Katselin päivällä verkosta Messarin ensimmäisen päivän tuloksia ja havaitsin, että ainakaan tälle päivää Helsinki Winneriin ei oltu ilmoitettu yhtään ainutta ruotsinlapinkoiraveteraania. Että siinäpä sitä olisi ollut "helppo" saada Nemille lisää titteleitä.
Sitten katsoin koiraa, mietin hetken -lyhyen sellaisen- ja totesin, että ne ajat ovat ohitse, että Nemiä raahattaisiin pitkien matkojen päähän isoihin näyttelyihin. Jossain vaiheessa tämän vuoden aikana Nemistä on tullut vanha koira. Se nukkuu paljon ja sen aistit eivät ole enää samat kuin joskus nuorena tyttönä, eikä lihaksistokaan enää ole entisensä. Aina se silti on valmis lähtemään lenkille ja kulkee pihalla kevyellä askeleella innokkaasti paikasta toiseen (hajujen perässä, joskus niihin jumittuenkin). Ruoka on sille erityisen tärkeää, se ilmaisee mielipiteensä -tavalla tai toisella- asiasta kuin asiasta eikä käskyt ole sille enää niin justiinsa (toisin kuin nuorempana jolloin se tuntui olevan onnellisimmillaan mitä tarkemmin se tiesi mitä siltä haluttiin -ja osasi toteuttaa ne asiat-).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti