Kyllä koirille oivallisimpia lajeja ovat ne, missä ne voivat oikeasti toteuttaa itseään. Siis kuten haku (nenän käyttö), jälki (nenän käyttö), paimennus (vaistot ja jotain), metsästys (vaistot ja jotain).
PK-lajeina sitten taas ... aina on omille koirille tökkinyt se tottis. Tai itsestä on tuntunut, että esim nouto, hyppy ja a-este olisi kutakuinkin mahdottomat (muusta tottisosuudesta puhumattakaan). Tokikaan en ole pk-tottista ikinä harrastanut koirieni kanssa.
Paitsi. Ihan ihan eka kurssi millä olin Merrin kanssa oli pk-koirien pentu-tottista (oho ja hupsista).
Myös se esineruutu on tuntunut täysin toivottomalta. Joskus sitä jollain kurssilla Merrin tai Nemin kanssa kokeiltiinkin, eikä siitä kyllä tullut yhtään mitään. Toki ei yhden kerran jälkeen ehkä kirvestä kaivoon tarvitsisi heittää. Mutta niiden koirien kanssa en olisi nähnyt/näe valoa tuollaisen tunnelin päässä. Kikille sitä vastoin aloin jo suunnittelemaan esineruudun esitreenejä, koska osaan hyvin kuvitella, että ne olisivat pikkukoirasta varmaan tooosi siistejä :-)
Haussa vaan tökkii se porukka. Tai sen puute. Hakujengit ovat tiiviitä porukoita joihin ei niin vain tuppauduta. Kyl me silti joskus viel Kikinkin kanssa hakua kokeillaan (toivottavasti) :-)
Viikonlopusta vielä jotain tarinaa myöhemmin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti