Mitä mä nyt voin sanoa rallyreeneistä kun olen parjannut lajia vuosikausia? 😂
Koska päätin antaa lajille mahdollisuuden ja piiiitkän empimisen jälkeen tosiaan ilmoitin Kikin rallykurssille, niin yritän pitää mieleni avoimena (ja kaikenlaiset sammakot ja muut mölyt mahassani niin tunneilla kuin täällä blogissakin; ne muut kurssilaiset -samoin kuin Kikikin- ansaitsevat positiivisen harrastuskokemuksen).
Ensimmäiselle rallytunnille Kiki oli menossa innokkaasti. Kiinnostui uusista reenikavereistaan ja tekemisestä eikä meinannut housuissaan pysyä kun ei ihan kokoaikaa tapahtunut jotain. Rauhoittuminen, mikä rauhoittuminen?!?! Mutta ihanaa että virettä ja tekemisenpaloa löytyi ❤
Tunnilla harjoiteltiin alokasluokan kylttejä, aika monta kylttiä ehdittiin käydä läpi. Ne olivat enimmäkseen meille helppoja, kun on tehty jos jonkinlaista käännöstä, kontaktikävelyä yms temppusta. Vaikein oli varmaankin edessä istuminen muttei sekään niin vaikea kuin pelkäsin. En alkanut siihen vielä opettamaan mitään erillistä käskyä. Saksalainen (käännös, ei se aksajuttu) sujui yllättävän hyvin, toki sitä oltiin kokeiltu itseksemme jo ennen tuntiakin. Ainiin, sivuaskel oli myös hieaman hankala - sivuaskelseuraamista en ole Kikin kanssa juurikaan reeninyt. Tunnin lopussa tehtiin vielä ufoa (tasapainoalustalla pyörimistä) mitä on Kikin kanssa tehty paljon. Siinä voitaisiin reeniä enemmän "väärään suuntaan" pyörimistä mikä on heikommalla osaamisella. Ne törppöjen pujottelut sujuivat Kikin kanssa kivasti, jos sen ote herppaantui hetkeksi niin hihna ei kuitenkaan kiristynyt ja sain höpötykselläni Kikin takaisin kontaktiin.
Välillä pidettiin pissatauko. Eli aivojen tuuletus ruohonkorsia haistelemalla.
Ainiin. Se täytyy vielä mainita, että ainakin tämä Kikin ensikosketus rallyyn tuntui ... helpommalta kuin Nemin rallytunnit. Nemi ei jotenkin yhtään taipunut ko lajiin vaan kyseenalaisti kokoajan tekemistä, Kikille rallytemput ovat temppuja siinä missä muutkin temppuset ja ainakin nyt vaikutti siltä että se tekee niitä mielellään. (vaikea selittää, mutta rallytunnit viime talvena Nemin kanssa olivat melkoisen takkuisia Kikin tekemiseen verrattuna)
Jossain kohdin tuntia, olisikohan 85% tunnista jo kulunut, kuului jotain kolinaa hallin toiselta puolen. Luulen että berni törmäsi rallykyltteihin tms. Josta Kiki otti hieman ahdistusta. Eli sen vire laski selvästi ja sen jälkeen sitä piti hieman houkutella / innostaa tekemään. Koira ei ollut täysin maansamyynyt mutta tuttua ympäristön epäluuloista vilkuilua ilmeni.
Tästä heräsi myöhemmin pari ajatusta. Jos muistelen esim Nemin aksareenejä niin eihän se ikinä jaksanut koko tuntia painaa samalla vauhdilla kuin alussa, eli vire laski aina. Koira nyt ei koskaan pelännyt reeneissä eikä samalla tavalla ollut ahdistunut kuin Kiki on. Mutta ei sekään (Merrillä varmaan sama, mutta sen reeneistä nyt vaan on ylipitkä aika) koko tuntia ollut sataprosenttisesti tekemässä.
Joku fiksu varmaan toteaisi, että lopeta tunti/tekeminen ennen notkahdusta. Mutta mistä tietää milloin tulee notkahdus? Plus jotenkin ohjatuilla tunneilla en muka raski tehdä niin. Vaikka ehkä se olisi viisasta, jos osaisi katsoa sen oikean hetken reenaamisen lopettamiseen. Omatoimireeneissä reeniaika on paljon lyhyempi kuin kursseilla. Toinen juttu tietty olisi se jos se koira osaisi rauhoittua välillä ... Kyllä mä nytkin siis taukoja pidin, muutakin kuin sen pihapissailun. Välillä Kiki oli häkissä ja välillä hengattiin muuten vaan, tosin Kiki ei ollut mitenkään kauheen rauhassa ... "mää tekisin tämmösen tempun, kato kato Kaisa, löysin sun pipon, kato osaan heitellä namirasiaa näääin korkeelle! Kato, kato, kato ku oon taitava!!!"
tiistai 27. marraskuuta 2018
Namiraati (vol.1)
Voisi luulla, että koirille -etenkin ahneille koirille- kelpaisi nami kuin nami, mutta eihän se niin mene. Ajattelinkin kirjoitella silloin tällöin sanasen tai pari omien koirien namimieltymyksistä. Ajatus lähti oikeastaan siitä, kun Kikin mielestä ne namit mitä luulin tarjoavani sille The nameina eivät kelvanneet sille laisinkaan.
Ylläolevassa kuvassa on ensitestissä nuo HauHaun Lihakiekot, jotka osoittautuivat hyväksi ostokseksi. Ne ovat suoraan sopivan kokoisia, miellyttäviä käsitellä ja maistuvat kummallekin koiralle. Sitten on Pedigreen kuivia peruskoirankeksejä, mitkä jostain syystä ovat Nemin mielestä hurjan hyviä (ja kelpaavat myös Kikille). Lihakiekot sopivat reenaukseen, Biscrokit ovat enemmänkin sellaisia "välipalakeksejä" eli ei mitään pikanameja temppuja tehdessä. Keksejä saakin silloin tällöin koirien herkkuhyllyltä esim kynsienleikkuun palkaksi tms.
Taka-alalla on pahvilaatikossa Pedigreen lötköruokaa, jota olen käyttänyt ns loppupalkkana kilpailuissa koirille, se on oivallista hakureenipalkkana ja käytin sitä myös siihen, että sain Nemin syömään antibioottinsa vastikään.
Etualalla pussissa on Mushin jotain kanapaloja, jotka murenevat helposti - luulin niitä käteviksi reeninameiksi, mutta nämä ovat niitä mitkä eivät kelvanneet Kikille ollenkaan. Nemi niitä syö kyllä, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että "ei jatkoon".
maanantai 26. marraskuuta 2018
sunnuntai 25. marraskuuta 2018
Harrastushamsteri
Tänä vuonna olen osallistunut Kikin kanssa
- bh-kurssille
- tokokursseille
- hakukurssille
- jälkikurssille
- lammaspaimennuksen viikonloppukurssille
- koiratanssikurssille
- rallytokokurssille
Lisäksi ollaan reenattu noseworkkia, käyty näyttelyissä ja Kiki on käynyt Eetun kanssa juoksulenkeillä. (Kikin harrastusrepertuaariin kuuluu toki vielä agilityn alkeet lapsuusajoilta.)
Näistä lajeista bh/pk-tottis jäi puolitiehen Kikin hallipelkoilun takia. Aika näyttää jatketaanko vastaavanlaisten reenien parissa joskus tulevaisuudessa. Tokoa on tehty jonninverran vaihtelevasti kokoajan, mutta siihen on myös vaikuttanut nuo pelkojutut (ns isot liikkeet ovat edelleen pannassa kun en tiedä miten koira niihin suhtautuisi).
Hakua tuli reenattua tänävuonna valitettavan vähän. Syitä on monia joita en nyt lähde erittelemään. Tykättäisiin lajista kyllä, Kiki erityisesti rakastaa hakuhommia. Toivottavasti ens vuosi on parempi sen lajin osalta.
Jälkiä on tallattu kurssin jälkeenkin. Ehdottomasti Kikille mieluinen laji, joka pidetään mukana "ohjelmistossa" :-)
Paimentamassa on käyty kerran tuon viikonloppu kurssin jälkeen. Toiveissa on satunnaisesti pystyä jatkamaan tämänkin lajin parissa. Kiki tykkäsi hommasta ihan pipona :-)
Koiratanssikurssistakin tykättiin, Kiki on temppukoira. Itsellä ei riitä mielikuvitus a)keksiä opeteltavia temppuja b)kehitellä miten temppuja kannattaisi opettaa, joten kurssi oli tosi kiva ja hyvä. Mahdollisesti jollain tasolla jatketaan lajin parissa. Vääränlaiset biisit eivät saa "kahta vasentajalkaani" liikkumaan mihinkään suuntaan, joten lajin taiteellisuus saa esiintymiskammoisen jähmettymään ;-D
Ja nyt ollaan sitten rallytokokurssilla (*silmienpyörittelyhymiö*). Vasta yksi reenikerta takana, joten mitään suurta syväanalyysia sen kummemmin lajista kuin jatkostamme lajin parissa en osaa vielä sanoa. Muuta kuin se, että kaikesta erilaisesta reenistä mitä pikkukoiran kanssa on jo ehditty tekemään niin on selvästi hyötyä tässä lajissa.
***
Lappalaiskoira -ruotsinlapinkoira ainakin - on kyllä monipuolinen harrastuskaveri, jonka kanssa voi tehdä vaikka mitä. Ihan kaikkeen Kiki on lähtenyt innolla mukaan (pl satunnaiset pelkojutut, mutta niidenkin osalta syyllinen ei ole ollut se laji); jos minua kiinnostaa niin koiraakin kiinnostaa. Plus jotkut hommat ovat minusta huolimatta (en toki ole ollut norsunnaamanurinpäin missään reeneissä) koiran mielestä sikakivoja; erityismaininnan tässä saa paimennus, haku ja jälki.
Jos olisi kovia kisatavoitteita niin ... ainahan sitä sanotaan, että helpommallakin voisi päästä. Siis jonkun muun yksilön / rodun kanssa. Kaikkien (rotujen/yksilöiden) kanssa sitä silti töitä pitää tehdä jos on jotain tavoitteita. Minullakin on tavoitteita ja jopa jonkinlainen suunnitelmakin siihen ;-)
Mutta jos käy niin ettei päästä ihan sinne ... niin nautitaan silti matkasta sillä kyllähän mä sain just sitä mitä tilasin: mainion itseni aktivoijan, jonka kanssa voin risteillä koiraharrastusten parissa 💖
25.11
En tykkää syksystä kun yleensä syksyisin on paljon liukkautta, loskaa, vettä jään päällä, pimeää ja nuo kaikki yhdistettynä. Jalkoja pitää jännittää kun yrittää tasapainoilla siinä loskajäävesi-alustalla, joka yleensä on myös epätasainen. Tämä syksy on ollut, toistaiseksi, tosi jees. Väistämättä ne kakkakelit joskus tulevat, mutta mitä myöhemmin sen parempi. Plus onhan siinä edes pieni mahdollisuus että yhtäkkiä on talvi ja se kakkissyksy vaan jää välistä.
Postia
Sain yllättäin postia. Siihen maanantaiseen Kenkätohtorivisiittiin liittyen. Kirje oli enimmäkseen jopa ihan järkevää tekstiä. Naputan tekstin tähän, laitan kuitenkin nimien tilalle äksiä varmuuden varalta. Loppuun pari kommenttia asiasta.
Ainut kohta mikä särähti korvaan oli tuo "Epätasaisessa maastossa liikkumisen jälkeen kipuja ilmenee herkästi selän alueella. " kun se kipu on sillon jalkapöydässä, ne on niitä tilanteita kun puhun siitä, että jalka on ns muusina. Olipa kyseessä talvella lumessa liikkuminen, metsässä kulkeminen tms. (ja agility oli ihan pahinta mahdollista, siks olin ihan ylikriittinen niiden rata-alustojen suhteen, aksassa astuin ns linttaan tämän tästä ja jalka oli jatkuvasti "muussina") Selkä kipeytyy mun näkemyksen mukaan enemmän silloin kun olen käyttänyt liikaa (mikä on liikaa on toinen juttu, sen verran mikä katkaisee kamelin selän) korottamattomia kenkiä - tai jos käyttämieni kenkien korotus on kulunut sen verran ettei alkuperäistä 2,5 cm korotusta ole enää olemassa. Selkä kipeytyy toki myös esim siinä kun harjaan koiria tai teen muuta juttua huonossa asennossa pidempään mutten tiedä liittyykö se jalka-asiaan lainkaan, eli kipeytyisikö selkä niissä tilanteissa silloinkin jos olisin normaali. Hankala mennä sanomaan.
Samaan rupeamaan pari sanaa salilla käynneistä. Olen tuuminut, että haluaisinko oppia maastavedon tai jotain kyykkyliikkeitä, mutta en tiedä ovatko ne mulle edes mahdollisia just sen takia etten pysty tekemään ns oikeaoppisesti tuota syväkyykkyä. Kun oik jalan kantapää nyt vaan ei pysy lattiassa. Toinen juttu on sitten se, että vaikka teen jotain liikkeitä niin että yksi jalka tekee kerrallaan - eli oik jalka ei pääse vasemman siivellä vaan vahvistan oik jalankin lihaksia niin tekeekö jotkut liikkeet hyvää vai hallaa. Toivottavasti jonain päivänä ei vaikka akillesjänne pätkähdä poikki kun jalkoja kovasti rääkkään. (onkohan sellainen edes mahdollista)
"Tulosyy
Kiimingin fysioterapiasta on tullut alaraaja-arviosuositus X.X:lta. Tapasin potilaan Apuvälinekeskuksessa 19.11.2018.
Esitiedot (anamneesi)
Kyseessä on 42 v nainen, jolla on taustalla oik jalan kampura. Oikeaan jalkaan on lapsena Hankasalmella asuessa Jyväskylässä tehty korjausleikkauksia, joista näkyvissä on leikkausarvet mediaalimalleolin alapuolella, kantapäässä sekä akillesjänteen mediaalipuolella ylös pitkin säärtä. Oikessa jalkaterässä näkyvissä selväseti pienempi koko sekä epämuotoisuus.
Toimintakyky
Potilaalle on hankittu Oys:n maksusitoumuksilla 2008 ja 2009 tukijalkineet muutostöineen.Tämän jälkeen hän on itsemaksaen hankkinut erikokoiset jalkineparit, joista pienemmän kokoa 35 tai 36 on ottanut oikean jalan käyttöön ja isomman 38 vasemman jalan käyttöön. As. on teettänyt joko suutarilla tai Respectassa korotuksen oikean jalan kenkään itsemaksavana. Jalkapöydän lateraalireunalla on prominoiva luu sekä vasaravarvasmuodostelmat.Pohjelihakset eivät ole kehittyneet kunnolla, atrofiaa. Ylemmässä nilkkanivelessä aktiivinen flexio-ekstensioliike on olemassa, mutta alempi nilkkanivel on jäykkä aktiivisen inversio-eversioliikkeen puuttuessa. Passiivisesti liikettä kuitenkin löytyy. Kantaluussa passiivisesti ei liikettä juurikaan tule. Kantapääkävely ei oikealla onnistu. Päkiäkävely onnistuu. Syväkyykky ei onnistu. Luonnollisesti jalkaterän pienuus vaikuttaa askelluksessa alkukontaktia ja lopputukivaihetta rajoittaen. Yhden jalan seisonta vasemmalla hyvä, oikealla heikentynyt. Hyppely oikealla jalalla ei onnistu lainkaan.
Diagnoosi
Kuntoutus
Potilaan alaraajoissa on selkeä pituusero. Oik. jalkaterän kenkäkoko on 29,5 ja vas 35. Korotuslaudoilla mitattuna on alaraaja on 3 cm lyhyempi. Asiakas harrastaa koiriensa kanssa erilaisia asioita. Hän kävelee paljon ja käy kuntosalilla. Potilaalla oli jaloissaan lenkkikengät, joissa 2,5 cm korotus oik kengän ulkopohjassa kiilautuen kengän muodon mukaan ja sallien hieman kengän avulla kävelyn dynaamisuutta. Seistessä oik jalkaterän kuormitus ohjautuu ulkosyrjälle ja koko jalkaterän asento kallistuu ulospäin ja vas paino on mediaalisesti. Epätasaisessa maastossa liikkumisen jälkeen kipuja ilmenee herkästi selän alueella. Arvion perusteella varasin potilaalle uuden ajan Respectaan. Potilaan oik jalkaterän deformiteettien, suuren kokoeron ja pituuseron vuoksi potilaalle hankitaan mittajalkineet eriparisena tavoitteena ohjata kuormituksen symmetrisyyttä sekä kävelyn dynaamisuutta.
Uusi aika on sovittu 13.12.2018 klo 8.15
X.X, Fysioterapeutti"
Ainut kohta mikä särähti korvaan oli tuo "Epätasaisessa maastossa liikkumisen jälkeen kipuja ilmenee herkästi selän alueella. " kun se kipu on sillon jalkapöydässä, ne on niitä tilanteita kun puhun siitä, että jalka on ns muusina. Olipa kyseessä talvella lumessa liikkuminen, metsässä kulkeminen tms. (ja agility oli ihan pahinta mahdollista, siks olin ihan ylikriittinen niiden rata-alustojen suhteen, aksassa astuin ns linttaan tämän tästä ja jalka oli jatkuvasti "muussina") Selkä kipeytyy mun näkemyksen mukaan enemmän silloin kun olen käyttänyt liikaa (mikä on liikaa on toinen juttu, sen verran mikä katkaisee kamelin selän) korottamattomia kenkiä - tai jos käyttämieni kenkien korotus on kulunut sen verran ettei alkuperäistä 2,5 cm korotusta ole enää olemassa. Selkä kipeytyy toki myös esim siinä kun harjaan koiria tai teen muuta juttua huonossa asennossa pidempään mutten tiedä liittyykö se jalka-asiaan lainkaan, eli kipeytyisikö selkä niissä tilanteissa silloinkin jos olisin normaali. Hankala mennä sanomaan.
Samaan rupeamaan pari sanaa salilla käynneistä. Olen tuuminut, että haluaisinko oppia maastavedon tai jotain kyykkyliikkeitä, mutta en tiedä ovatko ne mulle edes mahdollisia just sen takia etten pysty tekemään ns oikeaoppisesti tuota syväkyykkyä. Kun oik jalan kantapää nyt vaan ei pysy lattiassa. Toinen juttu on sitten se, että vaikka teen jotain liikkeitä niin että yksi jalka tekee kerrallaan - eli oik jalka ei pääse vasemman siivellä vaan vahvistan oik jalankin lihaksia niin tekeekö jotkut liikkeet hyvää vai hallaa. Toivottavasti jonain päivänä ei vaikka akillesjänne pätkähdä poikki kun jalkoja kovasti rääkkään. (onkohan sellainen edes mahdollista)
perjantai 23. marraskuuta 2018
Sanaseppo
Ollappa sellainen sanaseppo, joka osaisi kirjoittaa "ylös" ne tuntemukset ja fiilikset mitä milloinkin. Olen nyt pyöritellyt muutaman päivän tuntemuksiani ja erinäisiä juttuja mitä koirien kanssa on menossa enkä saa koottua ajatuksia sellaiseksi kerronnaksi kuin haluaisin.
Siksipä kirjoittelen kuitenkin tänne, että: nyt on hyvä. Tai positiivinenlataus menossa just nyt. Koska monesti tulee napistua negatiivisia juttuja, niin parempi kirjoittaa joskus sekin, kun tuntuu hyvältä. Koiraelossa -reeneissä, tavoitteissa jne- asiat menee aallokkoina, välillä ollaan pohjamudissa ja välillä heilutaan aallonharjalla taivaita hipoen.
***
Keskiviikkona aloitin rallytokon alkeiskurssin Koirakoulu Kismassa. Jep jep. Pitkän sisäisen pohdintani jälkeen ilmoitin Kikin rallytokokurssille. Ensimmäinen kerta oli teoriaa, eli Kiki ei ollut mukana. En tunne ketään kurssitovereistani etukäteen; vielä löytyy Oulun seudulta paljon koiraharrastajia joihin en ole törmännyt missään aiemmin.
Eilen kävin aamulla koirien kanssa Haukkiksella. Ensin lenkitin koirat. Erikseen (koska Kikillä on äärettömän paljon virtaa ja se on taas rasittava kun hyökkii Nemiä päin välillä, josta ei tykkää sen kummemmin Nemi kuin minäkään - kivempaa kun molemmat koirat saavat rauhassa tehdä lenkkinsä). Kikin kanssa kävin hieman pidemmällä lenkillä, pidin koiraa liinassa niin se sai hieman juoksutilaa - käytiin se yks lisämutka sitä pururataa niin Kiki hyppeli välillä metikössä.
Sitten mentiin halliin. Hallissa ei ollut muita kuin me. Kikillä riitti virtaa myös halliin eikä se ollut minkäänlaatuisessa pelkotilassa. Tällä kertaa reenittiin monia erijuttuja eli ei tehty mitään motivaatiotäsmäiskua niin kuin viime viikolla. Lähinnä reenailtiin siis koiratanssitemppusia; joista voinee olla hyötyä myös tulevalla rallykurssilla. Hieman rupesi naurattamaan kun ajattelin tulevia rallytunteja, että jos Kiki yhtään on ns omaitsensä niin olen kyllä niin pulassa sen kanssa. Kun tättähäärä tarjoaa sata temppua ennen kuin ehdin edes miettimään miten opetan sille jotain uutta ehkä hieman rauhallisemmin tehtävää asiaa. Mutta ei haittaa. Parempi tättähäärä -mieli kuin "taivas tippuu niskaan" -olotila :-)
Eniten hankalaa Kikin kanssa hallissa oli siinä vaiheessa kun yritin ottaa kännykuvaa koirasta. Saaran rummulla kuvan otto ei onnistunut lainkaan, koska "miten niin paikoillaan, tässä pitää pyöriä" :-D ja kun sitten yritin muuten käskeä koiran olemaan hetken paikallaan, niin ainakin pään piti pyöriä ... eikä puhelimen kamera ymmärrä sellaista päänpyöritysliikerataa :-D Mutta tämä nyt on pientä murhetta jos sometuskuvat eivät onnistu ;-)
Sitten kävin myös Nemin kanssa hallissa humputtelemassa. Jotain pieniä tokojuttuja tein senkin kanssa. Lähinnä mielenvirkistysjuttuja ja keskityttiin namien syöntiin ;-)
Siksipä kirjoittelen kuitenkin tänne, että: nyt on hyvä. Tai positiivinenlataus menossa just nyt. Koska monesti tulee napistua negatiivisia juttuja, niin parempi kirjoittaa joskus sekin, kun tuntuu hyvältä. Koiraelossa -reeneissä, tavoitteissa jne- asiat menee aallokkoina, välillä ollaan pohjamudissa ja välillä heilutaan aallonharjalla taivaita hipoen.
***
Keskiviikkona aloitin rallytokon alkeiskurssin Koirakoulu Kismassa. Jep jep. Pitkän sisäisen pohdintani jälkeen ilmoitin Kikin rallytokokurssille. Ensimmäinen kerta oli teoriaa, eli Kiki ei ollut mukana. En tunne ketään kurssitovereistani etukäteen; vielä löytyy Oulun seudulta paljon koiraharrastajia joihin en ole törmännyt missään aiemmin.
Eilen kävin aamulla koirien kanssa Haukkiksella. Ensin lenkitin koirat. Erikseen (koska Kikillä on äärettömän paljon virtaa ja se on taas rasittava kun hyökkii Nemiä päin välillä, josta ei tykkää sen kummemmin Nemi kuin minäkään - kivempaa kun molemmat koirat saavat rauhassa tehdä lenkkinsä). Kikin kanssa kävin hieman pidemmällä lenkillä, pidin koiraa liinassa niin se sai hieman juoksutilaa - käytiin se yks lisämutka sitä pururataa niin Kiki hyppeli välillä metikössä.
Sitten mentiin halliin. Hallissa ei ollut muita kuin me. Kikillä riitti virtaa myös halliin eikä se ollut minkäänlaatuisessa pelkotilassa. Tällä kertaa reenittiin monia erijuttuja eli ei tehty mitään motivaatiotäsmäiskua niin kuin viime viikolla. Lähinnä reenailtiin siis koiratanssitemppusia; joista voinee olla hyötyä myös tulevalla rallykurssilla. Hieman rupesi naurattamaan kun ajattelin tulevia rallytunteja, että jos Kiki yhtään on ns omaitsensä niin olen kyllä niin pulassa sen kanssa. Kun tättähäärä tarjoaa sata temppua ennen kuin ehdin edes miettimään miten opetan sille jotain uutta ehkä hieman rauhallisemmin tehtävää asiaa. Mutta ei haittaa. Parempi tättähäärä -mieli kuin "taivas tippuu niskaan" -olotila :-)
Eniten hankalaa Kikin kanssa hallissa oli siinä vaiheessa kun yritin ottaa kännykuvaa koirasta. Saaran rummulla kuvan otto ei onnistunut lainkaan, koska "miten niin paikoillaan, tässä pitää pyöriä" :-D ja kun sitten yritin muuten käskeä koiran olemaan hetken paikallaan, niin ainakin pään piti pyöriä ... eikä puhelimen kamera ymmärrä sellaista päänpyöritysliikerataa :-D Mutta tämä nyt on pientä murhetta jos sometuskuvat eivät onnistu ;-)
Sitten kävin myös Nemin kanssa hallissa humputtelemassa. Jotain pieniä tokojuttuja tein senkin kanssa. Lähinnä mielenvirkistysjuttuja ja keskityttiin namien syöntiin ;-)
torstai 22. marraskuuta 2018
keskiviikko 21. marraskuuta 2018
Marrasaamu
No nyt on päästy jo pakkasen puolelle kuten kuuraisesta maasta voi päätellä. Lunta ei silti vielä näy eikä kuulu, mutta kivaa vaihtelua kurakeleihin tuo pikkupakkanen (ja taivastakin välillä näkyy vähän).
Eetu ja Kiki kävivät aamulla juoksemassa k-raudan lenkin pururatalisämutkalla (eli noin seitsemän kilometriä). Minä ja Nemi käytiin sillä välin kävelyllä. Nemi on hassu kun ollaan käännytty lenkillä kotiin päin (ja kun N on käynyt jo kakalla) niin sen askellus alkaa olla todella määrätietoista, se ei paljoa sivuilleen vilkuile, kun sillä on kiire syömään.
maanantai 19. marraskuuta 2018
Jalkine- vai jalka-arviointi
Tänäaamuna kävin sitten siellä Kenkätohtorilla.
Tuttuja juttuja eli lautojen päällä seisontaa, jalkaterien mittausta, lasikorokkeen päällä seisomista, ees-taas kävelyä (eri tavoilla), jalan taivuttelua.
Tämäkin terveysalanammattilainen (oli fysioterapeutti) joka minut tapasi oli sitä mieltä, että olen oikeutettu saamaan jonkinlaiset tohvelit. Mutta millaiset. Se selvinnee ehkä ensi kerralla. Eli sain vajaan kuukauden päähän uuden ajan (tänään menin ylempänä olevan kuvan ovista sisään, ens kerralla sitten tuohon toiseen rakennukseen - jotka ovat samassa pihapiirissä). Kuulemma pelkkä jalkojen kokoero ei oikeuta aikuisia saamaan kunnan/terveyskeskuksen/kenenlie maksamia erikoisjalkineita - lapsilla asia on erikseen, mutta aikuisilla pitää olla muitakin syitä. Minulla syy on tuo omituinen (fys. ei sanonut jalkaani omituiseksi) kampuratausta. Varmaan kampuroitakin on erilaisia joten en tiedä saavatko kaikki kampurajalkaiset aikuiset erikoistohveleita?
Sellainen yksityiskohta vielä muistiinkirjoitettakoon, että niiden lautojen kanssa jalkojen kokoero oli 3cm ja jalkaterämittauksella vasemman ja oikean jalan kokoero viisi numeroa. Mutta enpähän minä ole koskaan löytänyt kenkäkaupoista niin laajalla skaalalla fiksunoloisia kenkiä eli käytännössä kenkieni kokoerot ovat 2-3 numeroa.
Ainiin. Seuraavalla kerralla paikalla on kaksi tyyppiä ihailemassa (/tarkastelemassa) tassujani.
(muistipalaa pätkittäin:) Niin ja sekin vielä, että ilmeisesti olen saamassa sekä kesä- että talvikengät. Jipii :-)
Tuttuja juttuja eli lautojen päällä seisontaa, jalkaterien mittausta, lasikorokkeen päällä seisomista, ees-taas kävelyä (eri tavoilla), jalan taivuttelua.
Tämäkin terveysalanammattilainen (oli fysioterapeutti) joka minut tapasi oli sitä mieltä, että olen oikeutettu saamaan jonkinlaiset tohvelit. Mutta millaiset. Se selvinnee ehkä ensi kerralla. Eli sain vajaan kuukauden päähän uuden ajan (tänään menin ylempänä olevan kuvan ovista sisään, ens kerralla sitten tuohon toiseen rakennukseen - jotka ovat samassa pihapiirissä). Kuulemma pelkkä jalkojen kokoero ei oikeuta aikuisia saamaan kunnan/terveyskeskuksen/kenenlie maksamia erikoisjalkineita - lapsilla asia on erikseen, mutta aikuisilla pitää olla muitakin syitä. Minulla syy on tuo omituinen (fys. ei sanonut jalkaani omituiseksi) kampuratausta. Varmaan kampuroitakin on erilaisia joten en tiedä saavatko kaikki kampurajalkaiset aikuiset erikoistohveleita?
Sellainen yksityiskohta vielä muistiinkirjoitettakoon, että niiden lautojen kanssa jalkojen kokoero oli 3cm ja jalkaterämittauksella vasemman ja oikean jalan kokoero viisi numeroa. Mutta enpähän minä ole koskaan löytänyt kenkäkaupoista niin laajalla skaalalla fiksunoloisia kenkiä eli käytännössä kenkieni kokoerot ovat 2-3 numeroa.
Ainiin. Seuraavalla kerralla paikalla on kaksi tyyppiä ihailemassa (/tarkastelemassa) tassujani.
(muistipalaa pätkittäin:) Niin ja sekin vielä, että ilmeisesti olen saamassa sekä kesä- että talvikengät. Jipii :-)
Run run
Kiki kävi Eetun kanssa viikonloppuna juoksulenkeillä, sekä la että su. Pikkukoira ei meinaa housuissaan pysyä kun huomaa, että Eetu on lähdössä juoksemaan - ja voi sitä riemua silloin kun E ottaa koiran mukaan. Lauantaina juoksivat muistaakseni seitsemän kilometrin lenkin ja sunnuntaina pari kilometriä pidemmästi.
ks 71 ja 72/18
Kävin perjantaina töiden jälkeen salilla sekä sunnuntaina päivällä. Molemmilla kerroilla oli vähän turhan paljon väkeä yhtäaikaa kuntoilemassa.
sunnuntai 18. marraskuuta 2018
Jotain ihan muuta
Käytiin Club Teatrian avajaisissa. Huomasin Facessa mainoksen Sunrise Avenuen Oulun keikasta reilu kuukausi sitten ja ostaa päräytin liput sinne. Yritin saada pari vuotta sitten liput ko orkesterin Helsingin keikalle, mutta olin kovin kovin myöhässä, mutta onnekseni tulivat keikalle siis Ouluun ja tällä kertaa oli hyötyä mainostulvasta...
Keikka oli loistava. Lämppäribänditkin olivat parempia kuin oletin ts ei ollut mitään ennakkokäsityksiä niistä, mutta nehän olisivat voineet olla ihan kökköjä.
Nuo olivat siis niitä lämppäribändejä
Sunrise Avenuen keikaltakin jotain kännykkävideoita (joiden youtubeen latailuun on mennyt tänään puoli päivää)
Keikka oli loistava. Lämppäribänditkin olivat parempia kuin oletin ts ei ollut mitään ennakkokäsityksiä niistä, mutta nehän olisivat voineet olla ihan kökköjä.
Nuo olivat siis niitä lämppäribändejä
Sunrise Avenuen keikaltakin jotain kännykkävideoita (joiden youtubeen latailuun on mennyt tänään puoli päivää)
perjantai 16. marraskuuta 2018
Niin
Netti toimii taas 👌😃
Tiistaina kävin aamulla koirien kanssa hallilla. Nemin kanssa tokotusta ja Kikille motivaatioreeni.
Kiki oli ihan innoissaan nyt hallissa muttei silti tehty kuin kiertoreeniä; kolme kertaa lähetin koiran kiertämään kartiota - jokaisesta superkehut ja palkkaus. Ja sitten pois hallista.
Keskiviikkopäivänä ohjelmassa oli hieronta eli koirat pääsivät Suvin käsittelyyn.
Nemillä oli takamus jumissa (mikä ei ihmetytä lainkaan) samoin kuin massu (liekkö sitäkin jännittänyt kun pylly oli kipeänä). Muuten mummokoirassa ei ihmeempiä hoitamista ollutkaan; oli oli paljon paremmassa kunnossa kuin edellisellä käynnillä.
Kikillä oli lukko(ja) lanneosan lopussa, trikkeri(t) etuosassa (koiraa) sekä normaaleja juttuja (tai siis Kikille tyypillisiä) esim etujaloissa.
Semmostakin kerrottakoon, että Nemi on nyt syönyt myös sen antibioottikuurinsa loppuun, lääkkeet loppuivat päivä-pari sitten.
Kelit ovat edelleen olleet kosteat ja plussan puolella (keskimäärin +5 astetta).
Iltaisin on jatkettu kotona temppurutiineja. Kylki -temppu on kotioloissa jo semihyvällä mallilla, pitäisi varmaan vaikeuttaa sitä (harventaa palkkausta, itse vaihtaa sijaintia) ja varjo-temppukin toimii melko hyvin kotosalla, siihenkin voisi tuoda vaikeusasteita lisää. Kikillä on paljon virtaa, leikkii itsekseen ja haluaisi lenkeilläkin äksöniä. Jos olisin varma että se selviytyisi halleista melko kiitettävästi niin hankkisin sille parit viikkoreenit, mutta kun en voi olla varma niin mennään nyt näin (eli minun aktiivisuuden varassa eikä ohjelmoituna viikkokalenteriin).
Tiistaina kävin aamulla koirien kanssa hallilla. Nemin kanssa tokotusta ja Kikille motivaatioreeni.
Kiki oli ihan innoissaan nyt hallissa muttei silti tehty kuin kiertoreeniä; kolme kertaa lähetin koiran kiertämään kartiota - jokaisesta superkehut ja palkkaus. Ja sitten pois hallista.
Keskiviikkopäivänä ohjelmassa oli hieronta eli koirat pääsivät Suvin käsittelyyn.
Nemillä oli takamus jumissa (mikä ei ihmetytä lainkaan) samoin kuin massu (liekkö sitäkin jännittänyt kun pylly oli kipeänä). Muuten mummokoirassa ei ihmeempiä hoitamista ollutkaan; oli oli paljon paremmassa kunnossa kuin edellisellä käynnillä.
Kikillä oli lukko(ja) lanneosan lopussa, trikkeri(t) etuosassa (koiraa) sekä normaaleja juttuja (tai siis Kikille tyypillisiä) esim etujaloissa.
Semmostakin kerrottakoon, että Nemi on nyt syönyt myös sen antibioottikuurinsa loppuun, lääkkeet loppuivat päivä-pari sitten.
Kelit ovat edelleen olleet kosteat ja plussan puolella (keskimäärin +5 astetta).
Iltaisin on jatkettu kotona temppurutiineja. Kylki -temppu on kotioloissa jo semihyvällä mallilla, pitäisi varmaan vaikeuttaa sitä (harventaa palkkausta, itse vaihtaa sijaintia) ja varjo-temppukin toimii melko hyvin kotosalla, siihenkin voisi tuoda vaikeusasteita lisää. Kikillä on paljon virtaa, leikkii itsekseen ja haluaisi lenkeilläkin äksöniä. Jos olisin varma että se selviytyisi halleista melko kiitettävästi niin hankkisin sille parit viikkoreenit, mutta kun en voi olla varma niin mennään nyt näin (eli minun aktiivisuuden varassa eikä ohjelmoituna viikkokalenteriin).
ks 70/18
Kävin tiistaina päivällä salilla opiskelemassa (saliohjaajan opastuksella) uutta kuntosaliohjelmaa.
maanantai 12. marraskuuta 2018
Reititin
Meidän "adsl modern router" otti ja lakkasi eilen toimimasta. Ennen kuin saan ostettua uuden ja sen toimintakuntoon niin blogi ei ehkä päivity kovinkaan aktiivisesti (kun töissä työaikana ei viitsi pitkiä tarinoita naputella ;-))
perjantai 9. marraskuuta 2018
Day of fun
otsikkovihjeviittaus
Aamulla käytettiin koirat normisti lenkillä ja ne saivat ruokansa (ja Nemi sitä ennen pyllypesunsa). Sitten heitin Eetun töihin ja käytin koirat Puokkarin koirapuistossa. Erikseen, kun ei Nemi ehkä pysyis Kikin kurveissa mukana. Nemi merkkaili/pissaili muutamat paikat ja tuli sitten mun luo portille, että "tää on niin nähty jo".
Sitten hain kaupasta salaattibaarilihoja (pullet porkia ja paistettua lohta) ja ajelin Haukkikselle. Kurkkasin halliin. Yköskentällä jotku reeni aksaa (joku koulutti/neuvo toista), mutta muilla kentillä ei ollut ketään. Otin Kikin autosta, näytin sille herkkurasiaani ja koira oli siitä aika pähkinöinä. Mentiin halliin, jossa nyt koiraa kiinnosti mun namit eli ei alkanut nuuskuttamaan, mutta oli kuitenkin aika jännittyneen oloinen. Ei mitenkään superblaach kun ootti kyllä käskyjä jotta sais nameja, mutta vähän näytti siltä ettei viihdy hallissa. Tehtiin ihan vaan jotain pieniä kontakti/kontaktikävely/seuruu/istu/maahan perustemppuja - käveltiin toiseen päähän kenttää ja sitten takaisin ja tehtiin siis jotain pientä. Palkkasin aina välillä noilla erityisherkuilla ja lopuksi annoin syödä kaiken mitä oli jäljellä (ostin lihoja alle eurolla, joten ei niitä paljoa ollut yhteensä). Sitten mentiin pois hallista - tässä kohdin Kiki alkoi haukkumaan (syystä että, en tiedä, enkä tiedä onko väliäkään, mikä lie purkautumisjuttu) - ja käytin Kikin pikkukävelyllä.
Aamulla käytettiin koirat normisti lenkillä ja ne saivat ruokansa (ja Nemi sitä ennen pyllypesunsa). Sitten heitin Eetun töihin ja käytin koirat Puokkarin koirapuistossa. Erikseen, kun ei Nemi ehkä pysyis Kikin kurveissa mukana. Nemi merkkaili/pissaili muutamat paikat ja tuli sitten mun luo portille, että "tää on niin nähty jo".
Sitten hain kaupasta salaattibaarilihoja (pullet porkia ja paistettua lohta) ja ajelin Haukkikselle. Kurkkasin halliin. Yköskentällä jotku reeni aksaa (joku koulutti/neuvo toista), mutta muilla kentillä ei ollut ketään. Otin Kikin autosta, näytin sille herkkurasiaani ja koira oli siitä aika pähkinöinä. Mentiin halliin, jossa nyt koiraa kiinnosti mun namit eli ei alkanut nuuskuttamaan, mutta oli kuitenkin aika jännittyneen oloinen. Ei mitenkään superblaach kun ootti kyllä käskyjä jotta sais nameja, mutta vähän näytti siltä ettei viihdy hallissa. Tehtiin ihan vaan jotain pieniä kontakti/kontaktikävely/seuruu/istu/maahan perustemppuja - käveltiin toiseen päähän kenttää ja sitten takaisin ja tehtiin siis jotain pientä. Palkkasin aina välillä noilla erityisherkuilla ja lopuksi annoin syödä kaiken mitä oli jäljellä (ostin lihoja alle eurolla, joten ei niitä paljoa ollut yhteensä). Sitten mentiin pois hallista - tässä kohdin Kiki alkoi haukkumaan (syystä että, en tiedä, enkä tiedä onko väliäkään, mikä lie purkautumisjuttu) - ja käytin Kikin pikkukävelyllä.
torstai 8. marraskuuta 2018
Motivaatiotreeni
Suunnittelin tiistaiaamuna meneväni käymään Kikin kanssa Haukkiksen hallissa, tehtäisiin pari temppua, palkkaisin koiran erityisherkuilla ja lähdettäisiin pois. Ei mitään jammailua eikä ylimääräistä kun pikavisiitti vain halliin ja se siitä. Aloitin homman lenkittämällä koirat, sitten laitoin Kikin autoon ja kävin Nemin kanssa hallissa; leikittiin hieman yms humppailua (namujen syöntiä ja vinkuleluleikkejä). Joku oli keskimmäisellä kentällä reenimässä tokoa, muuten paikalla ei ollut muita. Kun tulin Nemin kanssa ulos hallista niin kehuin sitä kovasti samalla kun käskin koiran hypätä takapenkille; eli siis hetsasin kadevoimalla Kikiä siitä kuinka siistiä hallissa on käydä (tarpeen tai ei).
Halliin Kiki oli menossa innolla, mutta hallissa aloitti nuuskuttelunsa. En tiedä rauhoitteleeko se sillä itseään vai onko se ihan normia "etsin keinonurmelta nameja" -toimintaa. Jos ekaa niin semisti hyväksyttävää, jos tokaa niin hermoille käyvä tapa. Enkä voi tietää kummasta on milloinkin kyse. Olin suunnitellut että tehtäisiin liikkeestä maahanmeno ja "pomppu", mutta Kiki ei lähtenyt seuraamaan vaan nenä meni maahan ja koira alkoi harhailla eli en saanut siihen kontaktia. Vaihdoin siis suunnitelmaa ja tehtiin kaukot (m-i-m-i) ja yks pomppu. Kehuin koiraa kovasti ja hehkutin palkan antoa, kaivoin rasian taskusta esille; ja tadaa Kiki katsoi namusia kuin halpaa makkaraa eikä syönyt niitä ollenkaan.
Olin kotona kaivanut kaapista jotain spessuherkkuja. Tai sellaisiksi niitä luulin. Mutta prinsessa nirpisti niille nenäänsä. Onneksi taskusta löytyi muutama tonnikalanamu, joten annoin ne koiralle eli ei se ihan palkatta jäänyt, mutta hieman vaisuunnutti Suurta Suunnitelmaani. Eniveis, poistuttiin hallista siinä vaiheessa eikä jääty sinne muuta kikkailemaan vaikka plänini menikin mönkään.
Nostin Kikin autoon ja ajoin auton peremmälle parkkiin ja menin tekemään Kikille keppijäljen Hiirosen nurtsialueelle. Koska en ollut varustautunut tsiljardilla namilla niin tosiaan "vaan" keppijälki. Koska mulla on Katjalta saatuna kymmenen jälkikeppiä jälkikurssilta niin käytin niitä.
Nostin koiran autosta, vaihdoin sille jälkivaljaat (ts ne keltaset mitä on jäljestyksessä käytetty kun Aatut on hieman löysät ja häiritsevät jäljestystä kun pyörivät koiran päällä, valuvat sivulle siis) ja laitoin liinan valjaisiin kiinni. Sitten mentiin eikä meinattiin. Kiki ei meinannut housuissaan pysyä. Jäljellä ei nyt enää niin lujaa mennyt, ei toki hitaastikaan. Kahdesta kepistä meni ohi, ne poimin vaivihkaa taskuuni. Merkkasi kyllä muut kepit hienosti, muutamasta sain koiran palkattuakin - siis namulla. Kaikkien löytämiensä keppien kohdalla kehuin koiraa muttei se tahtonut oikein ottaa namia siinä välissä. Että en tiedä oliko se sitten virhe ts koulutukselliseti huonoa toimintaa, mutta onko se missään sanottu että palkan pitää olla syötävää? Jos palkka koiralle siinä kohtaa onkin työ / homman eteneminen? Kikillä oli vähän sellainen asenne, että ensin hommat loppuun ja sitten palkka.
Halliin Kiki oli menossa innolla, mutta hallissa aloitti nuuskuttelunsa. En tiedä rauhoitteleeko se sillä itseään vai onko se ihan normia "etsin keinonurmelta nameja" -toimintaa. Jos ekaa niin semisti hyväksyttävää, jos tokaa niin hermoille käyvä tapa. Enkä voi tietää kummasta on milloinkin kyse. Olin suunnitellut että tehtäisiin liikkeestä maahanmeno ja "pomppu", mutta Kiki ei lähtenyt seuraamaan vaan nenä meni maahan ja koira alkoi harhailla eli en saanut siihen kontaktia. Vaihdoin siis suunnitelmaa ja tehtiin kaukot (m-i-m-i) ja yks pomppu. Kehuin koiraa kovasti ja hehkutin palkan antoa, kaivoin rasian taskusta esille; ja tadaa Kiki katsoi namusia kuin halpaa makkaraa eikä syönyt niitä ollenkaan.
Olin kotona kaivanut kaapista jotain spessuherkkuja. Tai sellaisiksi niitä luulin. Mutta prinsessa nirpisti niille nenäänsä. Onneksi taskusta löytyi muutama tonnikalanamu, joten annoin ne koiralle eli ei se ihan palkatta jäänyt, mutta hieman vaisuunnutti Suurta Suunnitelmaani. Eniveis, poistuttiin hallista siinä vaiheessa eikä jääty sinne muuta kikkailemaan vaikka plänini menikin mönkään.
Nostin Kikin autoon ja ajoin auton peremmälle parkkiin ja menin tekemään Kikille keppijäljen Hiirosen nurtsialueelle. Koska en ollut varustautunut tsiljardilla namilla niin tosiaan "vaan" keppijälki. Koska mulla on Katjalta saatuna kymmenen jälkikeppiä jälkikurssilta niin käytin niitä.
Nostin koiran autosta, vaihdoin sille jälkivaljaat (ts ne keltaset mitä on jäljestyksessä käytetty kun Aatut on hieman löysät ja häiritsevät jäljestystä kun pyörivät koiran päällä, valuvat sivulle siis) ja laitoin liinan valjaisiin kiinni. Sitten mentiin eikä meinattiin. Kiki ei meinannut housuissaan pysyä. Jäljellä ei nyt enää niin lujaa mennyt, ei toki hitaastikaan. Kahdesta kepistä meni ohi, ne poimin vaivihkaa taskuuni. Merkkasi kyllä muut kepit hienosti, muutamasta sain koiran palkattuakin - siis namulla. Kaikkien löytämiensä keppien kohdalla kehuin koiraa muttei se tahtonut oikein ottaa namia siinä välissä. Että en tiedä oliko se sitten virhe ts koulutukselliseti huonoa toimintaa, mutta onko se missään sanottu että palkan pitää olla syötävää? Jos palkka koiralle siinä kohtaa onkin työ / homman eteneminen? Kikillä oli vähän sellainen asenne, että ensin hommat loppuun ja sitten palkka.
hn 37/18
Kampailin tänään Nemiä, molemmat kyljet, kaulurin ja hieman massua. Housuja en viitsinyt harjailla jos peppuosasto on vielä arka (jotten vahingossa osuisi kammalla arkaan paikkaan).
keskiviikko 7. marraskuuta 2018
Lääkärikieltä
Kaveri(t) vinkkasi, että omat sairauskertomukset voi tilata sairaanhoitopiiriltä - siis ne vanhat jutut mitä ei ole tallennettu Kantaan (taimikäsenytolikaannimeltään). Sain Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin arkistosta tänään postia.
Lääkäreille opetetaan kyllä merkillisiä tapoja ilmaista asioita. Toki ymmärrän (vaikken sanoja ymmärräkään) että käytetään niitä lääketieteellisiä termejä asioista, mutta se mikä on olevinaan suomenkieltä niin miten sekin saadaan kuulostamaan ... vähemmän suomelta? :-)
Katkelmia:
"jalkaterässä ei ole equinosta eikä adduktusta ja aivan vähäinen määrä varusta"
"Dorsifleksio onnistuu jonkinverran 90 asteen alle"
"oikea tibia on pienempi kuin vasen"
"dorsifleksio on hivenen jopa lisääntynyt, jalkaterän dorsifleksio menee nyt 80º:een"
Onkohan se hyvä vai huono asia?
"voimakas cavusmuodostuma"
Näissä tuo suomi nyt ei vielä pahasti onnu, itselle kuulostavat vain hönteiltä kun en osaa oikeita termejä.
"Jalkaterä on lyhyempi ja pienoinen eripituus koko alaraajassa on."
"Sanellaan Valtava"
Ai, mää vai?!? :lol:
Kummallista sanastoa (yms):
"pehmytosa-release-operaatio"
"tehty vasta-syntyneenä releasit ja parin vuoden ikäisenä uudet releasit ja lisäksi tibialis anterior-jänteen transpositio"
"oikea jalkaterä selvästi hypoplastinen ja jonkin verran genus varus -asennossa"
"Jalkaterä on jossain määrin lyhyt ja siinä on cavusryhti"
"Nilkkaan on suoritettu equinovaruksen takia leikkauksia. Talus on edelleen horisontaali ja deformi sekä muodoltaan hieman poikkeava. Calcaneuksen asento on lähes normaali."
"Talus on edelleen horisantaalisessa asennossa, muodoltaan poikkeava ja tibian - talaariselta nivelpinnaltaan poimuileva"
"Oikea naviculaekin vasenta pienempi, noussut talukseen nähden."
"taluksen nivelpinta proximaalisesti on entiseen tapaan epätasainen, edelleen equinevarusasento. Lisäksi phalangit ovat deformit ja fibula on normaalia taaksepäin siirtyneenä sivukuvassa"
"jalkaterässä lievä adduktus. Nilkassa varus ja lievä adduktus, deformiteetti taluksen TC-nivelpinnassa sekä taluksessa ja navigulaessa (equine-varuksen jälkitila)."
Viimeisessä röngtenlausunnossa:
"Oik. alaraaja on 3,2 cm vasenta lyhyempi. Oik. reisi on 0,6 cm vasenta lyhyempi ja oik. sääri 2,6 cm vasenta lyhyempi. Kasvulinjat ovat sulkeutuneet."
Toimisikohan näihin googlekääntäjä? 😄😆
Nuo tekstit ovat kontrollikäynneiltä OYS:ssa siltä ajalta kun olin lapsi, tai viimeisimmissä taisin olla jo teini. Joka kontrollissa siis about samat litaniat, hieman sanamuodot ja termit vaihtelivat. Kävin n kertaa röngtenissä ja jalkoja mittailtiin ja piti kävellä ees-taas yms.
Tilasin nämä a)mielenkiinnosta ja b)jotta voisin toimittaa ne tuonne täkäläiseen hyvinvointikeskukseen tietoihini niin ei tarvitsisi joka kerta ihmetellä ja selittää kaikkea alusta (ja ihmetellä lisää, asiahan ei ole vuosiin muuttunut mitenkään mihinkään suuntaan).
Lääkäreille opetetaan kyllä merkillisiä tapoja ilmaista asioita. Toki ymmärrän (vaikken sanoja ymmärräkään) että käytetään niitä lääketieteellisiä termejä asioista, mutta se mikä on olevinaan suomenkieltä niin miten sekin saadaan kuulostamaan ... vähemmän suomelta? :-)
Katkelmia:
"jalkaterässä ei ole equinosta eikä adduktusta ja aivan vähäinen määrä varusta"
"Dorsifleksio onnistuu jonkinverran 90 asteen alle"
"oikea tibia on pienempi kuin vasen"
"dorsifleksio on hivenen jopa lisääntynyt, jalkaterän dorsifleksio menee nyt 80º:een"
Onkohan se hyvä vai huono asia?
"voimakas cavusmuodostuma"
Näissä tuo suomi nyt ei vielä pahasti onnu, itselle kuulostavat vain hönteiltä kun en osaa oikeita termejä.
"Jalkaterä on lyhyempi ja pienoinen eripituus koko alaraajassa on."
"Sanellaan Valtava"
Ai, mää vai?!? :lol:
Kummallista sanastoa (yms):
"pehmytosa-release-operaatio"
"tehty vasta-syntyneenä releasit ja parin vuoden ikäisenä uudet releasit ja lisäksi tibialis anterior-jänteen transpositio"
"oikea jalkaterä selvästi hypoplastinen ja jonkin verran genus varus -asennossa"
"Jalkaterä on jossain määrin lyhyt ja siinä on cavusryhti"
"Nilkkaan on suoritettu equinovaruksen takia leikkauksia. Talus on edelleen horisontaali ja deformi sekä muodoltaan hieman poikkeava. Calcaneuksen asento on lähes normaali."
"Talus on edelleen horisantaalisessa asennossa, muodoltaan poikkeava ja tibian - talaariselta nivelpinnaltaan poimuileva"
"Oikea naviculaekin vasenta pienempi, noussut talukseen nähden."
"taluksen nivelpinta proximaalisesti on entiseen tapaan epätasainen, edelleen equinevarusasento. Lisäksi phalangit ovat deformit ja fibula on normaalia taaksepäin siirtyneenä sivukuvassa"
"jalkaterässä lievä adduktus. Nilkassa varus ja lievä adduktus, deformiteetti taluksen TC-nivelpinnassa sekä taluksessa ja navigulaessa (equine-varuksen jälkitila)."
Viimeisessä röngtenlausunnossa:
"Oik. alaraaja on 3,2 cm vasenta lyhyempi. Oik. reisi on 0,6 cm vasenta lyhyempi ja oik. sääri 2,6 cm vasenta lyhyempi. Kasvulinjat ovat sulkeutuneet."
Toimisikohan näihin googlekääntäjä? 😄😆
Nuo tekstit ovat kontrollikäynneiltä OYS:ssa siltä ajalta kun olin lapsi, tai viimeisimmissä taisin olla jo teini. Joka kontrollissa siis about samat litaniat, hieman sanamuodot ja termit vaihtelivat. Kävin n kertaa röngtenissä ja jalkoja mittailtiin ja piti kävellä ees-taas yms.
Tilasin nämä a)mielenkiinnosta ja b)jotta voisin toimittaa ne tuonne täkäläiseen hyvinvointikeskukseen tietoihini niin ei tarvitsisi joka kerta ihmetellä ja selittää kaikkea alusta (ja ihmetellä lisää, asiahan ei ole vuosiin muuttunut mitenkään mihinkään suuntaan).
Näitä päiviä
...enhän minä ehdi niin paljon tänne blogiin juttuja kirjoittamaan kuin olin ajatellut, esim tuosta Nemin pyllytoipuilusta.
Kertoilen silti pari juttua.
Sunnuntainakin Eetu ja Kiki kävivät juoksemassa, noin seitsemän kilometriä - ennen tanssitreenejä.
Eräänä kertana huomasin lattialla (keittiössä) palasen lääkettä, siis mitä Nemin olisi pitänyt syödä ruokakupistaan ... Sen jälkeen olen sekoittanut huolellisemmin lötköruuan normiruuan ja lääkkeiden kanssa yhdeksi mössöksi. Plus tiirannut että ainakin kuppi on syöty tyhjäksi. Vaikka voihan se koira silti muljauttaa ne tabletin palaset pois suustaan vaikka kupin näennäisesti nuolisikin puhtaaksi... Ne antibiootit eivät mene pienemmäksi (ainakaan haarukalla murskaamalla), siis ne saa neljäsosiksi, muttei sitä pienemmiksi. Nemin pitää syödä 1 ja 1/4 tablettia kaks kertaa päivässä sitä antibioottia, rimadylejä se söi puoltoista tablettia pari kertaa päivässä, mutta se kipulääkkeen syönti loppui jo. Antibioottia on jäljellä vielä useampi tabletti (melkein kaks "levyllistä").
Viime päivät ovat olleet sen verran märät/sotkuiset (plussan puolella oltu useampi päivä, jotain +5), joten pyllysuihkutukset tulee tehtyä kätevästi lenkkien jälkeen tassupesun yhteydessä.
Kertoilen silti pari juttua.
Sunnuntainakin Eetu ja Kiki kävivät juoksemassa, noin seitsemän kilometriä - ennen tanssitreenejä.
Eräänä kertana huomasin lattialla (keittiössä) palasen lääkettä, siis mitä Nemin olisi pitänyt syödä ruokakupistaan ... Sen jälkeen olen sekoittanut huolellisemmin lötköruuan normiruuan ja lääkkeiden kanssa yhdeksi mössöksi. Plus tiirannut että ainakin kuppi on syöty tyhjäksi. Vaikka voihan se koira silti muljauttaa ne tabletin palaset pois suustaan vaikka kupin näennäisesti nuolisikin puhtaaksi... Ne antibiootit eivät mene pienemmäksi (ainakaan haarukalla murskaamalla), siis ne saa neljäsosiksi, muttei sitä pienemmiksi. Nemin pitää syödä 1 ja 1/4 tablettia kaks kertaa päivässä sitä antibioottia, rimadylejä se söi puoltoista tablettia pari kertaa päivässä, mutta se kipulääkkeen syönti loppui jo. Antibioottia on jäljellä vielä useampi tabletti (melkein kaks "levyllistä").
Viime päivät ovat olleet sen verran märät/sotkuiset (plussan puolella oltu useampi päivä, jotain +5), joten pyllysuihkutukset tulee tehtyä kätevästi lenkkien jälkeen tassupesun yhteydessä.
Tokosemma
Ilmoittauduin eilen mukaan kuunteluoppilaaksi Emmi Lavikan tokokoulutukseen mikä on Kempeleessä 05.-06.01.2019. Hieman tuntui kummalta ilmoittautua jo nyt, mutta kurssipaikat täyttäyivät vilkkaasti (kuunteluoppilaspaikkojakin on rajallinen määrä), joten parempi katsoa kuin katua.
En tiedä millä kantimilla mun tokoharrastus tällä hetkellä on, mutta ainahan sitä voi silti jotain oppia mukaan tarttua vaikkei niin tiiviisti just nyt tokottaisikaan. Tai voihan sieltä tulla ideoita muihinkin lajeihin tai yleiseen (koira)tietämykseen.
En tiedä millä kantimilla mun tokoharrastus tällä hetkellä on, mutta ainahan sitä voi silti jotain oppia mukaan tarttua vaikkei niin tiiviisti just nyt tokottaisikaan. Tai voihan sieltä tulla ideoita muihinkin lajeihin tai yleiseen (koira)tietämykseen.
ks 67/18
Kävin eilen salilla jahka olin ensin aktivoinut koirat. Päätin pitkän jahkailun jälkeen hankkia uuden saliohjelman, sitä menen opettelemaan ens viikolla.
maanantai 5. marraskuuta 2018
Tukijalkinearvio
Finally, sain sen odottamani postin / tiedon. Eli minulle on varattu aika alueelliseen apuvälinekeskukseen tukijalkinearvioon.
Vieläkään en ehkä tiedä saanko jotkut kenkulit vai en, mutta pitänee mennä sinne (Rehapolikseen) ihmeteltäväksi.
Vieläkään en ehkä tiedä saanko jotkut kenkulit vai en, mutta pitänee mennä sinne (Rehapolikseen) ihmeteltäväksi.
sunnuntai 4. marraskuuta 2018
Ei ihan sellainen Kiki -show jota olin toivonut
Nojoo. Hallissa oli Kikin mielestä taas kamalaa. Viereisen kentän reenailijat olivat epäilyttäviä / pelottavia.
Kerroin kouluttajille, että Kiki on :-( - ja kyllähän ne sen koirasta näkivätkin. Sovittiin, että Kiki tekee kotiläksyesityksen viimeisenä, jos pystyy siihen. Vaihdoin sijaintia seinän viereen pois väliaidalta ja sain koiran mielen hieman paremmaksi ts ajatukset muualle. Mutta en mä silti Kikiä aivan rennoksi saanut. Pahoittelut reenitovereille, että annoin Kikin haukkua välillä; toivoin sen nostavan kierroksia ja piristyvän sitä myöten hieman.
Ekalla esitysyrityksellä Kiki karkasi melko pian, karjasin sille paniikissa jotain kun pelkäsin sen karauttavan toiselle kentälle (toisaalta miks se sinne ois mennyt jos pelkäsi sieltä tulevia ääniä; toisaalta pakoon kuin pakoon tilanteesta kait se pyrki). Tosin koira ei yrittänyt mennä aidan ali tai edes ovelle vaan jumi haistelemaan jotain kohtaa lattiasta. Pari (?) kertaa sain sitä kutsua ennen kuin se totteli mua ja tuli takaisin luokseni. Kytkin koiran hihnaan ja aloitettiin esitys pätkä alusta:
Tässä kohdin Kiki istuu käskystä paikallaan ja on vielä jopa kontaktissa minuun. Ensimmäisenä suunnittelemani tassun annot onnistuivat. Sitten pakka taas levisi kun Kiki yritti lähteä takaisin nuuskuttelemaan. Videoilta (kiitos Saara kun kuvasit, vaikka mönkään homma menikin) näkyy, ja samaa kouluttajatkin sanoivat, että koira rauhoitteli minua, itseään tai tilannetta kauheasti. Paljon itsensä pudistelua, pään pois kääntämistä ja sitä nuuskuttelua.
Hetkittäin (yo kuva) tehtiin Kikin kanssa onneksi jotain yhdessäkin. Ja kyllä, tuon tempun olin tietty laittanut mukaan ohjelmaan, koska se on Kikistä niin kiva.
Eilen ja tänään kotona olin lopulta vääntänyt sellaisen "koreografian" aikaiseksi valitsemaamme biisiin missä oli Kikin osaamia temppuja kohtuu loogisessa järjestyksessä. Toki jo etukäteen hieman oinastelin, että Kiki saattaa maustaa ohjelmaa myös omilla tempuilla ja periaatteessa tiesin, että näin voi käydä. Silti itse en osannut olla rento ja mukautua tilanteeseen siinä kohdin kun Kiki teki ylimääräisiä (/vääräaikaisia) pyörähdyksiä yms. Jälkiviisaana ihmisenä minun olisi kannattanut antaa Kikin vetää Kikishowta niin kauan kuin se yhtään on menossa mukana. Toisaalta kouluttajien kanssa oli kyllä puhetta että kyllä langat kuitenkin pitäisi olla ihmisen käsissä vaikka koira välillä tekisikin jotain omia temppusiaan.
Kikille tämän päiväinen oli vielä liian vaikea tehtävä. Liikaa monenlaisia häiriöitä.
Risukasan pelastus oli se, että Kiki innostui / rentoutui kuitenkin muutamaan otteeseen hallissa ja me saatiin ihan kivasti reenattua uutta kylki -temppua ja tehtyä ihan hyvällä asenteella jotain vanhoja temppusia.
ps. muut ryhmäläiset esittivät tosi hienoja kotiläksytansseja. Wow :-)
ps 2. tuolla kurssilla on kyllä tosi mainiot kouluttajat :-)
Kerroin kouluttajille, että Kiki on :-( - ja kyllähän ne sen koirasta näkivätkin. Sovittiin, että Kiki tekee kotiläksyesityksen viimeisenä, jos pystyy siihen. Vaihdoin sijaintia seinän viereen pois väliaidalta ja sain koiran mielen hieman paremmaksi ts ajatukset muualle. Mutta en mä silti Kikiä aivan rennoksi saanut. Pahoittelut reenitovereille, että annoin Kikin haukkua välillä; toivoin sen nostavan kierroksia ja piristyvän sitä myöten hieman.
Ekalla esitysyrityksellä Kiki karkasi melko pian, karjasin sille paniikissa jotain kun pelkäsin sen karauttavan toiselle kentälle (toisaalta miks se sinne ois mennyt jos pelkäsi sieltä tulevia ääniä; toisaalta pakoon kuin pakoon tilanteesta kait se pyrki). Tosin koira ei yrittänyt mennä aidan ali tai edes ovelle vaan jumi haistelemaan jotain kohtaa lattiasta. Pari (?) kertaa sain sitä kutsua ennen kuin se totteli mua ja tuli takaisin luokseni. Kytkin koiran hihnaan ja aloitettiin esitys pätkä alusta:
 |
| Käsi pystyssä merkiksi dj:lle, että biisin voi aloittaa |
 |
| "Hei me tanssitaan" - tai jotain :-D Kikin rakastama pompputemppu ;-) |
Eilen ja tänään kotona olin lopulta vääntänyt sellaisen "koreografian" aikaiseksi valitsemaamme biisiin missä oli Kikin osaamia temppuja kohtuu loogisessa järjestyksessä. Toki jo etukäteen hieman oinastelin, että Kiki saattaa maustaa ohjelmaa myös omilla tempuilla ja periaatteessa tiesin, että näin voi käydä. Silti itse en osannut olla rento ja mukautua tilanteeseen siinä kohdin kun Kiki teki ylimääräisiä (/vääräaikaisia) pyörähdyksiä yms. Jälkiviisaana ihmisenä minun olisi kannattanut antaa Kikin vetää Kikishowta niin kauan kuin se yhtään on menossa mukana. Toisaalta kouluttajien kanssa oli kyllä puhetta että kyllä langat kuitenkin pitäisi olla ihmisen käsissä vaikka koira välillä tekisikin jotain omia temppusiaan.
Kikille tämän päiväinen oli vielä liian vaikea tehtävä. Liikaa monenlaisia häiriöitä.
Risukasan pelastus oli se, että Kiki innostui / rentoutui kuitenkin muutamaan otteeseen hallissa ja me saatiin ihan kivasti reenattua uutta kylki -temppua ja tehtyä ihan hyvällä asenteella jotain vanhoja temppusia.
ps. muut ryhmäläiset esittivät tosi hienoja kotiläksytansseja. Wow :-)
ps 2. tuolla kurssilla on kyllä tosi mainiot kouluttajat :-)
lauantai 3. marraskuuta 2018
Heko heko
Kaikki koreografiat mitä huomiselle olen suunnitellut, niin käytännönkokeiluissa Kiki tyrmää ne. Luulen että se on Kiki joka tässä tanssiparissa vie ja minä vain (vikisen ja) yritän pysyä mukana menossa. Extempero- / inspiraatiotanssiksi homma taitaa mennä.
Laiskahko excelöijä
Ihan kaikkia koirakuluja en sitten kuitenkaan ole muistanut tänä vuonna koirakuluexceliini merkitä. Isoimmat menoerät nyt varmaan kuitenkin enimmäkseen tuolla on, plus aikapaljon ruoka, nami yms menoja myös. Pulikointi on mukana viime vuoden takia, kun sama pohja tiedostossa, mutta siellä ei olla taidettu tänä vuonna käydä lainkaan (?). Ens vuodelle voisi ihan hyvin laittaa hieronnat ja fyssaroinnit samaan sarakkeeseen (plus mahdolliset osteopaatilla tai muulla vastaavalla käynnit).
La 3.11
Toipilaskertomusta (teksti päivittyy vähitellen kun on jotain päivitettävää)
Eilen Nemi pisti nukkumaan about heti kun päästiin kotiin. Nukkui jokusen tunnin ja tuli sitten vaatimaan ruokaa. Iltaruokahan oli koiralta jäänyt väliin. Kiki sai iltaruokansa kun tultiin kotiin, Nemi ei korvaansakaan lotkauttanut tuolloin - eli oli tod väsynyt. Hieman myöhemmin käytin koirat lenkillä, Kikin ensin hieman pidemmällä ja sitten Nemin lyhyemmällä. Nemi ei käynyt kakalla, pissasi kerran ja halusi sitten takaisin sisälle. Sisälle päästyään oli vaatimassa iltanameja <3
Nemi herätti Eetun joskus seitsemän kahdeksan välillä, kahdeksan maissa noustiin ylös ja käytettiin koirat lenkillä - vesisateessa. Nemikin kävi kakalla (olin hieman sitä pohtinut, että mahtaako tarpeiden teko onnistua / sattua), tuotosta en nähnyt kun koira kävi ojan pohjalla.
Lenkin jälkeen pesin koirien tassut ja suihkutin hieman Nemin takapäätä. Pyyhekuivauksessa Nemi murmutti mikä saattoi johtua myös siitä, että sillä oli nälkä eikä se olisi malttanut odottaa niinkin typerän asian hidastaessa sen syömään pääsyä kuin kuivauksen. Ensin Nemi sai "karkkeina" kipulääkeannoksensa, sitten kuppiin laitettiin palasina tarvittava määrä antibioottia ja sekaan hieman pedigreelötköruokaa. Tämän erikoisherkun annoin koiralle ensin ja kun se oli sen syönyt niin sai normiruokansa. Kaikki tarvittavat tabut tuli siis syötyä ilman ongelmia :-)
Päivällä Eetu ja Kiki juoksivat Jääliin (n.7km), käytin Nemin takapihalla pissalla ja annoin sille puurokulhon nuoltavaksi ja läksin käymään kaupassa (plus hakemassa juoksijat Jäälistä kotiin). Olinpa sitten erehtynyt jättämään makkarin oven auki, joten siellä se Nemi sängyn päällä pötkötteli kun tultiin kotiin. Eipä sillä etteikö se saisi sinne normisti mennä, mutta en tiedä oliko se kuinka kipeä sängylle hyppimään. Ilmeisesti ei sitten kovin kipeä.
Illalla käytin koirat erikseen lenkeillä.
Eilen Nemi pisti nukkumaan about heti kun päästiin kotiin. Nukkui jokusen tunnin ja tuli sitten vaatimaan ruokaa. Iltaruokahan oli koiralta jäänyt väliin. Kiki sai iltaruokansa kun tultiin kotiin, Nemi ei korvaansakaan lotkauttanut tuolloin - eli oli tod väsynyt. Hieman myöhemmin käytin koirat lenkillä, Kikin ensin hieman pidemmällä ja sitten Nemin lyhyemmällä. Nemi ei käynyt kakalla, pissasi kerran ja halusi sitten takaisin sisälle. Sisälle päästyään oli vaatimassa iltanameja <3
Nemi herätti Eetun joskus seitsemän kahdeksan välillä, kahdeksan maissa noustiin ylös ja käytettiin koirat lenkillä - vesisateessa. Nemikin kävi kakalla (olin hieman sitä pohtinut, että mahtaako tarpeiden teko onnistua / sattua), tuotosta en nähnyt kun koira kävi ojan pohjalla.
Lenkin jälkeen pesin koirien tassut ja suihkutin hieman Nemin takapäätä. Pyyhekuivauksessa Nemi murmutti mikä saattoi johtua myös siitä, että sillä oli nälkä eikä se olisi malttanut odottaa niinkin typerän asian hidastaessa sen syömään pääsyä kuin kuivauksen. Ensin Nemi sai "karkkeina" kipulääkeannoksensa, sitten kuppiin laitettiin palasina tarvittava määrä antibioottia ja sekaan hieman pedigreelötköruokaa. Tämän erikoisherkun annoin koiralle ensin ja kun se oli sen syönyt niin sai normiruokansa. Kaikki tarvittavat tabut tuli siis syötyä ilman ongelmia :-)
Päivällä Eetu ja Kiki juoksivat Jääliin (n.7km), käytin Nemin takapihalla pissalla ja annoin sille puurokulhon nuoltavaksi ja läksin käymään kaupassa (plus hakemassa juoksijat Jäälistä kotiin). Olinpa sitten erehtynyt jättämään makkarin oven auki, joten siellä se Nemi sängyn päällä pötkötteli kun tultiin kotiin. Eipä sillä etteikö se saisi sinne normisti mennä, mutta en tiedä oliko se kuinka kipeä sängylle hyppimään. Ilmeisesti ei sitten kovin kipeä.
Illalla käytin koirat erikseen lenkeillä.
perjantai 2. marraskuuta 2018
Perjantaikännit
Soitin sinne eläinlääkäriasemalle tosiaan tänään päivällä. Ja sain ajan jo tälle iltaa. Ihan hyvä niin, koska Nemi oli ilmeisen kipeä ja reagoi takapään koskemiseen. Koira sitten rauhoitettiin niin ell sai kunnolla tutkia sen. Samalla otettiin verinäytekin, jota oon miettinyt, että pitäisikö siltä jossain vaiheessa tarkistuttaa veriarvot / tehdä joku mummotarkki, joten tässä tuli sitten nuo veriarvot samalla kertaa.
Laskussa olevat selitteet:
"Diagnoosi: Anaalirauhasen tulehdus, paise ja fisteri. oik. Hammashoitotarve, kts. kotiutusohjeet.
Yhteensä: 204,93 €
Eläinlääkäri Anu Tulokas
Nemin perheen toinen koira on ollut kiinnostunut Nemin pyllystä, siellä on näkynyt eritettä.
Tutkittaessa oikean anaalirauhasen ympärillä turvotusta, ja aristusta ihossa reikä eli fisteli, josta märkäeritettä. Lisäksi tutkittaessa todettiin hammaskiveä hampaissa lähinnä yläleuasa oikealla, traumaattinen kruunumurtuma ja tulehdus, oikea yläP4. Lisäksi etuhampaissa ainakin yksi poistotarpeinen katkennut hammas.
Rauhoituksessa, paikallispuudutuksessa ja suonensisäisessä nesteytyksessä anaalirauhaiset tyhjennettiin (tumma, kittivahamainen erite) ja tulehduseritettä huuhdottiin pois tulehdusalueelta.
Nemi sai antibioottia ja pahoinvointiestolääkettä. Paiseen päältä iho alkoi punoittaa, siihen sipaistiin vetramil-hunajasalvaa.
Hoito:
Laskussa olevat selitteet:
"Diagnoosi: Anaalirauhasen tulehdus, paise ja fisteri. oik. Hammashoitotarve, kts. kotiutusohjeet.
Yhteensä: 204,93 €
Eläinlääkäri Anu Tulokas
| Tutkimus | GLU | Vastaus: 4,5 | Viitearvo: 3,89-7,95 |
| Tutkimus | CREA | Vastaus: 129 | Viitearvo: 44-159 |
| Tutkimus | UREA | Vastaus: 9,7 | Viitearvo: 2,5-9,6 |
| Tutkimus | BUN/CREA | Vastaus: 19 | Viitearvo: - |
| Tutkimus | TP | Vastaus: 72 | Viitearvo: 52-82 |
| Tutkimus | ALB | Vastaus: 34 | Viitearvo: 22-39 |
| Tutkimus | GLOB | Vastaus: 39 | Viitearvo: 25-45 |
| Tutkimus | ALB/GLOB | Vastaus: 0,9 | Viitearvo: - |
| Tutkimus | ALT | Vastaus: 130 | Viitearvo: 10-125 |
| Tutkimus | ALKP | Vastaus: 239 | Viitearvo: 3,89-7,95 |
| Tutkimus | CLIP10 | Vastaus: - | Viitearvo: - |
Tutkittaessa oikean anaalirauhasen ympärillä turvotusta, ja aristusta ihossa reikä eli fisteli, josta märkäeritettä. Lisäksi tutkittaessa todettiin hammaskiveä hampaissa lähinnä yläleuasa oikealla, traumaattinen kruunumurtuma ja tulehdus, oikea yläP4. Lisäksi etuhampaissa ainakin yksi poistotarpeinen katkennut hammas.
Rauhoituksessa, paikallispuudutuksessa ja suonensisäisessä nesteytyksessä anaalirauhaiset tyhjennettiin (tumma, kittivahamainen erite) ja tulehduseritettä huuhdottiin pois tulehdusalueelta.
Nemi sai antibioottia ja pahoinvointiestolääkettä. Paiseen päältä iho alkoi punoittaa, siihen sipaistiin vetramil-hunajasalvaa.
Hoito:
- lääkitykset oheisin ohjein
- peräaukon ja tulehdusalueen suihkutus 1-2 kertaa päivässä, n.3-5 min/kerta. Huolellinen kuivaus.
Verinäytteissä maksa-arvot ja urea normaalin ylärajalla ja vähän yli. Ei vielä syytä huoleen, mutta vähän vanhuus alkaa tässäkin näkyä.
Jos ja kun näyttää siltä, että elämä jatkuu, hampaat pitää hoitaa.
Tsemppiä hoitoon ja ja pikaista paranemista!"
Sitten lapussa on vielä normaalit heräämisohjeet rauhoituksen jälkeen.
Lääkityksenä tosiaan rimadyl- ja antibioottikuuri.
Nemi painoi valjaiden kanssa 14,1 kg.
Etuhampaasta tai hampaista ylipäänsä on aiemmin ollut jonkun eläinlääkärin kanssa puhetta ettei poiston tarvetta ole. Nyt siellä takahampaassa oli jo joku patti tms muunnos, joten jahka on pylly parannettu niin ruvetaan suunnittelemaan hammasremonttia, josta oli jo alustasti puhetta tuon Anun kanssa - hän on siis töissä sekä Herttaisessa että Kamussa (Herttaisessa ei voi tehdä niin isoja hammasoperaatioita kuin peenelosen poisto vaatii).
Nemi painoi valjaiden kanssa 14,1 kg.
Etuhampaasta tai hampaista ylipäänsä on aiemmin ollut jonkun eläinlääkärin kanssa puhetta ettei poiston tarvetta ole. Nyt siellä takahampaassa oli jo joku patti tms muunnos, joten jahka on pylly parannettu niin ruvetaan suunnittelemaan hammasremonttia, josta oli jo alustasti puhetta tuon Anun kanssa - hän on siis töissä sekä Herttaisessa että Kamussa (Herttaisessa ei voi tehdä niin isoja hammasoperaatioita kuin peenelosen poisto vaatii).
Visvapylly
Aamulla luulin, että Nemillä on kakkaa takapuolikarvoituksessa kun se yritti lenkin jälkeen hinkata takamustaan lattiaan. Kannoin koiran kylppäriin (koira meni katkarapuasentoon eli ei ollut rento) ja tutkin sitä mutten löytänyt kakkakikkareita. Töiden jälkeen sitten sain useita kertoja komentaa Kikiä joka roikkui Nemin takamuksessa. Tarkemmin tutkiminen osoitti, että Nemin takamuskarvoissa on jotain visvaa. Jotenkin tuli mieleen ne aiemmat pattipylly -episodit (se leikattu ja se toinen mikä hoidettiin pois jollain tahnakuurilla). Patteja en toistaiseksi ole pyllystänsä löytänyt, toisaalta karvaa on niin kauheasti että hyvinkin sellainen saattaa jäädä minulta näkemättä. Enivei. Pitää soittaa huomenna ell:lle jos ens viikolle saisi ajan. Jos se sitten vaan on joku kakkasottapytty (ei tuo kyllä kakkaa ole ollut, mutta enihau, jos on muuten turha reissu) jutska niin sitten tulee turha ell käynti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)