Toipilaan päiväkertomusta. Tänään oli todella tavallinen päivä:
Aamulla kun oli herätty Nemi läks Eetun kanssa lenkille. Sillä välin kun koira oli lenkillä otin tiskipöydältä Nemin ruokakupin ja pistin sinne ruokatynnyristä desin verran (nutrolammasriisi) nappuloita. Nappuloiden päälle valutin hanasta hieman vettä, jotta ne turpoaisivat sopiviksi sillä välin kun koira oli ulkoilemassa. Kelit ovat lämmenneet ja aamulla taisi pyryttää luntakin, joten kuivasin koiran selkäkarvat ja poistin käpälistä lumipaakut - siis kun koira kotiutui aamukävelyltään. Sitten otin rimadylin pussista, halkaisin sen, käskin koiran viekkuuni ja annoin sille kipulääkkeensä. Sillä välin Eetu oli laittanut ruuan sekaan virtsankarkailulääkkeen. Pyysin Nemin uudestaan sivulleni, käskin koiran odottamaan, vein ruokakupin Nemin ruokapaikalle vesikupin viereen, palasin koiran viereen, sanoin "kato", kun koira katsoi eteenpäin annoin sille luvan mennä syömään.
Seuraavat Nemiin liittyvät aamupuuha olikin se, kun Eetu huikkasi suihkusta tullessaan Nemille "etsi Kaisa" ja koira porhalsi luokseni antamaan minulle pusun (oli aika ilmava tänään :D ), josta seurasi kiirehtiminen keittiöön. Tehtävän hienosta suorittamisesta annoin Nemille palkkioksi jämät aamupuurostani. Sitten poistuttiin kotoa, Nemille pujotettiin panta kaulaan ja siihen kiinitettiin pikkuremmi (ehkä metrin mittainen nahkahihna) ja talutettiin autolle. Autolla nostin koiran autoon, toipilas kun on niin parempi kun nostelee sitä autoon kun se on selkeesti korkeammalla kuin esim olkkarin sohva. Autolla ajettiin muutaman kilometrin päähän koirahoitolalle, jossa nostin koiran autosta ja talutin sisälle. Odotettiin hoitolan pitäjää ehkä puol minuuttia ja kun hän saapui paikalle niin vein Nemin tuttuun häkkiin (hoitolan sisätiloihin). Poistin koiralta pannan & taluttimen, käskin koiran sivulle ja annoin sille muntsarin (ne on niitä kuivia rouhetikkuja).
Nemi jäi hoitolaan päiväksi ja me ajeltiin töihin. Töiden jälkeen haettiin koira koirahoitolasta (kello oli siinä vaiheessa lähempänä ilta kuutta. Aamulla kun koira vietiin sinne niin kello oli jotain kahdeksan pintaa). Heti kotiin saavuttuamme vaihdoin lyhyen remmin flexiin ja lähdin käyttämään koiran lenkillä. Sitten puhdistin tassuista lumet ja kuivasin koiraa hieman, annoin sille aamuiseen tapaan puolikkaan lääkkeen ja ruokansa (jossa oli virtsankarkailulääkettä). Sitten Nemi saikin lepäillä hetken (vaihdella paikkaa, olla vaan, missä halusi). Seuraavaksi oli ohjelmassa käpäläkarvojen siistiminen (saksilla, Eetu leikkasi, koska mun tärinätassut). Sitten minä kampasin kotvan aikaa Nemiä. Siitä sitten palkkioksi joku herkku keittiönherkkukaapista. Joissain väleissä Nemi tuli myös sanomaan (äänettömästi) minulle, että ulkona voisi käydä, joten päästin sen takapihalle. Ja nyt olisi vuorossa illan viimeinen lenkki ja nukkumaan meno (lenkki sisältänee muutaman minimaalisen tokotuokion, joista palkkioksi Nemi saa pedigreenjuustonameja joita minulle on nykyään kutakuinkin aina takin taskussa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti