Kolmas erillislenkki (ykönen ja kakonen olivat uuen vuoden päivänä).
Koska aamulla reenittiin luoksareitten maahanmenoja niin nyt tehtiin seisomisia. Ensin pari läpijuoksua, jokka olivat laukkaavia "millon se käskee mun pysähtyä jotenkin" tai toka jo hieman parempi. Kolmannella kerralla koira seisahtui seisomaan vaikken sanonut sille sanaakaan. Öö, nää on niin näitä. Koira tietää jo mitä reenataan ja osaa asiat sanomattakin... arvais vaan aina oikeen niin mikäpä siinä Noh, enhän mä voinut sitä siitä palkata kun en ollut käskenyt sitä pysähtymään. Pysäys reenissä ensin tuli läpi hieman epävarmana. Lyhensin matkaa ja koira pysähty, tosin valui kun menin palkkaamaan. Toisaalta olin kehunut jo koiraa eli tavallaan (?) vapauttanut paikallaan seisomisesta. Ois pitänyt olla joku heitettävämpi palkka tai vaan heittää niitä namihippusia jotta koira ei ois hiukkaakaan aatellut että valuminen on sallittua. Tästä vielä toinen hyvä treeni.
Tää oli tällainen että aatellaanko että lasi on puoliks täynnä vai puoliks tyhjä treeni. Että menikö tää nyt hyvin vai huonosti. Ovela pirulainen tuo mun ruotsinlapikasmuori ainakin on
Sisälle tultuamme Merri toi mulle palloa innokkaan ja toiminnanhaluisen oloisena. "miksei me ikinä tehdä mitään?" tai ehkä paremminkin "vaihatko tämän ruokaan" Oli sitten pakko napata siitä kuva kun se oli niin sulonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti