Pitkään jatkuneen vetkuttelun seurauksena ryhdyin tänään tuumasta toimeen ja pesin (shamppoolla) Merrin ja Nemin aamulenkkinsä jälkeen. Vaikka sen on tehnyt useasti ennenkin niin aina se jaksaa yllättää - siis se vaikeus, kun ruotsinlapinkoiran turkkia ei saa kunnolla märäksi ei sitten millään. Vettä vaan suihkuttaa ja suihkuttaa ja kohta kun kokeilee niin eihän se turkki oikeasti märkä olekaan. Mutta jospa nuo nyt kuitenkin jonnin verran puhtaampia olisivat kuin ennen pesua. Tiedän kyllä, että kelit eivät edelleenkään ole ideaalit ja pöly lentää ja soraa kulkeutuu jne ja tassupesut lenkkien jälkeen jatkuu samaan malliin kuin aiemmin - mutta se turkki alkoi jo olla sen verta tökkösen tuntunen että pakko kait sille oli tehdä jotain. Plus että koirat rapsuttelivat ittiänsä aika innolla joten jospa pesu auttaisi siihenkin. Edessä on vielä se perusteellinen harjausoperaatio... Nemillä nyt niin paljon ole harjattavaakaan, mutta Merrin turkin läpikäynnissä menee tovi jos toinenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti