Korvaten

Mulla oli eilen tylsää, tai kuvittelin niin , ja sitten ei ollutkaan  kun pääsin syystä lenkkeilemään Martinniemeen ja agilityilemään korvaavuusvuorolle Nemin kanssa. Ryhmässä liitelin meidän lisäksi suursnautseri-Soma, sheltti-Bobo ja ... eipä siellä muita sitten paikalla ollutkaan. Oltiin pikkupuolella ja virallisena valvojana toimi Mari.

Periaatteessa ohjelmassa oli kolme harjoitetta: kontaktit, vedätys pujossa ja jokureenimikämeillämenipieleen (sen teema jäi havaitsematta, ehkä se oli yhdistelmä aiemmista reeneistä).

Ensin teimme pikkurataa, jossa oli pujottelu. Rata meni näin:

aita - pujottelu - persjättö kun koira pujossa - aita - hyppytakaa=aita - valssi - rengas - pöytä - hyppytakaa=aita - hyppytakaa=aita - pujottelu (ite nyt vas puolella kun ensin piti olla oik puolella pujoa) - aita.

Homma oli pelottava! Ensin meni pieleen ja sitten ei mennytkään. Hurjalta silti tuntui jättää koira pujottelemaan sinne seläntaakse. Käytettiin ohjureita pujossa, Nemi pujotteli huipusti! Valssi ennen rengasta olisi voinut olla parempikin. Pöydälle pysäs hyvin vaikkei edes namiteltu sitä. Takaahypylle ohjasin liian ylhäältä, käsi huiteli siis missä sattuu. Vikapujo hyvä!

Toisessa pujoteemareenissä piti ottaa niin paljon etumatkaa kun koira oli pujossa, että ehti tekemään pakkovalssin seur hypylle. Tosi hurjaa!! Mutta ehdin!!!

Ei muistikuvia mitä muuta tuossa reenissä oli kuin aita-pujo-aita

Itsekseen reenailtiin aata ja keinua joiden yhteydessä oli yksi hyppy ja pituus. Piti siis teemailla ohjauksilla ja kontakteilla. Keinun jälkeen leikkaus tai kääntö pituuden luona. Aalta ohi pakkovalssailemaan hypylle tai jotain muuta vääntelemään. Nemi oli aika äänekäs, mutta toimiva! Hienosti kesti ohijuoksun ja pystyin olemaan hypyn luona kun vapautin koiran jatkoon, siitä sitten hypyn kautta keinulle ja sieltä joko palkkaus tai pituudelle. Välillä palkkasin myös pelkän aan. Nyt kontaktit oli hyvät, joten siinä mielessä hyvillä mielen kohti sunnuntain kisoja (Seinäjoella). Osaa se kun vain jaksaa aatella.

Vikana tehtiin rataa joka meni osapuilleen näin:

aita - valssi - aita - leikkaustakana - puomi - valssi - niisto - aita - aita - (jotain?) pöytä - rengas - aita - aita - pujottelu - aita.

Ensinnäkin alun vastaanottovalssi ois varmaan voinut olla parempikin? Tai sitten kökön tuntuvuus johtui siitä ahtauden tunnusta kun piti lähettää koira puomille ja leikata takana. Tai sitten koko juttu tuntui huonolta siksi, että mulla ei ollut selvät sävelet ohjauksen suhteen jatkolle. Miksi puomin jälkeen piti valssata, jotta sai koiran valmiiksi niistoa varten - eikö se ollut turha väännelmä. Noh näin piti tekemäni. Mutta havaitsin, että en osaa niistää!! Siis ilman persjättöä heti sen perään - olenko mahtanut juuri muuta harjoitellakaan kuin niistopersjättöä kun sillon kun niisto tuli uutena niin samoin tien sitä reenittiin niistopersjättönä, joka on sitten näköjään jäänyt mieleeni kummittelemaan, että niisto olisi sama asia kuin niistopersjättö ja eihän se sitä olekaan. Noh, joka tapauksessa koska tein sen vääränlaisen niiston niin olin sitten ihan väärin heivaamassa koiraa seuraavalle hypyllekin.. ja tästä tuli takkuamista. Ekalla kerralla taisin saada koiran näennäisesti oikein, mutta ihan erilailla kuin mitä Mari oli tarkoittanut... Sitten kun veivattiin mun pääkoppaa eli ohjausta niin jossain tässä kohtaa Nemi taisi väsähtää ns lopullisesti. Muutenkin kun tuo oli ollut alusta asti vähän rauhattomampi kuin yleensä - liekkö vaikuttanut edellisen päivän reenit, outo ryhmä vai aiemmin päivällä meille saapunut Veera. Vaiko kenties ohjaajan pääkoppa.

Niin tai näin, se niistokohta ei sujunut. Pöytä,rengas, hypyt ja pujo ok. Mitä nyt pujo jo aika hidas.

Puomilla ja keinulla Nemi ei tehnyt kaks-kakkosia. Aiemmin tähän ei olla puututtu, nyt en tiedä onko homma muuttumassa? Pääasia kuitenkin että menee vauhdilla loppuun (toivottavasti) ja pysyy kunnes annetaan lupa liikkua.

Hoidokki

Meille tuli "sukulaiskoira" Veera eilen hoitoon, on seuranamme loppu viikon. Veerahan on siis labradori-mixaus vuosimallia -99. Vaikka Veera on tuttu koira koirillemme eikä likkojen väleissä ole mitään kismaa tms niin ainakin Nemiä "vieraan" koiran meillä olo näyttää väsyttävän (henkisesti).

Aamulla käytettiin yhdessä koiria lenkillä (kuten nyt on enimmäkseen aikomus tehdä muutenkin, mitä nyt eilen Eetu käytti Veeraa kun minä otin molemmat meidän koirat mukaan Martinniemeen), Eetulla oli meidän hurtat ja mulla flexissä Veera. Siitä alkaa olla n.8vuotta kun olen viimeksi taluttanut koiraa flexissä. Merrillä kun aluksi oli sellainen vekotin, mutta en sitä niin ottanut omakseni ja ei ostettu uutta kun se ensimmäinen hajosi. Veera on melkoinen hajusteli, siis pitää tutkia ja tuumailla lenkin aikana vaikka kuinka. Muista koirista ja kulkijoista se ei välitä tippaakaan, että siinä mielessä helppo ulkoilutettava. Mutta hidas se on kuin mikä, lähinnä tuon haaveilunsa (ja ehkä sen lihavuutensakin) takia. Välillä kyllä kulki yllättävänkin reippaasti - ehkä kenties sen jälkeen kun huomasi pääsevänsä tutkimaan maaseutua enemmänkin. "Mansikkamaan" lenkkiin ei mennyt ollenkaan niin paljoa aikaa kuin epäitiin, vaikka kyllä E+M+N saivat aika monta kertaa meitä odotella...

Ainakin noin kun on meidän arkirutiineihin tottumaton koira, niin kolmen koiran kanssa elo on kohtuu haasteellista. Tai sanotaanko vaikka niin, että jotkut jutut eivät suju ihan kuin on totuttu ja pientä järjestelyä vaatii. Mutta ihan hyvin Veera tuntuu "kotiutuvan". Eilen se jo penkoi koirien lelukoppaa ja kaivoi sieltä luun itselleen (kaupan nahkarulla-tyyppinen - oikeista tulisi varmaan riita). Viime yön Veera taisi nukkua olohuoneen sohvalla, ainakin se omi sen sohvan heti kun se oli illalla vapaa.

Maitohapoille

Nemi järjesti mulle tiistaiaamuna ihan oman juoksukoulun (olen lueskellut muutamien oululaisten agiharrastajien fb-seiniltä, että sellaistakin jotkut innokkaat harrastavat ) - kun harjoitusradalla oli jo alunperinkin 2 kertaa puomi, niin Nemi sitten vissiin aatteli, että tätä estettä on niin kiva laukata, että eipäs tehdäkään alastuloa kunnolla. Ts tullaan esteeltä luvatta pois, niin pääsen uudestaan -ja uudestaan- puomille Alkoipa sitten meikäläiseltä kunto loppumaan siinä kun ravasin eestaas sitä puomin viertä.

Tiistaiaamuna oli siis "kesäkauden" ensimmäiset reenit. Koska kenttä ilmeisesti kuitenkin on vielä kohtuu luminen, niin reenit olivat edelleen hallissa. Kuten vissiin on vielä ens viikon reenitkin. Tässä kesäryhmässä kanssamme kiitävät borcol-Sumu, snautseri-Monty sekä parcol-Kossi Tän viikon vetovastuu oli Mikolla. Tehtiin 24 esteen rataa, jossa kontakteista oli siis mukana puomi.

Jos tuota puomia ei lasketa, tai jos se ei loppukiekalla ois mennyt niin persiilleen kun meni, niin reeneistä ois jäänyt tosi hyvät fiilikset.

Rimat oli nyt 60cm. Ei Nemillä edelleenkään hyppyongelmia.

Vauhdikas rata, jota Nemi paineli ihan hienosti! Tarkkana sain olla ettei se sujahdellut putkiin väärissä kohdissa. Tai sujahtelihan se... mutta mikäs siinä kun olin myöhässä jne. Positiivista tuollainen suihkaaminen vaan on.

Jossain käännös kohdassa reenattin sitä, että pysyisin paikallani. Jolloin Nemi kääntyi tiukemmin. Joten sikälimikäli hyvä juttu.

Mutta. Päättäkää jo! Että pitääkö mun liikkua vai olla liikkumatta. Ei blondi voi kahta asiaa tehdä

Kiiltopesu ja vahaus

Pitkään jatkuneen vetkuttelun seurauksena ryhdyin tänään tuumasta toimeen ja pesin (shamppoolla) Merrin ja Nemin aamulenkkinsä jälkeen. Vaikka sen on tehnyt useasti ennenkin niin aina se jaksaa yllättää - siis se vaikeus, kun ruotsinlapinkoiran turkkia ei saa kunnolla märäksi ei sitten millään. Vettä vaan suihkuttaa ja suihkuttaa ja kohta kun kokeilee niin eihän se turkki oikeasti märkä olekaan. Mutta jospa nuo nyt kuitenkin jonnin verran puhtaampia olisivat kuin ennen pesua. Tiedän kyllä, että kelit eivät edelleenkään ole ideaalit ja pöly lentää ja soraa kulkeutuu jne ja  tassupesut lenkkien jälkeen jatkuu samaan malliin kuin aiemmin - mutta se turkki alkoi jo olla sen verta tökkösen tuntunen että pakko kait sille oli tehdä jotain. Plus että koirat rapsuttelivat ittiänsä aika innolla joten jospa pesu auttaisi siihenkin. Edessä on vielä se perusteellinen harjausoperaatio... Nemillä nyt niin paljon ole harjattavaakaan, mutta Merrin turkin läpikäynnissä menee tovi jos toinenkin.

Talven vikat

Tai tuon "pompsin" vikat reenit oli sitten vuorossa Nemillä torstai-iltana. Talven harkkaryhmästämme jää kesäksi yksi koirakko pois (ja tilalle tulee toki uus koirakko), mutta muutoin hauska sakkimme pysyy kesänkin kasassa

Torstaina harkattiin isommalla puolella rataa (jotain 24 estettä) Marin koutsauksessa. Nemille oli nyt rimat 55cm:ssä - kun ollaan kerta reilun viikon päästä menossa kisoihin...

Alussa ei voinut pirkottaa, mikä oli niin väärin! Mutta ei se auttanut kun ottaa koiruus mukaan jo 1-2 välistä... Nemi lähti hyvin pinkomaan ja sain sen hyppylyiden kautta hyvin pujotteluun ja sieltä vauhdilla putkeen. Putken jälkeen ois pitänyt tehdä jotain (päällejuoksun tapaista), mutta kun en tehnyt niin koira juoksi vauhdilla puomille. Hieno kontakti!

Sama kohta uusiksi (putkelta) ja sitä päällejuoksu ja "Nemi" -reenausta, samoin kuin oikea-aikaista liikkumista niin sain koiran puomin vieressä olleeseen suoraan putkeen. Nemi tuli toosi hyvällä vauhdilla, mutta mitä lie ite kämmäsin ohjauksessa muurille tultaessa (vai mistä johtui) että koira hyppäsi huonosti josta seurasi, että kaikki muurin palikat tippui ja koko muuri heilui mutta ei kaatunut. Mutta josta seurasi se että koira säikähti ja teki kauhukaarroksen ja sitten väisti muuria. Hyppyytin koiran toki muurille uusiksi ja kehuin, mutta koko loppu reenin ajan se muuri oli vähän niin ja näin ja esim tarvittavaa leikkausta en voinut ko esteelle tehdä (vaan tein pyörityksen mikä ei maxikoiralle siihen kohtaa ollut paras mahdollinen ratkaisu).

Siitäpä sitten kuitenkin jatkettiin matkaa. Puomi ok, mutta sen jälkeiseltä hypyltä en kääntänyt koiraa joten koira menikin putkeen (radan viides este)... kun oikeesti ois pitänyt mennä pöydälle. Tuon jälkeen rata hetken matkaa ok (tosin jatkoonkin kehitettiin muuta vikalle kiekalle mikä hienosti toimikin Marin ohjeistuksen jälkeen). Sitten tuli tökkö olikohan joku leikkauskohta.. johon sain neuvoksi ppk:n, mitkä toimii hyvin mulla & Nemillä :) jatkoon olisi ollut siisti tehdä yks valssi, mutta Nemi ei irronnut (sille pirun muurille) tarpeeksi hyvin... joten päädyttiin tekemään pjättö mikä olikin toimivampi. Tosin olisi saanut olla vähän paremmalla ajoituksella. Ja sitten loppuun vielä keinu ja hyppy.

Sitten vielä koko rata uusiksi, nollaa ei tehty mutta monet jutskat menivät tosi hyvin!  Ja tässä oli sellainen veikeä havainto, että ehkä ekoja kertoja pystyin lennosta taistelemaan ja muuttamaan hitusen suunnitelmaa kun ei mennytkään tismalleen niin kuin olin ajatellut. Ja silti saatiin ne kohdat menemään ns oikein... Kehitys kehittyy ja me ehkä siinä mukana

Nemi oli tosi päheenä - olin kyllä varsin iloinen tuosta minun pikkumaxiagittajasta, sen kanssa on ilo liitää!

Päivin tokovalmennus, osa1

Keskiviikkona alkuillasta olimme Merrin kanssa tokoilemassa AD-hallilla. Oli siis ensimmäinen kerta kesän toksuttelukurssistamme (tai kesän ja kesän, taitaa tuo kurssi loppua jo kesäkuun puolella). Ryhmässä reenusteli meidän lisäksi viisi muuta koirakkoa joista osa oli entuudestaan tuttuja ja osa ei.

Kouluttajamme eli Päivi Lamminen halusi ensimmäisellä kerralla testailla mitä osaamme joten teimmekin kaikenlaista "pientä".

Paikallaoloa niin, että mentiin muutaman metrin päähän makaavasta koirasta ja tehtiin erilaisia häiriöjuttuja. Kuten mentiin kyykkyyn, taputettiin käsiä, hypittiin, heitettiin lelu maahan ja juostiin koiran taakse. Kaikesta muusta Merri selviytyi hyvin paitsi siitä juoksemisesta... Tuon jälkeen pistin koiran takaisin maihin ja jatkettiin harjoitusta niin, että mentiin taas muutaman metrin päähän ja käännettiin koiralle selkä. Pelottavaa, mutta en vilkuillut taakseni, ja Mersu pysyi paikallaan. Jee jee. Sitten palattiin koiran viereen ja palkattiin & vapautettiin koira.

Harjoittelimme myös perusasentoja pareittain. Eli katsottiin sen parin sivulletuloa, jota tehtiin eri kulmista. Sivulletulohan on ollut Merrillä muutenkin hinkkauksen alla viime aikoina. Mikä on mielestäni parantunut jo roimasti, mutta Päivi sanoi ihan hyvän huomion... eli sen vartalonvääntyilyn saisin vissiin lopettaa

Tehtiin myös noutoreeniä, siis ihan niin että koiralle kapula suuhun ja kuljettiin - ei varsinaista seuraamista. Tuossa Merri oli ensin ihan ok:sti, mutta sitten tein kait liian pitkän pätkän kun se sylkäisi kapulan ulos suustaan.

Harkattiin myös luoksetuloja alo-tyyliin. Merri muuten ok, paitsi yritti varastaa kerran tai pari ja sivulletulot ei tuossa priimoja (mistä en yllättynyt). Positiivista kuitenkin, että se tuli ihan reippaalla vauhdilla eikä jäänyt himmailemaan mun eteen (puolentoista metrin päähän) kuten joskus on tehnyt (ennakoiden pysäytystä).

Sitten tehtiin toisenlaista paikallaoloreeniä. Eli koirat istuivat ympyrässä ja ihmiset kulkivat ensin keskelle ja sitten ympyrässä joko koirien edestä tai takaa. Tämä vielä sujui - ja seuraavakin jota epäilin... Eli koiran eteen laitettiin nami (laitoin namialustalle), tosin minä pistin ehkä 1½ metrin päähän Merristä. Kun oli kerta haastava niin en sitä ihan nenän eteen viittinyt laittaa. Kyttäsin kyllä kiertelyn aikana Merriä aika kovastikin - mutta ei se sitä namia syönyt... vasta kuin sitten kun menin koiran taakse ja sanoin (koira oli muistaakseni käsketty tässä vaiheessa maate) "sivulle" ---> Merri meni syömään namin. Koiraa ei olisi pitänyt päästää siis syömään sitä namia vaan kerätä nami pois sieltä ja palkata koira muuten/taskusta. Noh, otin tuon osuuden uusiksi kun Päivi vahti namia, jolloin koira ei yrittänytkään rynnätä namille mutta ei toisaalta myöskään tullut kunnolla sivulle (kiire namille, jonne se luuli pääsevänsä).

Jossain välissä piti leikkiä koiran kanssa. Siis ilman nameja ja leluja. Mä roikututin Merriä lahkeesta ts pakittelin yms millä saan koiran kierroksia nostettua ja se retuuttaa/puree mun jalkoja. Ei ehkä kaikkein fiksuin leikki, mutta ... sellaista se vaan joskus on. Tuota ei kyllä voisi käyttää palkkana toksukokeissa, mutta eipä Merri palkkaudu mistään (muusta kuin namista, eikun..) pienestä hipsutuksesta - eikä varsinkaan (vääränlaisesta) rapsutuksesta tms

Noh jok tap, reeneissä leikittiin ja sitten kesken leikin piti pyytää koira sivulle. Mikä meni ihan näppärästi meiltä. Samoin seuraava vaihe eli kesken leikin tehtiin pätkä seuruuta.

Lopuksi Päivi vielä katsoi kaikilta pätkät seuraamista. Ei käskytettynä. Piti tehdä pätkä missä tuli käännökset oikealle ja vasemmalle sekä täyskäännös. Täykkärin aikana Merrin ote herpaantui kun joku rapisteli just jotain namipussia tms (eihän sen siitä pitäs häiriintyä, mutta Mersu kyllä häiriintyy..) sain sen kuitenkin "Merrrri!" käskyllä taas mukaani ja muut kääntymiset menivät ihan hyvin. Tein ehkä turhan pitkänkin harjoituksen kun en osannut säheltää ja soveltaa ittekseni oikianlaista kaaviota. Kouluttaja-reppana () on ilmeisesti nähnyt meiltä aiemmin vain tosi huonoja seuruita kun sen mielestä seuraamisemme oli parantunut selvästi. Siis ei me keskiviikkona surkeeta seuruuta (sitä täykkäriä lukuunottamatta) esitetty, mutta ei se nyt parastakaan ollut...

Seuraavalla kerralla reenataan jääviä ja ruutua, jollen vallan väärin muista.

Laahaa (blogi, ohjaaja ei ;))

perässä tämä blogi. Jonkun pitäisi ryhdistäytyä taasen ettei mene ihan retuperälle koko homma

Linkkeihin lisätty tokokeskustelupalsta jonka olemassaolosta sain tietää vasta eilen. Ja rekisteröidyin heti päätä pahkaa, siinäpä taas yksi paikka seurattavaksi. Toivottavasti tuo olisi aktiivinen aiheeseen littyvä foorumi eikä ihan kuiva juttu, noh se jää nähtäväksi. Gööttifoorumillekin olen rekisteröitynyt ja käyn siellä silloin tällöin kurkistelemassa...

Agiliitto oli tehnyt hyvän päätöksen "Paragility-työryhmän perustaminen Päätetiin paragility-työryhmän perustamisesta. Merja Suomalainen kokoaa ryhmän. Toiminnasta kiinnostuneet voivat olla suoraan yhteydessä Merja Suomalaiseen."

Lähde: http://www.agilityliitto.fi/wordpress/?p=1691 

Jos tuosta kehittyy jotain niin pitänee hakea jokin lääkärintodistus tms jostain...

Josta tuli mieleen, että Jotkut () ovat kummostelleet mun liikkumista viime aikoina. Lähinnä kait sitä että Liikun, että mitäs nyt. En tiedä sen analysoivammin mitä nyt, muuta kuin että Jotkut ovat kehoittaneet liikkumaan - ja olen havainnut että kaippa mä sitten etenen=liikun. Heh. Ympäripyöreää. Mutta siis jalka kipeytyy joka tapauksessa liikunpa sitten hitaammin köpöttämällä tai reippaammin juoksemalla - tekipä niin tai näin niin hajalla se on jok tap jonkinlaisen kulutuksen jälkeen (olipa kulutuksen taso millaista hyvänsä). Joten samahan se on sitten yrittää päästä eteenpäinkin siellä radalla...

Viimeiset reenit

Se mitä pohdin aiemmin sai nyt sinettinsä. Sinällään huomasin kyllä kevättalven mittaan, että Merrinkin kanssa agiliito rupesi maistumaan ihan toiselta kuin mitä silloin kun vertailin noita kahta liikaa toisiinsa ottaen epäreilusti Merrin huonot agiliito puolet ja Nemin hyvät. Niinpä me minusta saimme aikaan sangen rattoisia reenejä ne viimeisimmät kerrat kun ohjatuissa harjoituksissa kävimme. Ei mitään onnea ja autuutta ja täydellisiä onnistumisia, mutta kehittymistä ja mokailujen kautta onnistumisia - ei ojasta allikkoon vaan kommelluksista onnistumisiin; niistähän ne parhaat fiilikset tulevat

Oli miten oli, niin tai näin, niin en hakenut Merrille kesäksi reeniryhmäpaikkaa. Se päätös piti, vaikka välillä tuntuikin ihan kivalle Mersu-liito Koiruus täytti kuitenkin jo 9v. maaliskuun lopussa, joten pikkuhiljaa pitää alkaa vähentämään liitelyitä.

Jatkossa? Tänä tulevana kesänä aion käydä omatoimireenimässä Merrin kanssa samalla kun käyn tekemässä jotain teemajuttuja Nemille (millon mikäkin asia on työnalla tai muuten ajankohtainen). Sekä kisailen varmaan sen kanssa joitakin ratoja ihan vain huvin ja urheilun ja humputtelun ja koiran aktivoinnin vuoksi

Kiitoksia kaikille niille, jotka ovat minua & Merriä koutsanneet näiden Merrin aktiivi agiliito vuosien aikana (2002-2010). Kaikilta Teiltä olen varmasti saanut jotain hyviä vinkeitä kirmauksiimme - erityisesti haluan kiittää Maria, Mikkoa ja Pirkkoa!  

Merri ensimmäistä kertaa A-esteellä syksyllä 2001 Vantaalla (Ojanko oli muistaakseni tuo paikka missä Merri tutustui ensimmäisen kerran agility esteisiin), alkeiskurssinhan Merri kävi toukokuussa 2002 Oulun Haukkukeitaalla.

Merri Haukkiksella kauan kauan sitten (2002 tai 2003).

Kesällä

Reenailen Nemin kanssa ohjatusti agia tiistaiaamuisin klo 9-10.

Torstai agit

oli eilen. siis Nemin normiharkat. Pikkupuolella. Ensin kontakteja ja pöytää pikku juonin ja sitten rataa. Koutsarina Mikko.

edit 24.04.10 klo 0.45

Nemi oli edelleen aika säikky tai vaisu. Tai noh alkureeni meni tosi hyvin. Tehtiin a-putki reeniä jossa siis aan alla oli mutkaputki ja koiran piti mennä aalle huolimatta putkesta. Sitten otettiin hyppyjen kautta ja lopuksi eka hyppyjen (3) kautta putkeen, sitten taas hypyt ja sitten aalle. Nemi toimi tosi hyvin joka kerta, itse panikoin ekalla täyskiekalla joten otettiin uusiksi hitusen paremmin ohjauksin.

Samaan aikaan kun yksi teki tuota aa jutskaa Mikon opastuksella niin muut reenivät pöytää, keinua ja puomia (muiden esteiden kanssa tai ilman). Tästä Nemi otti vähän häiriötä, siis muista tekijöistä. Tai sitten se vaikutti, että minä otin häiriötä kun piti katsoa ettei pistä koiraansa esteelle samalla kun toiset teki jotain likellä.. tai niiden palkka oli siin mistä ite ois pitänyt kohta mennä tms.

Varsinainen ratareeni ei mennyt enää kovin hyvin, Nemi alkoi olla aika "tilassa". Mutta enää en kyllä muista juurikaan millainen ratanen oli kyseessä. Nemi joka tapauksessa hyppi 45cm korkeuksilta.

Siirtoagit

Reissumme ajalta yhdet torstaiagit oli siirretty kuluvan viikon keskiviikolle. Eli kävin eilen illalla aksailemassa Nemin kanssa Marin koutsauksessa. Oltiin pikkupuolella ja tehtiin ratareeniä. Tauon jälkeen Nemille rimat 45cm:ssä eli hyppi samoilta korkuuksilta kuin ryhmän medikoira Viima.

Tauon jälkitöinä palkkasin kontaktit. Mutta ekalla kerralla Nemi silti lähti kontaktilta ilman lupaa. Eikä tietty saanut sitä palkkaa. Toisella kerralla kontakti oli ok. Mutta vikalla kerralla jäikin aan harjalla keikkumaan, sillä otti paljon paineita Viiman sitruunapannasta (tai Sannasta) ja lopusta ihan kaikista muistakin ketkä hallipuolikkaassamme oli eikä voinut tehdä kunnolla töitä sinne suuntaan missä oli ketä ja mitä tahansa (elollista).

Radalla oli aan lisäksi kontakteista keinu, minkä koira suoritti joka kerta ok. Tosin sama homma kuin ennen taukoa eli ei tee sille 2:2ia mutta en ota siitä ressiä.

Pujo ok, samoin leijeröinti (jota vanhakaisa ei kuulemma ois tehny ;)). Pakkovalssi pöydän jälkeen sitten ok kun otin kunnolla. Sen jälkeinen jaakotus hyvä. Sitten yritin putki-takaahypyn jälkeen jotain ppk:n ja sylkkärin välimuotoa ja ihmettelin kun koira ei sitten irronnut pujotteluun vaan kääntyi ihan muualle päin. Onneksi Mari valaisi mulle että koira teki ihan oikein (kuinkas muutenkaan) kun sen tuollaisella ohjauksella kuuluukin kääntyä just sinne, että niin se asia on sille opetettu. Että DaaDaa -taas kerran ... (itselleni). Tuossa kohtaa pitikin siis muuttaa omaa liikkumisrataa ja tehdä leikkaus ennen pujoa olevaa hyppyä. Joka toimikin tosi näppärästi.

Loppuun siis se leijeröintijutska ja ensin valssi yhteen kohtaan, joka huomattiin ihan turhaksi ja vaihdettiin persjättöön.

Taisi Nemille olla rankkaa tehdä jotain ajatustoimintaa 3vkon tauon jälkeen joten se vika kierros meni siis vähän harakoille ja jankkaukseksi. Tänään ois sitten illalla harkat normilukkarin mukaan.

Ihunaa

Oli olla taas tauon jälkeen agireeneissä - vaikka milloinpa se ei olisi? Mersun agit tiistai-iltana koutsasi Mikko. Tehtiin 21 esteen rataa.

Meidän poissaollessa agiin oli ilmestynyt joku pysähtymis"kikka" jonka toimivuutta epäilin tapani mukaan vahvasti. Siis "ei Merrin kanssa tollainen toimi". Mutta voi Veikot. Toimihan se. Ensinnäkin sain Merrin lähtemään ihmeenkin kaukaa hypylle ja se ei singonnut viereiselle hypylle kertaakaan niin kuin olin epäillyt. Eikä mun tarvinnut tehdä siihen kohtaan pyöritystä (kauempaa ja oma liike pussia kohti olisi ... ts olisin ollu myöhässä /jääny jälkeen) tai puolivalssia mitä ensin olin aatellut mutta siin olisin pistänyt kuitenkin vaan jalat solmuun.

Ekalla kerralla 1 kielto ei muita virheitä. Tosin pujosta meinasi tulla ohi mutta meni esteelle kun tein jonku käsiliikkeen oikeessa kohdassa. ts viime tipassa.. Puomin alastulossa vähän loikki jossain välissä. Vikalla kiekalla muuten ok, mutta yhestä putkesta oli tullut samasta ulos kuin mistä menikin (tätä en tietty huomannut ite ollenkaan).

Radalle olin jo valmiiksi suunnitellut pari persjättöä, mutta Mikko keksi mulle niitä vielä lisää ja niiden kaikkien ajoituksia säädettiin samalla laittaen loppuun palkan. Tiesihän sen sitten, että aika painavaa käskytystä sai olla ettei Merri vikan peejätön kohdalla jo karannut loppuun. Hienosäätönä hivenen saatiin ajoituksia parannettua vaikka paremmat ne olisivat edelleen voineet olla.

Kesän toksut

Pääsin Merrin kanssa ensi viikolla alkavalle tokokurssille by AD. Saadaan uutta näkemystä tokotteluumme kun kurssin koutsina toimii Päivi Lamminen

Jalat Japanissa

• kipeät joka päivä, sen jonnin ajan (3-4h - päivä ei toki loppunut yleensä tuohon)  seisomisen/kävelemisen jälkeen. siis jalkapohjat lujilla, plus muita:


• 3 eri vesirakkoa sain seurakseni reissun aikana. (sekä jotain pienempiä hinkaumia mutta noi vesirakot oli kipeimpiä). 2 vasemmanjalan varpaissa ja 1 oikianjalan "sivussa" (jalkapohjan reunassa). tästä jälkimmäisestä otin laastarin (niitä apteekin erikoislaastareita, oli vissiin liimautunut rakkoon liiankin hyvin) pois liian varhain ja sain sillä aikaan haavan jota laastaroin edelleen...


• käveltiin paljon. myös portaita. jossain satutin vasemman nilkan johon sattui eritoten portaissa.


• sitä agista tuttua oikian jalankipeytymistä ei sattunut ihan joka päivä


• mutta koska jalat rasittuivat kovasti 3viikon reissun aikana niin myös nyt reissun jälkeen (2 agireenit takana) oik.jalka on "normi tapaan" resuna.

Jaakon kurssilla

Ennen reissua pääsin yllättäen peruutuspaikalle Jaakko Suoknuutin agikurssille mikä järjestettiin AD-hallissa Martinniemessä. Rallattelin Nemin kanssa lauantaina ja sunnuntaina päivän viimeisissä ryhmissä.

Löysin sunnuntain ratapiirroksen johon olen tehnyt seuraavanlaiset muistiinpanot:

• 2-3 pjättö


• 4 pakkovalssijaakotus
  
  myöhemmin japanilainen (2*pjättö)


• 7 ppk / sylkkäri


• 8 valssi


• 11 pjättö


• 12 pvalssi ja jaakotus


• 14 pjättö


• 16-17 ohivienti, "Nemi" ennen 17
  
  (muut tekivät, tai määrä oli, tuossa jaakotusta mikä meille oli turha "Nemi"n sanominen riitti estämään että N ajautuisi väärälle hypylle. pelkällä nimen sanomisella sain sen kääntymään hypyn jälk tarvittavan tiukasti)


• ei ppk 20, eikä 23


• 25 ppk


• 26 oma liike stop, kutsu hypyn yli


• 27 tiukka leikkaus (viskileikkaus?), kroppa/näyttö esteelle


• 28 leikkaus, koira edelle! eli hidastus ja kääntö lopulle :)

Sunnuntai oli siis suuri persjättö päivä ja homma rullasi mielestäni paremmin kuin lauantaina. Siitä lauantaista mulla ei edelleenkään ole paljoa sanottavaa. Muuta kuin että ensin vaikea alku (monille tosi paha) sujui hyvin / virheittä, mutta uusinnassa rupesi takkuamaan. Ja että ehdin johonkin tuplasylkkäriin (oliko se sen niminen?) epäilyistäni huolimatta ja sitä tehtiin vähemmänkin vauhdista eikä ollut niin hankala kuin aluksi luulin.

Kurssi ja opetus oli jokatapauksessa huippulaatuista ja kivaa oli!