Meille tuli "sukulaiskoira" Veera eilen hoitoon, on seuranamme loppu viikon. Veerahan on siis labradori-mixaus vuosimallia -99. Vaikka Veera on tuttu koira koirillemme eikä likkojen väleissä ole mitään kismaa tms niin ainakin Nemiä "vieraan" koiran meillä olo näyttää väsyttävän (henkisesti).
Aamulla käytettiin yhdessä koiria lenkillä (kuten nyt on enimmäkseen aikomus tehdä muutenkin, mitä nyt eilen Eetu käytti Veeraa kun minä otin molemmat meidän koirat mukaan Martinniemeen), Eetulla oli meidän hurtat ja mulla flexissä Veera. Siitä alkaa olla n.8vuotta kun olen viimeksi taluttanut koiraa flexissä. Merrillä kun aluksi oli sellainen vekotin, mutta en sitä niin ottanut omakseni ja ei ostettu uutta kun se ensimmäinen hajosi. Veera on melkoinen hajusteli, siis pitää tutkia ja tuumailla lenkin aikana vaikka kuinka. Muista koirista ja kulkijoista se ei välitä tippaakaan, että siinä mielessä helppo ulkoilutettava. Mutta hidas se on kuin mikä, lähinnä tuon haaveilunsa (ja ehkä sen lihavuutensakin) takia. Välillä kyllä kulki yllättävänkin reippaasti - ehkä kenties sen jälkeen kun huomasi pääsevänsä tutkimaan maaseutua enemmänkin. "Mansikkamaan" lenkkiin ei mennyt ollenkaan niin paljoa aikaa kuin epäitiin, vaikka kyllä E+M+N saivat aika monta kertaa meitä odotella...
Ainakin noin kun on meidän arkirutiineihin tottumaton koira, niin kolmen koiran kanssa elo on kohtuu haasteellista. Tai sanotaanko vaikka niin, että jotkut jutut eivät suju ihan kuin on totuttu ja pientä järjestelyä vaatii. Mutta ihan hyvin Veera tuntuu "kotiutuvan". Eilen se jo penkoi koirien lelukoppaa ja kaivoi sieltä luun itselleen (kaupan nahkarulla-tyyppinen - oikeista tulisi varmaan riita). Viime yön Veera taisi nukkua olohuoneen sohvalla, ainakin se omi sen sohvan heti kun se oli illalla vapaa. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti