontaktin yli ja siitä virhe. Putken jälkeen menin vastaanottamaan koiraa turhan kauas ts väärään paikkaan ja kääsin koiralle selkäni mutta käskin sen kuitenkin samaan aikaan hypätä - jolloin mun sijainti veti sen väärälle hypylle. Eli hylsy.. Ei kuitenkaan hirveän huonon tuntuinen rata, kaikesta huolimatta.
Toka rata.
Maksien ollessa radalla kerkesin laatimaan aika hyvin jo sotasuunnitelman, mutta medien rataantutustumisessa meinasi iskeä paniikki. Esteet tuntuivat olevan todella lähellä toisiaan, miten minä täällä mahdun ja pystyn Merriä ohjaamaan. Ilman että se valitsisi väärät esteet..
Rata sujui kaikesta huolimatta muuten ihan kivasti, mutta yhden hypyn kohdalla olin väärässä paikassa jolloin Merri ensin kieltäytyi siitä. Vaikka meno tuntui kohtuu sujuvalta niin ihanneaika ylittyi about 8 sekunnilla; tiedä sitten montako sekuntia aikaa kului kieltäytymisen korjaamiseen.
Kolmas rata.
Viimeisenä pääsimme hyppärille. Ihanneaika tuntui todella tiukalta, sillä parhaimmatkaan koirat eivät alittaneet sitä kuin muutamalla sekunnilla (niin makseissa kuin medeissäkin). Radalla sai juosta.. katselin kateellisena kuinka nopeakinttuisen näköiset sporttiset ohjaajat kirmasivat koiriensa kanssa.
Merrin kanssa rata alkoi hyvin, ja pingoin minkä jaloistani pääsin. Mutta se vauhdikas kipittäminen kostautui, koska unhotin ottaa koiran ajoissa haltuun - joten sehän irtosi todella upeasti väärään päähän putkea. Meno oli kuitenkin niin vauhdikasta ja kivaa, joten en käskyttänyt sitä putkeen sieltä oikeasta päästä vaan jatkoin kuin mitään ei olisi tapahtunut (muuta kuin hallissa kaikuva, myöhäinen, tässääääää -huutoni ;)) - juostiin taas ihan mahdottomasti se loppuratakin maaliin asti. -> Radasta jäi kyllä tosi hyvät fiilikset :)
Agilityradoille palailemme Kajaanissa Tamminäyttelyn yhteydessä, siihen asti - näkemisiin :)
edit: Kisojen tulokset löytyvät jo järjestävän seuran sivuilta. Kiitoksia nopeasta tulospalvelusta ja mukavista kisoista :)
Matkaan läksimme jo lauantain puolella, sillä yövyimme Seinäjoen ja Nurmon rajamailla olevassa hotellissa. Hotellin löytäminen oli hieman vaikeaa, sillä olimme lähteneet matkaan sillä olettamuksella, että Nurmon täytyy olla niin pieni paikkakunta että hotelli löytyisi helposti. No, ihan helposti se ei löytynyt - mutta kuten sanonta kuuluu niin Matkailu avartaa. ;) Onneksi ei ollut kiire minnekään.
Sunnuntaiaamuna kysyimme ajo-ohjeet Areenalle hotellilta, joten lopulta pääsimme kisapaikalle ilman suurempia seikkailuja hyvissä ajoin. Tosin sen verran täytyy mainita, että kun kisakirjeessä luki "seuraa Areenan viittoja" niin niitä Areenan viittoja ei kyllä näy vielä siellä Lapua (olisikohan tie nro 19) tiellä.. Tuon takiahan me viime vuonna ajoimme harhaan... Että täytyisi muistaa, että aina kun tekee ajo-ohjetta muille, että mitä siellä teillä lukee, eikä olettaa, että totta kait kaikki kääntyvät jonnekin jostakin tietystä kohtaa koska se itselle on niin tuttu reitti.
Mutta joo, jurputukset sikseen ja asiaan.
Tuomarina Seinäjoella oli kolmosluokkalaisille Sisko Pulkkinen, jonka radoilla en ollut aiemmin agiliitänytkään.
Tuloksellisesti mun & Merrin radat eivät olleet mitenkään mairittelevia. Kolme starttia, joista kaksi päätyi hylkäykseen.. Mutta joka tapauksessa olen kuitenkin tyytyväinen näihin vuoden viimeisiin kisoihimme - sillä niistä jäi hyvät fiilikset. :) Vaikka Merri haukkuikin radalla, mutta sillä oli kuitenkin ihan kivasti vauhtia..
Eka rata:
Merri kyseli esteille menoja, joista ei kuitenkaan tullut kieltoja, mutta meno oli hieman töksähtelevää. Jossain kohtaa ajauduin eri paikkaan kuin mitä olin suunnitellut. Puomilta vedin koiran alas liian vauhdikkaasti, jolloin se hyppäsi kontaktin yli ja siitä virhe. Putken jälkeen menin vastaanottamaan koiraa turhan kauas ts väärään paikkaan ja kääsin koiralle selkäni mutta käskin sen kuitenkin samaan aikaan hypätä - jolloin mun sijainti veti sen väärälle hypylle. Eli hylsy.. Ei kuitenkaan hirveän huonon tuntuinen rata, kaikesta huolimatta.
Toka rata.
Maksien ollessa radalla kerkesin laatimaan aika hyvin jo sotasuunnitelman, mutta medien rataantutustumisessa meinasi iskeä paniikki. Esteet tuntuivat olevan todella lähellä toisiaan, miten minä täällä mahdun ja pystyn Merriä ohjaamaan. Ilman että se valitsisi väärät esteet..
Rata sujui kaikesta huolimatta muuten ihan kivasti, mutta yhden hypyn kohdalla olin väärässä paikassa jolloin Merri ensin kieltäytyi siitä. Vaikka meno tuntui kohtuu sujuvalta niin ihanneaika ylittyi about 8 sekunnilla; tiedä sitten montako sekuntia aikaa kului kieltäytymisen korjaamiseen.
Kolmas rata.
Viimeisenä pääsimme hyppärille. Ihanneaika tuntui todella tiukalta, sillä parhaimmatkaan koirat eivät alittaneet sitä kuin muutamalla sekunnilla (niin makseissa kuin medeissäkin). Radalla sai juosta.. katselin kateellisena kuinka nopeakinttuisen näköiset sporttiset ohjaajat kirmasivat koiriensa kanssa.
Merrin kanssa rata alkoi hyvin, ja pingoin minkä jaloistani pääsin. Mutta se vauhdikas kipittäminen kostautui, koska unhotin ottaa koiran ajoissa haltuun - joten sehän irtosi todella upeasti väärään päähän putkea. Meno oli kuitenkin niin vauhdikasta ja kivaa, joten en käskyttänyt sitä putkeen sieltä oikeasta päästä vaan jatkoin kuin mitään ei olisi tapahtunut (muuta kuin hallissa kaikuva, myöhäinen, tässääääää -huutoni ;)) - juostiin taas ihan mahdottomasti se loppuratakin maaliin asti. -> Radasta jäi kyllä tosi hyvät fiilikset :)
Agilityradoille palailemme Kajaanissa Tamminäyttelyn yhteydessä, siihen asti - näkemisiin :)
edit: Kisojen tulokset löytyvät jo järjestävän seuran sivuilta. Kiitoksia nopeasta tulospalvelusta ja mukavista kisoista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti