Kauden viimeinen kerta hallilla. Meitä edeltävässä ryhmässä oli jopa reenaajia. Merrin ryhmään ei ketään muita tullutkaan... joten saatiinpahan ainakin tehdä. Kaikenlaista.
Aloitin tokottamalla tyhjässä hallipuoliskossa.
Seuraamisen käännöksiä, ja muutenkin seuraamista. Se mielenkiinto katoaa kyllä niin helposti. Tylsää. Jos koira kuvittelee että mitään ei tapahdu niin ei sitten kanssa tapahdu -> voi tehdä omiaan (kuvittelee koira). Otin pallon avittajaksi, mielenkiinto ei kyllä kadonnut. Päin vastoin. Koira oli tosi innokas, mutta seuruu paikka kaikkea muuta kuin hyvä (edisti poikittain).
Luoksetuloja, vain ns loppuosaa. "tänne" ja kun koira melkeen oli mun kohalla niin heitin pallon taakseni. Joskus pallo lähti jo aiemmin. Pitää saada vauhti takaisin luoksetulon eikä mitään oletuksia ja himmailuja.
Hyppyä. Tarkoitus saada vauhtia hyppyyn. Harjoitus hieman epäonnistui, kun palkkailu oli myöhässä joten koira kiersi jo takaisin luokseni. Parempaa suunnittelua nainen! Tai jos ei palannut niin seisoi tai istui hypyn taakse satunnaisgeneraattorin mukaan.
Noutoa. Hyppynoutona puukapulalla. Tämä oli hyvä, ei karannut, hyppäsi, haki, hyppäsi takaisin ja antoi kapulan (taitojensa mukaisesti eli loppu ei ole priima kun se ei sitä vielä osaa). Malttia puukapulalla, eli heittelin kapulaa ja koiran piti pysyä mun vieressä. Veikeää koiran harjoittamista kun itse heittää kapulan ja hakee sen 
Onnistui ihan hyvin kun käskin koiraa pysymään paikallaan (ja lihapullillakin oli varmaan jotain tekemistä asiassa).
Hallissa oli metallikapulakin, joka oli aika ällö Merrin mielestä. Ei sillä, että se meidän omaakaan met.kapulaa rakaistaisi, mutta tuo oli erityisen ällö. Jok tap koira oli niin intona, tai halusi lihapullanpalasia niin kovasti, että ensimmäiseen metallinouto-harjoitukseen lähti hyvin mukaan. Tämä oli hyppynouto, mikä onnistui hyvin! Sitten yritin tehdä tasamaa noutona metalliakin, mutta tässä piti tyytyä vähempään eli lähinnä siihen että koira meni kapulan luo ja otti suuhunsa sekä aluksi toi sitä mun luo ja menin vastaanottamaan / palkkaamaan koiran jottei sen tarvitse ällöttyä kapulan kanssa mun luo asti (varmistelin ettei kapula tipu suusta liian varhain).
Onnistui ihan hyvin kun käskin koiraa pysymään paikallaan (ja lihapullillakin oli varmaan jotain tekemistä asiassa). Hallissa oli metallikapulakin, joka oli aika ällö Merrin mielestä. Ei sillä, että se meidän omaakaan met.kapulaa rakaistaisi, mutta tuo oli erityisen ällö. Jok tap koira oli niin intona, tai halusi lihapullanpalasia niin kovasti, että ensimmäiseen metallinouto-harjoitukseen lähti hyvin mukaan. Tämä oli hyppynouto, mikä onnistui hyvin! Sitten yritin tehdä tasamaa noutona metalliakin, mutta tässä piti tyytyä vähempään eli lähinnä siihen että koira meni kapulan luo ja otti suuhunsa sekä aluksi toi sitä mun luo ja menin vastaanottamaan / palkkaamaan koiran jottei sen tarvitse ällöttyä kapulan kanssa mun luo asti (varmistelin ettei kapula tipu suusta liian varhain).
Jäävistä tein istumista (yksi kerta jossa koira tarjosi seisomista ja toisella kerralla istui, siitä palkka eikä enempiä toistoja) ja maahanmenoa. Eka makuussa nousi ylös kun jatkoin matkaa... mulla kun näet oli se pallo siinä hollilla. Uusiksi vain ja pari onnistunutta toistoa.
Lisäksi teimme muutamia temppuhöpötyksiä jotka eivät kuulu tokoilun maailmaan.
Sitten agia. Kentän toisella puoliskolla oli rata, jota tein. Eka kerta oli tökkö, toiselle keksin paremman ohjauksen (vai Päivikö sen keksi). Sitten tein pujottelua yksittäisenä, kulmia. Ensin palkkasin pallolla ja sitten pistin loppuun namikupin.
Yritin harkata myös hypylle lähettämistä (sivusuunnassa, koiran "heittoa" hypylle), josta kyllä näkyi äärimmäisen selvästi se, että jos koira ei irtoa esteelle niin se ei sitten kanssa irtoa. Merri kävi riman edessä huutamassa ja palasi takaisin mun luo (matkaa 1,5-2metriä), siis hyppäämättä sitä hyppyä! Noh, kyllä se hyppikin sen muutaman kerran. Mutta tuo oli kaukana nätistä irtoamishyppelyreenistä *argh*
Yritin harkata myös hypylle lähettämistä (sivusuunnassa, koiran "heittoa" hypylle), josta kyllä näkyi äärimmäisen selvästi se, että jos koira ei irtoa esteelle niin se ei sitten kanssa irtoa. Merri kävi riman edessä huutamassa ja palasi takaisin mun luo (matkaa 1,5-2metriä), siis hyppäämättä sitä hyppyä! Noh, kyllä se hyppikin sen muutaman kerran. Mutta tuo oli kaukana nätistä irtoamishyppelyreenistä *argh*
Lopuksi otimme aita-putki -reeniä. Putki oli venkuralla. Putkesta parin metrin päähän laitoin namilautasen. Lähetin koiran hypyn kautta putkeen ja ryntäsin pistämään lihapullankikareen lautaselle. Kun vielä kehua repostelin koiraa, niin lopulta löysin koiraa miellyttävän harjoituksen (josta jopa oli ehkä hyötyä=irtoamisreeni kummaputkeen) 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti