Kiki ekaa kertaa lampaita paimentamassa

Niin. Luulen, että sitä on vain aloitettava. Tämä paimennuspostaus jos joskus aion saada edes osan ajatuksista "paperille". Ihan mahtava viikonloppu siis. Se tuli ehkä jo selväksi? :-D

Sekavassa järjestyksessä mieleen viikonlopusta tulleita seikkoja. Kaikkea en edelleenkään ole saanut työstettyä mielessäni, liekkö saan koskaan, joten sitä parempaa asioiden jäsentelyä taitaa olla turha odotella. Onneksi paimenkouluttajakin sanoi, että hälläkin on mennyt vuosia asioiden pureskelussa ja joiltakin osin pureskelu on edelleen kesken. Se lohduttaa tällaista noviisia melko paljon :-)

Viikonlopun ennakkonäkymät olivat mainiot. Superia, että mahduttiin kurssille jonka paikat täyttyivät alle tunnissa - joskus silloin maaliskuussa. Mitään ennakko-odotuksia ei ollut, paineita siis siitä osataanko me tms. Kun ei osattu, etukäteen. Tai sitä ei voinut tietää. Koira ekaa kertaa paimentamassa, enkä itsekään ole käynyt kuin muutamia kertoja Merrin/Nemin kanssa kokeilemassa lammas,vuohi- ja poropaimennusta - joten ihan puhtain mielin siis matkaan.

Jos koiralla ei olisi mielenkiintoa lampaiden (tai minkään) paimentamiseen, niin sitten sillä ei olisi. Toki koira voi syttyä paimentamiseen myöhemminkin, että hanskoja ei tarvitse välttämättä heittää tiskiin vaikka heti koira ei alkaisi toimimaan vaan tekisi jotain ihan muuta.

Tekihän Kikikin muuta. Myös. Mutta kuulemma se oli ihan ok, koiran keino purkaa painetta - olla hetki pois tilanteesta - Kiki teki sen sitten syömällä lampaan kakkaa. Ylläri. Aivojen nollaus tapahtui paskan avulla :-D Koirat nollaavat tilannetta eri lailla, näin meillä.

Reissuun lähdettiin perjantaina kun Kirsi ja Särmä tulivat meitä hakemaan. Ajeltiin Juoksenkiin, jossa pidettiin majapaikkaa.

Laitan tähän pari Kikin face päivitystä viikonlopulta ja jatkan turinaa myöhemmin.

edit. Johan aikaa hurahti ... josko nyt (19.9) muistelisin paimennusviikonloppua hieman.

Koirat pääsivät viikonlopun aikana neljä kertaa lampaille. Lauantaina tehtiin kaksi paimennussessiota aitauksessa ja sunnuntaina yksi aidassa ja kerran sen ulkopuolella.

Kiki tuli heti ensimmäisellä kerralla innolla ja uteliaana paikalle, nuuski ja kurkki karsinaan (tai mikä lie pienempi alue parin laitumen välissä) ja kumpaankin likellä olleeseen aitaukseen. Kaikki kiinnosti ja koira oli innoissaan ja reippaan oloisena. Koiraa pidettiin hihnassa (paitsi su vikassa se oli liinassa) paimennuksien ajan - tai jossain kohdin kokeiltiin että olisi ollut irtikin, mutta jumittui johonkin kakkaläjälle ...

Havaintoja paimennussessioista (minun tai kouluttajan)

• itse olin pihalla kuin lumiukko
• Kiki kesti tosi hyvin sauvan käytön, siis aluksi koiralle piti opettaa ettei päin laumaa saa rynniä - ja opetus tapahtui heittämällä sauva lauman ja koiran väliin. Nokkelana tyttönä Kiki oppi kyllä mitä sillä tarkoitettiin. 
• Itselle sauvan käyttö oli hankalaa, siis niin kuin kumpi käsi? ja miten sillä sauvalla huidotaan? Sunnuntaina sauvailu sujui jo hieman paremmin
• Kikin piti pysyä yllättävänkin kaukana laumasta, muutoin lauma jyräsi minut - siis kun kuljin lampaiden edellä ja Kiki siellä takana (tätä jarru juttua kerrottiin koiralle aina välillä)
• Kiki on kuulemma itsenäinen (no oonpa kuullut sen ennenkin :-)), sille ei ollut mikään ongelma olla lauman takana kun itse olin edessä
• Kiki havaitsee kaiken, mutta pystyy silti samalla tekemään asioita (paimentaessa ainakin) - kouluttajan kommentti (joku muu taisi sanoa, että hän luuli koiraansa vilkkaaksi, kunnes näki Kikin ...)
• Koirat -kuulemma- purkavat painetta eri tavoin. Harva ensikertalainen on koko ajan lampaiden luona. Kikin tapa paineen purkuun oli käydä välillä popsimassa lampaan kakkaa (la ja su välisenä yönä käytin koiraa kolme kertaa kakalla - hienosti koira kävi mut aina herättämässä "että nyt tarttis mennä taas", eikä herättänyt turhaan ... )
• sunnuntain vika paimennus tehtiin niin, että Kiki ja yks kokenut koira kuljettivat lammaskatraan aitauksesta tietä pitkin metsään, siellä metsätietä järven rantaan, jossa tauko ja sieltä taas takaisin. Tuolla retkellä jo näkyi viikonlopun väsymys, eli ihan niin reipas Kiki ei enää ollut. Toisaalta oli hauska kyllä seurata sen reaktioita, esim sen ilme kun se huomasi lampaiden syövän sieniä - ja lampaan ilmeen "tää on mun sieni, et tule mun ruoka-apajille" :-D
  Tällä retkellä Kiki myös otti vähän ahdistusta kun sitä toista koiraa komennettiin sillä paimensauvalla (heitettiin sauva maahan koiran likellä), vaikka ed päivänä Kiki kesti ihan hyvin itselleen tehtynä saman. Johtopäätös, kun koiralla on virtaa se sietää enemmän asioita kuin väsyneenä. 
• Edelliseen liittyen, pihalla kuului jotain kolinoita (lapset heittelivät palloa metallikatolle) ja mä mietin miten Kiki reagoi. No ei mitenkään. Ei haitannut se eikä muutkaan erilaiset maatilan äänet sitä yhtään. 
• Sunnuntain retkellä sekä mennessä että tullessa lampaat luikahtivat johonkin katokseen, mutta Kiki kävi hienosti hakemassa ne sieltä. Sekä ihan lopuksi se kuljetti (yksinään) toisesta aidasta muutaman lampaan toiseen aitaukseen, ja ihan hyvin tiesi mitä sen pitää tehdä :-) 
• Jotain kuljetuksia ja käännöksiä tehtiin niissä harjoituksissa. 
• Oli kiva kuulla, että Kikissä on potkua paimentamiseen. Itsellä kun ei ollut tosiaan mitään ennakko-odotuksia. Saajomannussa oli ennenkin käynyt ruotsinlapinkoiria, joten oli mukava että kouluttaja tiesi miten ne eroavat käytökseltään suomalaisista lappalaisista. 
• Koirassa olisi kuulemma potentiaalia, että kannattaisi jatkaa harjoituksia/harrastusta. Mutta missä ja milloin? 

© Kirsi Maansaari

Juoksenki, Pello

Olin viikonlopun Kikin kanssa Juoksengissa ja Pellossa. Lampaita paimentelemassa. Siitä juttua joskus kun inspiroidun. Kivaa oli ja Kikiltä löytyi paimennusvaistoja.

ks 54/18

Kävin aamulla kuntosalilla.

Kuntoutus

Aamulla kävelin Kiimingin Hyvinvointikeskuksen pääovista sisään todetakseni, että olen väärässä paikassa; niinpä vaihdoin sijaintia ja päädyin Senioritaloon (vanhuus tuli nopeampaa kuin luulinkaan :-D).

Jokin aika sitten kyselin kavereiltani fb:ssa minne ja kelle minun kannattaisi vaivani kanssa mennä. Sain monia hyviä vastauksia, valitettavan monella on samankaltaista ongelmaa. Päädyin aluksi ottamaan yhteyttä omaan terveysasemaani (aka hyvinvointikeskus), koska ymmärtääkseni en ole oikeutettu työterveyssysteemeihin, josko he tietäisivät millaista reittiä kannata edetä asian suhteen (heittelevät minua sitten asiantuntijalta toiselle jos tarve niin vaatii). Siitä hetkestä kun olin laittanut sähköisenjärjestelmän kautta viestin niin parin päivän päästä sain vastauksen ja minulle oli myös varattu aika fysioterapeutille (kätevää, ei tarvinnut ikuisen jahkailijan alkaa miettimään ajanvaraukseen soittamista tms).

Aluksi fyssari kyseli paljon käteen liittyvistä ongelmista (milloin alkoi, teinkö silloin jotain kuormittavaa, milloin vaiva ilmenee jne), sitten heiluttelin käsiäni eri suuntiin, sitten hän kertoi fasciasta ja teki kädelleni fascia -käsittelyn.

"Fasciat eli lihaskalvot muodostavat koko kehon kattavan toiminnallisen jatkumon. Kiristynyt fascia lisää lihasjännitystä ja verenkierron heikkenemistä, mistä taas aiheutuu kipua. Fasciatekniikoilla käsitellään kalvorakenteita, jänteitä, lihaksia ja neuraalikudosta. Tarkoituksena on lisätä kudosten elastisuutta ja aineenvaihduntaa sekä palauttaa kudosten vapaa liike." Lähde

Sitten harjoittelin fasciapallon ja ... jonkun muun fascia-apuvälineen (jonka nimeä en tiedä) käyttöä. Sellainen pallo pitäisi käydä ostamassa ja kuntouttaa kättä kotosalla. Parin viikon päästä menen käymään uudestaan fyssarilla.


Bonuksena esittelin fysioterapeutille oikeaa jalkaani ja mahdollisesti saan joskus jonkun lapun jolla voin saada erikoisjalkineet Kenkätohtorilta (jäi vielä epäselväksi pitääkö koipea käyttää lääkärissä ennen kuin lapun saa).

Paimentyttö(kö kenties)

Jännää. Perjantaina lähdetään Kikin kanssa reissuun. Mennään viikonlopuksi Pelloon (Saajomannuun) Oulun lappalaiskoirien paimennusviikonloppua viettämään. Minä en ole koskaan käynyt ko paikassa ja Kikille ainoa kokemus lampaista on niiden ihmettely aidan takaa

Kesälomareissulla 2017 Edamissa, Hollannissa.

...näitä ne katteli (tuossa ylemmässä tilannekuvassa).

Mitään eläimiä se ei ole päässyt vielä paimentamaan, lampaan kakkaa se varmaan on jossain maistanut ennenkin ...

hn 28 ja 29/18 sekä hk 24/18

Nemiä oon harjaillut/kampaillut sekä tänään että eilen ja Kikiä tänään. Nemistä lähti paljon karvaa ja luulin sen näyttävän karvattomalta luikulta, mutta eipä mitä, samanlaiselta karvamursulta se näyttää kuin ennenkin <3 :-D

ks 53/18

Kävin eilen aamulla salilla.

Dance with me

Ups ja hups.

😜🐩🐶

Sähköpostiini oli tullut viesti, että mahduttiin Kikin kanssa Okk:n koiratanssin peruskurssille mikä alkaa 23.9


Että se siitä ettei käytäisi talvikaudella hallikursseilla. Toivottavasti Kiki on tosiaan toimintakuntoinen okk:n hallissa syksyllä niin pääsen sitä sitten koiratanssitemppujen muodossa aktivoimaan 😉

jl 9/18

No oho, kävin eilen hölkkäjuoksemassa 4,5 km. Sen jälkeen kun olin ensin räpsinyt koko päivän kuvia (ja seurustellut vanhojen kivojen koiratuttujen kanssa) tokon sm-kisoissa Limingassa. Eikä siinä vielä kaikki, vaan käytiin siis koko lauma lenkillä. Mulla oli porukan huonoin kunto (puuh) ... Nemi jaksoi ihan hyvin hölkötellä sitä vauhtia mitä mä sain lyllerrettyä menemään ;-D

Kisaturistina (tokon sm-kisat Limingassa)

Joop. Kävin tänään katsomassa tokon sm-kilpailuja Limingassa. Lähikisat kun ovat. Tosin matka tuntui mennessä pitkältä... meiltä menee googlen mukaan 50 min ajaa sinne.

Alunperin oli tarkoitus katsoa avo-luokkaa, lähinnä sen takia kun siellä oli kivasti eri rotuja. Mutta kun pääsin kisapaikalle niin mulle ei oikein selkiytynyt, että missä on mitäkin. En ollut etukäteen siis tutustunut että millä kentällä on mitäkin ja ko paikka oli mulle entuudestaan outo joten meni aluksi vähän palloiluksi. Plus sillä kentällä missä ne avot sitten lopulta olivat ei just sillon kun tulin paikalle ees tapahtunut mitään. Näin sitten muutamia kavereita ja jumituin heidän seuraansa, mikä olikin kyllä ihan kiva juttu :-)

Lopulta katsoin vain evl:ää. Ja seurustelin ihmisten kanssa ja kiertelin katselemassa kojuja. Joita ei kyllä ollut kuin kaksi. Mitään roinaa en shoppaillut, toisessa kojussa mietin ruutunauhan ostamista (jos alkaisin siedättämään Kikiä sen olemassaololle) ja joitain leluja pyörittelin / kokeilin käsissäni, mutta vaikka ne kivoilta näyttivätkin niin eivät olleet mun koirien tyyppisiä. Tai ehkä joku kiskottava karvajuttu olisi ihan jees, mutta ei mitään palloa siellä päässä, Kanttiinista kävin ostamassa makkaran ja vichyn, onneksi en ollut kisaamassa koska tarjonta ei ollut kovinkaan kummosta ko kahviossa (joka ei ollut järjestäjien pitämä vaan joidenkin paikallisten). Toki Limingan keskusta ei ollut kaukana, että sieltä on varmaan väki käynyt eväitä ostamassa (jos ei niitä ollut mukana muutenkin jo).

Ainiin. Sellaisen havainnon tein, että kisoissa oli tosi rauhallista. Muutoinkin ettei siellä ollut juur yhtään haukuntaa. En tosin tiedä tietenkään miltä meininki kisaajan näkökulmasta vaikutti. Ja jos olisi oman koiran kanssa ollut koetilanteessa niin varmasti olisi ollut miljoona asiaa mihin mun häiriöherkät kaikenhuomaajat olisivat reagoineet. Mutta yleistunnelma oli rauhallinen (leppoisa?).

Kuvia otin jonku verran. Kovinkaan lähelle kehää ei päässyt kun siinä oli jotain nauhoja maassa, kehänauha ja sitten joku toinen jonka takana yleisö oli, joten enpä toki minäkään mennyt lähemmäs häiriköimään. Mitä olen niin köyhä ettei ole vara ostaa valovoimaisia kunnon zoomiputkia. Harjoittelin sitten kuvaamista vähän eri asetuksilla kuin yleensä, josko ees se hyöty ois ollut räpsinnästä että oppisin käyttämään sitä yhtä asetusta (jota en lähde tässä avaamaan etten kuulosta nololta kameran käyttäjältä kun en sitä vieläkään osaa vaikka kuvia olen jo muutaman vuoden yrittänyt siellä täällä ottaa). Koska kohteet eivät olleet tarpeeksi lähellä niin ei puhettakaan mistään hienosta "kohde tarkkana ja tausta sumeena" räpsinnästä. Otin sitten kuvat vaihteeksi jpg-arw, joten niiden kanssa olen sitten leikkinyt tänä iltana. Arwit antavat enemmän mahdollisuuksia editoinnille ja jpg:den avulla pystyn nopeammin selaamaan kuvat läpi ja tuhoamaan sutut.

Tässä muutama mitkä jaksoin editoida tänään:

Kierto-istu-nouto-hyppy -hässäkkäliike. 

Bordercollie kirmaamassa tyhjälle ja sieltä ruutuun

Nyt sitten pähkäilen, että menenkö huomennakin turisteilemaan vai en ...

Kiki pihailee (osa n2)

Kiki nyt vaan näytti niin huvittavalta kun se haki tämän littanan näädän (tai minkä lie) kuistilta. Lelu oli ollut yön ulkona ja viime yönä satoi aika rankasti vettä. Kiki sitten yritti "hoitaa" lelua vähemmän märäksi...

Nopea väliaskel

Siitä kun Okk:n face-ryhmään oli tullut ilmoitus koiratanssin peruskurssista niin kymmenen minuutin päästä olin jättänyt ryhmäpaikkahakemuksen sisään :o 

Laitoin ilmon silläkin uhalla, että

• koiratanssi on pelottavaa (en ole esiintyjätyyppiä ;))
• Kiki saattaa pelkoilla hallissa (vaikka viime talvena okk:n halli oli sille helpompi paikka kuin kisman halli)

Pidän -toistaiseksi ainakin- lajia hyvänä temppurupeamana, ja Kiki jos joku rakastaa temppuja (joiden opettamiseen mulla ei riitä mielikuvitus) :-)

Ei vielä mitään käsitystä mahduttiinko kurssille vai ei, joten turha asiaa on sen enempää vielä jauhaa ... 

ks 52/18

Kävin tänään töiden jälkeen salilla.


Lisäksi tein jotain niinkin kummallista, että pistin pari tikkua ristiin. Toiseen oli syynä tuo koko vuoden vihoitellut käsi (epämääräistä kipua kyynärän ja olkapään välisellä alueella, mikä joissain tilanteissa aiheuttaa kipua/ongelmia (ei voi tehdä jotain tai kun tekee niin sattuu)). Toinen juttu oli sitten se, että yritän taas saada jalka/kenkäjuttuhin maksusitoumusta. En tiedä kuinka monimutkainen prosessista tulee (sekä maksusitoumuksen että käden kuntoutuksen kannalta).

Kotipihalla

Pihalle on kertynyt kaikenlaista koirarompetta ...

Kiekonlenkki

Kävin päivällä vaihteeksi lenkkeilemässä koirien kanssa Kiekonmajalla, jossa kierrettiin "Kiekonlenkki" (3,3km).

Koirien hautausmaan portilla

Koirien hautausmaa, surullinen paikka

Kiki haistoi marjastajat ...

... ja oli täysin vakuuttunut etteivät ne pääse pois mättäiltä jos Kiki ei pelasta niitä sieltä. 

Sammakko, jonka kuvaaminen oli hieman hankalaa, koska koirat yrittivät tutustua siihen tarkemmin.

ks 51/18

Kävin aamulla salilla.

Y ö k (käys)

Vain toinen koiraihminen tietää kuinka nopeasti sitä voi pompata sängystä ylös kun kuulee koiran yökkivän. Vaikka uni olisi kuinka syvä niin, niin sitä vain herää sukkelaan kun kuulee koiran oksentavan. Tätä sitten tapahtui viime yönä monesti. Kiki puklaili jotain lillua lähinnä, ekoissa ehkä oli jotain pieniä sattumia ja viimeinen näytti tältä:

Kyllä, nykyajan someihminen kuvaa myös koirien puklut 😄😄😏😆 Valitettavasti kaikkein "hienoimmasta" ei ole kuvaa. Nemi nimittäin oksensi luun, sellaisen nahkarulla -tyyppisen. Se oli jotain (about, en mitannut) seitsemän senttiä pitkä. Luu oksussa oli myös vähän verta 😨

Tapaus luu johtui koirien luukiistasta eilen. Pitkästä aikaa kun Nemikin oli innostunut syömään jotain lelukopasta löytynyttä puruluuta, mikä Kikin mielestä oli epäreilua. Noh, Kiki pidettiin poiss Nemin herkkupileistä - tai yritettiin pitää - mutta jossain välissä Kiki meni kyttäilemään Nemin puuhia ... Juuri kun olin menossa puuttumaan tilanteeseen (koirat ilmeisesti vain murrasivat toisilleen) niin Nemi meni juomaan vettä ja kun pääsin paikalle (missä sitä luuta oli syöty), niin luuta ei näkynyt missään. Oletin sitten, että se oli ollut jo niin pieni, niin hyvin syöty, että koira oli saanut sen pureskeltua kokonaan. Nooh... syötypä hyvinkin, mutta ihan ei tullut mieleen, että Nemi olisi niin ahne ja pässi, että se sen kokoisen luun menisi nielemään. Vähänpä minä koirista mitään tiedän. Aikanaan Merrin kasvattaja kertoi kun pentua oltiin ottamassa, että sellaiseia "söpöjä" kenkäpuruluita tai solmupuruluita ei kannata ruotsinlapinkoiralle antaa, kun ovat niin ahneita. Mutta tämä oli kyllä "kaiken huippu" luusyömingeissä.

Kolmeen otteeseen siivosin yöllä oksuja lattialta (ja matolta, tietysti ...).

Ryhtiliike

Sen jälkeen kun kirjoitin, että eipä tässä oikein mitään reenailla eikä tavoitteitakaan kannata asettaa kun kokeisiin on turha pikkukoiran kanssa tähytä kun kokeet kuitenkin on pelottavissa halleissa ... Niin on reenitty vaikka mitä. Omalla pihalla ja lenkkien yhteydessä.

Joku kerta otin lenkillä Kikille jääviä ja se oli ihan kuutamolla. Pari kertaa muistuttelin liikkeestä maihinmenoa ja koira oli ihan ? ja ajattelin, että hyvinpä se on kaiken unohtanut. Sama homma perusasennon kanssa. Sitten jollain myöhemmällä lenkillä tein uudestaan jääviä, koira muisti maihinmenon ja teki samalla lenkillä myös seisomisen (hienosti, ilman pomppua). Seuraavaks pitääkin alkaa opettamaan seisomiseen kestoa (huvin ja urheilun vuoksi, jotta on jotain mietittynä millä koiraa aktivoida).

Oikean puolen seuruuta yritin ottaa pitkästä aikaa, mutta Kikille on kehittynyt vähän turhan vahva mielipide siitä, että seuruu kuuluu tehdä vasemmalla ... Yritä siinä sitten toista "heittää" väärälle toiselle puolelle kun se niin tiitteränä tulee ottamaan kontaktia vasemmalta puolen.

Eilen tehtiin pihalla tunnarikapulan piilotusta, tunnaria on ylipäänsä tehty ihan älyttömän vähän. Mutta ainakin tuossa yhden kapulan haussa Kiki on ihan tosi hyvä ja tasan tarkkaan tietää mitä pitää tehdä. Se jopa keskittyi niin hyvin, että sain vahingossa tehtyä sille hyviä paikkistreenejäkin kun se sen piti odotella kun piilottelin sitä kapulaa eri paikkoihin.

Jos olisi niitä tokomaisia tavoitteita niin tuossa treenissä pitäisi ehkä joskus siirtyä hajuttomien mukaan ottoon tai jotain, mutta siihen pitäisi olla joku pläni - jota mulla ei vielä ole. Jos mä en tiedä mitä tehdä niin ihan turha vaatia sitä (haluttua toimintoa, jos en tiedä mikä se haluttu on ja mitä reittiä sinne pääsee) koiraltakaan.

Tänään sitten pistin tokotörppöjä pihalle epämääräiseen muodostelmaan. Ensin vaan ne törpöt oli siellä, mutta kun Kiki tarjosi törpön kosketusta niin kehuin sen siitä (en ylitsevuotavasti). Sitten tein Nemin kanssa jotain zetan tapaista ja Nemi oli ihan tohkeissaan. Sitten käskin Nemin sisälle ja tein Kikin kanssa naksuttelemalla kartion kiertoja. Kikillä nousi kierrokset eli se haukkui melkopaljon, mutta eipähän kauhistellut kauhukartioita. Toin sisältä vielä isommankin kartion leikkiin mukaan ja Kiki oli edelleen ihan tohkeissaan.

Sitten pistettiin kartiot syrjään ja tehtiin vielä korokkeella pyörimisiä. Nemi oli siinä vähän reppana ... enemmän yritystä ja ahneutta kuin oikeaa tekniikkaa, Kiki käytti tassujaan ja takapäätään ihan kivasti.

Lopuksi koirat saivat vielä vuoronperään leikkiä vanhalla aktivointipallolla

ps. koiranruoka on vähissä, mistä Nemi on kovin huolissaan ...

jk. pakkasessa on koirille lihaa, joten ruokaa kyllä saavat vaikka nappulat ovatkin melkein loppu ;-)

Kaksi koiraa, kaksi tapaa

Kaksi eri tapaa saada namit ulos pahvipurtilosta

1. Poista purtilon päästä korkit, käännä purtilo ylösalaisin ja odota, että namit valuvat sieltä ulos ja syö ne. Tosin Kiki poisti ensin vain yhden muovikorkin, heilutteli sittn törppöä (väärin päin niin ettei mitään tullut sieltä ulos) ja hoksasi vasta sitten poistaa pohjakorkinkin. Kaiken päätteli itse eikä tähän mennyt kauaa. Seuraavaksi se toi mulle tuota putkiloa (joko "osaan nostaa tämän, anna palkka" tai "laita tänne lisää namuja" -tarkoituksella)
 




2. Nemikin poisti ensin korkin toisesta päästä, ja sitten se repi ja repi purtiloa kunnes pääsi nameihin käsiksi (ts hampaiksi). Sillä meni hommassa paljon kauemmin kuin Kikillä sen tavassa syödä herkut. 

Nemi silppuamassa purtiloa

Kiki tarkistaa jäikö Nemiltä jotain syömättä, matolla täysin tuhottu menthosputki. 

Treenisyksy

Lappalaisryhmässä oli infoa syksyn hallikaudesta, sellaista haetaan / kysytään perinteisesti taas okk:n hallista. Mutta tänä vuonna en ajatellut osallistua siihen, viime vuonnakin pääsin niin huonosti niihin treeneihin, että mitä turhia (sitä maksamaan). Sen sijaan tosiaan ajattelin ottaa syksylle (syys-joulukuulle) taas vapaavuoro-oikeuden ko halliin. Käydään sitten omatoimihömppäilemässä siellä jotain niin koirien kuin itsenikin virkistykseksi. En tiedä vielä mitä harkkaillaan, mutta sen näkee sitten pala (käynti) kerrallaan.

Hakutreeneihin Kiki ei ole päässyt sen alkukesän hakukurssin jälkeen. Ensin ei napannut ja sitten oli kiireitä ja sitten reissu ja sitten vaan kauhian kuuma. Ja nyt on juoksu. Paimentamista mennään kokeilemaan loppukuusta ja jäljen alkeita aletaan opettelemaan syyskuussa.

Vaikka kaikki tavoitteellisuus on kuollut -tai hyvin pitkässä koomassa- niin temppuja (ja tokojuttuja) tehdään edelleen suurinpiirtein päivittäin. Kilpailu/koehimo on kadonnut itseltäni enkä jaksa panostaa mihinkään lajiin niin, että pitäisi päästä kisa-areenalle koiran kanssa. Kesän näyttelyt osoittivat, että Kiki voi mennä pelkotilaan myös muuallakin kuin jossain tietyssä hallissa. Kaksi kertaa "ison kehän" aikaan se säikähti jotain eikä ollut ns oma itsensä. Tromssassa kokoomakehässä se säikähti jotain ja kun koirakot tulivat isoon kehään niin Kiki pyrki vain pois. Samoin Porissa se säikky kun kuulutukset ujelsi (tuuli särisi mikkiin ja ääni kiersi ja rahisi), ei tosin ihan niin säikyltä näyttänyt kuin Tromssassa. (molemmissa nlyissä se oli rotu/normikehässä ihan reipas/iloinen).

En näe mitään järkeä siinä, että kävisin enää säännöllisesti paikassa missä Kiki pelkää, esim se viime talven Kempeleen halli. Okk:n hallia se ei kokenut samanlaiseksi joten ajattelin uskaltaa vielä ottaa sinne sen vapaakortin (ja onhan mulla vielä Nemi joka tykkää humputella siellä, jos Kikiä alkaa hirvittämään). Enkä voi tietää miten Kiki reagoi eri halleihin, joten turha kuvitella, että voisin käydä jossain kisoissa (jotka nykypäivänä järjestetään enimmäkseen halleissa).
Olen päässyt jo sinuiksi asian kanssa, siis sen etten enää edes kuvittele olevani "tosi harrastaja joka tähtää kisoihin (ja käykin niissä)". Nautin koiraelossa nykyisin ihan muista jutuista, samalla tuo on vapauttanut minua olemaan rennompi koiralenkeillä (en pode jatkuvaa ahdistusta ja itseinhoa siitä etteivät koirani aina osaa käyttäytyä sivistyneesti).

hn 27/18

Harjailin Nemiä hieman eilen.

Not the end

Rehellisyys maan perii.

Kuten edellisestä päivityksestä voipi päätellä niin näyttelyharrastuksen mahdollinen loppuminen vaivasi minua. Avasin siitä keskustelun myös faceen. Mutta oikean tiedon ja vastauksen mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen saisin vain päämajasta eli Kennelliitosta.

Näinpä ollen tartuin härkää sarvista, silläkin uhalla, että laitoin itseni ja koirani vieläkin enemmän tapetille, ja kirjoitin sähköpostin Kennelliiton puheenjohtajalle (siksi hälle kun en löytänyt verkkosivuiltansa oikein ketään muutakaan jolle asia kuuluisi).

Onneksi sain vastauksen jo samanpäivän aikana viestin kirjoittamisesta eli asiaa ei tarvitse murehtia sen pidempään. Vastauksen sain parisenkymmentä minuuttia sitten, Paula Rekirannalta (jolle pj oli forwardoinut viestini).


"Päätös tulee voimaan 1.1.2019 ja aluksi pyritään siihen, että eläinlääkärit ilmoittavat lyhytkalloisten rotujen hengitysoireyhtymän (BOAS) korjaamiseksi tehdyt operaatiot kirjattavaksi jalostustietojärjestelmään. 

 Eli voit jatkaa näyttelyssä käymistä koirasi kanssa."


Huh. Ja kannatti kysyä. Joskus vaan kannattaa nostaa asiat pöydälle heti eikä pyöritellä niitä mielessään (ja muutaman kaverin kanssa) kun ne ei yleensäkään sillä siitä juurikaan kummene.

Näyttelyharrastuksen loppu?

"Koirat, joista on lähetetty Kennelliittoon eläinlääkärintodistus kirurgisesta toimenpiteestä ja perinnöllisen sairauden / vian osalta, eivät saa osallistua näyttelyihin."
Koiramme 7-8/18, s. 38

Kennelliiton puheenjohtaja kirjoittaa puheenjohtaja palstallaan otsikolla "Tiedottaminen on taitolaji". Todella on, koska en olisi huomannut koko juttua jos kaveri ei olisi vinkannut siitä. Että todella hyvää tiedottamista, tai minulta vähemmän tarkkaavaista lehden lukua.

Jos kyseinen "laki" koskee Kikiäkin, niin tämä on sellainen "rehellisyydestä sakotetaan" -tyyppinen juttu, koska Kennelliittohan ei tietäisi mitään Kikin kyynäroperaatiosta jos en olisi lähettänyt sinne Kikin potilaskertomusta virallisten luustokuvien lähetyksen yhteydessä. Jos Kikiltä ei olisi tarkistettu virallisesti kyynäriä niin me saataisiin jatkaa näyttelyissä käyntiä. Siis jos tuo lause koskee kaikkia rotuja. Tosin missään ei ole todistettu tai todettu, että Kikin kyynärvika olisi ollut perinnöllistä, saattoihan se johtua muustakin (mitä ei pystytä mitenkään jälkeenpäin -jos silloinkaan olisi pystynyt- todistamaan).

Ehkä pikkuisen (lievä ilmaus) ärsyttää. Olisi jäänyt kyynärät virallisesti kuvauttamatta tämän jos olisin tiennyt, varsinkin kun tiesin että operoitu merkataan kolmoseksi. Naivina vaan ajattelin että terveystarkastuksien tekeminen on hyvä juttu ja kaikki mikä voidaan niin kannattaa kirjata virallisiin kirjoihin ja kansiin.

Että joku muu, jonka koira on operoitu, ei teetä virallisia luustokuvia operoidusta koirastaan saa jatkaa näyttelyharrastusta, mutta me ei. Reilua? Tämä sitten palvelee jalostusta ja koirien terveydenedistämistä. Että kasvattajat eivät muutoin osaa jättää käyttämättä kolmosen (esim kyynärtulos) koiria - tai toisaalta käyttävät niitä kasvatustyössään, kun koiranetistä ei löydy virallista tietoa paskoista nivelistä eikä leikkausoperaatioista ole pakko kertoa mitään kenellekään.


Toivottavasti ymmärsin pj-palstan lainauksen väärin ja asia ei kosketa meitä. Tietääkö kukaan tästä enempää? Mistä löytyisi lisätietoa asiasta?

Liian pitkään toki asiassa minun ei kannata pyöriä, kun enhän minä sille mitään voi, muut päättävät mitä päättävät ja siihen on riviharrastajan tyytyminen.

Kuvia (kotoa lenkiltä, Rovaniemeltä ja muuten vaan)