Väite: pystykorva viihtyy paremmin pihalla kuin sisällä, koska sillä on niin paljon karvaa / paksu turkki.
Kokemus: en tiedä mitä nysveröitä meillä asuvat/asuva koira on, mutta jos ihmiset/ihminen ei ole koiran kanssa pihalla niin ei se koirakaan siellä viihdy. Tai ehkä se on kuitenkin lappalaiskoiran rotuominaisuus. Jos oven raosta / pihalta / patiolta poistuu niin koira havaitsee sen välittömästi ja on tulossa sisälle silloin kun ihminenkin.
Paitsi. Ihan tässä viimeisen ehkä puolen vuoden sisällä Nemi on alkanut viihtymään ittekseenkin pihalla. Tosin tähän on monia alaviitteitä mitkä täytyy olla "päällä" että koira voi hengata itsekseen pihalla. Esim se, että pation ovea ei saa sulkea. Jos oven sulkee, edes raolleen kiinni niin koira singahtaa oven taakse surkean näköisenä "aijaa, hylkäsit minut sitten tänne". Tai jos menen kolistelemaan keittiöön koira on ovella - tietysti. Tai jos muuten vaan häivyn kauemmas takapihan oven läheisyydestä.
Joskus jos vaivihkaa kurkkaan pihalle, niin voin havaita koiran makaavan tyytyväisenä hangessa keskellä pihaa. Tai kiehnäävän hangella (tai nurmikolla sillon kun lunta ei ole). Siksi vaivihkaa, koska jos menen ovelle (sen jälkeen kun olen välillä poistunut siitä) niin koira lopettaa makoilun ja ryntää ovelle "joko otat mut sisään?".
Jos kuvittelen ottavani kuvan koirasta joka "yksinään makoilee keskellä pihaa" niin, kuvitelma karisee hyvin äkkiä, koska kun palaan kameran haku reissulta ovelle valmiina ottamaan kuvan niin näky onkin tämä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti