Nämä ja muutama muu kuva löytyy galleriastani.
sunnuntai 30. syyskuuta 2018
Koiratanssikuvia
Uus runko opettelussa. On se valokuvaus hankalaa. Ajattelin asian omalle kohdalle, että kyllähän sitä haluaisi omasta koirasta kisakuvia (vaikka kuvaajan mielestä ne voisivat olla parempiakin, mutta näillä mennään ... aina on vara parantaa, mutta kummempaan en toistaiseksi kykene; taidoillani ja tavaroillani) :-)
Nämä ja muutama muu kuva löytyy galleriastani.
Nämä ja muutama muu kuva löytyy galleriastani.
ks 59/18 ja ks 60/18
Kävin torstaina koirien reenauttamisen jälkeen ja tänään päivällä (ennen Kikin reenejä) salilla.
torstai 27. syyskuuta 2018
Syysaamun tempputuokio
Oh my säädin ihan sikakauan tuon -tai noiden- videoiden kanssa enkä silti onnistunut siinä mitä yritin, ja sitten vain kyllästyin. Helpompi editointi työkalu olisi windowsin joku oma editori, mutta se ei valitettavasti ole yhteistyökykyinen kameramme videoformaatin kanssa (sillä editoidut klipit pomppii / värisee ihmeellisesti). Otetaan siis vastaan ideoita ilmaisista helppokäyttöisistä videoeditoreista :-)
Alkujaarittelun jälkeen asiaan. Päätin ketjuttaa hieman Kikin osaamia temppuja ja pistin kameran videotoiminnon sitten päälle ...
Pari huomiota noista temppusista. Noita jalkojen välistä kiepsutteluja pitää miettiä, siis minulta selkeämpää ohjausta, että mitä koiralta haluan. Nyt kyllä sinällään tykkään siitä, että Kiki tarjoilee ties mitä mutkitteluja :-)
Korokkeelle pitää myös olla käsky / käsimerkki että mitä haluan koiran siellä tekevän. Videoinnin jälkeen Kiki tarjoili mulle myös siihen menoja, ensin pelkät etutassut ja sitten oli kokokonaan siinä. Plus se rupesi myös itse kiertämään sitä koroketta, siis niin, että etutassut korokkeella - ei tosin vielä tehnyt kuin ehkä 1/4 kierrosta itsenäisesti kerrallaan, mutta eiköhän se olisi sille opetettavissa jos haluaisi ...
(melkein) 13,5 vuotias Nemi muistelee miten sitä tokotettiinkaan
Kävin siis koirien kanssa aamulla hallilla ja otin huvikseni videolle niiden tekemisiä ... :-)
keskiviikko 26. syyskuuta 2018
Koiratanssin peruskurssi
Sunnuntaina ajelin iltapäivällä Kikin kanssa Haukkikselle. Vuorossa oli koiratanssin peruskurssin ensimmäinen harjoituskerta. Perhosia masussa, miten käy, alkaako Kiki hallissa millekään? Jännittääkö sitä siellä, tai jopa pelottaa. Kyseessä oli myös Kikin ensimmäiset ryhmätreenit okk:n hallissa (tai no, käytiin me kerran kauan sitten yksissä näyttelytreeneissä siellä - ja on käyty lappalaistreeneissä pari kertaa). Ryhmässä oli varmaan kymmenisen koirakkoa, tai ainakin useita meitä oli.
Käytin koiran lenkillä ennen reenejä, hyvä niin, koska koira kävi kakalla. Hieman ennen tunnin alkua menimme halliin, jossa kouluttajat ja joitain ryhmäläisiä jo oli. Jäimme hengailemaan kentän sivustalle, mellakka-aitojen eteen - muutamien muiden kurssitovereiden kanssa. Tunti alkoi ja kouluttajat kertoivat jotain itsestään ja lajista sekä jokainen sanoi muutaman sanan koirastaan. Istuin lattialla ja temputin Kikiä tai se makoili (ihan itse asettui pötköttämään !!) vieressäni / edessäni.
Vierustoverin koira (tai ohjaaja) melkein kaatoi yhden mellakka-aitapalasista. Kiki nousi ylös, häntä roikkui ja korvat olivat luimussa. Mun mieliala laski pakkasen puolelle. Yritin tsempata Kikiä unohtamaan sen, että seinät saattavat kaatua niskaan.
Sitten kaikkien pitikin käydä vuoronperään tekemässä hallin keskellä kontaktiharjoitus. Eli liikkua koirasta pois päin, ja kun koira tuli kohti niin heittää nami (omien) haarojen välistä taakse jolloin koira meni jalkojen alta hakemaan namia, sillä välin liikkua taas jonnekin jolloin koira tuli taas kohta matkaan ja taas heitettiin nami. Minä mietin, että mitenkähän Kiki lähtee harjoitukseen mukaan kun sen mielentila koki notkahduksen ja toisekseen tohdinko päästää sen irti ... että saako se jonkun hupirallijuoksukohtauksen, tai haastaa toisia leikkimään tai yrittää paeta paikalta. No, uskalsin ... ja harjoitus meni hienosti :-)
Kun oltiin tehty se reeni niin palattiin taas kentän laitamille kuuntelemaan ohjeistuksia seuraavista harjoituksista. Kun oli ohjeet saatu niin levittäydyttiin pitkin kenttää. Minä vaihdoin mellakka-aitapuolelta vastakkaiselle puolelle. Ensin tein harjoituksia niin, että Kikillä oli talutin, mutta koska se oli hirveetä säätämistä sen hihnan kanssa (jalat sotkeutuivat siihen) niin lopulta vapautin Kikin hihnasta eikä se mihinkään (koira, eikä toki hihnakaan) karannut. Kun koira oli ihan tohkeissaan. Muutaman kerran haukahti komentamaan, että "anna käsky/nami sukkelampaan" mutta muutoin oli hiljaa (niin, koko tunnin - joku muu koira haukkui siellä paljon enemmän kuin Kiki, voitteko kuvitella?).
Tehtiin siis pyörähdyksiä (koira pyörii eri suuntiin) ja kasia. Se kasi on siis sellainen jalkojenvälipyörimisjuttu. Pyörähdyksissä mulla on kuulemma lievät käsiavut, mutta nyt kannattas reenata vain toista puolta ja ottaa siihen joku käsky ja yrittää vahvistaa koiralle sitä käskyä. Plus jos haluaa käsiavun niin se voisi olla joku pieni jonka voi näyttää huomaamattomasti. Kasissa piti ensin käyttää paljon nameja, mutta aika äkkiä Kiki tajusi mitä ollaan tekemässä ja se jo osittain itse tarjosi liikettä (ei toki kokonaisena) eli ei ollut mitään nenästävetohommaa.
Lisäksi me tehtiin monia aiemmin opeteltuja temppuja ... kun en viitsinyt noita paria ohjelmassa ollutta temppua koko ajan jauhaa.
Olin ihan mielettömän iloinen reenien jälkeen. Niin moni asia oli onnistunut (yli odotusten) mitä jännitin ennen reenejä. Mannaa sielulle tuollaiset reenit sen ikävän hallipelkoilu talven/kevään jälkeen. Pessimisti ei silti usko, että elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista tästä eteenpäin. Mutta nautin hetkestä ja leijuin silti hetken verran ... :-)
Harjoitusten jälkeen olen tehnyt muutamia oivalluksia lajiin liittyen, mutta niistä kirjoittelen mahdollisesti joskus myöhemmin ;-)
Käytin koiran lenkillä ennen reenejä, hyvä niin, koska koira kävi kakalla. Hieman ennen tunnin alkua menimme halliin, jossa kouluttajat ja joitain ryhmäläisiä jo oli. Jäimme hengailemaan kentän sivustalle, mellakka-aitojen eteen - muutamien muiden kurssitovereiden kanssa. Tunti alkoi ja kouluttajat kertoivat jotain itsestään ja lajista sekä jokainen sanoi muutaman sanan koirastaan. Istuin lattialla ja temputin Kikiä tai se makoili (ihan itse asettui pötköttämään !!) vieressäni / edessäni.
Vierustoverin koira (tai ohjaaja) melkein kaatoi yhden mellakka-aitapalasista. Kiki nousi ylös, häntä roikkui ja korvat olivat luimussa. Mun mieliala laski pakkasen puolelle. Yritin tsempata Kikiä unohtamaan sen, että seinät saattavat kaatua niskaan.
Sitten kaikkien pitikin käydä vuoronperään tekemässä hallin keskellä kontaktiharjoitus. Eli liikkua koirasta pois päin, ja kun koira tuli kohti niin heittää nami (omien) haarojen välistä taakse jolloin koira meni jalkojen alta hakemaan namia, sillä välin liikkua taas jonnekin jolloin koira tuli taas kohta matkaan ja taas heitettiin nami. Minä mietin, että mitenkähän Kiki lähtee harjoitukseen mukaan kun sen mielentila koki notkahduksen ja toisekseen tohdinko päästää sen irti ... että saako se jonkun hupirallijuoksukohtauksen, tai haastaa toisia leikkimään tai yrittää paeta paikalta. No, uskalsin ... ja harjoitus meni hienosti :-)
Kun oltiin tehty se reeni niin palattiin taas kentän laitamille kuuntelemaan ohjeistuksia seuraavista harjoituksista. Kun oli ohjeet saatu niin levittäydyttiin pitkin kenttää. Minä vaihdoin mellakka-aitapuolelta vastakkaiselle puolelle. Ensin tein harjoituksia niin, että Kikillä oli talutin, mutta koska se oli hirveetä säätämistä sen hihnan kanssa (jalat sotkeutuivat siihen) niin lopulta vapautin Kikin hihnasta eikä se mihinkään (koira, eikä toki hihnakaan) karannut. Kun koira oli ihan tohkeissaan. Muutaman kerran haukahti komentamaan, että "anna käsky/nami sukkelampaan" mutta muutoin oli hiljaa (niin, koko tunnin - joku muu koira haukkui siellä paljon enemmän kuin Kiki, voitteko kuvitella?).
Tehtiin siis pyörähdyksiä (koira pyörii eri suuntiin) ja kasia. Se kasi on siis sellainen jalkojenvälipyörimisjuttu. Pyörähdyksissä mulla on kuulemma lievät käsiavut, mutta nyt kannattas reenata vain toista puolta ja ottaa siihen joku käsky ja yrittää vahvistaa koiralle sitä käskyä. Plus jos haluaa käsiavun niin se voisi olla joku pieni jonka voi näyttää huomaamattomasti. Kasissa piti ensin käyttää paljon nameja, mutta aika äkkiä Kiki tajusi mitä ollaan tekemässä ja se jo osittain itse tarjosi liikettä (ei toki kokonaisena) eli ei ollut mitään nenästävetohommaa.
Lisäksi me tehtiin monia aiemmin opeteltuja temppuja ... kun en viitsinyt noita paria ohjelmassa ollutta temppua koko ajan jauhaa.
Olin ihan mielettömän iloinen reenien jälkeen. Niin moni asia oli onnistunut (yli odotusten) mitä jännitin ennen reenejä. Mannaa sielulle tuollaiset reenit sen ikävän hallipelkoilu talven/kevään jälkeen. Pessimisti ei silti usko, että elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista tästä eteenpäin. Mutta nautin hetkestä ja leijuin silti hetken verran ... :-)
Harjoitusten jälkeen olen tehnyt muutamia oivalluksia lajiin liittyen, mutta niistä kirjoittelen mahdollisesti joskus myöhemmin ;-)
tiistai 25. syyskuuta 2018
Jäljestyksen alkeet 4/4
Manasin sitten sateen paikalle meidän vikoihin jälkitreeneihin ottamalla kameran mukaan ... ;-)
Kuvassa on suomenlapinkoira Dolla ajamassa jälkeä omistajansa ja Katjan (koirakoulu Kisma) kanssa. Kuvasta myös näkyy kohtuu hyvin millaisessa paikassa opeteltiin jäljen alkeita neljänä peräkkäisenä maanantaina.
Tallattiin taas yksi pidempi jälki mihin tehtiin hieman kaarteita (ei jyrkkiä mutkia eikä kulmia). Laitoin alkuun ja loppuun joka askeleelle nameja ja välille satunnaisemmin (joko joka kolmannelle nami tai joka kolmannelle ei namia, eli vaihtelin rytmitystä). Jatkossa pitää pitää lukua siitä, että miten harjoittelussa Kikillä homma sujuu, että miten namien määrää voi vaihdella. Tuliko muutama hukka / jäljen kadotus siitä, että nameja oli hieman harvemmassa vai oliko tuuli ja sade vienyt hajua jonnekin? Hienosti Kiki kuitenkin jatkoi työskentelyä ja itse löysi aina takaisin jäljelle. Tuossa olikin hyvä, että koira oli liinassa eikä hihnassa joten sillä oli tilaa ja mahdollisuus tehdä kiertoympyrä ja hakea "hajun päästä kiinni" hieman kauempaa.
Toisena reeninä tehtiin taas keppireeni. Hieman enemmän keppejä kuin viimeksi eli hieman pidempi jälkikin. Kiki oli turhan innoissaan tähän reeniin. Minun pitäisi jarrutella sitä hieman ja saada siihen malttia. Kaikki kepit se kuitenkin löysi/merkkasi.
Kuvassa on suomenlapinkoira Dolla ajamassa jälkeä omistajansa ja Katjan (koirakoulu Kisma) kanssa. Kuvasta myös näkyy kohtuu hyvin millaisessa paikassa opeteltiin jäljen alkeita neljänä peräkkäisenä maanantaina.
Tallattiin taas yksi pidempi jälki mihin tehtiin hieman kaarteita (ei jyrkkiä mutkia eikä kulmia). Laitoin alkuun ja loppuun joka askeleelle nameja ja välille satunnaisemmin (joko joka kolmannelle nami tai joka kolmannelle ei namia, eli vaihtelin rytmitystä). Jatkossa pitää pitää lukua siitä, että miten harjoittelussa Kikillä homma sujuu, että miten namien määrää voi vaihdella. Tuliko muutama hukka / jäljen kadotus siitä, että nameja oli hieman harvemmassa vai oliko tuuli ja sade vienyt hajua jonnekin? Hienosti Kiki kuitenkin jatkoi työskentelyä ja itse löysi aina takaisin jäljelle. Tuossa olikin hyvä, että koira oli liinassa eikä hihnassa joten sillä oli tilaa ja mahdollisuus tehdä kiertoympyrä ja hakea "hajun päästä kiinni" hieman kauempaa.
Toisena reeninä tehtiin taas keppireeni. Hieman enemmän keppejä kuin viimeksi eli hieman pidempi jälkikin. Kiki oli turhan innoissaan tähän reeniin. Minun pitäisi jarrutella sitä hieman ja saada siihen malttia. Kaikki kepit se kuitenkin löysi/merkkasi.
Toistaiseksi vika
Kävin viime viikolla kolmannen kerran käen (kukkuu) takia paikallisessa hyvinvointikeskuksessa. Sain lisää jumppaohjeita käteä varten ja lisäksi kädelle tehtiin vielä yksi fascia käsittely - jossa se tuntui kuulemma vähemmän kireältä kuin ekalla kerralla, joten ilmeisesti jotain parannusta näiden viikkojen aikana on tapahtunut. Oireeton käsi ei vielä todellakaan ole, kuulemma kolmisen kuukautta pitäisi about kolme kertaa viikossa kättä muistaa jumpata (ööh).
Lisäksi jalka-asia (kenkätohtorijutska) on kuulemma käsittelyssä, joten sekin asia etenee ja kuulen(en) siitä jossain vaiheessa lisää.
Uusia fys. aikoja en nyt sitten varannut. Että jumppaohjeilla pitäisi koittaa pärjätä.
Lisäksi jalka-asia (kenkätohtorijutska) on kuulemma käsittelyssä, joten sekin asia etenee ja kuulen(en) siitä jossain vaiheessa lisää.
Uusia fys. aikoja en nyt sitten varannut. Että jumppaohjeilla pitäisi koittaa pärjätä.
ks 57/18 ja ks 58/18
Pari saleilua mitkä on jäänyt mainitsematta. Eli viime viikon torstai ja tänään (molemmat aamulla).
maanantai 24. syyskuuta 2018
Jälkitreenejä viikolla 38
Kaikista hyvistä suunnitelmistani huolimatta en tehnyt Kikin kanssa viime viikolla kuin kaksi jälkitreeniä. Eräänä päivänä kävin koirien kanssa yliopiston piha-alueella tekemässä ja ajamassa yhden melko pitkän jäljen ja lauantaina kävin koiratanssikisojen lomassa tekemässä yhden keppijälkiharjoituksen.
Linnanmaan reenipäivänä oli hieman turhan tuulista mikä selvästi haittasi menoa - ts sai Kikin ajamaan jälkeä välillä hieman sivussa. Käytin Nemin samalla jäljellä Kikin työn jälkeen eli Nemi sai putsata nurtsilta Kikin sinne jättämät namit.
Kiimingistä en ole oikein keksinyt nurmialueita joihin voisin mennä jälkiä tallaamaan - remontissa olevan kirjaston lähellä on pieni puistoalue, jota ehkä voisi joskus hyödyntää - ei tosin päiväsikaan kun vieressä on myös lukio (liikaa ihmisiä/liikennettä). Tuntuu tympeältä ajella jonnekin päin Oulua jälkiharjoituksia tekemään. Koskapa Lipaston ja Haukkiksen seutuvilla tulee pyörittyä muutenkin niin siellä sitten on tehty jälkitreenejäkin.
Linnanmaan reenipäivänä oli hieman turhan tuulista mikä selvästi haittasi menoa - ts sai Kikin ajamaan jälkeä välillä hieman sivussa. Käytin Nemin samalla jäljellä Kikin työn jälkeen eli Nemi sai putsata nurtsilta Kikin sinne jättämät namit.
Kiimingistä en ole oikein keksinyt nurmialueita joihin voisin mennä jälkiä tallaamaan - remontissa olevan kirjaston lähellä on pieni puistoalue, jota ehkä voisi joskus hyödyntää - ei tosin päiväsikaan kun vieressä on myös lukio (liikaa ihmisiä/liikennettä). Tuntuu tympeältä ajella jonnekin päin Oulua jälkiharjoituksia tekemään. Koskapa Lipaston ja Haukkiksen seutuvilla tulee pyörittyä muutenkin niin siellä sitten on tehty jälkitreenejäkin.
Tanssituristi
Lauantain vietin Okk:n hallilla katsellen koiratanssikilpailuja, jotka olivat samalla lappalaiskoirien rotumestaruudet. Kikin kasvattaja oli ajellut Juvalta kaverinsa kanssa Ouluun kilpailemaan, joten näin viikonloppuna myös Kikin äitiä ja veljeä 💗 Hieman ehkä katselen niitä vaaleanpunaisten lasien läpi, mutta kyllä ne vaan ovat hurmaavan taitavia ja Merja tosi hyvä kouluttaja/ohjaaja 😍
Epe kilpaili ensimmäistä kertaa voittajaluokassa (molemmissa koiratanssilajeissa, htm:ssa ja freestylessa) ja ainakin mun silmään meno näytti todella hyvältä. Vaikken toki lajin nyansseja niin ymmärrä, mutta ymmärrän silti jotain koirakon välisestä yhteistyöstä (ja haukkumattomuudesta 😉). Epe kruunattiin voittajaluokassa lappalaiskoirien rotumestariksi 🏆
Ulkoilutin myös uutta (joo, ostan sen kameran kaverilta) kameraa, vielä on hieman opettelussa sen rungon käyttö... Pihalla onneksi oli vielä valoa, joten paikallaanolevista koirista kuvat onnistuivat - hallikuvat sitten ovat mitä ovat...
... vaikka tähän olen lopulta ihan tyytyväinen, olosuhteisiin nähden siitä tuli ihan kiva kuva.
Epe kilpaili ensimmäistä kertaa voittajaluokassa (molemmissa koiratanssilajeissa, htm:ssa ja freestylessa) ja ainakin mun silmään meno näytti todella hyvältä. Vaikken toki lajin nyansseja niin ymmärrä, mutta ymmärrän silti jotain koirakon välisestä yhteistyöstä (ja haukkumattomuudesta 😉). Epe kruunattiin voittajaluokassa lappalaiskoirien rotumestariksi 🏆
 |
| Hurmuripoju Epe kisan jälkeen palkintojensa kanssa 💙 |
keskiviikko 19. syyskuuta 2018
Jäljestyksen alkeet 3/4
Tämän viikon maanantaina päästiin taas Kempeleeseen jälkijuttujen pariin. Tummat pilvet roikkuivat taivaalla, mutta onneksemme ne valuivat alas vasta siinä vaiheessa kun ajelin motarilla takaisin kotiin päin.
Ensin treenailtiin keppejä. Eli tallattiin (nopealla hiissausaskelluksella) muutama metri nurmea, ei namiteltu askelia ollenkaan, sitten läntättiin käsi maahan (varpaiden eteen) ja keppi siihen ja jatkettiin taas hiissauskävelyä kunnes taas lisättiin uus keppi. Tätä toistettiin kunnes kaikki kepit olivat maassa. Ekalla kerralla unhotin taputtaa kädellä sitä nurtsia.
Keppitreenijälkivanat tehtiin lähelle toisiaan -yks toki kerrallaan- joten muidenkin jäljet haisivat joten Kiki meinasi harhautua alussa viereiselle jäljelle. Hieman sillä oli turhaa intoa, ja homma meni aina paremmin jos jarrutin sitä hieman ennen kuin se lähti kepin löytämisen jälkeen uudelleen liikkeelle. Koira kyllä bongasi kepit loistavasti. Lopussa varsinkin kun oli mennyt ohi niin palasi ihan itse takaisin sinne kepille.
Kun oltiin reenattu keppijutut niin mentiin tallaamaan päivän jälki. Edelleen samanmoisilla askeleilla kuin aiemminkin. Nyt tehtiin lieviä kaarteita jäljen joukkoon. Keskivaiheilla tein muutamia pätkiä niin, että jätin joka kolmannelle askeleelle namin laittamatta. Nyt minulla oli paljon nakkikikkareita mukana eikä namit loppuneet kesken jäljen teon. Loppuun laitoin taas pakasterasian missä oli 1/3 pussia pedigree lötköruokaa. Tämä oli pisin jälki mitä olen Kikille tähän mennessä tehnyt.
Havaitsin että edellisellä viikolla olin tehnyt ihan liian lyhyitä harjoitusjälkiä Kikille. Kun jälki on tarpeeksi pitkä niin koira rauhoittuu ja itseasiassa parantaa työskentelyään. Jäljestämisestä väsähtäminen tapahtuu sitten joskus paljon myöhemmin. Kiki oli siis jäljen ajamisessa tosi hyvä, kuulemma. Into hötkysi alussa kun oltiin menossa aloittamaan jäljestystä, mutta aloitti hommat kyllä hyvin - välillä haju karkasi hieman ohi siitä missä olin kävellyt, mutta hienosti Kiki itse hakeutui takaisin jäljelle. Sain jo hieman antaa lisää liinaa koiralle ja antaa sen itse ratkoa tilanteet. Jatkossa voin hieman jo vähentää namien määrää (alussa kannattaa silti olla vielä nameja joka askeleella).
Sain myös neuvoja miten tehdä sisällä keppitreenejä, eli opettaa koiralle keppien ilmaisua sisällä.
Ainiin. Jotkut kurssikaverit ovat todenneet Kikistä, että hauska koira, että kun se muuten höryää (ja haukkuu) niin sitten kun se pääsee jäljelle niin se keskittyy siihen täysin ja jättää haukkumiset muille. Itsestäkin on ollut kiva havaita miten vähän se ottaa ympäristöstä häiriötä silloin kun jäljestää ja oikeasti keskittyy työntekoon.
Ensin treenailtiin keppejä. Eli tallattiin (nopealla hiissausaskelluksella) muutama metri nurmea, ei namiteltu askelia ollenkaan, sitten läntättiin käsi maahan (varpaiden eteen) ja keppi siihen ja jatkettiin taas hiissauskävelyä kunnes taas lisättiin uus keppi. Tätä toistettiin kunnes kaikki kepit olivat maassa. Ekalla kerralla unhotin taputtaa kädellä sitä nurtsia.
Keppitreenijälkivanat tehtiin lähelle toisiaan -yks toki kerrallaan- joten muidenkin jäljet haisivat joten Kiki meinasi harhautua alussa viereiselle jäljelle. Hieman sillä oli turhaa intoa, ja homma meni aina paremmin jos jarrutin sitä hieman ennen kuin se lähti kepin löytämisen jälkeen uudelleen liikkeelle. Koira kyllä bongasi kepit loistavasti. Lopussa varsinkin kun oli mennyt ohi niin palasi ihan itse takaisin sinne kepille.
Kun oltiin reenattu keppijutut niin mentiin tallaamaan päivän jälki. Edelleen samanmoisilla askeleilla kuin aiemminkin. Nyt tehtiin lieviä kaarteita jäljen joukkoon. Keskivaiheilla tein muutamia pätkiä niin, että jätin joka kolmannelle askeleelle namin laittamatta. Nyt minulla oli paljon nakkikikkareita mukana eikä namit loppuneet kesken jäljen teon. Loppuun laitoin taas pakasterasian missä oli 1/3 pussia pedigree lötköruokaa. Tämä oli pisin jälki mitä olen Kikille tähän mennessä tehnyt.
Havaitsin että edellisellä viikolla olin tehnyt ihan liian lyhyitä harjoitusjälkiä Kikille. Kun jälki on tarpeeksi pitkä niin koira rauhoittuu ja itseasiassa parantaa työskentelyään. Jäljestämisestä väsähtäminen tapahtuu sitten joskus paljon myöhemmin. Kiki oli siis jäljen ajamisessa tosi hyvä, kuulemma. Into hötkysi alussa kun oltiin menossa aloittamaan jäljestystä, mutta aloitti hommat kyllä hyvin - välillä haju karkasi hieman ohi siitä missä olin kävellyt, mutta hienosti Kiki itse hakeutui takaisin jäljelle. Sain jo hieman antaa lisää liinaa koiralle ja antaa sen itse ratkoa tilanteet. Jatkossa voin hieman jo vähentää namien määrää (alussa kannattaa silti olla vielä nameja joka askeleella).
Sain myös neuvoja miten tehdä sisällä keppitreenejä, eli opettaa koiralle keppien ilmaisua sisällä.
Ainiin. Jotkut kurssikaverit ovat todenneet Kikistä, että hauska koira, että kun se muuten höryää (ja haukkuu) niin sitten kun se pääsee jäljelle niin se keskittyy siihen täysin ja jättää haukkumiset muille. Itsestäkin on ollut kiva havaita miten vähän se ottaa ympäristöstä häiriötä silloin kun jäljestää ja oikeasti keskittyy työntekoon.
Jäljestyksen alkeet 2/4
Reilu viikko sitten oli toinen kerta jälkialkeiskurssia.
Tehtiin yksi jälki ja harjoiteltiin keppejä. Keppien havaitsemista nurtsilta siis. Ensin tallattiin ruutu ja sitten sinne heiteltiin niitä keppejä 5-6 kappaletta sikin sokin. Sitten päästettiin koira (hihnassa) ruutuun ja jos se kiinnostui kepistä niin naksautettiin (kouluttaja naksutti että tuli varmasti oikea-aikaisesti). Kiki löysi hienosti kepit, ja muutenkin oli haistelemassa innolla aluetta. Kaikkia keppejä ei tarvinnut löytää, jotta koiralle jäi into etsimiseen (ettei olisi tullut huonoa lopetusta niin lopetettiin etsiminen kun etsittäviä oli vielä jäljellä).
Jäljen tallasin samoin kuin ekalla kerralla. Mitä nyt namit taisivat loppua kesken, joten ihan niin pitkää en jäljestä saanut kuin olin suunnitellut. Minulla oli mukana sekä pilkottua makkaraa että juustonameja (pedigree, ei siis juustojuustoa). Ne juustonamit olivat sekaisin makkaroiden kanssa ja tuntuivat rasvaisilta ja haisivat pahalta. Minun nenään. Mutta opinpa sitten kun jälkeä ajettiin, että Kikille pitää olla tasalaatuisia nameja, samoja hyviä nameja kokoajan. Nyt se kurottautui makkaroita kohti eikä juustikset niin kiinnostaneet (älä yritä huijata, pilkkomispuuhassa). Nameja laitoin joka askeleelle.
Seuraavalla viikolla harjoiteltiin sekä keppiruutua että jälkiä (tein kolme jälkitreeniä). Oikeastaan kaikissa puski esille se, että Kikistä on niiiin siistiä mennä reenimään jälkijuttuja ettei se meinaa pöksyissään pysyä. Kepit löytyivät hyvin mutta koira haukkui samalla. Kiskoi ja haukkui kohti harjoitusaluettakin, mutta sain sen simputettua (käskytettyä) jonkinlaiseen järjentilaan ennen kuin päästin keppiruutuun. Sama villeys jatkui sitten niissä jäljenajoissakin. Alussa etenkin.
Tehtiin yksi jälki ja harjoiteltiin keppejä. Keppien havaitsemista nurtsilta siis. Ensin tallattiin ruutu ja sitten sinne heiteltiin niitä keppejä 5-6 kappaletta sikin sokin. Sitten päästettiin koira (hihnassa) ruutuun ja jos se kiinnostui kepistä niin naksautettiin (kouluttaja naksutti että tuli varmasti oikea-aikaisesti). Kiki löysi hienosti kepit, ja muutenkin oli haistelemassa innolla aluetta. Kaikkia keppejä ei tarvinnut löytää, jotta koiralle jäi into etsimiseen (ettei olisi tullut huonoa lopetusta niin lopetettiin etsiminen kun etsittäviä oli vielä jäljellä).
Jäljen tallasin samoin kuin ekalla kerralla. Mitä nyt namit taisivat loppua kesken, joten ihan niin pitkää en jäljestä saanut kuin olin suunnitellut. Minulla oli mukana sekä pilkottua makkaraa että juustonameja (pedigree, ei siis juustojuustoa). Ne juustonamit olivat sekaisin makkaroiden kanssa ja tuntuivat rasvaisilta ja haisivat pahalta. Minun nenään. Mutta opinpa sitten kun jälkeä ajettiin, että Kikille pitää olla tasalaatuisia nameja, samoja hyviä nameja kokoajan. Nyt se kurottautui makkaroita kohti eikä juustikset niin kiinnostaneet (älä yritä huijata, pilkkomispuuhassa). Nameja laitoin joka askeleelle.
Seuraavalla viikolla harjoiteltiin sekä keppiruutua että jälkiä (tein kolme jälkitreeniä). Oikeastaan kaikissa puski esille se, että Kikistä on niiiin siistiä mennä reenimään jälkijuttuja ettei se meinaa pöksyissään pysyä. Kepit löytyivät hyvin mutta koira haukkui samalla. Kiskoi ja haukkui kohti harjoitusaluettakin, mutta sain sen simputettua (käskytettyä) jonkinlaiseen järjentilaan ennen kuin päästin keppiruutuun. Sama villeys jatkui sitten niissä jäljenajoissakin. Alussa etenkin.
tiistai 18. syyskuuta 2018
Kameraan tutustumista
Nämä on otettu kiinteällä putkella (50mm). Tuossa (ehkä ostettavassa) kamerassa ei ole salamaa. Pitäisi testata ehkä vauhdikkaampaakin menoa. Ehkä viikonloppuna?
Kuinka nälkäinen (ja höperö) koira voi olla?
Aamulla kun nousin ylös niin Nemi yökki matolle (jonka olin viikko sitten hakenut pesusta, tietty...) tuollaisen läjän. Että mitä mitä ihmettä? Mitä se on/oli syönyt? Päässä löi samaan aikaan tyhjää miljoonan kysymysmerkin kanssa. Eilen koira joutui odottamaan muutaman tunnin takapenkillä kun reenasin Kikiä. Onko autossa mitään tuollaista? Eipä tullut mieleen.
Tuossa oli siis kolme ehkä kahdeksan sentin mittaista pätkää, musta näytti nahan tapaiseselta, jonka alta/sisältä löytyi jotain punaista kangasta.
Aina olen ihmetellyt, että mitkä koirat vetävät kitusiinsa sukkia yms ihme tavaraa. Edelleen ihmettelen. Enkä voi käsittää miksi Nemi tuon söi. Täältä kuitenkin löytyisi koiratavaralaatikoista puruluitakin syötäviksi.
Kun käytin koirat aamulenkillä niin Nemi oli ihan reipas. Ei käynyt kakalla, mutta muutoin oli ihan normaali oma itsensä. Kun tultiin kotiin niin kävin penkomassa koiratavaralaatikkoa välihuoneesta ja löysin tämän - tai sen mitä siitä oli enää jäljellä.
Koira oli syönyt tuon karvaosuuden - karvat jäivät jonnekin koira suolistoon, karvojen alla on siis ollut tuota punamustaa kangasta/nahkaa. Ei enää mitään mielikuvaa, että oliko tuo aitoa vai tekokarvaa. Ostin lelun sinä keväänä kun Kiki tuli meille.
Päivälenkillä Nemi kävi ihan normaalisti tarpeillaan. Ja on ollut koko päivän ihan tavallisesti.
Nytpä en yhtään voi tietää mitä mummo seuraavaksi keksii. Pari iltaa sitten se lähti iltapissalla omille teilleen. Siis takapihalta vaelsi sivupihalle ja oli etupihalla menossa aidan ali naapuritaloyhtiön puolelle kun Eetu tavoitti koiran. Mä siis huhuilin koiraa vaan tuosta takapihan kuistilta, mutta joku haju tai mikä lie veti koiraa "hieman etäämmäs". Tuskin se varsinaisesti oli karkaamassa mihinkään, mutta eipä enää heti totellut (vai kuullut) kun yritin käskyttää sitä takaisin sisälle (tai edes näköyhteyteen takapihalle).
Lisäksi Nemi on muutamaan kertaan vetänyt alahyllyn laatikosta mun treeniliivin lattialle ja etsinyt sen taskuista namienhiukkasia. Kun tätä oli tapahtunut pari kertaa niin rupesin muistamaan, että pitää säilöä liiviä jossain muualla / korkeammalla. Mutta eipä sitten tullut mieleenkään, että se penkoo sieltä huoneesta josko sieltä löytyisi muutakin syötävää. Ihan tässä oma maailmankuva avartuu, kun en ajatellut tuota lelua syötäväksi. Mutta mikä kaikki muu asunnossamme on nyt mummokoiran mielestä ruokaa?
hn 32/18
Taas kampailin Nemiä, homma keskeytyi pari kertaa (puhelin soittoihin molemmilla kerroilla).
maanantai 17. syyskuuta 2018
hn 31/18
Koirilta leikattiin eilen kynnet. Lisäksi Nemiä harjailtiin ja Nemin säärikarvoja parturoitiin.
sunnuntai 16. syyskuuta 2018
Ikivanhoja maksusitoumuksia
"Pes equinovarus operata 1.dx.
Potilaalla on kampurajalka, johon liittyy varsin selkeä jalkaterän ja säären hypoplasia. Rtg-tutkimuksen mukaan oikea sääri on 2 cm vasempaa lyhyempi ja sama ero saadaan myös kliinisesti. Potilas tarvitsee erikoiskenkiä, sekä kesällä että talvella, joissa on 1½ cm korotus ja lisäksi ulkoreunassa kampurakengälle tyypillinen lisäpaksunnos. Näiden erikoiskenkien tarve jatkuu useiden vuosien ajan. (Erkki Heikkinen, osastoylilääkäri, OYKS 3.1.85)
Myönnetään lääkinnällisenä kuntoutuksena ortopodiset jalkineet 2 paria kesä- ja 2 paria talvikäyttöön / vuosi kahden vuoden ajan.
7.2.1985"
"Vastasyntyneenä operoitu kampurajalka, haava märkinyt, re-operaatio pari vuotta myöhemmin, nämä leikkaukset tehty Keski-Suomen keskussairaalassa, myöhemmin siirtynyt Raaheen asumaan. Oikea alaraaja 2 cm lyhyempi ja jalkaterä kolme numeroa vasenta pienempi. Tarvitsee siis eripari jalkineet ja lisäksi 1,5 cm korotuksen oikeaan kenkään.
Tarvitsee vuosittain yhdet kesä-, yhden talvijalkineet ja yhden kumisaappaat.
6.8.1987"
"Leikatun kampurajalan ja jalan kokoeron sekä lyhentymän vuoksi tarvitsee kaksi paria kenkiä kerrallaan ja lisäksi oikeaan jalkaan aina erillisen korotuksen. Myönnetään näin ollen lääkinnällisenä kuntoutuksena kaksi ylimääräistä kenkäparia / vuosi sekä näihin tarvittavat korotukset. Maksusitoumus voimassa kaksi vuotta eteenpäin.
1.3.1990"
Sain nuo paperit käsiini / itselleni eilen. Koska mun arkistointitaidot on mitä on 😃 niin päätin naputella tekstit tänne. No joo, on noista tarkoitus ottaa kopiot / pdf:t jotta edes jotkut versiot pysyisivät tallessa.
En osaa päättää mitä mieltä olen siitä, että minulle selvisi näinkin vanhana, että "kyllä, tuo oikee jalka on kampurajalka" (asia toki selvisi jo ennen eilistä, muttei siitä silti kauaa ole kun viisastuin). Tieto sinällään ei muuta asioita mihinkään suuntaan, muuta kuin tunnen kuuluvani johonkin tiettyyn erityisryhmään (muitakin kaltaisiani on olemassa) 💜
Potilaalla on kampurajalka, johon liittyy varsin selkeä jalkaterän ja säären hypoplasia. Rtg-tutkimuksen mukaan oikea sääri on 2 cm vasempaa lyhyempi ja sama ero saadaan myös kliinisesti. Potilas tarvitsee erikoiskenkiä, sekä kesällä että talvella, joissa on 1½ cm korotus ja lisäksi ulkoreunassa kampurakengälle tyypillinen lisäpaksunnos. Näiden erikoiskenkien tarve jatkuu useiden vuosien ajan. (Erkki Heikkinen, osastoylilääkäri, OYKS 3.1.85)
Myönnetään lääkinnällisenä kuntoutuksena ortopodiset jalkineet 2 paria kesä- ja 2 paria talvikäyttöön / vuosi kahden vuoden ajan.
7.2.1985"
"Vastasyntyneenä operoitu kampurajalka, haava märkinyt, re-operaatio pari vuotta myöhemmin, nämä leikkaukset tehty Keski-Suomen keskussairaalassa, myöhemmin siirtynyt Raaheen asumaan. Oikea alaraaja 2 cm lyhyempi ja jalkaterä kolme numeroa vasenta pienempi. Tarvitsee siis eripari jalkineet ja lisäksi 1,5 cm korotuksen oikeaan kenkään.
Tarvitsee vuosittain yhdet kesä-, yhden talvijalkineet ja yhden kumisaappaat.
6.8.1987"
"Leikatun kampurajalan ja jalan kokoeron sekä lyhentymän vuoksi tarvitsee kaksi paria kenkiä kerrallaan ja lisäksi oikeaan jalkaan aina erillisen korotuksen. Myönnetään näin ollen lääkinnällisenä kuntoutuksena kaksi ylimääräistä kenkäparia / vuosi sekä näihin tarvittavat korotukset. Maksusitoumus voimassa kaksi vuotta eteenpäin.
1.3.1990"
Sain nuo paperit käsiini / itselleni eilen. Koska mun arkistointitaidot on mitä on 😃 niin päätin naputella tekstit tänne. No joo, on noista tarkoitus ottaa kopiot / pdf:t jotta edes jotkut versiot pysyisivät tallessa.
En osaa päättää mitä mieltä olen siitä, että minulle selvisi näinkin vanhana, että "kyllä, tuo oikee jalka on kampurajalka" (asia toki selvisi jo ennen eilistä, muttei siitä silti kauaa ole kun viisastuin). Tieto sinällään ei muuta asioita mihinkään suuntaan, muuta kuin tunnen kuuluvani johonkin tiettyyn erityisryhmään (muitakin kaltaisiani on olemassa) 💜
perjantai 14. syyskuuta 2018
keskiviikko 12. syyskuuta 2018
Huoltojuttuja
Käytin koirat aamulla huollossa. Ts Suvilla hierottavana, toimipiste oli vaihtunut Kiimingin evidensian tiloista Kuivasjärvelle (ratsastustallien likellä).
Kikillä oli hoidettavia juttuja enemmän etupäässä ja Nemillä taas takaosassa. Nemiltä löytyi takaselästä neljä lukkoa, joten onpa kumma että se on välillä liikkunut kömpelösti ("yllättävien" maastomuutosten kohilla) - perusliike sillä on edelleen siistiä ja hyppää kevyesti esim sänkyyn/sohvalle. Kikillä oli myös vasemmassa kyljessä joku jumi. Vain Nemi sai tällä kertaa laseria (eli mitään superpahoja jumituksia ei koirista - Kikistä ainakaan - löytynyt).
Sain samalla vastauksia mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin. Lähinnä siis Nemin lihasten ylläpitoon liittyen - mitkä tuskin ovat Kikillekään haitaksi. Nemi oli hyvässä kunnossa ikäisekseen, tai ne mitä siinä näkyy on ihan normaalia tuon ikäiselle. Ainiin, minä olen luullut saanneeni Nemiin hieman kerroksia luitten päälle, mutta kuulemma -edelleen- ei haittaisi vaikka Nemi olisi vähän "lihavampi". Tästähän on jotkut eläinlääkärit sanoneet joskus talvella - että lisää ruokaa Nemille. Ja sitä on kyllä annettukin, joskus tuntuu että hieman liikaakin kun koira saa ties mistä syystä pikkuvälipaloja ;-) mutta näköjään ne ei muorin vyötäröllä näy (eipä tarvi olla herkkujaosta huolissaan - kunhan ei nyt ihan aina marssi ruokakaapille kun Nemi sitä ehdottaa :-D).
Kikillä oli hoidettavia juttuja enemmän etupäässä ja Nemillä taas takaosassa. Nemiltä löytyi takaselästä neljä lukkoa, joten onpa kumma että se on välillä liikkunut kömpelösti ("yllättävien" maastomuutosten kohilla) - perusliike sillä on edelleen siistiä ja hyppää kevyesti esim sänkyyn/sohvalle. Kikillä oli myös vasemmassa kyljessä joku jumi. Vain Nemi sai tällä kertaa laseria (eli mitään superpahoja jumituksia ei koirista - Kikistä ainakaan - löytynyt).
Sain samalla vastauksia mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin. Lähinnä siis Nemin lihasten ylläpitoon liittyen - mitkä tuskin ovat Kikillekään haitaksi. Nemi oli hyvässä kunnossa ikäisekseen, tai ne mitä siinä näkyy on ihan normaalia tuon ikäiselle. Ainiin, minä olen luullut saanneeni Nemiin hieman kerroksia luitten päälle, mutta kuulemma -edelleen- ei haittaisi vaikka Nemi olisi vähän "lihavampi". Tästähän on jotkut eläinlääkärit sanoneet joskus talvella - että lisää ruokaa Nemille. Ja sitä on kyllä annettukin, joskus tuntuu että hieman liikaakin kun koira saa ties mistä syystä pikkuvälipaloja ;-) mutta näköjään ne ei muorin vyötäröllä näy (eipä tarvi olla herkkujaosta huolissaan - kunhan ei nyt ihan aina marssi ruokakaapille kun Nemi sitä ehdottaa :-D).
maanantai 10. syyskuuta 2018
Kamerajuttuja
Joskus, aika monta kuukautta sitten, taisin mainita, että harkitsen toisen/uuden kameran hankintaa. Kaverilta ajattelin ostaa siis käytetyn (luonnollisesti) kameran. Edelleen pitäydyn Sonyssa, tuo nyt koeajossa oleva runko on ns täyskennoinen kun se meillä jo joitain vuosia ei ole sellainen (vaan croppikennoinen). Opeteltavaa tuossa kamerassa riittää, että tosi hyvä kyllä ettei eka järkkäri ollut tuollainen ammattilaisvehje.
Pari testikuvaa ko kameralla likoista eiliseltä
Pari testikuvaa ko kameralla likoista eiliseltä
sunnuntai 9. syyskuuta 2018
Töhnä
Ylösmerkittäköön, että ...
äärimmäisenä (jos se nyt mitään äärimmäistä oikeasti on) kokeilin jalkasärkyjomotukseen jotain apteekista ostettua lihässärkysalvaa. En jaksa nousta tarkistamaan, että minkä merkkistä/nimistä. Levitin sitä voidetta samalla myös vas.käsivarteen. Ainakaan jalkaan sillä ei ollut minkäänlaista vaikutusta/apua.
äärimmäisenä (jos se nyt mitään äärimmäistä oikeasti on) kokeilin jalkasärkyjomotukseen jotain apteekista ostettua lihässärkysalvaa. En jaksa nousta tarkistamaan, että minkä merkkistä/nimistä. Levitin sitä voidetta samalla myös vas.käsivarteen. Ainakaan jalkaan sillä ei ollut minkäänlaista vaikutusta/apua.
ks 55/18
Kävin päivällä salilla. Kun kotiuduin niin Eetu lähti Kikin kanssa juoksulenkille ja mä käytin Nemin päiväkävelyllä.
Jäljestyksen alkeet 1/4
Maanantaina aloitettiin tosiaan vihdoinkin Kikin kanssa harjoittelu lajissa mikä on hivenen kiinnostanut minua jo pitkään, mutta jota en ole osannut alkaa yksinään (ilman opastusta) harrastamaan. Toki ko lajiin olen pieniä tutustumisia tehnyt vuosien varrella muutamaan otteeseen (rlk-tapaamisissa), mutta jotenkin en ole niiden jälkeen tuntenut itseäni niin itsevarmaksi aiheesta, että olisin jatkanut lajin parissa omatoimitreenejä.
Maanantaina alkuillasta/iltapäivällä ajelin koirien kanssa Kempeleeseen, jossa Koirakoulu Kisman Katja veti jäljestyksen alkeiskurssia. Treenien kulku meni niin, että ensin Katja kertoi lajista, sitten tehtiin namiruutu. Eli tolpilla merkattu alu, jota oli tallettu ja jonne heiteltiin nameja. Kukin koirakko kävi ruudussa vuoronperään. Eli siis jokainen heitteli ruutuun omia namejaan samalla tallaten ruutua ja sitten koira kävi nuuskuttamassa sieltä niitä nameja. Kaikkia nameja ei tarvinnut löytää. Sitten Katja kertoi lisää aiheesta ja sitten jokainen tallasi omalle koiralleen melko pitkän jäljen, jotka ajettiin yksi kerrallaan. Eli Katja tuli jokaisen koirakon mukana neuvoen ja auttaen samalla.
Jälki tallattiin niin, että jokaiseen askeleeseen laitettiin nami. Ei ollut väliä laittoiko namin ensin ja tallasi siihen sitten vai astuiko ensin ja laittoi namin varvasosan alle (mä tein niin) ja otti sitten uudeen askeleen. Askeleet olivat ns tipuaskelia mutta kuitenkin hieman vierekkäin (ei mitään rapetsitaiteilijakävelyä). Nameja kului ihan älytön määrä. Niin kuin tästä ehkä kuvitellakin. Mä luulin, että mulla on paljon (liikaa) nameja mukana, mutta olin väärässä. Loppuun laitettiin vielä pikkurasia missä oli ns loppupalkka.
Jotain havaintoja Kikin jäljestyksestä: alueelle tuli just meidän suoritusvuorolla joku nuori poika joka talutti mäyräkoiraa flexissä. Kiki oli ihan intoja, kiskoi sitä koiraa kohti ja mölisi jotain. Katja kävi sanomassa sille pojalle että josko se ei tulisi sinne päin missä tehtiin harjoitusta ... (ettei talloisi jälkiä jne), kiltisti poika totteli Katjaa. Mutta siis mietin, että miten Kiki malttaa keskittyä harjoitukseen kun oli niin kiihtyneessä mielentilassa aluksi. Mutta hyvin se sen vieraan koiran unohti. Ongelman aiheutti koiran valjaat, jotka ovat vähän löysät joten liina ei pysy suorassa linjassa vaan liina ja valjaat kääntävät koiraa. Ja varmaan Kiki muutenkin pyrki kulkemaan kylkimyyryä, joten sitä piti välillä oikea/ohjata kulkemaan suorassa. Hieman koira pyrki myös palaamaan taaksepäin, kun huomasi, että joku namua on jäänyt syömättä. Mutta se ei siis ole jäljestyksessä toivottavaa. Aina suunta eteenpäin vaikka nameja jäisi maahan. Eikä koiraa saa päästää takajäljelle eikä putsaamaan aluetta jäljestyksen jälkeen. Mutta noin niinkuin muuten ensimmäiseksi jäljeksi se kait meni ihan ookoosti.
Torstaina tein sitten Kikille jäljen Haukkiksella ts siihen Hiirosen nurmialueelle (frisbiigolfpuisto). Nyt olin ottanut sille mukaan ne sen toiset (ts ensin ostetut) valjaat, jotka pysyvät hieman jämäkämmin koiran päällä, eli vaihoin keltaset valjaat koiralle kun lähdettiin hommiin ja aatut taas takaisin kun oli jälki ajettu. Kiki bongasi (eli jälki termein "nosti") jäljen ennen mua ts kun pähkäilin, että mistä mä sen jäljen olinkaan aloittanut. Vaikka olin käynyt ostamassa ihan sikahienoja "jälkipaaluja" hetki sitten. Koiraihmisen mielikuvitus on kyllä ihan omaaluokkaansa 😃😆Nämä tosin käyvät vain nurmitreeneihin eivätkä heinikkoon saati metikköön ...
Ai, että miten se treeni meni? Sen lisäksi, että Kiki nosti jäljen hyvin niin ainakin musta tuntui, että se oli hyvin asiassa mukana eli teki hyvin töitä. Ja ne keltaset valjaat sopi paremmin tähän hommaan kun aatut.
Maanantaina alkuillasta/iltapäivällä ajelin koirien kanssa Kempeleeseen, jossa Koirakoulu Kisman Katja veti jäljestyksen alkeiskurssia. Treenien kulku meni niin, että ensin Katja kertoi lajista, sitten tehtiin namiruutu. Eli tolpilla merkattu alu, jota oli tallettu ja jonne heiteltiin nameja. Kukin koirakko kävi ruudussa vuoronperään. Eli siis jokainen heitteli ruutuun omia namejaan samalla tallaten ruutua ja sitten koira kävi nuuskuttamassa sieltä niitä nameja. Kaikkia nameja ei tarvinnut löytää. Sitten Katja kertoi lisää aiheesta ja sitten jokainen tallasi omalle koiralleen melko pitkän jäljen, jotka ajettiin yksi kerrallaan. Eli Katja tuli jokaisen koirakon mukana neuvoen ja auttaen samalla.
Jälki tallattiin niin, että jokaiseen askeleeseen laitettiin nami. Ei ollut väliä laittoiko namin ensin ja tallasi siihen sitten vai astuiko ensin ja laittoi namin varvasosan alle (mä tein niin) ja otti sitten uudeen askeleen. Askeleet olivat ns tipuaskelia mutta kuitenkin hieman vierekkäin (ei mitään rapetsitaiteilijakävelyä). Nameja kului ihan älytön määrä. Niin kuin tästä ehkä kuvitellakin. Mä luulin, että mulla on paljon (liikaa) nameja mukana, mutta olin väärässä. Loppuun laitettiin vielä pikkurasia missä oli ns loppupalkka.
Jotain havaintoja Kikin jäljestyksestä: alueelle tuli just meidän suoritusvuorolla joku nuori poika joka talutti mäyräkoiraa flexissä. Kiki oli ihan intoja, kiskoi sitä koiraa kohti ja mölisi jotain. Katja kävi sanomassa sille pojalle että josko se ei tulisi sinne päin missä tehtiin harjoitusta ... (ettei talloisi jälkiä jne), kiltisti poika totteli Katjaa. Mutta siis mietin, että miten Kiki malttaa keskittyä harjoitukseen kun oli niin kiihtyneessä mielentilassa aluksi. Mutta hyvin se sen vieraan koiran unohti. Ongelman aiheutti koiran valjaat, jotka ovat vähän löysät joten liina ei pysy suorassa linjassa vaan liina ja valjaat kääntävät koiraa. Ja varmaan Kiki muutenkin pyrki kulkemaan kylkimyyryä, joten sitä piti välillä oikea/ohjata kulkemaan suorassa. Hieman koira pyrki myös palaamaan taaksepäin, kun huomasi, että joku namua on jäänyt syömättä. Mutta se ei siis ole jäljestyksessä toivottavaa. Aina suunta eteenpäin vaikka nameja jäisi maahan. Eikä koiraa saa päästää takajäljelle eikä putsaamaan aluetta jäljestyksen jälkeen. Mutta noin niinkuin muuten ensimmäiseksi jäljeksi se kait meni ihan ookoosti.
Torstaina tein sitten Kikille jäljen Haukkiksella ts siihen Hiirosen nurmialueelle (frisbiigolfpuisto). Nyt olin ottanut sille mukaan ne sen toiset (ts ensin ostetut) valjaat, jotka pysyvät hieman jämäkämmin koiran päällä, eli vaihoin keltaset valjaat koiralle kun lähdettiin hommiin ja aatut taas takaisin kun oli jälki ajettu. Kiki bongasi (eli jälki termein "nosti") jäljen ennen mua ts kun pähkäilin, että mistä mä sen jäljen olinkaan aloittanut. Vaikka olin käynyt ostamassa ihan sikahienoja "jälkipaaluja" hetki sitten. Koiraihmisen mielikuvitus on kyllä ihan omaaluokkaansa 😃😆Nämä tosin käyvät vain nurmitreeneihin eivätkä heinikkoon saati metikköön ...
Ai, että miten se treeni meni? Sen lisäksi, että Kiki nosti jäljen hyvin niin ainakin musta tuntui, että se oli hyvin asiassa mukana eli teki hyvin töitä. Ja ne keltaset valjaat sopi paremmin tähän hommaan kun aatut.
jl 10/18
Käytiin eilen juoksemassa. Jätettiin Nemi kotiin. Juostiin siis Kikin ja Eetun kanssa meiltä Kimmokkeelle - matkaa kertyy pari km - josta Eetu jatkoi juoksuaan tehden jonkunlaisen lenkuran ja minä ja Kiki käveltiin sillä välin vanhaa ja uutta pururataa uudelle tielle (Hakopuuntien jatke 848:lle), josta Eetu tavoitti meidät ja sitten hölkättiin koko porukalla takaisin kotiin. Jonka jälkeen Eetu käytti vielä Nemin (ja Kikinkin joka hinkus mukaan) kävelyllä.
Ensimmäinen juoksupätkä tuntui kunnon kannalta karsealta, jalat jaksoivat kyllä mutta keuhkot (tai mikä lie) ei. Se koko jalan jomotus ei tuntunut juostessa. Mutta paluumatkalla, loppu hölkällä, alkoi oikean jalan jalkaterä kipeytymään oikein urakalla. Ensin sitä kuumotti ja sitten siihen rupesi jo oikeasti sattumaan. Siksi en sitä Nemiäkään voinut lähtä lenkittämään kun jalka oli illalla oikeasti kipeä.
Jossain vaiheessa iltaa jalkaterä kipu loppui ja kokojalkajomotus palasi, onneksi sain yöllä nukuttua, mutta aamusta lähtien jalka on taas vaivannut (buranan otin muttei sillä tunnu olevan vaikutusta asiaan, joten pitänee lopettaa turha lääkkeiden syönti tuohon vaivaan).
Ensimmäinen juoksupätkä tuntui kunnon kannalta karsealta, jalat jaksoivat kyllä mutta keuhkot (tai mikä lie) ei. Se koko jalan jomotus ei tuntunut juostessa. Mutta paluumatkalla, loppu hölkällä, alkoi oikean jalan jalkaterä kipeytymään oikein urakalla. Ensin sitä kuumotti ja sitten siihen rupesi jo oikeasti sattumaan. Siksi en sitä Nemiäkään voinut lähtä lenkittämään kun jalka oli illalla oikeasti kipeä.
Jossain vaiheessa iltaa jalkaterä kipu loppui ja kokojalkajomotus palasi, onneksi sain yöllä nukuttua, mutta aamusta lähtien jalka on taas vaivannut (buranan otin muttei sillä tunnu olevan vaikutusta asiaan, joten pitänee lopettaa turha lääkkeiden syönti tuohon vaivaan).
lauantai 8. syyskuuta 2018
Tekee mieli valittaa
...enkä jaksa kerätä sääliä naamiksessa. Eikä mies sille mitään voi, joten turha valittaa hälle (koko aikaa).
Särkee tuota s***nan jalkaa. Oikeaa siis. Tietty. Särky tuntuu ihan koko jalassa. Oon syönyt tänään jo kaks buranaa, mutta ilmeisesti ihan turhaan. Ei ole eka kerta, ja tuskin viiminenkään, että sitä särkee. Ei pahasti satu, mutta jomottaa kokoajan niin että pälli meinaa kohta revetä.
Särkee tuota s***nan jalkaa. Oikeaa siis. Tietty. Särky tuntuu ihan koko jalassa. Oon syönyt tänään jo kaks buranaa, mutta ilmeisesti ihan turhaan. Ei ole eka kerta, ja tuskin viiminenkään, että sitä särkee. Ei pahasti satu, mutta jomottaa kokoajan niin että pälli meinaa kohta revetä.
torstai 6. syyskuuta 2018
Aktiiviaamu
- ylös ja ulos
- miehen heitto töihin
- pikainen kaupassa käynti (lisää koiranameja)
- koirapuistoilu
- jäljen teko (vaihdoin sijaintia, eli ei koirapuiston viereen)
- Kiki ajoi jäljen (vaihoin sille eri valjaat kuin mitä pitää normisti)
- Nemin kanssa okk:n halliin
- Kikin kanssa okk:n halliin
- koirien pikapissatus
- ... kotiin aamupalalle (joka oli tässä vaiheessa jo lounas :D )
Se on mikä on
Kävin tosiaan eilen aamulla uusiksi siellä fyssarilla. Käsi sai lisää fasciakäsittelyä ja jalkaa tarkasteltiin maksusitoumuslappua varten. Käsikäsittelyä tehtiin osittain eri kohdista / erilailla kuin viimeksi, ja myöhemmin päivällä käsi näytti tältä:
Viimeksikin se oli kosketusarka muutaman päivän fascioinnin (?) jälkeen, mutta ei ulkoisia merkkejä - eikun nyt puhun palturia, olihan se hieman turvonnut ... Jos liike on lääke, niin ehkä kipukin on? Tuli meinaan fyssarilla mieleen sellaisia sitaatteja kuin "luoja, ota mut pois" ;-D jne
Mun oli puhe viedä jotain jalkadokumentteja sille fyssarille, mutta pengottuani (edellisenä iltana, tietysti) asunnosta kaikki "pinot" en tietenkään löytänyt tarvittavia papereita. Onnekseni "mun" fys. oli jutellut kollegoittensa kanssa ja ne olivat sitä mieltä, että luultavasti riittää hänen lausuntonsa siihen, että saan maksulapun kenkätohtorille - tai jos ei riitä niin he ottavat yhteyttä ja kysyvät lisäinfoa (tai kertovat jos mun pitää käydä lääkärillä tms asian takia).
Ystäväni facessa viisastuttivat mua siitä, että miten saan hankittua niitä jalkadokumentteja mua joskus hoitaneista sairaaloista (Jyväkylä ja Oulu/oys), joten jos tarpeen tai muuten vaan kiinnostaa, niin saattanen tilata ne tiedot itselleni.
Fys. mittaili jalkojani (mittanauhalla ja laittamalla lautoja oik. jalan alle), pyysi liikkumaan eri tavoin, vääntelemään ja ties miten heiluttamaan jalkaa/jalkaterää/nilkkaa + tarkasteli jalkaa ja kyseli kaikkia kummia (esim. "mistä olet hankkinut nuo kengät?" Daa ... "kaupasta" (kyllä, kenkiä voi ostaa yhtäaikaa kaksi paria)). Sekä teki johtopäätöksiä jalasta. Siinä kun sitä kuuntelin niin melkein alkoi tuntumaan, että miten edes pystyn niihinkään asioihin mihin pystyn. "mikähän luu tämä on" (joku möhkyrä mikä on jalkapöydässäni) Varpaat aiheuttivat kummastusta, samoin jalkaterä jonka liikkuvuus on todella huonoa, kantapää on jäykkä, akillesjänne/pohje ongelmallinen (ei juur yhtään lihaksia/selvästi eri näköinen kuin vasen).
Ainiin, jalkojen kokoeroksi (pituus) hän sai 3 cm kun mä oon luullut sen olevan 2,5 cm. Jalkaterän ts kenkien ero on mallista riippuen 2-3 numeroa.
Älkää ymmärtäkö mua väärin, hän oli varsin mukava. Hyvä, että vihdoinkin tein tolle käsiasialle jotain ja se mahdollisesti jopa paranee joskus, mutta ottaa vaan aikansa. Ja ei taida terveysalanammattilaisetkaan joka päivä nähdä vastaavanlaisia koipia kuin tuo mun oik.jalka on (jokainen "kampurajalkakin" lienee erilainen, jos mun koipi sellainen siis on).
Lähinnä mua vaan siis huvittaa jotkut kommentit ja toisaalta jotkut ehkä vähän kauhistuttaakin (ai on vai, sellainenkin ominaisuus/omituisuus - haittaakse? - ja siis tottakait tiedän, että monet jutut haittaavat, olenhan jo vuosia sitten oppinut mitä en voi tehdä tai päivittäin törmään asioihin joissa pikkujalan omituisuuksista on "harmia").
Siltikin tässä sitä vaan keikutaan ja tehdään kuitenkin aika monenlaisia juttuja :-)
 |
| itse kännykällä otettu räpsy .. |
Viimeksikin se oli kosketusarka muutaman päivän fascioinnin (?) jälkeen, mutta ei ulkoisia merkkejä - eikun nyt puhun palturia, olihan se hieman turvonnut ... Jos liike on lääke, niin ehkä kipukin on? Tuli meinaan fyssarilla mieleen sellaisia sitaatteja kuin "luoja, ota mut pois" ;-D jne
Mun oli puhe viedä jotain jalkadokumentteja sille fyssarille, mutta pengottuani (edellisenä iltana, tietysti) asunnosta kaikki "pinot" en tietenkään löytänyt tarvittavia papereita. Onnekseni "mun" fys. oli jutellut kollegoittensa kanssa ja ne olivat sitä mieltä, että luultavasti riittää hänen lausuntonsa siihen, että saan maksulapun kenkätohtorille - tai jos ei riitä niin he ottavat yhteyttä ja kysyvät lisäinfoa (tai kertovat jos mun pitää käydä lääkärillä tms asian takia).
Ystäväni facessa viisastuttivat mua siitä, että miten saan hankittua niitä jalkadokumentteja mua joskus hoitaneista sairaaloista (Jyväkylä ja Oulu/oys), joten jos tarpeen tai muuten vaan kiinnostaa, niin saattanen tilata ne tiedot itselleni.
Fys. mittaili jalkojani (mittanauhalla ja laittamalla lautoja oik. jalan alle), pyysi liikkumaan eri tavoin, vääntelemään ja ties miten heiluttamaan jalkaa/jalkaterää/nilkkaa + tarkasteli jalkaa ja kyseli kaikkia kummia (esim. "mistä olet hankkinut nuo kengät?" Daa ... "kaupasta" (kyllä, kenkiä voi ostaa yhtäaikaa kaksi paria)). Sekä teki johtopäätöksiä jalasta. Siinä kun sitä kuuntelin niin melkein alkoi tuntumaan, että miten edes pystyn niihinkään asioihin mihin pystyn. "mikähän luu tämä on" (joku möhkyrä mikä on jalkapöydässäni) Varpaat aiheuttivat kummastusta, samoin jalkaterä jonka liikkuvuus on todella huonoa, kantapää on jäykkä, akillesjänne/pohje ongelmallinen (ei juur yhtään lihaksia/selvästi eri näköinen kuin vasen).
Ainiin, jalkojen kokoeroksi (pituus) hän sai 3 cm kun mä oon luullut sen olevan 2,5 cm. Jalkaterän ts kenkien ero on mallista riippuen 2-3 numeroa.
Älkää ymmärtäkö mua väärin, hän oli varsin mukava. Hyvä, että vihdoinkin tein tolle käsiasialle jotain ja se mahdollisesti jopa paranee joskus, mutta ottaa vaan aikansa. Ja ei taida terveysalanammattilaisetkaan joka päivä nähdä vastaavanlaisia koipia kuin tuo mun oik.jalka on (jokainen "kampurajalkakin" lienee erilainen, jos mun koipi sellainen siis on).
Lähinnä mua vaan siis huvittaa jotkut kommentit ja toisaalta jotkut ehkä vähän kauhistuttaakin (ai on vai, sellainenkin ominaisuus/omituisuus - haittaakse? - ja siis tottakait tiedän, että monet jutut haittaavat, olenhan jo vuosia sitten oppinut mitä en voi tehdä tai päivittäin törmään asioihin joissa pikkujalan omituisuuksista on "harmia").
Siltikin tässä sitä vaan keikutaan ja tehdään kuitenkin aika monenlaisia juttuja :-)
keskiviikko 5. syyskuuta 2018
Pikainen yhteenveto
Pidemmän raapustelun inspiraatiota odotellessa muutama juttu viime ajoilta muistiin yhteenvedon tapaisena
- Koirat olivat Siikajoella "lomailemassa" torstaista sunnuntaihin kun me oltiin Tampereella katsomassa Suomi-Ruotsi -maaottelua
- Maksoin tosiaan syksylle sen okk:n vapaavuoromaksun halliin, ja kävin ma-aamuna koirien kanssa ensimmäistä kertaa tälle syksyä hallilla
- Ma-iltana alkoi Kikillä alkeiskurssi, lajina jälki
- Eilen aamulla kävin taas fysioterapeutilla
- Päätin, että en kuitenkaan osallistu Lappalaiskoirien Superpäivään (monien eri lajien koulutuspäivä marraskuussa Kuopiossa)
hn 30/18
Harjasin eilen Nemiä (selkä vääränä). Joissain asennoissa koira ei ole (pitkään, tai tarpeeksi pitkään) mielellään. Esim selällään. Mahaa ja sitä tuhannen kauluria on hankala näin ollen saada kunnolla harjattua. Tuntui, että koirasta lähti karvaa vaikka kuinka ja takkuja selveni ja ties mitä kaikkea. Mutta silti koira näyttää edelleen superkarvaiselta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)