Niin.
Erityiset plussat Kikin kanssa lenkkeilyssä ovat ne, että se kiskoo äärimmäisen harvoin. Eikä se huuda kaikille koirille. Jonkinlaisena plussana voidaan toisinaan myös pitää sitä, että se ottaa herkästi kontaktia - joissain tilanteista siitä on hyötyä.
Suurimpana ongelmana Kikin kanssa ulkoilussa pidän sitä, että peruslenkkeily on sen mielestä ilmeisesti yksinkertaisesti vain tylsää. Joten se sitten kehittelee kaikenlaista hupia itselleen. Huvit vaihtelevat esimerkiksi Nemin kiusauksesta, herkkujen bongaukseen (herkut Kiki-kategoriassa ovat useimmiten toisten koirien kakkoja -kaikki kakat sille ei thank god kelpaa- tai jänisten papanoita), kiehnäys on myös kivaa, muiden liikenteessä olevien lukitseminen (siis se lukittautuu tuijottamaan jotain henkilöä, koiraa tai mitä milloinkin ja itse ihmettelee miks se nyt jumii ja sitten vasta tajuaa koiran huomanneen jonkun Jossain).
Nyt kun on ihan überliukasta niin sekä itse että koira haluaa ettei koira joudu kulkemaan paljoa jäätiköllä. Samalla kun on iloinen ettei koira kävele niska kenossa vieressäsi vaan menee pientareelle niin pitää seurata kokoajan koiran tekemisiä jottei se mässytä jotain ällöä ojassa. Tai toinen vaihtis on se, että kun ihmettelet miksi koira ei liiku niin se on selällään hangessa kiehnäämässä ...
Kiki tosiaan syö myös mielellään lenkkien varrelta puolukoita. Kimmokkeen pururadalla -tai missä tahansa missä on pari mäntyä ja varvikkoa (saati kunnon metsä)- onkin sen kanssa hankala käydä kävelyllä tämän puolukkahimon vuoksi.
Kiki myös tarjoilee kontaktia/seuraamista _todella_ paljon. Mikä on kakspiippuinen juttu. Joskus lenkkien lomassa on ihan kiva treenailla jotain, mistä koiraa sitten palkkailenkin. Mutta kehut ja palkka vain toki ruokkivat koiralle sitä ajatusta, että kontakti/seuraaminen on asia mitä kannattaa tarjota koska siitä seuraa palkkio. Voisi luulla että se ei olisi ongelma. Mutta. Siitä tulee siinä vaiheessa ongelma, kun itse tiedät, että koiralle tulee liikevääristymiä (ja sen myötä jumeja) kun se toljottaa niska kenossa sinua koko ajan. Plus se ei käy tarpeillaan kun se toljottaa ihmistä.
Viime lenkillä Kiki vaihteeksi suuttui minulle kun en huomannut eräässä kohtaa kun se otti minuun kontaktia. Suuttumisesta seurasi siis vasten hyppimistä ja puremista. Ja ärinää. Sellaista "olen tosissani, nyt teet niin kuin minä tahdon". Seisoin paikoillani. Kuvittelen oppineeni sen vuoden takaisista riehumisista, että jos lähden mukaan sen riehumiseen niin se vain palkkautuu siitä. Kun se oli riehunut aikansa enkä alkanut sitä niin sitten se lopetti ja jatkettiin muina naisina matkaa.
Nemin kanssa kaksistaan lenkkeily on huomattavasti helpompaa kuin Kikin kanssa. Vaikka Nemi huutaakin, yllättäen ilmaantuville ihmisille ja koirille. Sekä niille koirahajuille mistä se ei tykkää vaikkei ketään näy mailla eikä halmeilla. Huutaminen on silti huomattavasti pienempi paha kuin se, että koira ei etene. Ihan tajuttoman nautinnollista katsoa kun liki kolmetoista vuotias koira kävelee edessäsi innokkaasti rennolla askeleella.
Joo, onhan sitäkin toki tullut ajatelleeksi, että jos Kiki ei etene siks että se on kipee tms. Mutta kun kyllä se osaa edetä jos se tahtoo. Jos lenkkeillään uusissa paikoissa se on uteilas uusien paikkojen hajuista ja ties mistä ilmiöistä ja etenee paremmin. Tai jos ollaan jonkun koirakaverin kanssa lenkillä (Nemin kanssa tuo onnistuu satunnaisesti). Tai toki välillä muutenkin kaik menee ihan kivasti.
Välillä käytän myös ihan törkeästi muita ihmisiä ja koiria hyväkseni Kikin lenkityksessä. Jos Kiki etenee kun sillä on kohde jota seurata niin sitten teemme niin (toisinaan). Toki tämä homma on vähentynyt, harrastin sitä enemmän sillon kun oli se toipilas aika, mutta joskus muista on vieläkin hyötyä.
Eilen illalla menin Kikin kanssa lähipellolle, kuljin siitä poikki lähimmälle tielle. Kuvittelin pöljyyksissäni, että koirasta olisi kiva vaik myyrästää, touhuta pellolla yms. No kissanvillat. Koira kulki jaloissani kiinni, tuijotti silmiin ja odotti namia. Eikä irronnut mihinkään. Narussa se toki oli, vapaana varmaan olisi irronnut likeiselle autotielle, mutta oli sitä narua sen verran että olisi sillä ollut mahdollisuus pieneen iloitteluunkin siinä pellolla ...
Lisäksi teen monesti sellaisia lenkityksiä, että käytän ensin Nemin kävelyllä ja sitten Kikin kanssa menen sen saman lenkin,. jolloin Kiki jäljestää Nemin kulkureitit. Metsäpoluilla ja milloin missäkin on jännä seurata koiran toimintaa - aina se on kääntynyt oikealle polulle / tielle (ts sinne mistä isosisko hetki sitten on kulkenut).
J.K. Kakkojen syönti onneksi vähentyi viime keväänä ja kesällä se ei tehnyt sitä enää oikeastaan ollenkaan. Talven tullessa on sitten taas innostunut aiheesta :/ Toki Nemikin satunnaisesti pyrkii lenkeillä syömään jotain sopimatonta, muttei se onneksi ole siinä sellainen että joka länttiä yrittäisi syödä.
edit. Ens kerralla kun lenkillä ollessasi mielessäsi paheksut näkemäsi koiranulkoiluttajan jotain käytöstä (tai sitä ettei se puutu johonkin koiransa käytökseen sinun kannalta järkevällä tavalla), niin niillä toisilla saattaa olla tavoitteena ja pyrkimyksenä ihan joku muu juttu kuin se mitä sinä näet - mitä sinun mielestäsi pitäisi kitkeä pois / muuttaa.
(rautalangasta = jos Kiki on roikkunut minussa puol lenkkiä, näkee jonkun koiran ja huutaa sille mutta lähtee kävelemään reippaasti loppulenkin niin minulle on se ja sama että se haukkuu jonkun verran (kunhan ei kokomatkaa kilju))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti