keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Jatko-osa harrastusvälineille, koiranpidon perusteet


 Yöllisiä jaarituksiani, osa 2. Tai X, tai jotain 

Mä aattelen niin, että olipa koira minkä rotuinen tai roduton tahansa, niin kaikkien koirien kanssa pitää tehdä jotain. Tietenkään kaikkien ei tartte harrastaa saati kilpailla koiriensa kanssa. Mutta ne tarvitsevat jotain aivojumppaa. On sitten ihan koiran ja toki omistajansakin aktiivisuudesta kiinni, että kuinka pitkälle sen aivojumpan teettämisen kanssa mennään - millaiset on intressit ja mihin ne suunnataan. Tietenkään en oikeasti voi väittää etteivätkö ne sadat ja tuhannet koirat viettäisi ihan hyvääkin koiran elämää vaikkeivät ikinä mitään muuta tekisivätkään kuin makaisivat sohvalla ja kävisivät välillä pihalla kakalla. Tai joo, väitän minä, kyllä niitten peruselämästä silloin puuttuu jotain todella oleellista. 

Eihän se koira tietenkään aattele että -tai mistä mä tiedän mitä ne aattelee- ompas mulla kurjaa kun pääsen vaan lipsuttelemaan naapurin Kaunokin pissoja ja haukkumaan puiston oraville enkä ikinä jäljestämään metsään tai juoksemaan putkien läpi. 

Alunperin mä olen alkanut harrastamaan koirieni kanssa eri koiralajeja sen takia, että olen  tahtonut aktivoida niitä - teettää niillä aivojumppaa - onnekseni tykkäsin puuhasta itsekin eikä se enää ole aikoihin ollut pelkästään koiran aktivointia vaan myös kivaa puuhaa itsellekin. Olemassa olevat, muiden keksimät, koiralajit, ryhmät, treenit, ovat siitä hyviä (muunmuassa) että JokuMuu ajattelee mun puolesta. Siis keksii mitä ja miten tehdään, hirveän simppeliä siis, ei muuta kuin ilmoittautuu kurssille, maksaa maksun, saapuu paikalle ja kuuntelee toisten ohjeita yrittäen tehdä kuten sanotaan (monestikaan siinä onnistumatta). Ja tadaa, koirat on aktivoitu. Aktivoinnin voi tehdä toki niin monella muullakin tavalla. 

Mutta. Siis. Mä olen niin tyly ihminen, että en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät tee mitään koiriensa kanssa. Tai ihmisiä, joilla on useita koiria ja ne tekevät asioita vain yhden tai kahden koiransa kanssa. 

Se on sitten ihan eri tarina, että pärjääkö ne koirat joissain koirakisoissa vai eivät. Ei se sitä toista koiraa huononna ja poista siltä sitä seikkaa etteikö sekin kaipais jotain aivotoimintaa vaikkei siitä olekaan huipulle (mikä milloinkin huipuksi tai pyrkimykseksi ymmärretäänkään). 

Ei kommentteja: