Eilen tuli neljä vuotta Merrin kuolemasta. Merri elää meidän puheissa jos ei nyt päivittäin niin ainakin viikottain. Ihan hyväntahtoisesti (ts itkutta) muistellaan Merrin tapoja ja vertaillaan niitä Kikin tai Nemin tekemisiin. Siis jostain mitä Nemi tai Kiki tekee tulee Merri mieleen. Tai jostain muusta tilanteesta tulee mieleen jotain, mikä saa minut ajattelemaan Merriä.
Todentotta siis, muistot meillä on aina. Ja kun kerran musta karvatassu pujahtaa sydämeen niin ei se sieltä poistu (eikä unohdu) 💖💗💙💚💛💜
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti