Voisi luulla, että on kurjaa. Siis postauksista ja päivityksistä päätellen, että kun on niin haikeeta agin suhteen ettei voi sinne ja tänne mennä.
Oikeasti mulla on kyllä aika hyvä fiilis. Pieni piru takaraivossa jaksaa muistuttaa tasaisin väliajoin, että ei kannata sanoa mitään hyvää ääneen, koska sitten se kosahtaa. Mutta nyt tuntuu silti ihan kivalta. Mitään erityisiä takapakkeja ei Kikin olotilassa ole ollut aikoihin ja Nemikin vielä porskuttaa meidän ilonamme.
Kaikenlaisia verkkoja on laitettu vesille Kikin tulevaisuuteen ja Kiki on erittäin innostunut kaikesta tekemisestä mitä sen kanssa jaksaa puuhastella. Mitään "pakkopeikkoja" ei ole minkäänlajien suhteen, mutta on mahdollista kilpailla noseworkissa tai tokossa joskus tulevaisuudessa (miniteoreettiset mahdollisuudet myös pk-lajeihin eli jos kiinnostusta lajien treenaukselle on niin voi kuvitella tähtäävänsä kokeisiin ja saavansa sitä kautta motivaatiota tekemiseen - tai sitten "vaan humputtaa" mikä tällä hetkellä tuntuu erittäin varteenotettavalta aktivointivaihtoeholta sekin).
Niin ja kohta on loma ja The reissu. Eli Kiki pääsee ekalle ulkomaan telttailulomalle.
Loppuun vielä pari ihquttelukuvaa molemmille koirille 💙💚💛
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti