Tokoyksäri

 Ei juttu tule jos sitä ei kirjoita. Tämä juttu ainakaan. Paluu siis joulukuun alkupuolelle Kikin ekaan tokoyksäriin mikä oli siis Limingantullissa KAS:n hallilla. 

Satunnaisia juttuja ns muistiin ja jälkiajatuksia yksäristä. 

Ko treeneissä Kiki palkkautui hyvin sekä lelulla että nameilla. Nameja annoin sekä kädestä yksittäisenä että hetsattuna rasia namina (koiralle opetettu juttu, palkan arvo nousee kun sen saa rasiasta). 

Sain neuvon opettaa koiralle eri palkkakäskyt riippuen siitä millä koiran palkkaan. Aikani asiaa pähkättyäni (en keksinyt näitä siellä tunnilla) päädyin seuraaviin:
super = sosiaalinen palkka
wau = ruokapalkka
jess = lelupalkka

Näitä olen yrittänyt ajaa aivoihini, jotta luontevasti käyttäisin oikeaa sanaa oikealla hetkellä. Ihan sataprosenttista toimintani ei vielä ole, mutta aikahyvin ne jo muistan. 

Nouto. Tehtiin muutama vauhtinouto ts niin että mä pidin koiraa, Paula heitti kapulan ja päästin Kikin hakemaan. Koira juoksi innolla kapulalle, otti sen ja toi mulle. Kertaalleen juoksi ensin Paulan luo ja sitten vasta mun luo - teki elämänsä pisimmän noutakapulan kuljetuksen. Kiki oli niin hieno tuossa. Eli kyllä sillä on intoa nostaa ja hakea kapula. Mutta entäpä sitten se kapulan pito tai että ottas multa sen kapulan (saati luovutus tokomaisesti), niitä se ei vielä osaa. Paula sitten kehotti opettamaan koiralle kuonokosketuksen ja siitä ruvetaan sitten joskus rakentamaan sitä kapulan pitoa. 

Koska Kikille olen muutenkin opettanut viime aikoina 'leuka' temppua niin tätä yritän nyt sitten jatkojalostaa myös käsikosketukseen. Leuka -tempussa koira siis pistää leukansa maahan, tai milloin minnekin (esim mun reidelle). 

Tehtiin myös seuruuta. Alku meni ihan hyvin, mutta sitten koira jätätti. Ei kuulemma auta kurkkia koiraa, tiedän kait sen, mutta silti siihen helposti päätyy. Siihen varmisteluun. Ennemmin reipas askel ja koiran pitäisi tehdä työ eli tulla viekkuun. Myös lyhyempiä pätkiä ja vaihtelua. Koska tanssi- ja rallyseuruussa olen tottunut höpöttämään koiralle niin olin varmaan extratönkkö kun keskityin pitämään turpani kiinni. 

Taidettiin tehdä myös hieman paikallaoloja. Eli lyhyttä matkaa ja aikaa ja satunnaista palkkaa koiralle. 

Sitten otettiin myös ruutua. Että kerralla vaan syvään päätyyn (*Kikin pelot tokokurssilla pari vuotta sitten). Lelu ruutuun ja vein koiran ehkä 10-15 metrin päähän ruudusta. Vapautin koiran. Sinnehän se ryntäs. Jännä, että se innostuu myös kuolleesta lelusta. Hulluna kehuja ja lelulla leikkimistä. Koira hihnaan, lelu Paulalle, joka vei sen ruutuun ja sama uusiksi. Sitten vielä niin, että mentiin hieman kauemmaksi, käännyin 180 astetta ja pyysin koiran sivulle, käännyin takaisin kohti ruutua ja kun koira lukitsi ruudun niin päästin sen sinne. Tässä kait testattiin, että onko koiralla himo ruutuun edelleen vaikka oli tehnyt muuta välissä. Ja olihan sillä. 

Nyt ollaan sitten tehty lenkeillä seuruuta ja kotona sisällä tuota leuka -temppua. Lenkeillä olen myös ajanut käyttöön noita eri palkkasanoja. Lenkeillä olen vas seuruussa treenannut kontaktia ja paikkaa poistamalla käteni eli nostamalla vas käden ylös tai selän taakse tms jotta koira pitäisi paikkansa myös silloin kun käsi ei ole siinä minään merkkinä tai apuna. Nämä treenit koira tietää jo (että palkkaa tulee kohta) ja tiitteröityy eli tiivistää tekemistään. Oik seuruussa se pitää jo paikkansa paremmin pysäyksissä eli istuu oikeesti sivulle eikä jonnekin vinoon.