Korvaten

Mulla oli eilen tylsää, tai kuvittelin niin , ja sitten ei ollutkaan  kun pääsin syystä lenkkeilemään Martinniemeen ja agilityilemään korvaavuusvuorolle Nemin kanssa. Ryhmässä liitelin meidän lisäksi suursnautseri-Soma, sheltti-Bobo ja ... eipä siellä muita sitten paikalla ollutkaan. Oltiin pikkupuolella ja virallisena valvojana toimi Mari.

Periaatteessa ohjelmassa oli kolme harjoitetta: kontaktit, vedätys pujossa ja jokureenimikämeillämenipieleen (sen teema jäi havaitsematta, ehkä se oli yhdistelmä aiemmista reeneistä).

Ensin teimme pikkurataa, jossa oli pujottelu. Rata meni näin:

aita - pujottelu - persjättö kun koira pujossa - aita - hyppytakaa=aita - valssi - rengas - pöytä - hyppytakaa=aita - hyppytakaa=aita - pujottelu (ite nyt vas puolella kun ensin piti olla oik puolella pujoa) - aita.

Homma oli pelottava! Ensin meni pieleen ja sitten ei mennytkään. Hurjalta silti tuntui jättää koira pujottelemaan sinne seläntaakse. Käytettiin ohjureita pujossa, Nemi pujotteli huipusti! Valssi ennen rengasta olisi voinut olla parempikin. Pöydälle pysäs hyvin vaikkei edes namiteltu sitä. Takaahypylle ohjasin liian ylhäältä, käsi huiteli siis missä sattuu. Vikapujo hyvä!

Toisessa pujoteemareenissä piti ottaa niin paljon etumatkaa kun koira oli pujossa, että ehti tekemään pakkovalssin seur hypylle. Tosi hurjaa!! Mutta ehdin!!!

Ei muistikuvia mitä muuta tuossa reenissä oli kuin aita-pujo-aita

Itsekseen reenailtiin aata ja keinua joiden yhteydessä oli yksi hyppy ja pituus. Piti siis teemailla ohjauksilla ja kontakteilla. Keinun jälkeen leikkaus tai kääntö pituuden luona. Aalta ohi pakkovalssailemaan hypylle tai jotain muuta vääntelemään. Nemi oli aika äänekäs, mutta toimiva! Hienosti kesti ohijuoksun ja pystyin olemaan hypyn luona kun vapautin koiran jatkoon, siitä sitten hypyn kautta keinulle ja sieltä joko palkkaus tai pituudelle. Välillä palkkasin myös pelkän aan. Nyt kontaktit oli hyvät, joten siinä mielessä hyvillä mielen kohti sunnuntain kisoja (Seinäjoella). Osaa se kun vain jaksaa aatella.

Vikana tehtiin rataa joka meni osapuilleen näin:

aita - valssi - aita - leikkaustakana - puomi - valssi - niisto - aita - aita - (jotain?) pöytä - rengas - aita - aita - pujottelu - aita.

Ensinnäkin alun vastaanottovalssi ois varmaan voinut olla parempikin? Tai sitten kökön tuntuvuus johtui siitä ahtauden tunnusta kun piti lähettää koira puomille ja leikata takana. Tai sitten koko juttu tuntui huonolta siksi, että mulla ei ollut selvät sävelet ohjauksen suhteen jatkolle. Miksi puomin jälkeen piti valssata, jotta sai koiran valmiiksi niistoa varten - eikö se ollut turha väännelmä. Noh näin piti tekemäni. Mutta havaitsin, että en osaa niistää!! Siis ilman persjättöä heti sen perään - olenko mahtanut juuri muuta harjoitellakaan kuin niistopersjättöä kun sillon kun niisto tuli uutena niin samoin tien sitä reenittiin niistopersjättönä, joka on sitten näköjään jäänyt mieleeni kummittelemaan, että niisto olisi sama asia kuin niistopersjättö ja eihän se sitä olekaan. Noh, joka tapauksessa koska tein sen vääränlaisen niiston niin olin sitten ihan väärin heivaamassa koiraa seuraavalle hypyllekin.. ja tästä tuli takkuamista. Ekalla kerralla taisin saada koiran näennäisesti oikein, mutta ihan erilailla kuin mitä Mari oli tarkoittanut... Sitten kun veivattiin mun pääkoppaa eli ohjausta niin jossain tässä kohtaa Nemi taisi väsähtää ns lopullisesti. Muutenkin kun tuo oli ollut alusta asti vähän rauhattomampi kuin yleensä - liekkö vaikuttanut edellisen päivän reenit, outo ryhmä vai aiemmin päivällä meille saapunut Veera. Vaiko kenties ohjaajan pääkoppa.

Niin tai näin, se niistokohta ei sujunut. Pöytä,rengas, hypyt ja pujo ok. Mitä nyt pujo jo aika hidas.

Puomilla ja keinulla Nemi ei tehnyt kaks-kakkosia. Aiemmin tähän ei olla puututtu, nyt en tiedä onko homma muuttumassa? Pääasia kuitenkin että menee vauhdilla loppuun (toivottavasti) ja pysyy kunnes annetaan lupa liikkua.