Kiki on oppinut, tai alkanut tekemään, pyytämään myös ulkoa sisälle. Tätä on tapahtunut nyt muutaman päivän aikana jokusen kerran. Aiemmin pentu on viihtynyt takapihalla vähintäänkin niin pitkään (myös siis yksinään, narussa) kun sen on annettu siellä olla. Toki se myös sisälle ottaessa puree mun rannetta (en voi päästää siitä tai sen pannasta irti kun irrotan pannasta sitä pihaköyttä ettei se karkaa maailmalle).
Toinen juttu, minkä voisin samassa yhteydessä kertoa on se, että vaikka pentu on vaikuttanut alusta asti ihan uskomattoman itsenäiseltä. Eli siis viihtyy takapihalla ihan hyvin vaikka en olisikaan ulkona sen kanssa - vaan katselen olkkarin ikkunasta sen touhuja - niin annas olla jos olen siellä takapihalla ja menen käväsemään etupihalla. Hui kauhia kun pentu on hyljätty! Ei se minua tänne sisällekään näe ja se ei ole ollenkaan niin paha juttu kuin se, että käväisisin etupihalla ...
On se siis ollut jo useita kertoja pikkuhetkiä yksin. Niin, että olen lähtenyt ihan normaalista ulko-ovesta ja pentu on ollut sisällä - joko Nemin kanssa tai yksinään. Muutamia haukahduksia/vikinöitä on sisältä kuulunut, mutta ei enää sitten kun olen tullut takaisin (tai en ole tullut sisälle ennen kuin se on hiljentynyt).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti