Paskakeissi

Ma-iltana päätin suunnata iltalenkkini Korkeamaanojan -suunnalle. Tarkoitus oli kiertää Mansikkamaan -lenkistä se versio missä mennään mäen kautta. Tiesin, että siinä jonkinmoinen pätkä ilman katuvaloja, joten otin otsalampun mukaan. Kun oltiin jonkin matkaa menty sitä soratietä, niin huomasin sivusilmällä, että Nemi kellahti kaula/rintamusedellä maahan ja alkoi hinkkaamaan itseään. Käskin / kiskoin sen pois siitä heti kun ehdin, mutta myöhästähän se oli. Kohdistin lamppuni valon koiraan ja näin, että rintakarvat olivat sotkussa, sotkussa jossa oli myös puun lehtiä. En nähnyt kunnolla mitä se mönjä oli, mutta pahalta se haisi. 

Loppui muuten lenkki siihen. Ts palattiin kotiin. Koira lyhyessä remmissä mun vieressä. Eikä se sanonut sanaakaan vastaantuleville koirille (kun mua pikkusen otti päähän enkä antanu sille mahdollisuuttakaan soitella suutansa). 

Kunnon valossa sitten näin, että paskaahan se oli. Lierupaskaa. Kävelytin koiran kylppäriin ja pesin sen ällöttävälle haisevan sotkun pois, vedellä ja shamppoolla. Hajusta päätellen epäilen, että saattoi olla jopa ihmiskakkaa, mutta sitä nyt en saa koskaan tietää - eikä sillä ole oikeastaan väliäkään. 

Pesun jälkeen sitten föönäsin ja harjasin koiraa tunnin tai pari. Ei tarvinnut säästellä karvoja, kun ei olla näyttelyihin nyt enää tämän vuoden puolella menossa. Ihan siisti siitä tuli.

Tiistai-iltana leikeltiin sitten vielä tassukarvoja lyhyemmiksi niin ei koiruus kanna ihan kaikkea pihlajaa pienempää lenkeiltä kotiin.