Onhan se melkoista viedä Kikiä taas paikkoihin missä on paljon koiria ja ihmisiä kun sitä on pitänyt pitää vähillä virikkeillä kuukausikaupalla. Se kun innostuu ihan tsiljardisti kun näkee - ketä vaan. Kaikki on potentiaalisia kavereita.
Viikonloppuna kuitenkin huomasi, että kyl se tottuu siihen että on elämää ympärillä. Oppii olemaan ilman, että kaikkeen pitää reagoida ja kaikki asiat huomata. Se tarttee vaan lisää kokemuksia ja sitä että oikeesti ollaan jossain eikä kävästä ja tohoteta sitten eteenpäin. Vaikka tottakait siihen, että se alkoi pötköttelemään eilen Rännärin katsomossa (kun ooteltiin isoja kehiä) vaikutti tietty sekin, että koira oli väsynyt. Mutta mun mielestä on ihan eri asia temputtaa koiraa, siis käskeä se esim makaamaan kuin se, että koira itse pistäisi pötkölleen. Rentousaste koiralla on näissä ihan eri.
Aikomus onkin ilmoilla Kikiä tälle vuotta vielä jonku verran näyttelyihin. Ihan vain opettelemaan siellä olemista. Tottakait sitä voisi tehdä mätsäreissäkin, ja ehkä tehdäänkin, mutta mä olen niin onneton saamaan aikaiseksi sitä, että menisin mihinkään semmosiin ...
Sinällään kyl kiva, että Kikillä on nyt kaks sertiä, niin valioitumiseen ei tarvita muuta kuin yks sitten joskus kun koira on täyttänyt kaks vuotta. Suurinpiirtein siis ihan sama mitä niistä tulevista "tapahtumaharjoitusnäyttelyistä" tulee ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti