Mietin, että ilmoittautuisinko mentaaliluennolle. Kerrankin sellainen olisi näillä nurkilla. Mutta tämä on vähän sellainen piippujuttu. Ainakin kaks piippunen. Periaatteellisella tasolla kiinnostaa, että mitä sellaisista voisi saada irti. Toisaalta hyvin vahvasti epäilyttää, että olisiko niistä mun "ongelmiin" mitään iloa.
Nemistähän olen sanonut sata kertaa, että se on häiriöherkkä. Häiritsevän vilkas ja häiriöherkkä. Mutta häiriöherkkä se olen minäkin. Kisapaikalla olen häiriintynyt siitä, kun muut ovat häiriintyneet koirani haukkumisesta (jossain blogini syövereissä on siitä tapauksesta, yks erityinen on mielessä, varmasti on muitakin, kirjoitus), olen häiriintynyt kun paikalla on ollut Se ja Sen Kaverit. Olen häiriintynyt kun joku on palkannut koiransa liian lähellä (mua, rataa, mun koiraa, mitä millonkin). Olen häiriintynyt kun olen huomannut jonkun tietyn rotuisen koiran jossain, esim dalmatialaisen jolloin pelkään, että Nemi lähtee lapasesta. Dalluja on näkynyt agikisoissa. Häiriöahdistusta on ollut itselläni, jos olen huomannut, että tokon paikkamakuussa koirani vieressä on esim saksanpaimenkoira. Yleensähän sakemannit kyllä pysyvät hyvin maassa, mutta esim Merri ahdistui niistä ja joskus luulin sen kipittävän pois paikkamakuusta (avossa) just siks ku ahisti niin paljon.
Mistä tämä raapustus kumpusi. Melken jo ilmoittauduin sille luennolle. Mutta sitten näin ennakkotehtävät. Tehtäviä? Luennolle. Pitääkö siellä sanoa jotain? Yks tehtävä oli joku missä piti miettiä reeneihin ja kisoihin valmistautumista ja mielentiloja niihin. Oikeasti. No kisannut en tietenkään ole enää aikoihin. Mutta kisoihin oli kyllä tietyt rutiinit. Kisapaikan käyttäytyminen ja radalle menon valmistelu vaihteli koiran (Merri/Nemi) mukaan. Mutta muut rutiinit hioituivat kyllä vuosien mittaan aika sopiviksi itselleni. Mutta reeneihin lähtö? Tällä laiskamadolla on ihan toisenlaista ja suurimmalla osalla kerroista reeneihin mennessä on blaach-fiilis, hyvä kun jaksan irrottautua telkkarin tai tietokoneen äärestä. Mutta reeneistä tullessa on jeejee fiilinki ja aina yleensä on iloinen siitä, että tuli käytyä. Jotain onnistumisia tulee aina. Koira on mainio. Kouluttaja on kiva. Reenikaverit on kivoja jne. Energia virtaa ja vaikka reenit olisivat kuinka myöhään niin nukkumaan ei voi heti mennä. Että jos tarkoitus on saada kisoihin sama fiilinki kuin mitä reeneihin menossa on, niin homma menisi itsellä kyllä ihan päälaelleen ;)
Yks juttu on kans. Mitä en tiedä, että haluaisinko sen edes muuttuvan - oikeasti. Eli minulta puuttuu voitonnälkä. Pärjäämisen tarve. Enkä osaa asennoitua kisaradalle niin, että olisi tärkeätä onnistua siellä. Silloin aikojen saatossa luulin, että minulta puuttuu kilpailuvietti (siis silloin kun en ollut kisannut ainuttakaan kisaa vielä). Mutta kyllä minulla se vietti on. Minulta vain puuttuu se joku juttu, mikä saisi yrittämään vähän enemmän. Joku sisäinen tyyppi joka potkisi perseelle myös kesken kisaradan.
Jos kiinnostuit luennosta, niin se on tulevana viikonloppuna Virpiniemessä.
Oulussa 20.2.2016 klo 10-14
Luento pidetään Virpiniemen Ylämajalla.
Lisätietoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti