Ruoka

Olin tässä jo pidemmän aikaa pohdiskellut, että mikä sitten neuvoksi jos oikeasti on niin että Nutroja ei enää myydä missään. Sellaista huhua kun on ollut aika ajoin liikkeillä pitkin ja poikin nettiä. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta Merri ja Nemi kun ovat koko ikänsä popsineet pääasiallisena ravintonaan Nutron nappuloita.

Kuulemma vain maahantuoja on vaihtunut. Eli Nutroja on edelleen saatavissa. Joten tänään onkin tarkoitus ostaa uusi säkki Lammas&Riisiä. Viimeksi Nemi on popsinut Performancea (vai mikä se aktiivisten koirien ruoka olikaan) kun oli niin hoikassa kunnossa, eipä tuo kyllä läski ole vieläkään muttei enää ihan luuviulukaan. Merrille sitä vastoin on syötetty Lightia.
Hieman on harkinnassa saisiko neitejä mitenkään sovitettua samaan pöperöön, vai ostanko Merrille jotain muuta. Ehkä jopa jo vanhusten sapuskaa? Nutro Choice Senior?

AiNiin. Uusi Nutro kuulemma haisee. Kaikki koiran ruokahan haisee. Haiseeko ne uudet Nutronapuskat sitten uskomattoman kuvottavalle? Se selviää lähiaikoina.

Kenkät

Asiat etenee. Ehkä saan kesäkengät ennen kesälomien alkua. Muutaman vkon päästä menen mitotuttamaan jalkojani ja katsomaan & kokeilemaan mitkä olisivat fiksut tohvelit jaloilleni (löytyykö sellaisia kenkiä jotka vähentäisivät jalkojen kipeytymistä, epäilen mutta ainahan sitä voi kokeilla. Toivottavasti ei kuitenkaan niin että kokeilun takia joku muu paikka prakaisi (kuten edellisten tohveleitten hankkimisen aikaan kävi lonkalle)).

Näillä näkymin näistä kenkistä ei kuitenkaan tule urheilutossuja. Näitten McLareneitten rinnalle olen ajatellut, että josko ostaisin taas ihan tavanlenkkarit - olisivat varmaan keveämmät juosta...

Merrin aktivointi tunti

Kauden viimeinen kerta hallilla. Meitä edeltävässä ryhmässä oli jopa reenaajia. Merrin ryhmään ei ketään muita tullutkaan... joten saatiinpahan ainakin tehdä. Kaikenlaista.

Aloitin tokottamalla tyhjässä hallipuoliskossa.

Seuraamisen käännöksiä, ja muutenkin seuraamista. Se mielenkiinto katoaa kyllä niin helposti. Tylsää. Jos koira kuvittelee että mitään ei tapahdu niin ei sitten kanssa tapahdu -> voi tehdä omiaan (kuvittelee koira). Otin pallon avittajaksi, mielenkiinto ei kyllä kadonnut. Päin vastoin. Koira oli tosi innokas, mutta seuruu paikka kaikkea muuta kuin hyvä (edisti poikittain).

Luoksetuloja, vain ns loppuosaa. "tänne" ja kun koira melkeen oli mun kohalla niin heitin pallon taakseni. Joskus pallo lähti jo aiemmin. Pitää saada vauhti  takaisin luoksetulon eikä mitään oletuksia ja himmailuja.

Hyppyä. Tarkoitus saada vauhtia hyppyyn. Harjoitus hieman epäonnistui, kun palkkailu oli myöhässä joten koira kiersi jo takaisin luokseni. Parempaa suunnittelua nainen! Tai jos ei palannut niin seisoi tai istui hypyn taakse satunnaisgeneraattorin mukaan.

Noutoa. Hyppynoutona puukapulalla. Tämä oli hyvä, ei karannut, hyppäsi, haki, hyppäsi takaisin ja antoi kapulan (taitojensa mukaisesti eli loppu ei ole priima kun se ei sitä vielä osaa). Malttia puukapulalla, eli heittelin kapulaa ja koiran piti pysyä mun vieressä. Veikeää koiran harjoittamista kun itse heittää kapulan ja hakee sen Onnistui ihan hyvin kun käskin koiraa pysymään paikallaan (ja lihapullillakin oli varmaan jotain tekemistä asiassa).
Hallissa oli metallikapulakin, joka oli aika ällö Merrin mielestä. Ei sillä, että se meidän omaakaan met.kapulaa rakaistaisi, mutta tuo oli erityisen ällö. Jok tap koira oli niin intona, tai halusi lihapullanpalasia niin kovasti, että ensimmäiseen metallinouto-harjoitukseen lähti hyvin mukaan. Tämä oli hyppynouto, mikä onnistui hyvin! Sitten yritin tehdä tasamaa noutona metalliakin, mutta tässä piti tyytyä vähempään eli lähinnä siihen että koira meni kapulan luo ja otti suuhunsa sekä aluksi toi sitä mun luo ja menin vastaanottamaan / palkkaamaan koiran jottei sen tarvitse ällöttyä kapulan kanssa mun luo asti (varmistelin ettei kapula tipu suusta liian varhain).

Jäävistä tein istumista (yksi kerta jossa koira tarjosi seisomista ja toisella kerralla istui, siitä palkka eikä enempiä toistoja) ja maahanmenoa. Eka makuussa nousi ylös kun jatkoin matkaa... mulla kun näet oli se pallo siinä hollilla. Uusiksi vain ja pari onnistunutta  toistoa.

Lisäksi teimme muutamia temppuhöpötyksiä jotka eivät kuulu tokoilun maailmaan.

Sitten agia. Kentän toisella puoliskolla oli rata, jota tein. Eka kerta oli tökkö, toiselle keksin paremman ohjauksen (vai Päivikö sen keksi). Sitten tein pujottelua yksittäisenä, kulmia. Ensin palkkasin pallolla ja sitten pistin loppuun namikupin.
Yritin harkata myös hypylle lähettämistä (sivusuunnassa, koiran "heittoa" hypylle), josta kyllä näkyi äärimmäisen selvästi se, että jos koira ei irtoa esteelle niin se ei sitten kanssa irtoa. Merri kävi riman edessä huutamassa ja palasi takaisin mun luo (matkaa 1,5-2metriä), siis hyppäämättä sitä hyppyä! Noh, kyllä se hyppikin sen muutaman kerran. Mutta tuo oli kaukana nätistä irtoamishyppelyreenistä *argh*

Lopuksi otimme aita-putki -reeniä. Putki oli venkuralla. Putkesta parin metrin päähän laitoin namilautasen. Lähetin koiran hypyn kautta putkeen ja ryntäsin pistämään lihapullankikareen lautaselle. Kun vielä kehua repostelin koiraa, niin lopulta löysin koiraa miellyttävän harjoituksen (josta jopa oli ehkä hyötyä=irtoamisreeni kummaputkeen)

Pieni nälkä jäi

No nyt oli sitten se viimeinen kerta kouluttelua. Paikalla oli kolme koirakkoa plus muutama vieraileva tähti.

Tehtiin aluksi hallissa valmiina ollutta rataa (joku aiempi ryhmä oli rakennellut sen siihen, ja pistänyt oikein numerotkin radalle) ja sitten osia radasta. Radalla oli muutamia kommervenkkejä, joten pystyi reenimään jaakotuksia, pakkovalsseja yms muita talven aikana harjoiteltuja kuvioita.

Kiitoksia kivalle ryhmälle ja törmäilemisiin kesän kiemuroissa!

---

Tämä oli nyt kolmas ryhmä jota koulutin okk:lla (tai no joo, olinhan ennen sitä ekaa talvikautta okk:lla yhtenä kesänä apukouluttajana), lisäksi on tullut kouluteltua joitakin lappalaiskoiraryhmiä sekä kiikolaisia.

Ja mua jopa hitusen harmittaa, että tämä oli nyt tässä. Oli kiva miettiä & suunnitella reenejä, millaista kellekin - vaiko kaikille samaa ja yrittää neuvoa koirakkoja suoritusten jälkeen. Se nyt sitten on toinen asia löysikö suorituksista aina niin rakentavaa palautetta. Mutta tämäkin kausi oli varsin opettavainen, ainakin itselleni jos ei muille.

Rotu hukassa

Merri menee viikonloppuna vanhusnäytelmiin ts kehiin. Kalajoelle ja Oulaisiin. Oletin Nemin olevan niin bikini kunnossa etten ilmoittanut sitä noihin näytelmiin ollenkaan. Onhan se aika bikini, piilo sellainen, sillä se ei näytä niin pahalta kuin mitä on. Kokeilemalla kyllä huomaa, että aluvillaa ei kamalasti ole. Mutta on se ollut karvattomammassakin kunnossa joskus.

Ensin tuli Oulaisten-laput ja sitten Kalajoen. Tosin Kalajoen aikataulusta ei löydä ruotsinlapinkoiraa laistenskaan. Saas nähdä minkä rotuiseksi Merri on pistetty?

Kohta kohta

Olisipa niin tehnyt mieli ottaa Nemi autosta ja mennä sen kanssa halliin agittamaan eilen illalla. Juoksun alusta on mennyt nyt kolme viikkoa, mitään paprutestejä en ole tehnyt. Mutta. Olettaisin juoksun alkavan olla ohitse. Noh, koira sai olla autossa ja muut koirat rauhassa hajuilta (mitä nyt lenkkeilin hallin maastossa ennen Merrin reenejä molempien koirien kera).

Nykyisellään lenkeillä tuntuu jo, että Merri merkkailee enemmän kuin Nemi. Joka -tai vähintään joka toista- ruohontupsua pitää nuuskutella... Kun kaikki niin kivat hajut ovat paljastuneet lumien alta. Keväisin koirien postien vaihtorumba meinaa mennä kyllä yli äyräitten.

Mutta siis. Ihan pian pääsen agileikkimään taas Nemin kanssa. Se oli tämän jutun pointti!

1 ja 3

Nonni, aloitettu on. Juoksuharjoitukset siis. Itselleni näet.

Kävin eilen juoksemassa n.1,3km:n lenkin. Siitä kun lähdin sisältä ja tulin takaisin sisälle meni 13 minuuttia. (kävelin roskikselle kun vein eka roskat, joten juokseminen alkoi tieltä mutta päättyi kotiovelle)

Alkumatkan (~400m) juoksin liian lujaa, siis kuntooni nähden. Meinasi meno hyytyä -puusk puusk puusk- mutta kun löysin hyvän rytmin niin loppumatka meni ihan kivasti. Jopa niin, että periaatteessa olisin voinut juosta pidemmänkin matkan. Mutta ei passaa ahnehtia. Tavoitehan on kuitenkin kyetä juoksemaan kilsa tai kaks, joten ei kannata miettiä mitä joku toinen juoksisi ja sitä kuinka tuohan ei ole matka eikä mikään jne jne.
Jahka tuo reilu kilometri menee kepposesti ilman suurempia tuskia niin voisi harkita tekevänsä nopeampia pyrähdyksiä ja sitten taas rauhallisempaa juoksentelua.. tms muutoin monipuolistaa lenkkeilyä. Riippuen tietty siitä missä vaiheessa jalka prakaa jo lyhyellä lenkillä ja totean taas ettei juoksentelusta mitään tule mun kohalla -pessimisti mikä pessimisti

Juostessa ei sattunut jalkaan, kumpaankaan. Hieman liikaa oli vaatetta säähän nähden. Iltasella koiria ulkoiluttaessa kyllä tuntui oikeassa jalassa, että jotain muutakin rasitetta on tehty kuin tavallisia koiranulkoilutuslenkkejä.
Ja tänäaamuna havaitsin, että ilmeisesti eilen on tullut käytettyä jotain sellaisia jalkalihaksia mitä yleensä ei niin käytä... (au au au).

Kesälomaa kohti mennessä

Kun aiemmin oli varattu ne Gotlannin laivaliput niin nyt on sitten varmistettu Ahvenanmaallekin meneminen. 2.7. lautta vie meidät Visbyyn, 8.7. poistumme Gotlannista, 9.7. "purjehdimme" Ahvenanmaalle ja 14.7. poistumme saaristosta takaisin Suomeen (ja Turkuseen).

Esimakua tulevasta. Muisto viime kesän telttailuretkeltä Ruotsista.

Yhdistystoiminta ja Vuoden koira 2008

Kävin eilen Kiimingin koiraharrastajien kokouksessa, ensin oli hallituksen kokous ja sitten vuosikokous. Kuuluin siis v.08 hallitukseen varajäsenenä. Hetken aikaa (ennen kokousta) ilmassa oli huoli siitä voiko ison kaupungin vieressä olevassa pienessä kunnassa jatkua oma koirakerho puuhastelu. Siis riittääkö innokkaita ihmisiä oman koiran kanssa harrastelun lisäksi "päättäviin elimiin". Ilokseni vuosikokoukseen tuli jopa niinkin paljon ihmisiä, että pystyin hyvillä mielin väistymään varajäsenen "virastani".

Nyt siis todellakin olen tavis, rivijäsen, kaikissa näissä yhdistyksissä joihin kuulun. Mielestäni silti rivijäsentenkin kuuluu välillä tehdä jotain. Oman kykynsä ja aikansa puitteissa niin ettei niiden vastuutehtävissä olevien tarvitse väkertää kaikkea.
Vastaisuudessakin siis olen työläisenä niin agikisoissa kuin Satsky:n kv-näytelmissäkin ja ehkä vedän jotain treenejäkin.

---

Kokouksessa palkittiin Vuoden 2008 Kiikolaiset

Vuoden näyttelykoira

1. Pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira
KANS MVA FIN MVA S MVA N MVA POHJ MVA Caelestis Shoot-‘Em-Up
om. Piia ja Ville Porthan
63p.

2. Ruotsinlapinkoira
TK1 KANS MVA FIN MVA S MVA N MVA LV MVA MV-06 BALTV-07 PL&PZV-06 LVV-07 Little Honeys Darfi
om. Kaisa ja Eetu Heikkinen
33p.

3. Shar pei
KANS & FIN & S & N & POHJ MVA Ervin's Happy House Golden Orpheus
om. Jussi Vilppunen
31p.

4. Ruotsinlapinkoira
FIN MVA S MVA Herding Instinct’s Divan Nemi
om. Kaisa Heikkinen
24p.

5. Belgianpaimenkoira groenendael
Sysisalaman Diiva
om. Sari Kestilä
22p.

6. Karkeakarvainen mäyräkoira
Rowanberrie's Keep Up
om. Kastehelmi Kakko
19p.


Vuoden tokokoira

1. Ruotsinlapinkoira
TK1 KANS MVA FIN MVA S MVA N MVA LV MVA MV-06 BALTV-07 PL&PZV-06 LVV-07 Little Honeys Darfi
om. Kaisa ja Eetu Heikkinen
10p.

2. Ruotsinlapinkoira
FIN MVA S MVA Herding Instinct’s Divan Nemi
om. Kaisa Heikkinen
3p.

Vuoden agilitykoira

MIDI

1. Shetlanninlammaskoira
Kis-Min Candeloro
om./ohj. Tarja Ainassaari
40p.

2. Ruotsinlapinkoira
TK1 KANS MVA FIN MVA S MVA N MVA LV MVA MV-06 BALTV-07 PL&PZV-06 LVV-07 Little Honeys Darfi
om. Kaisa ja Eetu Heikkinen ohj. Kaisa Heikkinen
26p.

MAXI

1. Ruotsinlapinkoira
FIN MVA S MVA Herding Instinct’s Divan Nemi
om./ohj. Kaisa Heikkinen
21p.

2. Belgianpaimenkoira groenendael
Sysisalaman Diiva
om./ohj. Sari Kestilä
20p.

---

Täpärälle siis meni agi-maxien saralla Nemi päihitti niukasti Diivan.

---

Muita sijoituksia Merrille & Nemille vuodelta 2008:

Lappalaiskoirat ry:n agi&tokokisoissa koirani eivät sijoittuneet. Näytelmäkoirissa (rlkn nartut) kävi näin:

1. FIN & S & EST MVA EUV-06 V-07 ESTV-08 Care Bears Star Bright


2. FIN MVA ESTVV-08 S MVA Care Bears North Star


3. FIN MVA, V-04-05-06, PMV-05 Cahppe's Peski


4. FIN MVA S MVA Fridamors A-Fröya


5. FIN & S MVA Herding Instinct's Divan Nemi


6. FIN MVA LV-06 Sidmarkens Cilla


7. TK1 KANS & FIN & S & N & LV MVA MV-06 BALTV-07 PL&PZV-06 LVV-07 Little Honeys Darfi


8. FIN & LTU MVA Care Bears Star Light


9. Lahukan Agga


10. FIN MVA Care Bears Sun Shine

Oulun koirakerhon listauksissahan Mersu ja Nemsu löytyivät tuloksista seuraavasti:

Agility
Merri sij.17/19
Nemi sij.19/19

Toko
Merri sij.3/3

Tokolupaus
Merri sij.3/5
Nemi sij.5/5

Kaarroksia

Merrin agiharkat maanantaina oli kivat! Oli kiva liitää ja katsella toisten liitoa (eräs koirakko vastasi päivän huumoripläjäyksestä - kiitos siitä ).

Jossain kohtaa varmistelin Mersulle liikaa takaahyppyä järkyllä kaarroksella. Muutoin radalla todettiin, taas vaihteeksi, että mulle&Merrille sopii persjätöt ja että mun pitäisi viljellä niitä enemmänkin. Tähän "kuoroon" Tainan ja Marin seuraksi yhtyi nyt Jarmokin

Varmistus

Kesän ryhmäpaikat Okk:nkin osalta ovat varmistuneet. Sain kivasti molemmille paikat maanantaille. Merri reenailee ensin Eila Alituvan ryhmässä ja Nemi sen jälkeen Heli Niemitalon vetämässä ryhmässä. Molemmat ovat kouluttajina mulle täysin uusia (vaikka aika monen okk:laisen ryhmässä olen saanut vuosien vieriessä jo olla niin uusia naamojakin silloin tällöin eteen pulpahtelee).

Ihan hyvä, että nuo harkat on maanantaina. Tulee sitten väliin itselle (ja koirille) yksi välipäivä treeneistä. Keskiviikkona sitten Mersu jatkaa agiharkkaamista AD:lla ja Nemi vastaavasti torstaina.

20.04.09

Vika vai/tai tokavika treenikerta tälle ryhmälle. Paikalla oli kaksi koirakkoa. Tehtiin pientä rataa mikä oltiin suunniteltu etukäteen plus "yleisön" toiveesta leikkaustreeniä joka yhdistettiin jollain tapaa aiemmin suunniteltuun.

Vinkselisvonkselis-kuvatus harkasta:

Kaisa <3 agility

Rankkaa, mutta aah niin kivaa!! Oikeesti täysin sekopäistä, mutta mitä ilmeisimmin kuin huumetta. Huumetta, mitä tunsin kaivanneeni. Missä olen ollut kaikki ne pitkät kuukaudet - niin kauan ilman agilitykilpailuja?? Käsittämätöntä.

Tuomarina kisoissa oli Ritva Herrala ja Jari Tienhaara (su kolmoset).

Perjantaina J&M toivat meille Okk:n läppiksen ja muuta toimistoon tarvittavaa kamaa. Lauantaina ajelin Merrin kanssa hallille sen verran aikaisin, että ehdin tallustella lenkuran koiran kanssa metsässä ennen kisapaikan rakentamisen alkua. Kisat alkoivat siis poikkeuksellisesti vasta klo 12, joten lauantai ei varsinaisesti alkanut ihan sika-aikaisin.

Ensin siis olin kisoissa töissä, kisojen rakentamisessa ja ykkösissä ratahenkilönä. Ratahlön tehtävä on siitä kiitollinen, että siinä yleensä parhaiten (työläisistä) näkee koirakkojen suoritukset. Ja johan oli hienoa! Ensinnäkin tietysti katselin sitä rataa - profiilia siis - sillä mielin, miten minä ohjaisin Nemiä...   Lauantain ykkösten radat oli aika kinkkiset, ei todellakaan mikään m tms peruslenkura. Ja ihanneaikakin taisi olla kohtuu tiukka.

Oli todella mainiota, että kisoihin oli tullut monta lappalaiskoiraa kisaamaan. Mukavaa, että mun koirat eivät enää ole (okei okei, onhan joskus joku muukin jossain näkynyt, mutta aika harvassa ovat olleet) ainoat kisaavat lappalaiskoirat näillä nurkilla. Ilolla katselin muutama vuosi sitten Kiikolla aloittaneiden koirakoiden (slk-Hippu, slk-Nalle, x-Vendi, lpk-Peto) menoa, joista Vendi ja Peto nappasivat hienosti nollatulokset. Onnea! Lisäksi lappalaiskoiria oli paikalla edustamassa slk-Nuka ja slk-Kiisa.

2-luokkalaisten kisatessa mun urakka työläisenä oli päättynyt. Oli aika syökäistä pari leipää ja käyttää koiraa lenkuralla. Metsässä olikin ihan kiva leikkiä koiran kanssa, mm käskeä sitä kiertämään puita yms kehittävää.

3-luokissa oli aika paljon kisaajia paikalla. Siis näille nurkille paljon. Rataantutustumisessa oli oikeen tunkua.. kun minit ja medit tutustuivat yhtäaikaa. Saatiin kyllä ruhtinaalliset 10min tutustumisaikaa, että kiitos vaan siitä. Rt:n jälkeen oli hyvin aikaa lämmitellä koiraa, kun minit kirmasivat rataa. Lämppärilenkillä mietin sotasuunnitelmaani radalle (mielikuvaharjoittelulla käyn yleensä aina radan läpi, auttaa muistamaan radan ja sinne ajettelemani ohjaukset), ja Merri katosi jonnekkin. Hetken jo välähti mielessä vuoden takainen kauris-episodi ... Mutta jostain koira kuitenkin juoksi paikalle kun sitä huhuilin. Sen siitä saa kun ajatuksissaan talsii metsässä ja koira humppailee jossain irti.

Radalle lähtö oli yhtä kaoottinen kuin aina ennenkin. Merri huutaa, ja minä huudan. Aah, kuinka noloa. Mutta .. mä en vaan jaksa tehdä asialle mitään. Sille on saatu se paikallaolo, että pysyy lähdössä eikä karkaile radalle niin kuin joskus, joten se saa riittää. Sitä paitsi en mä oikeastaan enää edes nolostu tuon kanssa, se nyt on mitä on ja kaikki täällä kisaavat tietävät jo meidän ohjelmanumeron radalle mentäessä. Ei se siitä enää muutu ...

Mutta sitten radalla. Se FIILIS vain tulee jostain.
Ihan sairaan kivaa! Ei täydellistä, kaukana siitä, ei edes nopeaa. Siis kolmosiin nopeaa, ei mitään sellaista mitä ne oikeet agikoirat tekee. Ne jotka kuuluu oikeesti sinne kolmosiin (joittenkin mielestä). Mutta. Merri oli hyvällä päällä, menevällä. Se oli nopeampi kuin oletinkaan. Mun hyvät suunnitelmat persjätöistä ei toiminut ihan kuten olin kuvitellut kun mun jalat ei toimineet niin lujaa kuin ois ollut tarvetta. Silti musta homma rullasi ihan hyvin. Koira kyllä kerkesi livahtaa yhteen putkeen väärin keskityin varmaan liikaa siihen liikkumiseen ja käsky oli ihan liian myöhässä. Mutta ei paljon hidastanut tahi haitannut. Kun kerta oli kivaa ja homma rullasi!!! Ainut virhe siis se putki, toki hylkäävä virhe, mutta siinä koiran meno ei tökkinyt joten tuntui nollalta

Kiitos Riitalle kuvasta.

Sitten pihalle leikkimään pallolla. Ja koira jäähdyttelyn jälkeen autoon. Ja odottamaan toista rataa. Tulee huono olo, ihan karmea nälkä (tiedän toki että työläisille oli ruokaa tyrkyllä), palelee ihan sikana, nenä vuotaa, väsyttää ja jalkakin on jo rikki. Metsälenkkeily ei ole enää järkevää kun jalkaan sattuu niin paljon se epätasainen meno. Pienikin horjahdus  (nilkan muljahdus) parkkipaikan kivikossa saa kiroamaan.

Toinen rata. Radassa on sellainen kohta, josta en millään keksi miten ohjaisin koiraa. Ärsyttää kun en keksi ratkaisua pulmaan. Päätän, että tavoitteena on että ei tehdä samaa virhettä kuin ed radalla. Täsmälleen sama este .. siis putki väärästä päästä ..
Tottakait se tekee sen saman virheen. Ts minä teen, fysiikka ja psyyke ei ole kunnossa kun ks ed kappale... Tuon jälkeen mun ote herppaantuu mutta kuvittelen jatkavani ohjausta. Merri tuleekin hypyn ohi. Kovempi käskytys ja ollaan taas kutakuinkin kartalla hetken aikaa. Kunnes pujottelussa koira tulee esteeltä pois hieman ennen loppua. Mietin mitä sitten, enkä tee mitään fiksua vaan jatkan matkaa. Päätän yrittää sitä vaikeaa kohtaa vielä.. Ihan tajuttomilla TÄSSÄtyksillä saan koiran pysymään käsissäni ja menemään ne koukerot oikein ilman että koira syöksyisi siihen putkeen mikä ammottaa niin lähellä ja niin houkuttavasti. Loput esteet ihan ok ja koiraa kehuen maaliin. Kyllähän se loppuradan teki niin kuin halusin. Tosin aika hitaasti, se alussa ollut vauhti loppui sinne hylkyyn.

Koiran jäähdyttely, koira autoon ja nokat kohti Kiiminkiä. Autoilu sattuu nilkkaan. Onneksi kotona odotti lämmin sauna niin joskus sulin... ja ruokaakin sain

Lauantaina seurakaverit menestyivät: Onnea Miialle Retkun valioitumisesta, samoin Anskulle Jepen varjo-AVAsta!

Väsymyksestä huolimatta illalla ei tullut mentyä ihmisten aikoihin nukkumaan. Olisikohan klo ollut jossain 24-01 tietämillä kun nukkumaan meni. Sunnuntaiaamuna puhelin herätti klo 6.15. Eeiiih... Haluanko todella jo herätä? Ei yksin se, että on su-aamu. Tavallisten ihmisten vapaapäivä. Vaan myös se, että heti kun herään, niin tajuan että päätä särkee ihan julmetusti. Pakko ehtiä keittämään kahvit (normisti en syö yleensä aamulla, ei siksi ettenkö voisi vaan siks että arvostan nukkumista enemmän... ), jospa vaikka pää oireilisi kahvin puutteesta. Syön varuiksi myös särkylääkkeen.

Ajelen hallille ja lenkkeilen taas metsässä ennen talkoilun alkua. Jalka on vertynyt jonninverran yön aikana, joten ihan siitä ei aloiteta (jalan suhteen) mihin ed iltana jäätiin.

Ykkösten radat ovat tällä kertaa iisimmät kuin edellisenä päivänä. Toimin sisäänheittäjänä (sosiaalisempi homma kuin putken suoristajan puuha), enimmäkseen ohjaajat ovat itsekin kartalla siitä milloin heidän vuoronsa on ja ovat jo tyrkyllä radalle.

Tämän talven ryhmäläisistämme Tiina & Demi sekä Tarja & Yaz olivat kisaamassa. (plus Heli & Riki, tosin 2-luokassa) Kaikki kolme koirakkoa tekevät hienoa työtä; Yaz nousee kakkosiin, Riki poimii sijoitusnollia  ja Demi kipuaa palkintopallille. Onnea!

Ykkösluokkien päätyttyä työläisurakka päättyy. Syön leivän ja käytän Merriä lenkillä. Olo ei ole kohentunut, oikeastaan päinvastoin. Olo on ihan karmea. Ihan kuin olisi migreeni; oksettaa, palelee, päätä särkee ihan järjettömän paljon, vessattaa (siihen sentään pihalta löytyi apu ;)), niskoja särkee, korviin sattuu, hampaisiin sattuu. Ja jalka alkaa taas oirehtia. Ja ehkä voisi syödä vähän vankemmin, en kehtaa kuitenkaan tyhjentää kanttiinia joten olkoon...

Katselen 2-luokkalaisten suorituksia. Riki & Heli loistavat. Samoin kuin Nemin kanssa samassa AD-ryhmässä reenaavat Summanen & Mari, jotka nousivat hyppärillä kolmosiin. Isot onnittelut vielä kerran!!

3-luokkien alkaessa Ritva luovuttaa tahtipuikot Jarille. Hyppäri ensin, joka on aikasta kiva. Ei ollenkaan niin paha kuin olin odottanut. Ja rata rullaileekin ihan kivasti. Radalla unhoitan pahan oloni sen sikamaisen päänsäryn ja jalan oireilut. Nyt mennään eikä meinata! Kunnes... Merri hoksaa matolla jotain keppien likellä ja tarkistaa josko olisi ruokaa tyrkyllä ja pistää kuononsa väärin pujotteluun. Siitä siis virhe ja korjaukseen hieman aikaa. Tästä huolimatta rata oli mielestäni hyvä! Yliaikaa tuli lopulta hieman vajaa 8sek, eli ei me ihanneaikaan oltaisi päästy vaikka virhettä ei olisi tullutkaan. mutta mitäs siitä. Tärkeintähän on hyvä meininki ja rullailu!!
Tällä radalla Pirkko & Nucca sijoittuvat hienosti kolmansiksi - Onnea!

Viikonlopun viimeinen rata. Jonka alkun on siksakkia, jolle en keksi oikeaa ohjaustapaa. Alku on siis 2 aitaa saman suuntaisesti, käännös renkaalle, siitä käännös pujotteluun ja taas käännös keinulle. Ees taas. Pujon lähellä on myös puomi tyrkyllä. Eka virhe kepeille viennissä, sitten ihan sika töktök keinulla. Koira ei irtoa. Lopulta hylky tulee.. tadaa kuinkas muutenkaan kuin väärän pään putkesta. Tuon jälkeen on pimeässä nurkassa puomi jonka alla putki ja siellä ihan nurkkanurkassa vielä pari hyppyäkin. Tuon vaikean kuvion selvitämme ihan hyvin. Merri menee putkeen silloin kuin pitääkin, samoin kuin puomille. Joten tästä olen ihan tyytyväinen. Mutta. Multa loppuu kunto puomin loppuosalla. Matkaa olisi vielä kolme estettä maaliin ja mä meinaan romahtaa. Jalat ei toimi eikä kunto kestä Tai kumpi nyt onkaan enempää syynä, hiipparoin ihmeellisesti loppumatkan.

Ja taas pihalle. Tällä kertaa ei tosin enää metsään sen epätasaisuuden vuoksi. Tosin jalat huutaa sen verran hallelujaa, että parkkis yms seutukin on liian möykyräistä mulle. Jäähdyttelyt on silti tehtävä...
Koira autoon ja halliin hakemaan kisakirjaa, jonka saa kyllä nopsasti. Mutta, ei kait sitä nyt vielä pois malta lähteä kun agikisat jatkuu vielä?!? Katselen ja jännitän yhdessä muiden kanssa maxien suorituksia. Tosi moni koira nasahtaa jonnekkin. Useat siihen puomi-putki ansaan. Jotkut koirat jäävät "jumiin" kiertämään putkeen yhä uudelleen ja uudelleen...   Hyvin pitkään Ritu & Heli (R+H reenasivat mun&Pirkon ryhmässä pari vuotta sitten) olivat ainoa nollan tehnyt koirakko. Lopulta joku (vai jotkut) muukin taisi nollan saada, mutta Ritun kärkisjoitus piti. Joten Ritusta tuli Agility valio. Onnea taitavalla parivaljakolle!

Lopulta kisat oli ohitse ja oli aika ajella kotiin syömään ja saunomaan. Onneksi pääkipukin hellitti jossain välissä iltaa.

Agikisat = hullun hommaa, mutta ah niin mukavaa

Tämä päätti aloittaa taas lenkkeilyn. Ihan lyhyitä juoksulenkkejä vain. Raportoin niistä sitten kun ovat todellisuutta ja katsotaan taas sitten mitä jalka sanoo... (krääk). Tarkoitus ei ole juosta kovinkaan montaa kilometriä ennemminkin olisi toiveena pystyä nopeahkoon juoksuun lyhyt matka (~1km, max2).

Agilityä koko elämä

Molemmat koirat saivat reenittelypaikat AD:sta, joten tästä taitaa tulla kaikkien aikojen agilitykesä.  Lisäksi kun on tarkoitus reeniä normityyliin Okk:lla, käydä ittekseen kentällä ja kisata. Molempien koirien kanssa

Ps. Joten tokolle nyt ei tainnut paljon jäädä jalansijaa meidän kesästä, mitä nyt sitä sun tätä ja pikkuista varmaan tulee ittekseen tehtyä.

Innon käyttö

Muiden agikiitäessä, suoritusvuoroamme odotellessa, teetin Merrillä noutokapulan pitoa. Koska koira oli ylivirittyneessä tilanteessa pystyin tekemään harjoituksia jopa metallikapulalla mikä ei ole mikään Merrin ylinystävä.
Olenkohan mä ilkeä?  Noh harjoitteet onnistuivat hyvin jok tap

Myöhemmin illalla Nemin kanssa tehtiin pikkuisia seuruu pätkiä loistavalla kontaktilla ja sijainnilla.

Pitäisi taas päättää jotain

Eli hakeakko kesäksi tokoryhmäpaikkaa vai ei. Päätös pitäisi tehdä aika pian, sillä ryhmähakupaikka-aikaa (joo joo ei tuo oo oikee sana), on vain tämä viikko. Toisaalta kyllä kiinnostaisi, mutta mitä sanoo mun aikataulutus. Ja toisaalta jos Okk:n tokokenttä on yhtä huonossa (pehmeässä) kunnossa kuin viime kesänä niin... mun jalat ei kestä sitä. Kriittisyys kunniaan taas, mutta jotku seuruu pätkät yms touhut siellä kahlaten ei kiinnosta enää.

Pääsiäismaanantain agihapatukset Merrin kera

Mitäpä sitä eilisestä treenistä sanoisi?

- Merri meni monta kertaa puomille, silloinKIN kun ei olisi pitänyt
- Taaskaan mun koneista ei käynnistynyt tarpeeksi ajoissa, eli jos koira meni, tai selvästi on menossa, putkeen niin LIIKU JO!!!
- Toisaalta taas ei tarvitse saatella koiraa, Merriäkään, hypyillekään niin paljoa. Ajoissa kohti valsseja yms.
- Sillä, että käytin pujottelussa ensin Nemin käskyä ei ollut väliä, koira ei hakeutunut esteelle sillä omallakaan käskyllä. Vain liikkeellä ja suunnalla oli väliä.
- Kun puomin alla olevan putken jälkeisen hypyn taakse laitettiin nami, niin koira kyllä haukkui x kertaa enemmän. Mutta toisaalta meni kyllä putkeenkin ja irtosi hypylle. Mikä tietty oli se pointtikin ~ tämä kohta harjoituksessa oli sellainen, mitä olin rataantutustumisessa ajatellut, että olisi ihanaa kiertää puomi tuolta puolen, mutta millä irveellä saisin koiran hyppämään putken jälkeisen hypyn kun itse puomi olisi minun ja koiran (ja sen hypyn) välissä. Radan jatkon kannalta tuo oli loogisempi puoli sijaita. Palkkaharjoitteen avulla saatiin irtoaminen toimimaan Merriltäkin, joten sain tehdä unelmatreeniä (niistä ärräpäistä päätellen joilla saattelin koiraa yhä uudestaan ja uudestaan puomille olisi tietty voinut päätellä ettei siinä ihan seittemännessä taivaassa oltu )
- pujon jälkeen oli mutkaputki, niin että eka pää putkesta oli tosi lähellä pujottelun loppua ja koira piti lähettää putkeen tietty siitä jälkimmäisestä päästä. Tuo meni tosi hyvin!

Pääsiäistreenit, 13.4.09

Ensin esteet 6-10 (~ jaakotus & sylkkäri treeni), sitten koko rata ja lopuksi vielä kirjain ratanen. Ryhmästä paikalla oli kaksi koirakkoa plus yksi vieraileva koirakko viereisen kentän ryhmästä (jossa ei ollut keitään muita paikalla).

Jjäi

Käytävätoko tuplana (molemmat koirat yhtäaikaa) - palkan haku keittiöstä. Ensin liikkeestä maahan ja sitten liikkeestä seisominen. Molemmat toimivat heti käskystä oikein!

Enpä sitten viitsinyt ottaa uusintoja kun koirat pelasivat kerralla tyylillä. Mitäpä sitä hyvää jankuttamaan uusiksi. Koirat olivat kyllä vähän ihmeissään olevan näköisiä kun kehurepostelin niitä - makkarat loppasivat parempiin suihinsa alta aika yksikön, ja lisää olisivat olleet vailla. Mutta tulikin extrana höpötyskehut; kuka niillä mitään tekee? Eihän niitä voi etes syyä.

Pitäsköhän sitä viritellä Neminkin tokotreenejä taas hieman käyntiin? Vaikka onhan tuota kaikenlaista pientä taas tehtykin ilman sen kummempia suunnitelmia tai koeajatuksia.

"Kakaran" yhdeksäs juoksu

...alkoi tänään. Ts tänäaamuna noustessani ylös löysin makkarin lattialta useita veritippoja. Edellinen juoksu alkoi 18.11, eli nyt ei mennyt ihan täyttä viittä kuukautta edellisen alkamisesta seuraavan (nykyisen) alkamiseen.

Nemiliini siis taukoilee harrasteista loppu kuun, toukokuussa palaillaan taas agiharkkakuvioihin ja jospa sitten käynnistettäisiin kisakausikin

Välipalatoko

Nemin agiharkoissa, suoritusvuoroa odotellessa, treenin Nemin kanssa peruskäskyjä tai kaukojen alkeita: istu, maahan, seiso. Ja noutokapulan pitoa (lähinnä koskemista siihen samalla kun koira istui edessäni).

Plus normi paikallaolo lopuksi (ei koiraa sidottuna minnekkään) kun kerättiin esteitä. Siellähän se taas istua napotti.

Ehkä se tästä

... kun saatiin kerta pari hyvää keinu reeniä tehtyä. Koiruus edelleen hihnassa, mutta nyt pysähtyi alaosaan jo ilman pakotteita, ei säikkynyt räminää, ei yrittänyt pois esteeltä ja hinkusi esteelle

Harkkana oli siis koko pitkä rata, jossa oli kaikki kontaktiesteet. Me teimme radan kahdessa osassa, keinu oli sopivasti about puolivälissä. Keinua edeltävälle putkelle saatiin tehtyä rata ns nollana, vaikka ei tod ollut ihan ykkösluokan vaikeusastetta
Keinun jälkeen en tainnut olla tarpeeksi skarppina -tai tarpeeksi hyvin suunnitellut, kun tuli virheitä- uusinnoilla ja Jukan neuvoilla rupesi onneksi sujumaan.

Puomilla jäi hieman ylös ts kontaktipinnalle mutta ei etutassut maahan. Tästä ei otettu silti murheita Aalla jäi ensin vähän ylös, mutta kirraa käskyn toistolla tuli oikiaan paikkaan, josta ylivuotavat sanalliset kehut ja matkan jatko.
Kaikilla kontakteilla muistin lähtiessä käyttää käskyä "saa" kuten pitääkin.
Pujottelut meni hyvin!

Ja koira irtosi, lopun hyvin - toisella kerralla. Ekalla kerralla tuli tökkö ts koira meinasi lentää putkeen (väärä este), mutta ei mennytkään sinne kun lopetin ohjauksen ja liikkumiseni. Tuo tuli kun leikkaus oli myöhässä, jos en olisi leikannut koira olisi takuuvarmasti mennyt putkeen, sillä olisin joutunut hieman kiertämään pujon jälkeistä hyppyä ja liikkumaan putkea kohti. Paremmin ajoittuneella liikkumisella leikkauksesta tuli onnistunut ja koira kiisi kaksi vikaa hyppyä maaliin.

Hyvä mieli jäi hallikauden viimeisistä treeneistä. Kiitoksia kouluttajille ja törmäilemisiin!

Sujuva pakkovalssi, mutta muutoin kaikkea vähemmän sujuvaa

Mersun reenilöt ma-iltana.

Alkuun 2esteelle pakkovalssi, niitä kun on nyt jauhettu vähän joka paikassa (niin neuvojana kuin tekijänäkin) niin onneksi itteltä alkaa jo sujumaan ja tuli tosi sujuva käänne hypyltä aalle.

Sitten piti mennä aita-putki-aita-aita-aita-pujottelu... jne Niin koira teki ja meni kyllä oikeat esteet oikeassa järjestyksessä, mutta mun liikkumista, sijoittumista ja ohjausta hiottiin. Mulla näköjään on sellainen kumma vamma (=vika), että kierrän esteitä ihan liian kaukaa. Siinä kohtaa kun yleensä ohjaan koiraa niin en ehdi ajattelemaan liikkumislinjaani tarpeeksi tarkkaan, lähinnä on mielessä mikä ohjausjuttu minnekkin, miten se tehtiinkään (jos on kyse jostain vähemmän tutusta, ei selkärangassa olevasta), käskyt koiralle suht oikiat ja ehkä oikia aikaiset.. mutta ei enää se mikä olisi ajallisesti ja itseään säästäen järkevä  tapa sijoittua ja liikkua. Luulenpa, että pelkään törmäileväni esteisiin ja kompuroivani. En siis aina katso esteitä vaan muistelen rataantutustumisen perusteella missä ne kutakuinkin oli, jolloin hahmotus saattaa tökkiä ja kierrän siivekkeen tarpeettoman kaukaa. Ja en luota koiran osaamiseen vaan teen todellakin tarpeettomia kaarroksia sen takia että koiran olisi helpompi suorittaa esteet - vaikka se useimmissa tapauksissa osaisi ne muutenkin ja aikaa säästyisi...

Sitten tehtiin toinen treeni, jossa alkuna oli kolme hyppyä eri linjoissa. Menin kolmannen taakse ottamaan koiraa vastaan. Koira hyppäsi ekan hypyn ja tuli suoraan sinne missä olin alunperin ollut, eli jätti kakoshypyn hyppäämättä. Tätä säädettiin tovi ja saatiin onneksi mut sijoittumaan alussa paremmin ja koirakin toimimaan kuten piti. Loppuradassa ei ollut sitten enää mitään vaikeuksia.

Taas oli opettavaiset ja hyvät treenit. Kiitoksia kouluttajalle!

06.04.09 - sitä sun tätä

Sain inspiraation tähän rataan sunnuntailta Nemin harkasta by Mika Moilanen. Eli vähän sitä ja loput mun mielikuvitusta (OhMyGod totesivat ryhmäläiset ).

Siinä Mika harjoituksessa oli siis tuollainen irtaantuminen mikä on nuo esteet 3-5 ja tarkoitus oli pysyä putken toisella puolen (eli ei hyppyjen puolella). Sitä harjoittelimme siis nyttenkin, yksi koira irtosi suoraan hypyille, muiden kanssa otettiin pätkissä ja palkittiin muutaman kerran 4 hypyn takana.
Kolme koiraa oli ns uutena tekemässä/harjoittelemassa twistiä ja pakkovalssia 2-esteen taakse.
7&11 putken sai valita kummasta päästä pistää koiran sisään, mieluiten sieltä mikä vaikuttaisi itselle/omalle koiralle haasteellisemmalta.

Radassa oli siis takaahyppy (pakkovalssi/twist), pitkiä estevälejä, irtaantumisia, pujottelu pariin otteeseen (hieman vaikeat lähestymiset), putki ansaesteenä ja kontakteista keinu ja a. Siitä se vähän sitä sun tätä...

Hyviä suorituksia nähtiin! Hyvä te

Treenilöt jatkuvat normaaliin tapaan myös ens maanantaina (13.4.)

Su iltapäivä, toko

Ehdin käydä kääntymässä kotona ja muutaman tunnin oleskella, kunnes oli aika kaahailla taas Virpiniemeen. Tällä kertaa Merrin kanssa ja tokoilemaan. Tokoharkoissakin oli kivaa

Kotia saavuttuani oli kyllä reipas olo, molemmat koirat oli aktivoitu ja kummankin kanssa lenkkeilty Haukiputaan metsissä (koirat irti kerrallansa).

--tarkempia raapustuksia reenilöistä kenties paremman inspiraation iskiessä--

edit:

Harjoituksissa otettiin hyppynouto, joka meni hyvin. Luovutusta lukuunottamatta, mutta en alkanut siinä niuhottamaan. ts vaatimaan koiralta sellaista mitä se ei vielä osaa. Muutoin oikein priima suoritus.
--> edelleen työnalle luovutus ja kapulan pito sekä maltti sille että heitän kapulaa (=heitän kapulan, jonka haenkin itse).

Itsekseni otin kapulan kanssa sitä pitoa, ihan vain että kosketin hennosti kapulaa pari kertaa (käden tulo kohti kapulaa) kun koira piti sitä suussaan. Toisinaan otin koiralta kapulan ja palkkasin ja toisinaan kehuin ja annoin sen pudottaa kapulan kun heitin namin koiralle.

Paikallaolo otetiin kahdesti, vaiko kolmesti?. Ensin kolmen minuutin piilopaikallaolo, joka aloitettiin luoksepäästäväisyydellä, joka tällä kertaa jopa meni hyvin! Piiloilu meni muuten hyvin, mutta Merrin pää kuulemma kääntyili (mikä mun tavoitteisiin yms nähden ei tod ole paha juttu!). Merri pysyy nykyään (*kop kop kop*) maassa kun tulen vierelle/takaisin - teen siis niin, että palkkaan sen ensin maahan kun olen tullut sen eteen. Sitten siirryn sen vierelle ja palkkaan uudestaan maahan. Ja sitten vapautan koiran.
Lopputunnista otettiin paikallaolo uusiksi, tosin en nyt muista otettiinko makuupaikallaoloa enää? Ainakin istuva tehtiin, jossa en piiloillut ja kävin palkkailemassa koiran pariin otteeseen kesken harjoituksen. Tässä ei ollut minkäänlaatuista ongelmaa.

Lisäksi teimme kaukoja. Ensin maahan-seiso, naksuttelin tätä. Naksuttimen kun kaivoi esille niin Merrihän rupesi esiintymään kaikenmaailman tempuillaan, mutta toki palkkailin vain oikeista suorituksista -enkä hötkyilevistä. Ihan nopeesti koira tekee vaihdokset.
Sitten vaikeampi eli istumisesta seisomaan. Mikä ei olisi vaikea jos etujalat saisivat liikkua. Pistettiin lautapino koiran eteen, josta se selvästi häiriintyi. Pitää yrittää vastaavanlaista kotosalla rauhassa, josko se sitten onnistuisi. Tuossakin koira ensin alkoi liikuttamaan takapäätään mutta sitten epäröi ja jätti homman kesken. Istu-seiso toimi niin ettei etujalat liikkunut jos avitin koiraa pitämällä kättä sen mahan alla, mutta tuo ei ehkä ole kätevin tapa edetä kun pitäisi nopeasti päästä "kädestä eroon"

Lopuksi otimme kaksi riviluoksetuloa. Eli koirat istumaan riviin (paikallaolon tyyliin) ja vuorotellen kutsu luokse. Kouluttaja sanoi jokaiselle erikseen milloin sai kutsua. Eli että koirat eivät lähde toisten kutsuessa / liikkuessa. Hyvin Merri kesti, katsoi vain mua ja odotti käskyä (vaikka joillakin käskynä oli muutakin kuin perus "tänne")

Su aamu, agi

Sunnuntaiaamuna ajelin Nemin kanssa Virpiniemeen agiliitämään. Juoksin hikihatussa ensin Jari Tienhaaran opetuksessa ja sitten Mika Moilasen. Oli hyvät harkat! Kiitoksia järjestäneille tahoille & kouluttajille!

--turisen mahdollisesti myöhemmin jotain tarkemmin treeneistä--

Rautio 04.04.09

Katselin kauan aikaa sitten Merrille sopivaa näyttelyä heti miten sen 8v synttärin jälkeiselle ajalle, pitihän sitä päästä testaamaan, että millaista sitä on olla vetskuluokassa Huhtikuun ekalle viikonlopulle oli paljon ryhmiksiä tyrkyllä, mutta Rautio oli lähimpänä meitä - joten sinne siis.

Merri oli esiintynyt tämän tuomarin eli Teuvo Kankaan kehässä n. 5 vuotta aiemmin. Ja väistänyt sen mittakeppiä. Sama toistui tälläkin kertaa - olimme kyllä varautuneet tähän ja tiesimme miten Merrin kanssa kuuluu kehässä olla (eli pitää sitä varmaotteisesti paikoillaan kun tuomari tulee kohti eikä antaa sille tilaisuutta väistää / päästä pakoon tilanteesta). Mutta kun tuomari sanoo "Anna sen olla vapaasti" niin mitä muutakaan siinä voi, kun päästää koirasta irti, josta seurasi se että Merri pakitti niin kauas kuin mahdollista pahasta sedästä ja urrasi vielä vähän päälle "että tänne et tule ja et kyllä kattele mun hampaita".

Ensin kehässä oli kuitenkin Nemi (valioluokka). Nemikään ei kauhiasti ollut ihastunut siihen mittakeppiin. Aluksi tuomari kuitenkin katsoi koiran hampaat, Nemi oli vähän plösönä eli nojaili minuun, mutta ei väistänyt eikä mitään senkaltaista. Kun tuomari tuli mittakepin kanssa (kuitenkin vaikka ensin sanoi ettei mittaisi, sama homma oli siis Merrinkin ollessa kehässä - tuomari ei tuntunut osaavan päättää, että mitatakko koiria vai ei), olin varalta koiran tukena, joten siitä ei tullut mitään ohjelmanumeroa. (enkä tiedä olisiko Nemin kanssa tullutkaan)

Nemi VAL ERI1 PN1 ROP
Merri VET EH1

Muita merkillisiä seikkoja tässä näyttelyssä oli mm se että tuomari totesi Nemin selkäkarvoista, että pohjavilla uupuu mutta antoi sille silti erin. Ja että kun menin hakemaan Nemin rop-ruusuketta niin tuomari kysyi "oliko tuo sen eka" johon minä: "??" tuomari: "eka serti" minä:"tämä on jo valio.."

Tässäpä vielä piristykseksi Hanna Keskitalon ottamia kuvia näyttelystä. Kiitoksia kuvista!

Nemi ROP

Merri ensimmäistä kertaa veteraaniluokassa

Likkojen arvostelut:

Nemi: "Keskikokoa kookkaampi. Mittasuhteiltaan oikeanlainen. Hyvä pää & korvat. Hyvä runko. Hyvät eturaajat. Takaraajat hieman ulkokierteiset. Oikea laatuinen peitinkarva, pohjavilla puuttuu. Hyvä häntä. Normaali luonne & liike."

Merri: "Keskikokoinen. Mittasuhteiltaan oikea. Oikeapiirteinen pää. Hyvät korvat. Hyvä runko & eturaajat. Takaosissa hieman ulkokierteisyyttä. Oikea turkinlaatu. Hyvä häntä. Hieman varautunut luonne, joka vaikuttaa palkintosijaan".