Tiistai

Eilen töiden jälkeen käytiin metsässä lenkillä.

Myöhemmin tein Kikille nosework -harjoituksen välihuoneeseen, siitä Kiki selviytyi tosi hienosti :-) Nemi lähinnä hengasi mukana.

Sitten koirat tuhosivat pahvilaatikot (joissa oli nameja), Kiki hääräsi laatikkonsa kanssa senkin jälkeen kun namit oli syöty:

Sitten käytin koirat takapihalla. Nemi ei lämmennyt leikkimään Kikin kanssa. Reenailin Kikin kanssa vähän tokoa. Myöhemmin vielä reenasin molempien kanssa tokohöpöjumppatemppusia.

Elokuulle treeniä

Ilmoitin molemmat koirat elokuussa oleville nosekursseille Kismaan. Nemille alkeita ja Kikille jatkoja 😊

Koulut

Lisäsin oikealle tällaisen listauksen (lähinnä siksi, että löydän verkkosivut nopeasti)

Niin, tuo alempi on siis uus juttu sivulla. Nuo opinahjot.

Active Dogissa Merri ja Nemi agiliitivät ja tokoilivat. Kiki kävi siellä pentukurssin, agilityyn valmistavan kurssin ja aloitti agilityn alkeiskurssin.

Oulun Seudun Kennel- ja agilityseura KAS:ssa Merri kävi tokon alkeiskurssin ja tokoagi -kurssin.

Kiiminginkoiraharrastajissa (Kiiko) Merri ja Nemi ovat agiliitäneet.

Koirakoulu Kismassa Nemi on käynyt BH-kurssin, noutokurssilla, jossain tokon viikonloppukurssilla ja jollain muullakin tokokurssilla. Kiki on opiskellut Kismassa noseworkin ja tokon alkeita.

Oulunkoirakerhossa eli OKK:ssa Merri aloitti agilityn (ja treenasi agia siellä vuosia), tokoili, kävi nätöilemässä ja koirakursseili ensimmäisen kerran pentu-pk -ryhmässä syksyllä 2001. Myös Nemi on treenaillut OKK:lla agia, tokoa ja koirajuoksua (ts vetoa). Kiki on myös osallistunut Okk:n toimintaan nätöilyn merkeissä.

Aktiivikoiraharrastusaikoinani treenailin Merrin kanssa Oulun palveluskoirayhdistyksessä (OPKY) tottista.

Merrin ja hieman Neminkin kanssa treenailin muutaman vuoden aktiivisesti pelastushakua OSEssa (Oulun Seudun Etsintäkoirat).

Lisäksi koiriani ovat koulutelleet muut satunnaiset kouluttajat. Ainakin Salla Kaartinen, Heidi-Maria Puolakka, Sanni Runtti, Silja Virranniemi, Minna Lumirae, Leena Välimäki, Eevaliisa Pohjanen, Tuija Kokkonen, Taina Heikkinen, Minna Jokisaari, Janita Leinonen, Jaakko Suoknuutti, Elina Jänesniemi, Mika Moilanen, Jari Tienhaara, Pentti Blomster, Meri Markkanen, Eila Vuorenranta, Yvonne Hautaviita, ...

Raollaan olevat ovet

Voisi luulla, että on kurjaa. Siis postauksista ja päivityksistä päätellen, että kun on niin haikeeta agin suhteen ettei voi sinne ja tänne mennä. 

Oikeasti mulla on kyllä aika hyvä fiilis. Pieni piru takaraivossa jaksaa muistuttaa tasaisin väliajoin, että ei kannata sanoa mitään hyvää ääneen, koska sitten se kosahtaa. Mutta nyt tuntuu silti ihan kivalta. Mitään erityisiä takapakkeja ei Kikin olotilassa ole ollut aikoihin ja Nemikin vielä porskuttaa meidän ilonamme. 

Kaikenlaisia verkkoja on laitettu vesille Kikin tulevaisuuteen ja Kiki on erittäin innostunut kaikesta tekemisestä mitä sen kanssa jaksaa puuhastella. Mitään "pakkopeikkoja" ei ole minkäänlajien suhteen, mutta on mahdollista kilpailla noseworkissa tai tokossa joskus tulevaisuudessa (miniteoreettiset mahdollisuudet myös pk-lajeihin eli jos kiinnostusta lajien treenaukselle on niin voi kuvitella tähtäävänsä kokeisiin ja saavansa sitä kautta motivaatiota tekemiseen - tai sitten "vaan humputtaa" mikä tällä hetkellä tuntuu erittäin varteenotettavalta aktivointivaihtoeholta sekin).

Niin ja kohta on loma ja The reissu. Eli Kiki pääsee ekalle ulkomaan telttailulomalle. 

Loppuun vielä pari ihquttelukuvaa molemmille koirille 💙💚💛

6/17

Töiden jälkeen ruokin koirat, sitten ajeltiin Auranmajalle, jossa käytin koirat kävelyllä. Sieltä ajoin lipaston kautta kotiin ja kotvan päästä ajeltiin Honkimaalle / Kimmokkeen pihalle ja käytiin pururadalla reilun kolmen kilometrin juoksulenkki. Nemi hölkkäili mun kanssa ja Kiki Eetun kanssa.

Kuvassa koirat viime viikolla Auranmajan pururadalla. 

Huoltoja

Varasin koirille syksylle hieronta-aikoja:

• ke 16.8 Kiiminki
• pe 13.10 Oulunsalo
• to 14.12 Kiiminki

Ennen matkaa

Esivalmistelut jatkuvat.

Kiki on madotettu ja rokotettu. Punkkilitkuna käytän samaa kuin aiemmin (Bayavantic), mutta sitä ei ole vielä koirille laitettu.
Auto siivottiin viime viikonloppuna ja hahmoteltiin hieman koirien sijaintia autossa reissun aikana - matkalaukut jne laitetaan takakonttiin, josta otetaan tietty koirahäkki pois → koirat matkustavat takapenkillä. Oikeastaan koko tämän vuoden Kiki on matkustanut autossa peräkontissa häkissä ja Nemi takapenkillä [häkki on turhan ahdas niille molemmille - se häkki mikä oli edellisessä autossa ei mahdu tähän autoon - ed autosta sai takapenkit pois, mikä nykyisessä autossa ei ole mahdollista, ei siinäkään tod olisi iso häkki mahtunut peräkonttitilaan (joka oli selvästi pienempi kuin nykyisen auton takaosio)]

Pitäisi:

• ostaa koirille matolääkkeet (jotka annetaan paluumatkalla Ruotsissa koirille)
• googletella ruotsalaisia eläinlääkäriasemia (sijainteja, aukioloaikoja jne)
• pestä koirat (taas), Kiki varsinkin on tomuinen ja haisee pahalle (koska juoksu)
• ostaa Nemille virtsankarkailulääkettä

Sunnuntai

Eetu käytti koirat aamulenkillä. Sen jälkeen ne saivat aamuruokansa. Siitä muutaman tunnin päästä kaivoin pitkästä aikaa lautaälypelit esiin ja koirat pelailivat ne läpi, Nemi oivalsi miten vaikemapi versio toimii - Kiki leikki toisella älypelilaudalla.

Jossain vaiheessa päivää käytin koirat takapihalla pissalla. Kiki olisi halunnut leikkiä Nemin kanssa, mutta Nemiä ei kiinnostanut joten se käänteli vaan päätänsä pois päin pikkukoirasta ja torjui leikkimisyritykset.

Päivällä käytin koiria vuoronperään pitkähköllä lenkillä. Kummankin kanssa kävelin palan matkaa yhtä metsäpolkua. Oli ihan hiton kosteaa, taisi sadella hieman vettäkin. Niin ja kylmäkin oli, ensin käytin Kikin lenkillä enkä ollut hoksannut ottaa hanskoja mukaan niin kädet oli ihan jäässä loppumatkasta. Lämpöä taisi olla muutama aste. Päivälenkillä mulla oli mukana nakkipussi, mistä seurasi se, että Kiki kerjäsi nakkeja ensimmäisen puoliskon lenkistä. Jos se käyttäytyy nakinarvoisesti niin palkkailin sitä. Mutta eipä se sitten käynyt pissalla saati kakalla. Lopulta yritin usuttaa sitä kiinnostumaan muustakin kuin nakeista, josta seurasi paskaa syövä koira ... hohhoijaa. Ei käynyt Kiki kakalla sillä lenkillä. Nemi sen sijaan ei ollut niin kiinni namitaskussani kuin mitä Kiki sen lenkillä. Vaikka Nemi sai pari nakkikikkaretta lenkin aikana. Se on ollut aina parempi luopumaan niistä taskunameista (parempi kuin mitä Merri oli tai parempi kuin mitä Kiki on). Kun tultiin takaisin kotipihalle niin tokotemputin Nemiä jonninaikaa.

Noiden lenkkien jälkeen koirat saivat iltaruokansa. Sitten ei tapahtunut muutamiin tunteihin mitään koirajuttuja. Tai mitä nyt Kiki avusti mua nostelemalla lattialta jotain tavaroita. Kympin aikaan käytin ne uudestaan ulkona. Ensin Nemin, joka kävi kakalla ja sitten Kikin joka ei edelleenkään kakannut (mutta söi edelleen pihalla kaikenmoista moskaa).

Kaikkien ulkoilujen jälkeen koirat on pitänyt pestä kun pihalla on märkää ja sotkuista. Nemin pesua kyllä helpottaa selvästi kun ne jalkakarvat on leikattu.

Vielä ennen nukkumaanmenoa laitoin aamuruuat turpoamaan ja annoin Nemille "älä yrjöä aamulla" nappulat ja teetätin koirilla jumppatokotemput. Iltatempputuokio on kyllä nykyään niin rutiinia koirille, että niillä menee pasmat ihan sekaisin jos jostain syystä tempputuokio jää pitämättä.

h_n 12/17

Netissä / facessa velloo taas keskustelu koirien karvojan ajelusta, kesäksi turkki pois siis. Saako sitä tehdä vai eikö sitä saa ja mistä syystä saa ja ... ties mitä. Jotain näistä lukuisistä keskusteluista luettuani, tulin ajatelleeksi, että huolimatta steriloinnista, niin loppupeleissä Nemin turkki on silti mitä ilmeisimmin helpompi kuin joillain muilla steriloiduilla nartuilla. Siltä kyllä aluvilla lähtee, se lähteminen ei vain juurikaan näy päälle päin. Eli koiraa täytyy muistaa harjata säännöllisesti, jotta turkin seasta löytää ne irtovillat, jotka voi sitten kammata pois. Ei siis mitään huopaantumisilmiötä ole Nemin turkissa ollut. 

Kampasin eilen Nemiä hetken jos toisenkin, koirasta löytyi monta kohtaa mistä se irrottelee aluvillaansa. Itseasiassa Nemillä on just nyt melko vähän karvaa / aluvillaa. Se ei vaan näytä karvattomalta kun sillä on kohtuu paljon pitkää päällykarvaa, mutta kun koiraa kokeilee niin huomaa aluvillan puuttuvan. 

Nemi viikko sitten hakutreenien jälkeen. 

Ja mitä siihen koirien karvojenleikkaamiseen tulee, niin kukin tavallaan. Nemiltäkin ollaan trimmattu/leikattu jalkakarvat ihan käytännönsyistä. 

Koiranliike

En pääse eroon tavasta, jossa tarkkailen koirien -Kikin etenkin- liikkumista. Vaikka se ei enää onnukaan, niin pääsääntöisesti aina lenkillä ollessamme katson miten se liikkuu. Olen varmaan jo joskus kirjoitellut, että Nemin liike perushihnalenkillä on keveämmän näköistä kuin Kikillä. Se myös helpommin liikkuu pidemmällä askeleella, josta olen miettinyt, että johtuuko se koiran mallista? Siis rakenteesta. Jonninverran Kiki "kauhoo" etujaloillaan ulkoillessa, aivan kuin se yrittäisi tehostaa liikettään (mutta voima ei riitä?). En tiedä, kunhan analysoin - vailla mitään oikeita vastauksia 😄

Sen jälkeen kun hankin Kikille ne valjaat niin sen ulkoiluttaminen helpottui ihan silmissä. Se oli jotain uskomatonta kuinka paljon valjaat ↔ panta vaikuttaa sen koiran käyttäytymiseen. Kiki kiskoo / riehuu huomattavasti vähemmän kun sillä on valjaat päällä. Plus sen liike lenkeillä on parempaa valjaissa kuin pannassa.  Valjaiden kanssa aluksi tosin oli pukemisongelmaa, eli koira piti pyydystää asunnosta jotta sille sai puettua valjaat päälle. Nyt se alkaa olla jo paremmin sinut niiden kanssa. 

Tosiaan siis jos Kikin kanssa juoksee niin se liikkuu ravaten ja sillon sen liike on ihan nättiä. 

Dallupoika Jalin blogissa hyvä postaus aihetta sivuten.

Ne, jotka katosivat kuvasta

Vuosien varrella -siis näinä vuosina kun olen koiria/koirien kanssa harrastanut- on koiraharrastepiireissä ollut ihmisiä, joista on ajatellut, että nuo ovat olleet aina. Ns vanhoja tekijöitä tai muuten vaan pitkään kuvioissa olleita. Sitten jonain päivänä sitä havahtuu ajattelemaan, että Se Tyyppi on muuten kadonnut kuvioista. Että mikähän sai sen jättämään tämän harrastuksen / tämän piirin. Joskus syynä on ihan vain kyllästyminen aktiiviharrastamiseen, perheenlisäys (ei ehdi enää - jotkut ehtivät silti - mutta kaikki eivät), koira sairastuu/kuolee, muutto muualle, mitä kelläkin. Vain ko tyypin lähimmät henkilöt tietävät todellisen syyn. Jos niitä lähimpiä tyyppejä siis on (toivottavasti kaikilla on). 

Joskus näkee netissä juttuja siitä, että lapsia kiusataan, kun kaikki eivät ole kaikkien kavereita. Olen sitä mieltä, että ikään katsomatta, ketään ei voi pakottaa olemaan toisen kaveri / ystävä. Se, että kuulutaan samaan ryhmään, on samoja mielenkiinnonkohteita, ei tee vielä keistäkään ystäviä. Olipa sitten kyseessä luokkatoveri, hiekkalaatikkokaveri, työkaveri, ollaanpa samassa treeniryhmässä, käydään samoissa kilpaluissa, harrastetaan samaa lajia, tykätään samasta musiikista/suklaasta/koirarodusta jne jne. 

Siinä missä koiraharrastus / koiranomistaminen antaa paljon, niin se myös ottaa paljon. Tuttava/kaveripiiri laajentuu ihan mahdottoman paljon erilaisten kuvioiden kautta (lappalaiskoirapiirit, muut rotupiirit,  agilitypiirit, näyttelypiirit, treeniryhmäpiirit, asuinalueen muut koiralliset, tokopiirit, ...). 

Siinä sitä sitten paistattelee vuosikausia piirissä jos toisessa. Mutta jos hyppäät piiristä ulos, niin olet piiristä ulkona. Simppeliä ja niin totta. Elämää, ja ymmärrettävää sellaista. 

Vuosien varrella on -onneksi- löytynyt myös tyyppejä 💕, jotka näkevät elämää muuallakin kuin omalla hiekkalaatikollaan (ts omassa piirissään). Tyyppejä, joiden vuoksi jaksaa nähdä vaivaa - ystävyyssuhteet ovat molemminpuoleista "työntekoa", joidenkin vuoksi sen työn tekee mielellään. 

h_k 15/17

Tänään taas hieman Kikin kampailua. Mahasta selvittelin muutamia takkuja.

h_k 14/17

Kikiä on kampailtu. Turkin seassa on hieman takkuja ja sitä myöten karvairtoaa - ehkä myös pikkuisen karvanlähdönmerkkejä on sieltä paksun puuhkan alta löydettävissä. Jos käyttää mielikuvitustaan. Luultavasti saan nyppiä koirasta pystykorvamaisen karvanlähdön tapaan aluvillan pois sitten reissun aikana (kun juoksu on ohi).

Parin viikon päästä ollaan siis niiiin lomalla :-)

Neljä Merritöntä vuotta

Eilen tuli neljä vuotta Merrin kuolemasta. Merri elää meidän puheissa jos ei nyt päivittäin niin ainakin viikottain. Ihan hyväntahtoisesti (ts itkutta) muistellaan Merrin tapoja ja vertaillaan niitä Kikin tai Nemin tekemisiin. Siis jostain mitä Nemi tai Kiki tekee tulee Merri mieleen. Tai jostain muusta tilanteesta tulee mieleen jotain, mikä saa minut ajattelemaan Merriä. 

Todentotta siis, muistot meillä on aina. Ja kun kerran musta karvatassu pujahtaa sydämeen niin ei se sieltä poistu (eikä unohdu) 💖💗💙💚💛💜

Live- ja ei-live

Vihdoinkin! Ollaan siinä tilanteessa, että uskallan antaa koirien välillä leikkiä keskenään 💗 Näitä pieniä, lyhkäsiä, leikkitilanteita on tytöillä ollut siis ihan muutamia nyt toukokuussa. Jahka Kikin juoksu on ohi niin voisi harkita koirien irtijuoksuttamista jossain turvallisessa (ei asutusta / teitä likellä) paikassa ...

Esi-esineruutu

Kikin ensimmäinen esineruutuleikki. Tavaroiden tuontia sisätiloissa. Naksuttelumenetelmällä ts koira sai tuoda ihan mitä se halusi. Joten se toi mulle oravan, koirapedin ja viltin. Siitä viltistä sitten innostui (se oli koiraviltti ja löytyi tuosta muovisesta pedistä/lelukaukalosta) ja yritti repiä rahin päällä ollutta vilttiäkin (jonka päällä istuin), en kuitenkaan palkannut sitä siitä, vaikka koira periaatteessa teki haluttua toimintoa. Tosin kuvittelin, että se olisi tuonut lelujaan lelukopasta ... Ei kannattas kuvitella 😆
Yleensä se kun aina tuo mulle natsivinkua ihan innossain (ja kun laitoin pyykkikonetta päälle niin Kiki nosteli mulle pyykkejä - hieman oltiin kyllä eri mieltä siitä, että mitä vaatteita koneeseen pitäisi laittaa tuohon erään).

Lisäksi koska pelattiin naksuttelua niin Kiki tarjoili mulle normaalin kavalkaadin temppujaan eli peruutteli, meni zäpäkästi maahan, istui, seisoi, antoi tassua ...

Pienellä kirkolla

Töiden jälkeen ajoin Nemin kanssa kirkon parkkikselle. Käytin Nemin kävelyllä ja treenailin sen kanssa tokoa sen jälkeen sillä parkkiksella. Sillä välin Eetu ja Kiki juoksivat ko paikkaan (matkaa 2-3 km). Eetu jatkoi siitä vielä juoksulenkkiään ja me likat ajeltiin kotio ja koirat saivat kotiin tulon jälkeen iltaruokansa. Kumpikin koira teki kaikki oleelliset tarpeet lenkeillään. 

Vanhalla nimellä

Blogi löytyy myös Blogit.fi -sivustolta. Ainut vain, että on siellä vanhalla nimellä. Kävin tutkimassa blogger asetukseni enkä löytänyt mainintaa aiemmasta otsikostani (aikana ennen Kikiä).

5/17

Käytiin eka koko porukan juoksulenkki. Mentiin Kimmokkeelle. Tai Eetu juoksi sinne ja me muut mentiin autolla. Eetu juoksi Kikin kanssa ja mä Nemin kanssa. Ihmeekseni koirat eivät alkaneet säheltämään keskenään. Aluksi Kikistä oli hieman jännää, ihan aluksi se kyl haukku kovasti siksi kun sillä oli kakkahätä. Kakalla käytyään rauhoittui juoksemaan paremmin. Se kyllä ravaa nätisti juostessaan :) Selvästi sille sopii se, että lenkillä liikutaan nopeempaa tahtia. Tosin nyt mentiin aika hitaasti ;) kun mulla on vielä niin paska kunto. Eikä Nemikään kyllä lujaa tahtoisi juosta, lönkötellessään se ehtii puuhailla kaikenlaista. Se kun osaa ottaa ennakkoa, eli edessä nuuskutella ja sitten ehtii merkkaamaankin ennen kuin naru loppuu (eli mä oon mennyt koirasta ohi). Myös Nemi kävi lenkin aikana kakalla. Kiki yritti syödä myös puolukoita matkan varrelta, mutta siihen ei oikein kyl ollut aikaa, koska se olisi tahtonut jumittua aina niiden puolukkavarpujen luo. 

h_k 13/17

Kampasin hieman Kikiä aamulla.

Haikea Haukipudas

Kävin eilen ajelulla Haukiputaalla. Hakutreenien jälkeen hain sieltä muutamat kengät (jollakulla on mun jalkojen vastaparit eli vasen jalka pienempi ja oikea suurempi). No enivei. Kun kengät oli haettu ja käännyin kotiin päin eli Lidl:n risteyksestä Kiiminkiin päin ja ohitin Ukonkaivoksen tienviitat. Niin tuli tosi haikea fiilis. Että kun olen pitkin talvea miettinyt, että mennäkö (Activen) hallille katsomaan jotain kisoja. Niin mitenkä olisin sinne halliin kyennyt menemään jos jo koko paikkakunta (ts alue kun kuntaa ei enää ole) ahistaa?!?

ps. mikäpä olisi parempi kategoria kuin "menneet", koska sitähän ne Haukipudas (Martsa tai Ukkis ja Annalankangas ja Virpiniemi) treenit ovat

Aatoksia hakuviikonlopun jälkeen

Kyllä koirille oivallisimpia lajeja ovat ne, missä ne voivat oikeasti toteuttaa itseään. Siis kuten haku (nenän käyttö), jälki (nenän käyttö), paimennus (vaistot ja jotain), metsästys (vaistot ja jotain). 

PK-lajeina sitten taas ... aina on omille koirille tökkinyt se tottis. Tai itsestä on tuntunut, että esim nouto, hyppy ja a-este olisi kutakuinkin mahdottomat (muusta tottisosuudesta puhumattakaan). Tokikaan en ole pk-tottista ikinä harrastanut koirieni kanssa. 

Paitsi. Ihan ihan eka kurssi millä olin Merrin kanssa oli pk-koirien pentu-tottista (oho ja hupsista). 

Myös se esineruutu on tuntunut täysin toivottomalta. Joskus sitä jollain kurssilla Merrin tai Nemin kanssa kokeiltiinkin, eikä siitä kyllä tullut yhtään mitään. Toki ei yhden kerran jälkeen ehkä kirvestä kaivoon tarvitsisi heittää. Mutta niiden koirien kanssa en olisi nähnyt/näe valoa tuollaisen tunnelin päässä. Kikille sitä vastoin aloin jo suunnittelemaan esineruudun esitreenejä, koska osaan hyvin kuvitella, että ne olisivat pikkukoirasta varmaan tooosi siistejä :-)

Haussa vaan tökkii se porukka. Tai sen puute. Hakujengit ovat tiiviitä porukoita joihin ei niin vain tuppauduta. Kyl me silti joskus viel Kikinkin kanssa hakua kokeillaan (toivottavasti) :-)

Viikonlopusta vielä jotain tarinaa myöhemmin lisää. 

Kotirimmi

Koirilta leikattiin tänään kynnet.

En silti siks ruvennut postailemaan perjantai-illan ratoksi. Vaan siksi, että Nemiltä leikattiin -vihdoinkin- säärikarvoja lyhyemmiksi. Niihin kun tarttuu havupuun oksia, lehtiä, muita oksia, hiekkaa, rapaa ja ties mitä kaikkea tuolla ulkona. Karva on pehmeää ja todella helposti takkuuntuvaa. Koska kevätrapa kelit ja koska Nemi ei ole menossa hetkeen jos toiseenkaan näytelmiin niin nyt oli oiva aika parturoida hieman koiraa :-)
Sitäpaitsi viikonloppu ollaan metsässä lappalaiskoirien hakutreeneissä, josko se ei puolta mettää keräisi itseensä? (toiveajattelua)

Heinäkuun näyttelyt

Enää muutamia päiviä aikaa vatuloida, ilmoittaakko Kikiä heinäkuun näyttelyihin vai ei. Ryhmiksiä ei näytä edes olevan oikein tyrkyllä eli pähkättävänä ovat: Oulu, Oulu, Kemi & Pori.

Kiki omalla pihalla toukokuussa 2017

Tokon alkeiskurssi, kolmas kerta

Lyhkäsesti viime viikon treenit ennen tämän illan vikaa kurssi kertaa:

• Hyppy
• Törpön kierto
• Paikallaolo

ja sitten lyökin päässä tyhjää, että mitähän muuta me mahdettiin tehdä?

ainiin, ainakin

• luoksetulo

4/17

Käytiin eilen juoksemassa. Mä hilputtelin hitaasti Nemin kanssa (Jaarikselle-keskustan läpin-kirjaston ohi ja 848:n pyörätietä kotio) ja Eetu kävi Kikin kanssa k-raudan lenkin (~6km).

Siinä missä aiemmin oon kertonut siitä kuinka Kiki pissailee 1-3 (max kolme, tod harv kolme) kertaa lenkki niin nyt tod huomaa, että koiralla on kiima-aika, koska oli pissannu/merkannu seitsemän kertaa lenkin aikana (ja kakannu kahesti).

Haravointia, hanskannoutaja, leikkitesti, kurssiperuutus

Niin ne kelit vaihtelee. Koko sunnuntain pyrytti lunta ja tänään pääsin jo aloittelemaan pihan haravointia. Kiki oli tietysti ylimpänä haravointivalvojana.

Hetken aikaa molemmat koirat olivat takapihalla. Eikait siinä mitään erikoista ole. Eipä niin. Mutta. Annoin niiden leikkiä, Nemi oli vapaana ja Kiki tuossa pihanarussaan (koska se nyt ei välttämättä pihalla muuten pysyisi ja koska sillä on ne juoksut niin en tod tohdi sitä irti päästää/pitää). En ole sallinut niille tuollaista leikkituokiota sitten kun viimeksi ... joskus lokakuussa/syyskuussa. Leikistä ei ole kuvia/elävää kuvaa (ei ollut sillon vielä kamera ulkona). Lopetutin leikin sitten kun se kävi turhan rajuksi/villiksi ja äänekkääksi. Pitää seurailla pikkukoiraa, että oliko leikkimisellä minkäänlaista (ja jos niin millaista) vaikutusta sen olemiseen.

ps. se jälkikurssi jolle olin Kikin ilmoittanut onkin eri ajankohtana, joten ei päästäkään osallistumaan :-( Noh, hyvä puoli: ei ole pakko mennä ötököiden syötäväksi just niinä aikoina.

edit. tehtiin eilen myös yks nosework reenisisällä

Kartoitus

Mun pitäisi uudestaan taas miettiä treenipaikat Oulun alueella. Vinkkejä otetaan siis vastaan. 

Siis omatoimireeneille. Mikä jottei jos joku jaksaa vastailla niin kesäkauden ulkopaikat (vaikka toki sitä voi jotain pientä tehdä paikassa ku paikassa).

Jos haluan kunnolla itsekseni reeniä jotain (merkin kiertoa, ruutua etc) niin pitäisi varmaan varata jotain hallia tms. 

Kun ei ole tällä hetkellä sidoksissa mihinkään kerhoon/kouluun (activen asiakkaat saavat vuokrata activen hallia halvemmalla kuin muut - kismalla ei ole omaa hallia), niin pitää aloittaa homma (etsintä/kartoitus) ns puhtaalta pöydältä ja katsoa tämän hetkinen tarjonta. 

Tosin kesäksi ei tokikaan kannata mitään vuokrata. Mutta ehkä ens syksynä? 

Miten Kiki liikkuu? Hieman yli puoli vuotta leikkauksesta

Kävin koirien kanssa metsässä pitkästä aikaa. (Alakylässä) Ajattelin että josko filmaisin (vaikka tiesin jo etukäteen, että video tulee vapisemaan) Kikin liikkumista ... Noh, sehän pyrki syömään viime syksyisiä puolukoita kokoajan.

Rokotettu

Noniin, nyt on Kiki käytetty yksvuotis rokotuksilla. Kiimingin Evidensiassa.
Käytin koiran puntarilla ennen toimenpidettä, pikkukoira painaa (pannan kanssa) 10,5 kg.

Toka juoksu

Pari veritippaa lattialla.
Sehän tarkottaa sitä, että Kikillä on nyt juoksu.

Kylillä

Käytin koirat Oulun keskustassa aamulenkillä. Kahdeksan tienoilla siis. Nätti keli, ei tietoakaan eilisestä lumipyrystä. Kikin kanssa nähtiin yks toinen koiranulkoiluttaja kun joku noutaja (vaalee labbis) käveli vastaan. Kiki ei sanonut sille mitään ja muutenkin käyttäytyi ihan asiallisesti. Ainut jolle se haukahti muutaman kerran oli joku varis mikä oli puussa (varis jutteli myös Kikille).

Helppo valinta - Koiteli

Jos en jaksa käyttää koiria ihan kotikulmilla kävelyllä, mutten jaksa vaivata ulkoilutuspaikalla sen enempää päätäni menen Koiteliin. Siellä tulee käytyä säällä kuin säällä kaikkina vuodenaikoina. Nykyisin enää harvoin on samalla kamera mukana, vaikka kuvankaunista siellä on melkein aina. Tänään Koitelissa oli tunkua, parkkipaikalla joutui jopa etsimään ruutua omalle autolle.

Nemi kotona Koitelissa käynnin jälkeen.

Ajoitus

Hieman sellaista olen alkanut epäilemään, että saattaapi olla, että Kiki on tekemässä juoksua. Jep jep, nyt jo 😐 Ainakin sekä se että Nemi ovat tosi kiinnostuneita Kikin takapäästä ja hieman se on merkkaillutkin ulkoillessaan (mikä voi olla toki sitäkin että koira aikuistuu ja alkaa enemmän pissailemaan/merkkailemaan). 

Hyvä puoli asiassa olisi se ettei koira sitten olisi juoksussa kesälomareissulla ja huono puoli tietty se, että melko tihiä tahti jos se viiden kuukauden välein kiimailee. 

Voi toki olla, että olen väärässä ja juoksu tulee vasta joskus paljon myöhemmin = kesällä. 

Jos sil on ny juoksu / juoksu ihan just alkamassa niin pitää perua ens vkon vesikävelyaika. 

Tokon alkeiskurssi, toinen kerta

Viime viikon treenit.

Ohjeistetusti tehtiin alustareeniä, hyppyä, paikallaoloa ja liikkeestä maahanmenoa.

Alustareenissä mun pitäs tosiaan hommata jämympi alunen. Siin pitää olla nopee palkkauksessa että palkkaan niistä tassuita alustassa eikä Kiki ehtisi alkamaan tuomaan mulle sitä mattoa. Pentureeneissä Kikille tuli kyllä asenne alustalle menoon, mutta nyt se pitäisi vähitellen muuttaa siihen suuntaan, että alustalla pitäisi olla hetki.

Hypyssä otin hyppyriman pois. Joku keppi siihen about nurmikkotasolle silti jäi. Heitin palkan hypyn yli ja reenasin lähinnä paikkista ts malttia. Koira oli kokoajan hihnassa. Palkalle eli hypyn yli se kyl meni joka kerta kun annoin luvan.

Paikkistreeni tehtiin niin, että koirat oli ympyrässä sellaisilla väleillä kun sietivät toisiaan (yllättävänkin likekkäin). Kikihän ei kestä viel mitään tokomaista paikkishommaa, joten tehtiin  tasomme mukaisesti. Hienohomma oli, että se kesti tämmöisen reenin: etupalkka, koiramakaa, mä seison koiran vieressä. Se aika mitä pidin Kikiä paikallaan oli varmaan 10-20 sek eli aika on viel hirmu lyhyt.

Liikkeestä maahanmenossa selvästi hyvä tapa Kikille on se, että mä peruutan ja käsken koiran maahan. Siis mitään seuraamisesta maahanmenoa meidän ei kannata tehdä, seuraaminen ei ole sellaisella kantimella vielä että siihen kannattaa sotkea jääviä. Jos mä en peruuta niin Kiki helposti peruuttaa, jos taas mä peruutan niin koiran maihin meno on parempi (ei liikkuva).

Muina aikoina tehtiin vaikka mitä ... Kiki ei ymmärrä joutoaikoja :D

Nosework kurssi (vika kerta)

En vissiin kertonut viimeisistä nosework reeneistä vielä?

Eka tehtiin laatikkoreeni, mikä meni hyvin. Sitten tehtiin reeni missä haju oli agi/tokoesineiden seassa ja ... sitten ois ollu reeni missä haju ois ollu seinässä ehkä metrin korkeudella. Me jätettiin se reeni väliin kun en halunnut Kikiä tilanteeseen missä sen ois pitänyt nousta ylemmäs. Joten tehtiin vielä loppuun yks laatikkoreeni mikä sujui kans tosi hyvin.

Väliajoilla tehtiin kaikenlaisia temppusia :-)

Ei tää toimi

tää mun blogiversio ruokapäiväkirjasta. Voi blääch.

Kiki sai postia (kiitos!)

Kauan kauan sitten kun käytiin ensimmäisiä kertoja Ruotsissa koiranäyttelyssä (tai ehkä jopa jo sitä ennen jossain kotimaan näyttelyssä, jok tap joskus vuonna nappikauppa) katselin ihaillen ruotsinlapinkoirilla olleita näyttelyhihnoja. Sen jälkeen alkoi armoton etsiminen, että mistä niitä saa. En löytänyt mistään (näyttelyiden kojuista, koiratarvikeliikkeistä, verkkokaupoista, ...) mitään sen kaltaistakaan mitä etsin. Jossain välissä aktiivinen etsiminen jäi, kun aina sai pettyä. 

Tänään postilaatikosta löytyi tällainen:

Kikillä on ihan paras perhe. Parhaat sukulaiset. Kiitos!!! 😍 💜

ps. testattiin sitä jo Kikille pienen näyttelytreenin merkeissä, se on just hyvä! 👍

3/17

Kävin Nemin kanssa hölkkäilemässä 23 minuuttia (2,5 km), lenkki sisälsi kaksi pysähdystä kun koira kävi kakalla plus lukuisia merkkailu hidastuksia.

Tällä välin Eetu ja Kiki juoksivat Koiteliin eli ~ 4 km. Kun mä & Nemi päästiin kotiin niin hypättiin autoon ja mentiin Kikiä & Eetua vastaan. Mä nappasin Kikin itselleni ja Eetu jatkoi juosten takaisin kotiin ja mä ajelin koirien kanssa kotiin pesemään niiden rapaisia tassuja.
Kikikin oli käynyt kakalla ja pissannu pari kertaa lenkkinsä aikana.

Puol vuotta

Eilen oli merkkipäivä kun tuli puol vuotta täyteen Kikin tähystysleikkauksesta. Terveisiä vaan sinne epätoivon syksyyn itselleni, että selvittiin. JuHuu! Tai, elämästä eteenpäin ei tietenkään voi tietää, mutta nyt tod on parempi meno Kikillä kuin oli viime syksynä. 

Tänään käytiin vaihteeksi Hundspassa, Kiki teki peruskävelyä (ilman mäkiä tms) 17 minuuttia. Varasin ens viikolle uuden ajan.

2/17

3,35 km.

Oli mun yhteisjuoksumatka tänään. Se koostui siis Eetun ja Kikin kanssa ensin yhden kilometrin juoksemisesta Kimmokkeella. Kiki ei meinannut pysyä nahoissaan, sillä oli siis ihan sairaan kivaa. Ei kovin pitkiä matkoja ravilla pysynyt (mutta kun ravasi niin ravi oli ihan nättiä). Pururadat oli tosi lumiset (Kikistä se oli kivaa, minusta raskasta).

Kun Kiki oli suoriutunut lenkistään laitettiin se autoon ja käytiin Nemin kanssa juoksemassa pari kilometriä pyöräteillä. (tuon jälkeen mä ajoin koirien kanssa kotiin ja Eetu juoksi kotio)

Testi alkoi

Iltaruuallaan tänään Kiki sai ensimmäisen kerran sitä moninivelvalmistetta. Tabletin murskasin ruokaansa, sillä perjantaina antamani matolääke ei mennyt pikkukoiralle alas kuin karkki. Matolääkkeelle ei tarvinnut tehdä muuta kuin tunkea se lihapullan sisään niin johan maistui.

Pystymetsä

Onhan se melkoista viedä Kikiä taas paikkoihin missä on paljon koiria ja ihmisiä kun sitä on pitänyt pitää vähillä virikkeillä kuukausikaupalla. Se kun innostuu ihan tsiljardisti kun näkee - ketä vaan. Kaikki on potentiaalisia kavereita. 

Viikonloppuna kuitenkin huomasi, että kyl se tottuu siihen että on elämää ympärillä. Oppii olemaan ilman, että kaikkeen pitää reagoida ja kaikki asiat huomata. Se tarttee vaan lisää kokemuksia ja sitä että oikeesti ollaan jossain eikä kävästä ja tohoteta sitten eteenpäin. Vaikka tottakait siihen, että se alkoi pötköttelemään eilen Rännärin katsomossa (kun ooteltiin isoja kehiä) vaikutti tietty sekin, että koira oli väsynyt. Mutta mun mielestä on ihan eri asia temputtaa koiraa, siis käskeä se esim makaamaan kuin se, että koira itse pistäisi pötkölleen. Rentousaste koiralla on näissä ihan eri. 

Aikomus onkin ilmoilla Kikiä tälle vuotta vielä jonku verran näyttelyihin. Ihan vain opettelemaan siellä olemista. Tottakait sitä voisi tehdä mätsäreissäkin, ja ehkä tehdäänkin, mutta mä olen niin onneton saamaan aikaiseksi sitä, että menisin mihinkään semmosiin ... 

Sinällään kyl kiva, että Kikillä on nyt kaks sertiä, niin valioitumiseen ei tarvita muuta kuin yks sitten joskus kun koira on täyttänyt kaks vuotta. Suurinpiirtein siis ihan sama mitä niistä tulevista "tapahtumaharjoitusnäyttelyistä" tulee ;-) 

Jotain lapsia leikki tuol katsomossa. Juoksi ees taas, hyppi ja pomppi. Koirienkin edestä menivät moneen kertaan. Välillä koirat niistä hieman häiriintyivät, mutta enimmäkseen Nemin pötkötteli ihan rauhassa (Kiki nyt hieman useammasti nousi ylös tai rupes jotain touhuamaan).

Oulainen - Pattijoki

Pyhäjoen rannalla. 

Käytiin näytelmäturneella. Eilen puhelin piipitti herätyksen puol kuudelta ja seiskan aikaan oltiin tienpäällä. Oulaisissa oltiin hyvissä ajoin, joten ehittiin hyvin juomaan termarista aamukahvit ja syömään edellisiltana tehdyt eväsleivät ennen kehän alkua. Oulaisiin olin ilmoittanut vain Kikin. Eetu esitti Kikin Paula Rekirannan arvostelemassa kehässä.

Tyypiltään erinomainen nuori narttu. Hyvä narttumainen pää. Riittävä otsapenger. Oikeanmalliset hieman vaaleat silmät. Hieman haja-asentoiset korvat. Erittäin hyvin kehittynyt runko. Hyvä raajaluusto ja kulmaukset. Hyvä häntä. Lupaava karva. Kevyt rodunomainen liikunta.

JUN ERI1 SA PN1 SERT ROP

Kehän jälkeen kerättiin kamppeet ja vietiin ne autolle. Sitten käytiin Oulaisissa päiväkävelyllä koirien kanssa. Sitten haettiin kaupasta hieman syötävää, oltiin autolla tunti-pari ja palattiin takaisin näytelmäalueelle. Ooteltiin taas aikamme ja sitten Kiki pääsi vielä esittäytymään isoon kehään - ainakin kauempaa katsottuna isokehä debyytti meni ihan kivasti vaikkei sieltä menestystä tullutkaan.

Oulaisista ajettiin Raaheen yöksi ja tänään aamupäivällä mentiin Pattijoen ryhmänäyttelyyn (siellä oli koko vitonen, Oulaississa vain osa vitonen + jotain muita ryhmiä), jonne olin ilmoittanut molemmat koiramme. Reino Korpela arvosteli ruotsinlapinkoirat. Mä jouduin kehään vain pn-luokassa. Tuomari perusteli rop-valintaansa sillä, että Nemillä hiljaisempana voisi olla paremmat mahdollisuudet sijoittua kuin mitä Kikillä ... 😄 eli tykkäsi kovasti Kikistä 😍

Kiki: Sopiva koko. Hienot mittasuhteet. Kaunislinjainen pää. Tummat silmät. Hyvät korvat. Hyvä kaula ja runko. Sopiva raajaluusto. Hyvät kulmaukset. Oikein kaartunut häntä. Hyvä karva. Kevyt liike. Hieman rauhaton käytös.

 JUN ERI1 SA PN2 SERT.

Nemi: Keskikokoa kookkaampi. Hienot mittasuhteet omaava veteraani jolla voimakaspiirteinen pää. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä kaula ja runko. Hieman kapea rinta. Sopiva raajaluusto ja kulmaukset. Hyvä häntä ja turkki. Liikkuu pitkällä askelmitalla. Normaali käytös.

 VET ERI1 SA PN1 ROP-VET ROP

Sitten taas ootettiin, ootettiin ja ootettiin. Oottelun hyvä puoli oli se, että Kikikin alkoi jo tottumaan hälinään ja siihen että oli paljon koiria ja pisti ihan omatoimisesti pötköttelemään eikä kokoaikaa vouhkannut suuntaan jos toiseenkin [kyllä siitä vielä ihan hyvä (näytelmä)koira tulee 👍]. No, ei menestystä Nemille isoista kehistä tällä erää.

h_k 12/17

Hieman Kikin harjausta tänään Raahessa.

h_n 11/17

Eilen illalla kampasin Nemiä Raahessa, karvaahan siitä taas lähti. Mutta niin tärkeenä en seuraavan päivän näyttelyä pitänyt, että olisin karvoja lumeeksi jättänyt päällykarvan alle. Siis niitä karvoja jotka olivat jo irti mutteivät olleet tippuneet.

Jokaiselle jotain

...sillä tilasin Kikille pahvilaatikon ✌, mulle kuplamuovia 💜 ja Nemille vanhuksen niveliä sivelevää öljyä 👍

Nutrolin Nivel moniteho lähtee siis ensitestiin tässä koirataloudessa ...

Rokotuksille

Kävin eilen ostamassa apteekista matolääkettä (jonka aion antaa Kikille tänään) ja varasin äskön Kikille rokotusajan puolentoista viikon päähän.

Ko osais vaan

Ni Kikille voisi opettaa kyllä vaikka mitä. Se on innokas oppimaan ja sillä on tosi hyvät hoksottimet. 

Eilen iltapäivällä muistuttelin sille törpön kiertoa. Mitä on tehty viimeksi reippaasti yli puoli vuotta sitten (ennen kaikkea leikkaus&toipilashässäkkää). Muistuttelu tarkoitti siis sitä, että laitoin uuden törpön eteisen matolle ja odotin hetken. Toisessa kädessä namu ja toisessa naksutin. Eipä aikaakaan kun Kiki käveli törpön taakse, siitä naksu ja kehu ja koira tuli toiselta puolen takaisin. Ei varmaan kauheesti tarttis vahvistaa / reenata kun se hakeutuisi törpön kiertoon jo vauhikkaammin / kauempaa. 

Ja eilen tokoreeneissä ... voi hyvän tähen, mä en keksi niin paljoa reenattavaa ku mitä pikkukoira haluaisi puuhata. Siitä sitten lisempää myöhemmin. 

Veteen

Palataan ens viikolla taas vesikävelyn pariin 😃

Tokon alkeiskurssi, ensimmäinen kerta

Viikko sitten oli Kikillä ne kauan odotetut ensimmäiset ohjatut tokoreenit. Harkat olivat Kempeleessä. Yli-innokkaina oltiin pelipaikalla jo puol tuntia ennen treenejä, ehdin siis hyvin käyttämään koiran kävelyllä ja eksymään Kempeleen lähiöihin ...

No, Kikihän oli ihan lentoon lähdössä kun mentiin nurtsialueelle missä reenit olivat. Se olisi halunnut moikata kaikkia, mutta kenenkään luo en sitä päästänyt. Jos en ihan väärin rotuja tunnistanut, niin paikalla oli: amstaffi, akita, labradori, saksanseisoja ja flätti. 

Ensin reenailtiin sivulle tuloa. Hieman Kiki tarvii siinä käsiapuja, mutta se tulee melko hyvään paikkaan jo suoraan. Hieman pitää sitä katsoa, että missä sen tassun kärjet ovat - versus mun jalat. 

Sitten reenattiin seuraamista. Vaikka sitä kontaktikävelyä on tehty tod paljon niin nyt oltiin ihan ulapalla, kun Kiki oli menossa kiskoen ihan vääriin suuntiin. Katja sitten näytti miten kantsis reenata ja Kiki tuli tosi upeesti Katjan mukaan. Mä pidin siis hihnasta kii ja olin taka-alalla. Sain mä itekin muutaman ihan hyvän harjotuksen tehtyä. Pitää vaan muistaa pitää selkä suorana ja olla imuttamatta. Eli vaikka nami on kädessä niin Kiki ei saa pomppia siihen. Lyhyitä harjoituksia. 

Kun Katja kiersi katsomassa seuraamisia niin piti reeniä maahanmenoja. Se meil edistyy kyl mutta ei tietty ole vielä mikään liikkeestä maahanmeno. Pienin askelin jne. 

Itsekseni reenailin Kikin kanssa "kaukoja" eli istu-maahan-seiso -jumppaa, peruuttamista, kapulan nostoa, olisin tehnyt kosketusalustaakin mutta Kikin mielestä sekin oli nostoa ... eli ostoslistalle pitäisi laittaa jämäkämpi kosketusalusta. 

Mukana oli vinkukarvalelu mistä Kiki oli ihan pähkinöinä. Lisäksi oli tietty nameja (lihapullakikkareita). 

Valjasoperaatio

Ostaakko pennulle valjaita? Ei ostaa, koska ne jäisivät kohta pieneksi. Milloin sitten ostaisi koiralle valjaat? Mistä tietää milloin kasvu on ohi, kuinka iso koira tästä oikein kasvaakaan? 

Niin ne Kikin elämän kuukaudet sitten vyöryivät eteenpäin. Sitten tuli se leikkausoperaatio ja siitä kuntoutuminen. Ei kiinnostanut viedä toipilasta koiratarvikeliikkeeseen valjaita sovittelemaan. Sitten koitti aika, että koira oli jo melko hyvin toipunut operaatiosta. Mutta mistä valjaat kannattaisi hankkia? Periaatteessa jo pitkään on ollut aika selvä, että Kikille ostetaan Aatu-valjaat kuten Merrillä ja Nemilläkin on ollut. Mutta koska niitä valjaita taitaa saada nykyisin vain Pattijoelta, niin se tekee oman mutkansa tarinaan. Aatut on siis edelleen ajatuksen päällä ostaa joskus normilenkkeilyyn. 

Mutta. Kikille päätin haluta juoksuun tarkoitetut valjaat. Tai mahdollisesti siihen paremmin soveltuvat kuin nuo Aatut. Tai ylipäänsä, että saisin tehtyä jotain tälle valjasasialle vihdoinkin, niin ajattelin, että ne mitkä ostetaan ostetaan urheilua silmällä pitäen. 

Jossain -nimeltämainitsemattomassa- koiratarvikeliikkeessä kerran sitten valjashyllyä vilkaisin, eikä mikään vaikuttanut sellaiselta, että viitsisin vaivata myyjää asialla. Koska itse en ole valjasasiantuntija niin halusin mennä liikkeeseen, josta sellainen löytyy. Minua ei kiinnostanut kierrellä kaikkia alueen alan liikkeitä, sovitella, vertailla ja ihmetellä - siinä sitä olisi tuskastunut niin koira kuin ihminenkin. Luultavasti valjaat olisi jäänyt ostamatta. 

Niinpä sitten useamman koirakaveriharrastajan suosituksesta ajelin Alatemmekselle. Ikinä ennen en ollut ko myymälässä käynyt. Hieman arvelutti kun astuttiin kauppaan sisään ja ensimmäisenä näkyi jotain limsapulloja, että taidetaan olla ihan väärässä paikassa ja eiköhän ollut turha reissu. No, myymälässä nyt myydään muutakin kuin niitä koirajuttuja, joten ei oltu väärässä paikassa. Kerroin mitä olen etsimässä, minut ohjattiin oikealle osastolle kaupassa. Myyjä katsoi hetken koiraa ja toi naulakosta Kikille sopivat valjaat 😲😃👍 Toki niitä piti hieman säätää (olivat ensin vähän löysät). Mutta silti, en mä nyt olisi uskonut niiden noin näppärästi löytyvän. Etukäteen arvelutti, että onkohan juoksuvaljaissa hirveesti kaikenmaailman remmejä ja säätöjuttuja niin ettei blondi opi niitä pukemaan koiran päälle vasta kuin joskus kun koira on kymmenen tai jotain ... mutta ei, jopa minäkin kykenen noiden käyttöön 🙌😆

Kiki valkkasi myymälästä itselleen (ja Nemille) myös siankorvat ja lisäksi matkaan tarttui merkinkiertokartio (jonka toimivuutta testasin jo pihalla Nemin kanssa 😃).