Edelleenkään en oikein tiedä minkä kannan ottaisin viikonlopun reissuraapustukseen. Kerronko seikkaperäisen reissutarinan, kerronko Kikin treeneistä vai kirjoitanko luentomuistiinpanot. Ehkä kerron tapani mukaan vähän kaikkea, rönsyilevän tarinan siten miten se mieleeni pulpahtelee.
Saara koirineen haki minut ja Kikin yliopiston parkkipaikalta perjantaina aamupäivästä (minun piti käydä aamulla töissä ennen reissuun lähtöä). Näppärinä tetriksen pelaajina pakattiin auto ja navin opastuksella ajeltiin läpi Suomen, maisemien muuttuessa yhä vihreimmiksi. Seinäjoen jälkeen pysähdyttiin ostamaan autoon evästä ja käyttämään koirat pissalla. Kiki meinasi hätääntyä kun Säkä ja Teno palasivat aiemmin autolle; äkkiä ne koirat laumaantuvat. Eipä tarvinnut kehottaa Kikiä menemään autoon vaan se reippaasti hyppäsi takapenkillä olleeseen häkkiinsä. Ylänteen kyläkaupasta käytiin ostamassa viikonlopun eväät ja lauantain grillibileisiin tuomiset.
Kuralan kartanotilalle saavuttiin perjantai-iltana joskus seitsemän jälkeen. Haettiin sovitusta paikasta majoituspaikan avaimet, vietiin laukut mökkiin ja purettiin kauppaostokset jääkaappiin. Sen jälkeen käytin Kikin lenkillä ja menin tutustumaan treenihalliin. Jotain temppusiakin me siellä treenailtiin, mutta enimmäkseen ihmeteltiin.
Lauantai
Vaikka laitoin herätyksen itselleni aikasin aamulla, niin kiirehän sitä meinasi silti tulla. Tai kiireen tuntu. Oikeasti ehdin hallille kyllä ihan tarpeeksi ajoissa. Vein kuin veinkin häkin halliin ja laitoin Kikin sinne. Yksi ryhmä treenasi ennen Kikin ryhmän treenejä.
 |
| Treenisuunnitelma/aikataulu |
Muiden treeneistä otin jotain räpsyjä. Mutta koska en tohtinut siirtyä Kikin häkin edestä (jottei se olisi mölissyt ja jotten olisi häirinnyt toisten treenejä olemalla liian lähellä) ja koska mukana oli vain 50mm (=ei zoomia) niin lopulta en hirveästi kuitenkaan kuvannut. Plus hallissa oli tosi pimeää, totesin että kuvista tulisi kuitenkin kökköjä, joten eipä tarvitse heitellä niin paljon huonoja kuvia roskakoriin.
Marjaanan treenissä keskityttiin Kikin kanssa treenaamisen treenaamiseen. Just tärkeitä juttuja Kikille, ja mulle kärsivällisyyttä siihen etten päästäisi läpi roskakäytöstä koiralta vaan jaksaisin odottaa tovin, jotta voisin palkita sitä oikeista toiminnoista. Kontaktitreeniä ja malttitreeniä. Kiki oli melkoinen hökäle kun ei millään olisi meinannut malttaa olla hetkeä rauhassa paikallaan. Ja turhautuikin se kun ei saanut tahtoaan läpi.
 |
| © Saila Rappumäki. Kiitos kuvasta :-) |
Näinhän ei kuuluisi ajatella, mutta ajattelin silti: että näytti varmaan kaoottiselta. Mutta vaikka ei treenitty hienoja koiratanssimuuvsseja, niin silti se koira oli tekemässä jotain. Se toki haisteli sitä hallin ylimielenkiintoista lattiaa jossa oli kaikenlaista pientä roskaa (potentiaalisia nameja?), mutta koira teki eikä panikoitunut. Otti varmaan vähän häiriötä, mutta ei mitenkään niin, että ne jotka eivät tunne Kikin taustaa olisivat aavistaneet mitään (hallipeloista, siedätyksestä, häiriöherkkyydestä jne jne).
Lounas syötiin Kartanon hienossa salissa; jossa keskityin vatsan täyttämiseen valokuvauksen sijaan. Hienoa siellä silti oli, ja ruoka maittavaa. Ruokailun jälkeen käytin Kikin lenkillä ennen kuin alkoi päivän jälkimmäinen treeniosuus.
Ennen treenejä kuunneltiin Leenan luento "Vihjeet ja ärsykekontrolli", josta kirjoitin jonkin verran muistiinpanojakin (jotka ovat
jossain - lisään kirjoituksiani ehkä tähän myöhemmin).
Päällimmäisenä luennosta ehkä tuli mieleen, että olen kyllä tosi laiska koirankouluttaja kun oion monissa asioissa tosi paljon ... ;-) Että hatunnosto niille, jotka tekevät "kaikki vaiheet".
Päivän aikana katselin kun useampi koira teki erillaisia positio- ja sivuaskellustreenejä. Esimerkiksi lautojen avulla. Mietin, että voitaisiin Kikinkin kanssa treenata sellaisia juttuja Leenan treeneissä sitten iltapäivällä.
Mutta. Leenankin kanssa päädyttiin treenimään treenaamista uusien tai vanhojen temppujen sijasta. Ei silti tehty samaa kuin aamupäivällä, vaan aloin opettamaan koiralle, että varikolla (häkin luona) ei tapahdu mitään vaan kaikki kiva tapahtuu treenialueella. Ensin mentiin vaan keskemmälle kenttää jossa kävin syöttämässä Kikille muutamia nameja. Ei tehty mitään temppuja. Palasin takaisin häkille ja sitten takaisin naminsyöttöalueelle. Mutta Kiki muisti tai oli huomannut että joku nami oli tippunut sinne ja se seuraava käynti meni säädöksi kun Kiki halusi poimia omat naminsa matkaan (=suuhunsa).
Seuraavaksi vaihdettiin treenialueeksi agipöytä (matala), jotta koira ei nuuskuttas sitä lattiaa. Ihan reippaasti koira hyppäs pöydälle vaikkei se sille mikään tuttu juttu (este, kun ei ole aksakoira - noh, pöytä ei enää ees ole aksaeste, mutta enivei) ollutkaan. Nyt piti käskeä koira tekemään jotain tuttua. Käskin koiran maahan, kun se on koiralle helppo temppu, mutta Kiki hieman arpo ts oli menossa maahan mutta tajus ettei voikaan kun oli liian lähellä reunaa. Eli koira yritti ja omistaja ei tajunnut ettei siinä voi maate pistää... (daa). Enivei temppuja pöydällä, niistä nameja ja takaisin häkille - jossa ei namitettu koiraa. Tätä toistettiin muutamia kertoja, pöydällä tehtiin myös twistejä.
Treenin jälkeen muutama paikallaolleista tuli sanomaan, että Kiki oli näyttänyt innokkaalta / tullut hyvällä kontaktilla takaisin häkille, että näytti toimivalta jutulta koiralle tuo harjoitus. Ja olihan se. Itsellekin tuli kyllä hyvä fiilis siitä - toki myös ihanasta palautteesta (kiitos!) <3 :-)
Treenien jälkeen kävelin Kikin kanssa mökille ja rötväsin tovin ennen kuin jätin Kikin mökkiin koisimaan ja menin grillibileisiin. Ruokaa oli riittävästi ja vaatteet haisivat kovasti savulle notskin äärellä istumisen jälkeen. Syömisen jälkeen pari koiraa intaatui uimaan hieman enemmänkin likeisessä vesistössä.
Loppuillasta käytin vielä Kikin lenkillä, jonka jälkeen painuttiin koisimaan.
Sunnuntai
Aamulla kun heräsin niin tiesin vihdoinkin mitä tulisin tekemään iltapäivällä leirin päättävissä "kisanomaissa treeneissä". Sitä ennen pakattiin kuitenkin tavarat autoon ja treenailtiin ensin ilman koiria.
Niin. Ne ryhmätreenit. Onneksi asioita tehtiin ryhmässä niin että kouluttaja kertoi ja näytti mitä pitää tehdä eikä niin, että jokainen olisi jammannut omiaan eläytyen musiikkiin tai jotain. Mutta kun sanottiin, että "vasen jalka, oikea jalka, nosta käsi, kyynärpää edellä" jne niin minäkin tunsin selviäväni *huh* :)
Aluksi vedettiin macarenaa... eihän se nyt ihan oikeassa tahdissa mennyt, varsinkaan loppua kohti ja kuviokellunta meinasi mennä välillä väärässä järjestyksessä, mutten vajonnut silti nolouksissani maan alle. Loppujen lopuksi koin jopa hetkittäisesti että oli ihan kivaa ja ennen kaikkea, että kykenin asioihin. Paitsi en tekemään chachachaata peruuttamalla, mutta jos about kaikkeen muuhun kykenin niin pidin sitä jo saavutuksena :-)
 |
| Ryhmätanssitunti. Kuvan otin kun luulin treenin jo loppuneen ... |
Noh, olihan ne kaikki hallissa yksilötreenin aikana. Siinä tein joo jotain, mutta kipsiinhän mä menin. Ihan omaa syytäni en saanut siitä harjoituksesta ehkä irti niin paljon kuin mitä olisi kannattanut hyödyntää ammattilaisen apua koreomusaliikkumiseen(i).
Lounaan jälkeen oli taas aikaa ihastella Kartanon tiluksia yhdessä koiran kanssa ja käydä vilkaisemassa "kisajärjestys" - estraadille ensimmäisenä astelevan koiran arpa oli langennut Kikille. Mikäpä siinä, tiesin mitä aikoisin tehdä, joten ei syytä paniikkiin :-)
Kisanomaisessa treenissä jokainen sai tehdä mitä halusi. Aikaa tähän oli kuusi minuuttia kullakin koirakolla. Joku muu laittaisi biisin soimaan ja kertoisi milloin aika olisi loppunut. Kävin kertomassa ettemme tarvitse musaa, mutta että toki sen voisi laittaa soimaan - että sillä ei olisi väliä, en tulisi antamaan merkkiä biisin aloittamisesta.
Koska Kiki oli ekana estraadilla niin kehääntutustumisen jälkeen (minä, eikä Kiki, en tutustunut kehään etukäteen) kävin viemässä kehään viltin. Alunperin olin ajatellut viedä sinne sen pöydän, mutta koska pöytä-treenissä Kiki välilllä myös kurkki uteliaana pöydän alle niin päätin että oma alunen olisi ehkä kuitenkin parempi vaihtoehto. Sitten mietin nameja, että kun ne nakit eivät oikein maistuneetkaan pikkukoiralle, että mikä neuvoksi, kun treenistä ei tulisi yhtään mitään jos koira ei palkkaantuisi palkastani. Päätin kostuttaa mukana olleita kuivanameja (erilaisia mustinjamirrin sekä kaupasta ostettuja) pedigree lötköruualla. Laitoin tämän miksauspurkin treeniliivin taskuun (onneksi on iso liivi jossa isot taskut).
Etukäteen oli kerrottu mitä kautta pitää mennä kehään ja mistä tulla pois. Siinä välissä oli sitten yleisöä istumassa penkeillä (osa porukasta oli toki hengailemassa kauempana, valmistumassa omaan suoritusvuoroon jne). Kontaktikävelytin Kikin kehään, sinne viltille, samalla hetsaten koiraa (sanallisesti). Viltillä tehtiin / teetätin koiralla satunnaisia temppuja 2-4 palkaten samalla koiraa. Sitten käveltiin takaisin lähtöportille, jossa nollattiin tilanne. Ja toistettiin tämä sama muistaakseni neljä kertaa. Jossain vaiheessa joku oli laittanut myös meidän biisin soimaan taustalle.
Treeni meni ihan älyttömän hyvin. Tai mitä nyt Kiki hieman alkoi komentamaan mua kun käveltiin takaisin varikolle, ehkä siksi kun kiiruhdin (kun ei ollut käsitystä oliko kiire vai ei, kauanko oltiin tuhlattu aikaa). Mutta se siis haukku mulle/mun kanssa eikä ympäristölle, mikä on parempi juttu (=tekee mun kanssa, ei räyhää muille, ole pelokas jostain syystä y yms) - ja toki koira myös vaikeni kun käskin (eli en kokenut ääntelyä suureksi ongelmaksi tässä kohtaa, kunhan nyt kerroin asiasta).
Viimeisen tempputuokion jälkeen poistuttiin kehästä sitä virallista poistumisreittiä. Kuulin sivukorvalla yleisön taputukset (kaikille taputettiin, tietysti, kuului kisatreeniharjoitukseen) samalla kun kehuin koiraa ja vein sen häkille. Nyt kyllä annoin sielläkin koiralle palkkaa, koska
a)kisan jälkeen kuuluu palkata koira
b)halusin eroon niistä lopuista miksausnameista
Sen lisäksi että
olin todella iloinen hyvin onnistuneesta treenistä, niin tajusin, että en jännittänyt "esiintymistä". En miettynyt sitä, että joku saattoi katsoa että mitä me touhuttiin. Tiesin mitä olin tekemässä, joten en ollut epävarma, joten sillä kaikella oli varmasti vaikutusta myös koiraan (positiivisuuden kierre).
Pieni piru piipittää silti korvaan, että eihän me mitään koiratanssikoreota vedetty - niin kuin muut. Mutta semmosta sattuu. Tai me ei olla vielä niin pitkällä ja olen oikeasti iloinen etten yrittänyt tansahdella meidän koreota läpi, koska siihen mun itsevarmuus ei olisi vielä riittänyt.
Meidän jälkeen Saara koirineen pääsi estraadille. Sitten pakattiin kamat autoon ja huristeltiin takaisin Ouluun. Kotona taisin olla joskus ennen ilta kymmentä. Kiitos Saaralle kyydistä ja hyvästä seurasta :-)
Loppusanat
Miten meni niin kuin omasta mielestä? Huoleni sekä Kikin olosta hallissa muiden treenien aikana ja vierashalliproblematiikasta olivat turhia. Tosin näitä samoja asioita tulen etukäteismurehtimaan varmaan jatkossakin. Kiki ei ollut ainoa koira, joka välillä sanoi jotain, mutta Kiki osasi myös olla pitkiä aikoja hiljaa - niin kuin muutkin koirat. Mitä pidemmälle viikonloppu meni niin Kiki pystyi oikeasti myös nukkumaan hallissa olleessa häkissä. Tottakait monien koirien (ja ihmisten) hallissa oleminen toi omat haasteensa (hallissa lenteli myös pari pikkulintua, mutta niistä ei ollut meille harmia) treeneihin, muttei ollenkaan niin pahasti kuin olin etukäteen pelännyt.
Leirin puitteet olivat upeat. Ainakin se mökki missä me yövyttiin oli tasokas. Keittiö oli vasta uusittu ja hyvin varusteltu. Minä nukuin koirien kanssa alakerrassa ja Saara nukkui parvella. Koirat nukkuivat siis omissa häkeissään (Kikikin malttoi nukkua ihan hyvin). Mökissä oli myös wc, suihku ja sauna. Kartanoalue oli kiva, puistokäytäviä missä kuleskella ja erilaisia istutuksia ihasteltavaksi. Koirat oli kiva lenkittää rauhallisella soratiellä. Molempina päivinä kartanossa tarjottu lounas oli maukas ja ruokaa oli riittävästi. Leirin aikataulu oli hyvin suunniteltu etukäteen; ohjelmaa oli, mutta viikonloppuna ehti myös seurustelemaan muiden kanssa tai viettämään laatuaikaa itsekseen.
Koska Kikin sukulaiset (äiti ja veli) ovat tuttu näky koiratanssiympyröissä niin monet tulivatkin kysymään, onko Kiki ruotsinlapinkoira? Tai sattumoisin jopa sukua Epelle / Sanille. Jotkut eivät edes kysyneet, vaan totesivat vain, että Kiki näyttää kovasti samalta kuin Sani :-)
Minua jotenkin hämmentää kuinka hyvä ilmapiiri koiratanssiväen keskuudessa on. Ihmetykseni ei liity pelkästään tähän leiriin, vaan olen havainnut sen jo aiemmin. Toistaiseksi en ole tavannut vielä lajin harrastajia joilla olisi noussut pissi päähän; toistaiseksi kaikki tapaamani lajin harrastajat ovat olleet kumman aurinkoisia - olivatpa he aloittelijoita tai konkareita tai jotain siltä väliltä.
Kannattiko matkustaa? Kyllä.
Menisitkö toistekin? Mahdollisesti ;-)
Parin muun leiriläisen kirjoitukset aiheesta
