Niin. Sitä kake-lautaa pitäisi reeniä Merrin kanssa. Hösö-hösä-hösö ... reeniihän se mielellään, mutta jotenkin musta tuntuu että se on ihan tuurissa millon just takajalat on siellä alustalla. Ja jos otan naksun esille niin sitä enemmän Merri tarjoaa kaikenlaista touhua ja sen myöhemmässä mä oon naksutteluni kanssa ja tulen opettaneeksi sille jotain ihan muuta... hohhoijaa. Noh, tehtiin sitä kuitenkin hivenen eilen.
Tehtiin myös kaikkia ihme höpötyksiä, kuten kosketuskeppiin koskemista kuonolla ja tassulla. Tosin Merrin mielestä oli mukavampi koskea hampailla.
Otin itseäni niskasta kiinni ja reenasin hieman Nemin kanssa noutoa. Jossa jankataan paikallamme... kuinkas muutenkaan.
Toisaalta jos positiivisesti haluaa ajatella, niin olihan se myös aika jossain tuolla ei kovin kaukaisessa menneisyydessä jolloin tästäkin vain haaveilin:
Mutta ainakaan sillä, että käsken mutta en liiku se ei tuosta hievahdakkaan.
Pitäisi varmaan pistää se kapula koiran suuhun kun se seisoo ja yrittää sitten kiskoa se ottamaan askelia. Jotain sen kaltaista taidettiin jossain reeneissä tehdäkin, mutta koska se oli niin hankalaa tai mit ei tapahtunut niin sen reeniminen on jäänyt... laiskuuden tai muun tekemisen jalkoihin.
Mä uskaliaasti elättelen toiveita, että jonakin päivänä tämä noutojuttu vaan välähtää lamppuna Nemille ja se tekisi sitä niin kuin toksutteluun kuuluukin. Joten jos se sen tajuaisi niin sitten menisi ehkä muukin nouto (metalli) siinä samalla. Joten tehtiinpä eilen ensimmäiset metallikapulapakkonoudotkin yllättävänkin kivuttomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti