Mun päässä on semmonen mekanismi. Semmonen hammasratas tai mikä lie laitos. Että vaikka mä periaatteessa oonkin sanonnan "pessimisti ei pety" kannattaja. Niin silti väännän, jotenkin automaattisesti huonotkin asiat hyviksi. Tämän oon huomannut ihan mahottoman monissa jutuissa, ei vain koira-asioissa vaan myös muilla elämänalueilla. Nyt sitten jos tämänkertainen "pennun onginta" karahtaa karikkoon eikä mato tartu koukkuun niin siihenkin olen pyörittänyt itselleni ns hyviä puolia. On se nyt kerpele.
No, ei heitetä kirvestä kaivoon - ihan vielä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti