Viime viikonloppuna oli tosiaan meidän vikat agikisat. Siis vikat hetkeen aikaan, ei me ihan vielä jäädä eläkkeelle ja luovuteta. Jokunen viikko taukoa kisailuista kuitenkin.
Neljä hylsyä tosiaan käytiin taas vetäisemässä. Tuomaroinnista vastasi Kati Wala ja Eeva-Liisa Pohjanen. Oli kyllä taas hieman eri planeetoilta radat vaikeutensa osalta. Walan hyppäri oli jotain ... ihan mahotonta. Mutta ei sen nyt silti ois tarvinnu ihan niin huonosti alkaa - ts sain kehiteltyä radalle jopa ihan kelpo ohjauskuviot, tai niin ainakin luulin. Mutta kakosesteenä oli rengas ja Nemi mokoma tuli siitä ohi.. palautin sen sinne ts tekemään sen mutta jotenkin se rata ei vaan sitten sujunut sen jälkeen.
Lauantain toinen rata ois voinut olla meidän nousunollarata. Tehtiin ihan mieletöntä rataa melkolailla loppumetreille saakka. Tai siis loppukin meni hyvin. Harmi vaan kun aan jälkeiselle hypylle (180 astetta eri suuntaan kuin se aan alastulo) en tajunnut ees kissaa sanoa saati jotain muuta järkevän oloista ja "ajoin" koiran väärälle puolen estettä ja se hyppäs sen tietty siltä puolelta. Silti. Tuo rata antoi toivoa, että se kyllä se joskus saattaa osua kohilleen se meno. Ja ehkä mä joskus jotain osaankin enkä ole koko ajan hyppyesteiden osalta ihan väärässä ajotuksessa ohjauksen suhteen.
Jollakin radalla oli putki-kontaktierotteluita ja ne meni meillä joka kerta oikein :) Samoin kepit sujuivat kaikilla radoilla ja muutenkin välillä oli ihan onnistuneitakin pätkiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti