Aallokkoinen vuosi 2020

 Vuosi sitten ... minulla oli kaksi koiraa ja palo kisakentille. Laadin oikeasti tulostavoitteita joita pidin realistisina. Kisatavoitteet eivät tokikaan olleet mummokoiralle, mutta sen kanssa oli aikomus hömppätreenata ja muutenkin pitää se perheen touhuissa osallisena. 

Ennen kuin vuosi oli kunnolla kerkenyt alkaakaan niin piti sanoa Nemille hyvästit. 

Koiratanssitreeneissä ei oikein ollut punaista lankaa, mutta käytiin treeneissä tekemässä "jotain". Oletin ettei päästä osallistumaan okk:n ko vuoden tanssikisoihin, joten ei ollut päämäärää mihin rakentaa tanssikoreota. 

Alkutalvesta kävin Kikin kanssa parit rallytokokisat, vaikka tuloksia ei saatu niin kisaaminen tuntui kivalta - käytiin esim Kemissä kisareissulla ja olin onneni kukkuloilla kun vihdoinkin oltiin päästy Kikin kanssa siihen pisteeseen, että oltiin kisareissulla. Nautin kaikesta (matkasta, lämppälenkeistä, odottelusta, hetsauksesta ennen rataa, rataantutustumisesta, kisasuorituksesta, radan jälkeisestä olotilasta, koiran palkkailusta radan jälkeen jne). Lisää vain rutiineja ja kokemusta niin kyllä ne tuloksetkin sieltä sitten tulisivat. 

Sitten tuli korona ja kisat kiellettiin. Treenit jäivät myös tauolle. Tavoitteellinen touhu kuoli. 

Tässä välissä oli hyvä sterkata koira. Sterkka vaati myös lepoa ja rauhoittumista. 

Kesän aikana kypsyi ajatus rallytokon jättämisestä taka-alalle, eipä rallya oltu kunnolla reenattukaan pitkään aikaan. Kesällä löydettiin koiratanssissa hyvä tekemisen meininki, joka on kantanut myös muihin lajeihin ja treeneihin. Koreota ei ole edelleenkään, mutta Kikin kanssa treeniminen on mielekästä. Tämä mielekkyys on myös kantanut siihen, että loppuvuodesta kaivettiin vanha harrastus eli toko mukaan ohjelmistoon. 

Syksyllä kuljettiin Kempeleessä noseworkin valmennusryhmässä ja saman harrastuksen parissa jatketaan myös uudenvuoden jälkeen. 

Alkutalven epäonnisten rallytokokisojen lisäksi ainoa koekokemus tuli noseworkista, jota käytiin kokeilemassa ensimmäistä kertaa syyskuussa. 

Myös näyttelyvuosi oli hyvin hajanainen. Tarkoitushan oli "hakea" viimeinen cacbib ulkomailta. Noh, ei käyty muilla mailla näyttelyreissuilla. Suomessa ehdittiin käydä Tornion ryhmänäyttelyssä ennen kevään koronaa ja Pori kv:ssa sekä lokakuussa Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyissä Lahdessa. 

Kampaukset takaisin tilastoihin

 Ensivuonna merkkailen taas ylös kuinka paljon koiraa tulee kammattua. 

Tänään kampasin Kikiä.. Pitkään hukassa ollut suosikkikampa löytyi hyllystä (yhden korin takaa) ja innostuin kampailemaan koiraa. Kikillä oli varsinkin takareisissä irtovillaa, mikä oli hyväkin harjata pois koiraa kutittamasta. Samoin selvittelin muutamia takkukohtia sieltä täältä. Kikillä on nyt tosi paljon karvaa ja laatu on pehmeämpi kuin aiemmin (ennen sterkkaa). 

Taskunamit - makuraati vol. 8

 Aiemmin mahdollisesti olen kertonut, että Pedigreen juustonamit ovat mitä oivallisempia herkkuja lenkkinameiksi. Ne ovat sopivan pieniä (tosin jos ovat tuoreita niin monesti pistän niitä vielä puoliksi, eli siis ovat myös murrettavissa mutteivät murise senkään jälkeen takinpohjalle liikoja) ja maistuvat koirille. Juustonameja ei vaan löydy kaikista kaupoista (mitäpä löytyisi) ja nykyään niitä ei näytä olevan edes (kaikkien) niiden kauppojen valikoimissa mistä niitä aiemmin sai. Välillä testailen sitten jotain muita potentiaalisia nameja. Taskunamit eivät yleensä sovellu treeninameiksi, tai niillä voi tehdä kotona temppusia, mutta ne eivät ole oivallisia ryhmätreeneihin tai muihin häiriötilanteisiin missä namivaatimukst ovat korkeammat. 

Wildbites
+ löytyi marketista
+ kelpaa koiralle, muttei mitään superherkkua
+ käy kotitemppunameiksi
- turhan isoja lenkkinameiksi
- ei helppo pistää osiksi (ei hajoa/taitu sormilla)

Taimen oregano
+ löytyi marketista
+ maistuu koiralle (harvinaisen hyvin tämäntyyppiseksi marketherkuksi)
+ vaikka isoja niin saa puoliksi
- ehkä kuitenkin parempia ns kotinameina kuin taskunameina (puolikkainakin ei ideaalikokoisia)

Fisunamit jatkoon, wildbitesit tuskin. 

Tokoyksäri

 Ei juttu tule jos sitä ei kirjoita. Tämä juttu ainakaan. Paluu siis joulukuun alkupuolelle Kikin ekaan tokoyksäriin mikä oli siis Limingantullissa KAS:n hallilla. 

Satunnaisia juttuja ns muistiin ja jälkiajatuksia yksäristä. 

Ko treeneissä Kiki palkkautui hyvin sekä lelulla että nameilla. Nameja annoin sekä kädestä yksittäisenä että hetsattuna rasia namina (koiralle opetettu juttu, palkan arvo nousee kun sen saa rasiasta). 

Sain neuvon opettaa koiralle eri palkkakäskyt riippuen siitä millä koiran palkkaan. Aikani asiaa pähkättyäni (en keksinyt näitä siellä tunnilla) päädyin seuraaviin:
super = sosiaalinen palkka
wau = ruokapalkka
jess = lelupalkka

Näitä olen yrittänyt ajaa aivoihini, jotta luontevasti käyttäisin oikeaa sanaa oikealla hetkellä. Ihan sataprosenttista toimintani ei vielä ole, mutta aikahyvin ne jo muistan. 

Nouto. Tehtiin muutama vauhtinouto ts niin että mä pidin koiraa, Paula heitti kapulan ja päästin Kikin hakemaan. Koira juoksi innolla kapulalle, otti sen ja toi mulle. Kertaalleen juoksi ensin Paulan luo ja sitten vasta mun luo - teki elämänsä pisimmän noutakapulan kuljetuksen. Kiki oli niin hieno tuossa. Eli kyllä sillä on intoa nostaa ja hakea kapula. Mutta entäpä sitten se kapulan pito tai että ottas multa sen kapulan (saati luovutus tokomaisesti), niitä se ei vielä osaa. Paula sitten kehotti opettamaan koiralle kuonokosketuksen ja siitä ruvetaan sitten joskus rakentamaan sitä kapulan pitoa. 

Koska Kikille olen muutenkin opettanut viime aikoina 'leuka' temppua niin tätä yritän nyt sitten jatkojalostaa myös käsikosketukseen. Leuka -tempussa koira siis pistää leukansa maahan, tai milloin minnekin (esim mun reidelle). 

Tehtiin myös seuruuta. Alku meni ihan hyvin, mutta sitten koira jätätti. Ei kuulemma auta kurkkia koiraa, tiedän kait sen, mutta silti siihen helposti päätyy. Siihen varmisteluun. Ennemmin reipas askel ja koiran pitäisi tehdä työ eli tulla viekkuun. Myös lyhyempiä pätkiä ja vaihtelua. Koska tanssi- ja rallyseuruussa olen tottunut höpöttämään koiralle niin olin varmaan extratönkkö kun keskityin pitämään turpani kiinni. 

Taidettiin tehdä myös hieman paikallaoloja. Eli lyhyttä matkaa ja aikaa ja satunnaista palkkaa koiralle. 

Sitten otettiin myös ruutua. Että kerralla vaan syvään päätyyn (*Kikin pelot tokokurssilla pari vuotta sitten). Lelu ruutuun ja vein koiran ehkä 10-15 metrin päähän ruudusta. Vapautin koiran. Sinnehän se ryntäs. Jännä, että se innostuu myös kuolleesta lelusta. Hulluna kehuja ja lelulla leikkimistä. Koira hihnaan, lelu Paulalle, joka vei sen ruutuun ja sama uusiksi. Sitten vielä niin, että mentiin hieman kauemmaksi, käännyin 180 astetta ja pyysin koiran sivulle, käännyin takaisin kohti ruutua ja kun koira lukitsi ruudun niin päästin sen sinne. Tässä kait testattiin, että onko koiralla himo ruutuun edelleen vaikka oli tehnyt muuta välissä. Ja olihan sillä. 

Nyt ollaan sitten tehty lenkeillä seuruuta ja kotona sisällä tuota leuka -temppua. Lenkeillä olen myös ajanut käyttöön noita eri palkkasanoja. Lenkeillä olen vas seuruussa treenannut kontaktia ja paikkaa poistamalla käteni eli nostamalla vas käden ylös tai selän taakse tms jotta koira pitäisi paikkansa myös silloin kun käsi ei ole siinä minään merkkinä tai apuna. Nämä treenit koira tietää jo (että palkkaa tulee kohta) ja tiitteröityy eli tiivistää tekemistään. Oik seuruussa se pitää jo paikkansa paremmin pysäyksissä eli istuu oikeesti sivulle eikä jonnekin vinoon. 

Erilainen joulukuu

 Normaalisti meidän joulunpyhät ovat menneet niin, että ollaan käyty sukuloimassa sekä minun että mieheni (Eetu) vanhempien luona. Kummassakin paikassa ollaan oltu vuodesta riippuen 1-2 yötä. Tänä vuonna tähän tulee poikkeus, koska Eetu kaatui viikko sitten lenkillä sillä seuraamuksella, että vasen käsi meni poikki. Eipä kannata muiden nurkkiin mennä nyt olemaan. 

Useita päiviä oli siis liukkaat kelit, Kikin ulkoilutus lenkit kuljin nastakengillä - jotka eivät mitkään maailmanparhaat piikkikengät ole - ja tätä myöten Kiki sai melkoisen lyhyitä ja hitaita ulkoilutuksia. Kuten sata kertaan sanottu, niin nastakengissäni ei ole korotusta joten en voi niitä pitää kauaa jaloissa, koska siitä seuraa itselleni lonkka- ja selkäkipuja (jalkakivuista puhumattakaan). 

Nyt kelit ovat jo hivenen talvisemmat, joten olen ulkoillut myös normitalvikengillä. Varovasti tassutellen toki, mutta hieman pidempiä lenkkejä tehden. Kikillä olisi hulluna virtaa, tosin se tekee lähes aina viimeiset sadat metrit ennen kotiin tuloa se harrastaa viivytystaktiikkoja ettei tarttis mennä vielä kotiin/sisälle. 

Joitain viime aikojen lenkkejä olen käyttänyt koiraa lenkillä flexissä. Flexiä käytin aika paljon Nemin kanssa, jos olin koiran kanssa kahdestaan ulkona. Aiemmin Kiki on (mun kanssa) flexiin suhtautunut välillä raivostuttavasti pitäen sitä esim vieheenä eli pelannut sillä - ja kaikki flexiä käyttäneet tietävät ettei ole kovinkaan kiva jos se naru sotkeentuu, yhtään mihinkään. Eli flexi ei ole mikään peliväline. Nyttemmin siis jo koiruus käyttäytyy sen kanssa paremmin, toki esim kiehnäystuokioiden yhteydessä yleensä joudun oikomaan narun koiran tassujen ympäriltä (mistä pikkukoira ei tykkää). Muutoin Kiki on meidän koirista paras selvittämään hihnan tassujensa välistä tai kiertämään katutolpat, puut jne ilman erillistä käskyttämistä. 

Tänään sitten käytin Kikin Sunissa kynsien leikkuussa. Kerta se on ensimmäinen, kun koiraa eläinlääkärissä tässä asiassa käytin. Mutta koska Eetun toinen käsi ei ole käyttökunnossa ja itse en ole koskaan koiran kynsiä leikannut niin näin tällä kertaa. Harkitsin kyllä josko olisin kysynyt jotain kaveria jelppimään, mutta koin helpommaksi Sunissa käyttämisen. Toimenpiteen teki hoitaja ja se maksoi 15 euroa - eli ei siis paha hinta silloin tällöin tehtäväksi/maksettavaksi. (ja minen leiko koirien kynsiä käsien tärinän takia)

Outoja, huonoja, hauskoja ja koukouttavia

 Katsottiin muutama leffa. 

"Turpaan vaan ja tuplaten"  vuodelta 1984 - kohderyhmä varmaan 10-vuotiaat poikalapset eli ei ihan ollut mun makuun. Kuten ei myöskään suomalaishuumoripläjäys "Fingerpori" (2019), mikä oli ihan liian pitkä. Lisäksi tänään katsottiin omituinen elokuva "The Lighthouse" (2019).  

Elisa Viihde liittyi Viaplayhin tässä taannoin, mikä tarkoitti sitä, että pystyin katsomaan 2.kauden tv-sarjasta "Kaikki synnit". Hauskoja yksityiskohtia oli muunmuassa bongata tuttuja kuvauspaikkoja - esim se missä Kiki kävi syyskussa nosework-kokeissa oli yksi kuvauspaikoista, samoin kuin murhapaikassa olen käynyt tänä vuonna ottamassa kuvia eräistä koirista ;-) 

Viaplaystä katsoin myös ruotsalaisen poliisisarjan "Modus", jonka 1.kausi oli parempi kuin 2. kausi. 

Eetu huomasi, että Viaplaysta löytyy myös "Maanalainen armeija iskee jälleen" (1982), joten sitä on katsottu joitain jaksoja myös viime aikoina. 

Olen katsonut myös muutaman jakson tanskalaista sarjaa "Friheden" (2018), mutta se ei ole ollut niin koukuttava, että olisin muutamassa päivässä ahminut kaikkia jaksoja. 

Katsottiin myös Areenasta "Maailma on valmis" mikä oli jatko-osa "Harvoin tarjolla" -sarjalle. 

Ruokajuttuja

 

Jotta saan Kikin syömään edes osan nivelaineesta (ruokaan murskattu tabletti) niin sekoitan ruokaan toisinaan myös purkkiruokaa - tai raakapaste lihapullia. Märkäruokapussukatkin toki käyvät, mutta purkki on riittoisampi kun ei sitä tarvitse tähän tarkoitukseen kuin lusikallisen tai kaksi. Koira tottakait söisi mielellään enemmänkin löllöruokia. Tosin Kiki jättää sitten osan nappuloista syömättä jos mätän ruokaa kuppiin paljon, koiran perusruoka-annos on desi nappuloita ja tuo lällyruoka on extraa, mutta Kiki syö sen desin ja ehkä hivenen enemmän ja loput jättää syömättä. Edelleen, vaikka on sterkattu, että ei sillä mikään pohjaton maha ole (kuten aiemmilla koirilla tuntui joskus olevan). 

Läpivalaisu

 Sehän kävi sitten sillä tavalla, kun sain sen lähetteen ortopedille sieltä lääkäriltä millä kävin aiemmin syksyllä, että lähetteessä ei ollutkaan tarpeeksi informaatiota minusta. Kuulostaako huonolta? Noh, ei varsinaisesti, sillä ensin pääsen röntgeniin. Tämä läpivalaisu on tiedossa huomenna. Hieman jännityksellä odotan, että saankohan koipi kuvat itselleni? Röntgenissä kuvat otetaan siis jalkaterästä ja nilkasta. Huvittavaa -jostain syystä- tässä keississä on ehkä se, että kuvausaika on Lasten oys:iin; kaippa tuo kampurajalka on niin pieni, että se pitää läpivalaista lasten välineillä. Hekoheko. Kun kerta kengätkin siihen helpommin löytyisi lasten kuin aikuisten osastoilta. 

(Joojoo, OYSssa sekä lasten että aikuisten röntgen on samassa paikassa)

Toinen pöhköjuttu röntgeniin menossa oli se, että kun soittivat minulle tuota rtg-aikaa, niin ensimmäinen kysymys oli, että pitääkö siihen jotenkin valmistautua. Miten niin paljon tutumpaa koirien rtg-käynnit; saanko syödä aamupalaa ennen läpivalaisuun menoa? Voinko mennä sinne autolla vai millaisen rauhoituksen ne antavat? 😇

Tänään sain vihdoin soitettua kenkäasioihin liittyen Kenkätohtorille, tosin ensin soitin väärään numeroon - ts tuossa kotiin tulleessa lapussa oli Apuvälinekeskuksen numero eikä Respectan. Iik, kahden virkailijan kanssa olen puhunut siis puhelimessa. Uuvuttavaa sellainen. Kenkätohtori ajan sain tammikuun viidennelle päivälle. 

Seikkailu kurssiviidakossa

 Rupesin tässä päivänä eräänä miettimään, että kun nelonen tulee niin olisi ehkä hyvä tietää mitä kaikkea tällä seudulla on (ideaalitilanteessa jossa ei tarvitse murehtia koronasta) on kurssien muodossa tarjolla koiranpennuille. 

edit. Huonosti löytyy tietoa, koska monilla sivuilla sanotaan ettei nyt ole kurssitarjontaa - koska korona. Hankalan ajankohdan olen ottanut tälle raapustukselle, noh, ei mahda mitään - se on kirjoitettava silloin kun inspiraatio iskee (lol). 

Tämän postauksen tiedot perustuvat tänään (5.12.20) kyseisten koirakoulujen verkkosivuilta (tjsp) löytyneisiin tietoihin. En mieti tässä kirjoituksessa sitä minkä paikan sijainti olisi meiltä katsottuna paras (lyhin matka tms). 

edit. 04.01.21 
Hieman muutoksia teksteihin. 

Riikan Hauska Koirakoulu

Limingassa (ja Tampereella) toimiva koirakoulu, jossa 75 euron hintaan tarjolla pentukursseja, joissa harjoitellaan muunmuassa kontaktia, remmissä kulkemista, ohituksia jne koiran perustaitoja. Koirakoulusta löytyy myös pennuille tarkoitettu tokokurssi. 

Rallyhaukut

Pentukurssilla on kuusi koulutuskertaa (+teoriatunti + valokuvaus) ja kurssin hinta on 119 €. Tunneilla harjoitellaan muunmuassa hihnakäyttäytymistä, paikallaoloa ja kontaktia. Koulutus tarkoitettu 3-12  kk ikäisille koirille. Kouluttaja Mira Elfving tai Juha Tervo. Kurssit pidetään Limingantullissa Oulussa. 

Oulun Seudun Terrieriyhdistys

Koulutuksia sekä Toppilassa että Haukkukeitaalla, kursseille tervetulleita muutkin kuin terrierit - jäsenet kuitenkin etusijalla / edullisemmin hinnoin. Tällä hetkellä ei kursseja, normaalisti ilmeisesti ainakin pentuleikkikouluja. 

Oulun Seudun Kennel- ja Agilityseura

KAS:n treenipaikat sijaitsevat Limingantullissa ja Kuivasjärvellä. Pääsääntöisesti KASsilaiset treenaavat agilityä, tokoa tai rallytokoa. Jokaisella treenikaudella on 1-2 pentukurssia. 

Oulun Koirakerho

Hiirosen urheilupuistossa sijaitseva koirakerho, jonka ryhmissä yleensä talkoilleet jäsenet etusijalla treenipaikkojen saannissa. Ei yleispentukursseja, eri lajien pentu/alkeiskursseja satunnaisesti. Kouluttajat ja hinnat vaihtelevat. 

Minnan koirakoulu

Tupoksella sijaitsevassa koirakoulussa pääpaino lienee agilityssä ja paimennuksessa. Yleispentukursseja ei näytä olevan, mutta Pentuagilitykurssi on tarkoitettu 5-10 kk ikäisille koirille. Pentuagilitykurssilla on kahdeksan koulutuskertaa ja kurssi maksaa 137 €. Kouluttaja Minna Jokisaari. 

Koirakoulu Koiraamo

Pentukurssi pidetään Muskettikoiran tiloissa Maikkulassa (sekä mahdollisesti myös Pikkaralassa), kurssin alkaessa pentu saa olla korkeintaan 6kk:n ikäinen. Positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta. 10 tuntia hintaan 220 €. Kouluttaja Satu Vertainen. 

Koirakoulu Kisma

Kempeleessä sijaitseva koirakoulu, jonka ohjelmistosta löytyy peruspentukurssi ja harrastuskoiran uraa suunnittelevien pentukurssi. Pentukurssien kouluttajatiedot löytyvät koirakoulu Kisman kotisivuilta (penturyhmissä voi olla myös eri kouluttaja kuin Katja Sulkala). Yhdellä kurssilla viisi treenikertaa hintaan 100 €. 

Kiimingin koiraharrastajat

Pentukursseja satunnaisesti, etusija jäsenillä/talkoilleilla. Hinta jäsenille halvempi kuin muille, viime kesänä ollut viiden kerran kurssi, mikä on maksanut 30/50 €. Kurssilla harjoitellaan kontaktia ja muita perusasioita. 

Kadape koirakoulu

En löytänyt tietoa siitä, että missä päin Oulun seutua kurssit pidetään, mutta järjestävät kuitenkin pentukursseja, joissa harjoitellaan koiranperustaitoja (luoksetulo, istu, seiso, maahan, ...), kurssilla tutustutaan myös naksutuskoulutukseen. Kurssilla viisi harjoituskertaa hintaan 95 €. Kouluttaja Katja Pesonen. 

Ihana Koiruus

Kaiketi aika uusi koirakoulu Oulun seudulla (?), jossa tarjolla olevassa pentukurssissa on viisi käytännönharjoituskertaa ja yksi teoriatunti (etänä). Pentukurssi maksaa 90 euroa ja se pidetään lämpimässä tekonurmihallissa - myöhemmin tulossa halvempia kursseja Kuivasjärvellä kylmässä maneesissa. Kouluttaja Milja Virranniemi. 

Avarian Sportdogs

Maikkulassa Oulussa sijaitseva koirakoulu. Pentukurssi on tarkoitettu 2-12 kuukauden ikäisille koirille, kurssilla harjoitellaan erilaisia koiranperustaitoja (niin perussessen kuin tulevan harrastuskoirankin). Katso tarkempi kurssikuvaus verkkosivulta. Kurssilla neljä harjoituskertaa, jotka maksavat yhteensä 80 €. Kouluttaja Annika Haikonen. 

Active Dog

Agilityyn erikoistunut koirakoulu Haukiputaalla. Yli kolmen kuukauden ikäisille koirille tarjolla "Agilityyn valmistava kurssi 1 & 2", yksi kurssi = 10 harjoituskertaa. 240 €. Kouluttaja Mari Kaplas / Mikko Aaltonen. 

Kiki Active Dogs koirakoulun kurssilla noin puolen vuoden ikäisenä.

Kikin namitestit - makuraati vol.7

 Viimeksi Kiki testaili Lammastankoja ja Kanakiekkoja, jotka ovat osoittautuneet oivalliksi isompipalkka -nameiksi. Eli teen nosetreeneissä niin, että kun laitan koiran häkkiin tehtäväsession (vaihdellen 1-2 etsintää kerralla) jälkeen odottamaan seuraavaa etsintää niin annan sille sinne häkkiin rasian missä on se ns bonusnami. Koiran olen tietysti palkannut myös alueella löydön jälkeen (joskus leluleikillä, yleensä nameilla). 

Reilu viikko sitten ostin M&M:stä tällaiset makkarapötkylät, joista lohi/kala version pilkoin rasiaan ja käytin palkkana perjantain tokoyksärillä ja loput syötin Kikille lauantain lappalaistreeneissä. Tuote takertui jonkunverran kääreeseensä eli ei ollut pilkottavuudeltaan parasta mahdollista namiainesta. Kääreestä rappaamani osiot laitoin pakasterasiaan ns isommaksi palkaksi eli nekin tuli kyllä käytettyä. Laadultaan tuo (ainakin tämä kalaversio) oli kädet tahmaavaa eli tätä ei voi käyttää palkkana sellaisessa paikassa missä ei voi pestä käsiä (KAS:n halli oli hyväpaikka testata, mutta OKK:n hallissa tuota ei kannata käyttää). 

Mitä sitten taas maistuvuuteen tulee, niin kyllä, todellakin kelpasi eli sen kannalta: jatkoon!

Arkirutiineihin kuuluu, että annan koiralle purutikun esim iltaisin just ennen nukkumaanmenoa. Taannoin ostin tuollaisia BF -tikkuja kun olivat edullisisempia kuin jonkun muun valmistajan tikut. Näistä ei tainnut tulla hittituote tässä asunnossa. Tuon kanapäällisen koira kyllä söi ihan mielellään, mutta varsinainen tikku sitten jäikin (toistaiseksi ainakin) syömättä. 

Myös puolukkakana -nameja ostin Kikin makusteltavaksi reilu viikko sitten; eivät vaikuta suursuosikeilta, mutta kyllä koira ne silti syö. Kokonsa puolesta käyvät hyvin esim pahvirasiapiilotusnameiksi tai muutoin kotona annettaviksi nameiksi (milloin mistäkin syystä), treeni/pihanameiksi ovat turhan suuria (ja kovia eli ei ole helppo murtaa niitä osiksi). 

Viikko 48 - huikee viikko

 Maanantai

Sain postia Apuvälinekeskuksesta, eli maksusitoumuksen uusiin välikausikenkiin. Pitäisi soittaa sinne ja varata aika, niin kenkien hankinta/saaminen etenisi. 

Iltapäivällä kävin Kikin kanssa Kempeleessä nosetreeneissä ja koira oli ihan liekeissä. Treenit sujuivat siis tosi hyvin ja meillä molemmilla oli kivaa :-)

Keskiviikko

Käytiin Kikin kanssa Vakkurilla. Kaima hoiti ensin minun jalat ja sitten Kikin (muutakin kuin jalat). Kiki ei ollut pahasti jumissa, mutta jotain hoidettavaa siinä kyllä oli - taisi olla samat ongelmapaika kuin edelliselläkin kerralla. Kysyin koiran pulskuustasosta, että miltä vaikuttaa  - vaikka koiraa tulee paijailtua joka päivä niin silti sitä voi "sokeutua" omaan kykyyn arvioida koiran läskikerroksia. Noh, ei ollut yhtään pulska pikkukoira kaiman mielestä. Että karvaa tuo vaan on - ja sitä totisesti koirassa nyt on. 

Perjantai

Iltapäivällä käytiin KAS:n hallilla niissä ensimmäisissä tokoyksäreissä, joista aiemmin mainitsin. Reenit oli tosi kivat ja Kiki oli ihan huikeen hieno toksuttaja. Palaan asiaan kun saan kunnon bloggausinspiraation. 

Lauantai

Lauantaina alkuillasta osallistuttiin Lappalaiskoirien reeneihin, nämä olivat myöskin KAS:n hallilla. Kyseessä oli pienimuotoiset kimppatreenit, oltiin varattu porukalla halli muutamana joulukuisena lauantaina. Mutta voipi olla, että loput reenit siirretään myöhempään ajankohtaan kun tuli tämä koronan leviämisvaihe tänne Pohjois-Pohjanmaalle. Hieman arvelutti mitenkä Kiki reagoi kun halissa treenitään jos jonkinmoista juttua, mutta Kikipä yllätti mut ja oli ihan superhieno, joten saatiin reenattuakin jotain toko/koiratanssijuttusia eikä vain hengattua. 

Sunnuntai

Sunnuntaina käytiin vielä Haukkiksella koiratanssitreeneissä. Hallissa oli harvinaisen tyhjää, viereisellä kentällä ei ollut ketään - perä(3.)kentällä oli pari kolme treenaajaa ja meidän treeneissä oli aluksi neljä koirakkoa mutta niistäkin kaksi lähti pois puolivälissä treenejä. Kikin kans treenasin sekalaisesti htm ja fs temppusia ja lisäksi tehtiin vähän kehäänmeno/mielenhallintreenejä.