Maailma kutsuu

Ihanaa kesää kaikille blogiini eksyville,
blogi vaikenee epämääräisen pitkäksi ajaksi (muutamiksi viikoiksi). 

Vko 24, toko

Tiistaina oli meidän viimiset ohjatut tokoreenit. Siis tällä haavaa, ostettuina olemassaolevina kalenteriin merkattuina semmosina joihin päästiin menemään. Jos ehin pakkauskiireiden keskellä niin saatan kertuakkin niistä jotain ... tai sitten ne painuvat täysin unholaan. 

Madot ja punkit

Tänään pistäydyin apteekissa ostamamassa matolääkettä ja koiralle laitettiin päivällä vihdoin ja viimein punkkilitku (se eellä alkava) selkään.

Puolen vuoden kisatauko ei tee hyvää

Rallateltiin tosiaan viikonloppuna neljä rataa KAS:n kesäkuun kisoissa. Tai edes rallateltu. Kolme ekaa rataa meni ihan pyllylleen. Nemiä ei napannut hypätä. Epäilin, että sen kunto ei riitä maksien hyppykorkeuksiin. Neljännelle radalle kävin testaamassa lämppäesteillä että onko nyt tosiaan niin, että sillä on jotain ongelmaa sen hyppäämisen kanssa. Ei ollut - lämppäesteillä. Hyvin meni yli kuuskytsenttiset ja pystyin jotain ohjaustekniikoitakin niillä testaamaan. Se nyt sitten vaan oli päättänyt kieltäytyä niiltä hypyiltä. Tai jotain, en minä tiedä. Mutta kun lämppäesteillä tsemppasin sitä ja palkkasin niin teki ihan innoissaan. Otin saman asenteen takataskuun sitten vikalle radalle - saatiin aikaiseksi paljon parempi asenne, tekeminen, ilo, meininki .... ja hyl. Kun en ehtinyt kaikkialle kannustamaan, kehottamaan, käskemään, näyttämään, askeltamaan ja kehumaan. Radat olivat Reetta Mäkelän (joku semmonen se oli, Eurajoelta kuulemma) käsialaa ja rataprofiileiltaan tosi mukavia koko viikonlopun ajan. 

Meidän suoritusten ja lenkkien jälkeen räpsin sitten kuvia kolmosista, niitä löytyy  jonkinmoinen kasa. 

Kolmetoista

Eilen kuntoilua:

1. Juoksulenkki noin 5 km
2. Kotona fillarin haku (ja ananasmehua lasillinen). Pyöräilyä 4 km
3. Juoksua 2,5 km
4. Pyöräilyä 1,5 km

Enari, lankku

Tämän aamun lankku meni jo yli kahen minuutin.Niin, oon muutaman kerran aamulla tehnyt yhen lankun sekkarikellon (aka kännyn) kanssa. So far lista näyttää tältä:
- 1.16.68 (21.05.14)
- 1.21.88 (23.05.14)
- 1.03.64 (26.05.14)
- 1.23.85 (27.05.14)
- 1.04.76 (05.06.14)
- 02.01.38 (10.06.14)

Lirit ja lätäköt

Niin. Ei kodin lattioilta kovin montaa laatokkaa ole tarvinnut siivota tässä parin lääkkeettömän viikon aikana. Mutta stressaavinta on se kyttääminen. Missä koira on ollut? Onko lattia märkä? Onko koira pylly/housukarvat märät? Eihän se ole maannut jossain mistä sotkut/märkyys on hankala siivota. Onko se käynyt tarpeeksi tiheään ulkona? Välillä on käytetty koiraa pikapissalla niin ettei sillä ole ollut minkäänlaista tarvetta pissailuun "Pissaa. Pissaa! Pissaa!!!" -mantraa hokien samalla kun koira kattoo, että "Pissaa ite!" ja syö samalla heinää. 

Eilen illalla se ei sitten vielä saanutkaan lääkettä, vaikka kisat olivat ohitse, koska siitä lääkepurnukasta ei tullutkaan mitään. Joko purkki on tyhjä tai sitten se pipetti on mystisesti hajonnut tällä välin kun on ollut hetken käyttämättömän. Otukseen tieni siis vie joko tänään tai huomenissa. 

Virpassa tänään

Realismin pulleampi puoli

Havainto: mun oikea jalka on turvoksissa. Siis nilkasta alaspäin. Tuntuu pikkasen tunnottoman suuntaiselta ja kengät hieman ahdistavat. Ei siihen varsinaisesti satu, mutta on aavistuksen epämiellyttävä. Kun ei satu niin mitään ei voi olla niin pielessä että lääkärille kannattaisi sitä näyttää (eikä niitä aikoja edes saa, johan yritin. enkä tosiaan tän takia varaiskaan aikaa kun syy tuntuisi mitättömältä). 

Se patti. Sen haittaavuus vaihtelee. Ja muoto ja koko. Hetkittäin jopa unhoitan asian. Toisinaan jalkapohjaan vähän kuin sattuu, tai lähinnä kuumottaa, kävellessä. Mutta en ole varma oireeko se patti vai onko yks vanha känsä päkiässä "heräämässä taas henkiin". 

Mutta siis toi turvotus. Se saattaa olla jokin oire siitä 12 km:n juoksulenkistäni. Jonka järjellisesti tiesin virheeksi. Johan olen aikaa sitten sanonut, että mun jalat/jalka ei kestä pitkiä lenkkejä. Tiesin sen ennen kuin olin koskaan juossut noin pitkästi. Toisaalta, mun ei ois pitänyt juosta niin pitkästi - en tiennyt juoksukilometrejäni ennen kuin olin juossut ne. 

Hetkeksi unohdin, taas vaihteeksi, olevani minä. Vaikka miten kunto antaisi myöten -jos antaa- niin jalat eivät anna. Ei kannata yrittää enempää kuin on järkevää. Kannattaa pysytellä omalla alueellaan vaan, sieltä lipsumisesta on vain harmia. 

Tv-sarjat (dvd)

Vanhasta blogista + jotain mitä muistan ainakin sen vanhan blogikirjoituksen jälkeen tulleen. Pistän ne lisäykset vaikka punaisella ja jatkan sitten joskus tämän täydentämistä. /18.12.13
***
edit 6.6.14 Lisäys

• Alias, kaudet 1-5
• Ally McBeal, kaudet 1-3
• Angels in America
• Beverly Hills 90210, kaudet 1-3, 5-7, 8, 9-10
• Big love, ensimmäinen kausi
• C.S.I (las vegas), kaudet 1-9
• C.S.I - Miami, kaudet 1-7
• C.S.I - New York, kaudet 1-5, 6
• Dark Angel, molemmat kaudet
• Dexter, kaudet 1-3, 4?
• Dharma & Greg, kaudet 1-2?
• Frendit - Friends, kaikki kaudet
• Grey's anatomy - Greyn anatomia, 1-6, 7
• Gilmoren tytöt - Gilmores girls, kaudet 1-7
• Harvoin tarjolla
• House, kaudet 1-3
• How I met your mother - Ensisilmäyksellä, kaudet 1-7
• Ihmemies - McGyver, kaudet 1-2
• Itsevaltiaat: 200 apinaa yms, 6.tuotantokausi
• Itsevaltiaat: Avaruusmusikaali
• Jaettu maa, koko sarja (alkuperäinen)
• Juulian totuudet
• Kotikatu, kaudet 1-3
• Las Vegas (kaudet 1-5)
• Law & Order - Special Victims Unit , kaudet 1-2
• Lexx 1:1
• Linnunradan käsikirja liftareille
• Melrose Place, ensimmäinen kausi
• Morsian, suomalainen minisarja
• Moonlighting - Konnankoukkuja kahdelle, kaudet 1-5
• Mulla alla - Six feeth under, 1-5
• Paritellen - Coupling, kaudet 1-3
• Private Practise (Rakkauden anatomia), kaudet 1-6
• Pulmuset - Married with children, neljä ekaa kautta. Plus pari jotain "Best of" -julkaisua
• Rimakauhua ja rakkautta - Cold Feet, koko sarja
• Roswell, ensimmäinen kausi
• Sabrina - teininoita, kaudet 1-2
• Simpsonit, kaudet 1-9
• Stargåte, kauden 1-4 ja jaksot 26 ja 27
• Taisteluplaneetta Galactica
• V - The final Battle
• V - Muukalaiset saapuvat
• Vampire Diaries - vampyyripäiväkirjat, 1.kausi

Scifiä

Ollaan taas haksahdettu ostamaan dvd-leffoja. Är-kioskeilta poistokoreista ja Anttilan alennushintaisia. Eilen katsottiin Tom Cruisen tähdittämä scifileffa "Oblivion" vuodelta 2013 ja tänään Jodie Fosterin ja Matt Damonin samantyyppisellä juonella varustettu toimintatieteiselokuva "Elysium" myöskin vuodelta 2013. Oon mää (paljon) paskempiakin tieteiselokuvia katsonut (ja parempiakin vaikkei ko tyylilaji olekaan suosikkini). 

Vko 23, omatoimiagi

Kävin keskiviikkoaamuna ulkokentällä reenimässä.

Tehtiin:

• Ostamani reenin radan alkua. Edelleen Nemi tuli herkästi kakkosen ohi. Tein muutaman kerran niin, että palkkasin koiran heti kakkosen jälkeen. Tajusin myös, että jos tein liian äkkiä askeleen taaksepäin (ennakointi seuraavaan ohjaukseen) niin Nemi ei reagoinut siihen ensin otettuun askeleeseen eteenpäin vaan siihen taaksepäin otettuun eli se vei koiran pois siltä esteeltä jolle sen ois pitänyt mennä. Hitto kun on tarkkaa! 
• Irtoamisia. Eteen! Palkalle.
•  Lähtöjä (kaukaa). 
• Kaikki kontaktit. 
• Pujottelu
• Jotain ohjaustekniikoita yhdelle tai kahdelle hypylle. 
• Tarjoamista (mikä on Nemin selvä suosikki tällä hetkellä agissa). 

Vko 23, toko

Juuei. Mennyt ihan nappiin tiistaiset tokoreenit. Tai sitten menivät. Mutta eivät siltä kantilta katsottuna mitä Jenni olisi halunnut meidän tekevän. Reeneissä oli kaksi pääteemaa: ruutu ja luoksetulon pysäytys. Ruutua reenattiin ensin, niin, että ruutuun vietiin kosketusalusta mutta ilman, että koira varsinaisesti tiesi siitä. 

Ennen kuin me päästiin vuorollamme ruutu reeniin niin harkkasin toki jotain muuta Nemin kanssa. Tein noutoa (suprise ;)). Nakkasin kapulan parin metrin päähän meistä ja odotin. Saatoin jopa sanoakin, että "pidä". Koira murmutti/haukku mutta otti kapulan suuhunsa ja toi sen vierelleni (se sen viereen tulo menee vähän yli eli asentoa pitäisi säätää oikeammaksi, mutta koska se ei ole noudossa se isoin ongelma niin olen antanut asian toistaiseksi olla). Palkkasin koiran sekä vinkusiilellä, superkehuilla että nakeilla. Toistettiin sama kolme kertaa. Sitten ehdin tekemään vielä putken kautta vaihtelevia asentoreenejä (istu, maahan, seiso) ennen kuin tuli meidän vuoro mennä ruutuilemaan. 

Lähetin koiraa melko kaukaa ruutuun (20m?). Ruudusta hieman meihin päin, vasemmassa laidassa, seinän vierustalla istui Jenni (tuolissa). Nemi lähti joka kerta (useita yrityksiä siis, joissa tulin aina lähemmäksi ruutua) haukkuen kohti Jenniä. Eikä katsonutkaan ruutuun päin. Yritin hihkua sen korvaan "Missä?! Ruutu?" yms mutta se ei auttanut pätkääkään. Luulenpa jopa, että siitä missä sanan käytöstä oli ennemminkin haittaa. Lopulta koira irtosi sen verran, ja uskaltautui menemään pidemmällekin, että kävi ottamassa suuhunsa Jennin vieressä olleen noutokapulan (ei meidän, kenen lie). Se oli katsonut sitä koko ajan. Sitä ei olisi napannut noutaa. Mutta se nosti sen kapulan. .... !!!! B i l e e t. Ja poistuminen ruutua reenaamasta. Koira siis tiputti kapulan melko pian, mutta toisaalta sille oli lupakin siihen, koska olin ihan että JEE kun se teki tuon, vaikka ei olisi pitänyt tehdä siinä reenissä sinne päinkään ;)

"Omalla ajalla" kävin sitten tekemässä ruutu reeniä niin, että vein namilautasen ruutun taakse. Mutta senkin reenin tein tietty ensin väärin kun en vapauttanut koiraa kun se livahti ruudun läpi sinne palkalle. Pari kertaa lähetin koiraa myös kosketusalustalle. Ne reenit meni semihyvin. 

Kosketusalustassa olisi meille työstämistä. Olen opettanut sitä koiralle sekä 'ruutu' että 'koske' sanalla. Koira ei pysy siellä eikä välttämättä edes koske siihen. Saattaa siis seistä niin että alunen ei ole yhdenkään tassun alla vaan ns mahan alla eli koira on periaatteessa oikeassa kohdassa (muttei ole kuitenkaan). Lisäksi voisin harkita jonkin jämerämmän kosketusalustan hankkimista kuin sen leikatun eteisen maton (kynnysmatosta sai monta eri kokoista kosketusalustaa). 

Seuraavaksi harkattiin luoksetulon pysäytystä. Lähetettiin koira putkeen, kun se tuli sieltä niin luoksarikäsky ja sitten pysäytys. Pysähty huonosti. Irtosi huonosti putkeen. Mä en ymmärtänyt ohjeistusta tismalleen oikein. Heitetty palkka ei enää kiinnostanut koiraa. 

Vinkiksi sain, että voisin opettaa koiran siihen, että ko reenissä on aina tötteröt (ne merkit missä kohtaa pitää pysätä). Niiden avulla voisin kenties pidentää sitä matkaakin. Nythän koira ei pysähdy sinne minne sanon jos oon kauempana. Se pysähtyy vasta muutaman metrin päähän minusta. 

Toisaalta näen selvän ongelman asiassa. Olen reenannut sitä itse liian vähän - tai olen kyllä reenannut, mutta aivan liian lyhyeltä matkalta ja samalla tavoin. Reeneissä sitä vastoin on kokeiltu vaikka mitä, mutta ne eivät ole kantaneet pitkälle koska samaa kikkakuutosta ei ole välttämättä kokeiltu enää toiste. 

Itsekseni tein seuruukaavioita toisella puolella hallia. Sivuaskeleet ja peruutus alkavat olla hyvähköllä mallilla. Jäävät myös toimivat. 

Epäilys valtaa mielen

Onko tämä kusiralli kaiken arvoista - tai toisinpäin käännettynä, ovatko ne viikonlopun kisarallatukset tämänarvoisia? Pihalla on kuuma (vielä tähän aikaan illasta näyttää +25). Ei ole kyse vain siitä, että koira saisi nuolla mausteiset kastikkeet lautaselta ja sillä olisi siksi jano ja se joisi paljon. Tai että se on syönyt reeneissä nakkeja (joo, mä oon koittanu selitellä itselleni miks se kusee alleen. Kun se on tehnyt sitä ja tätä ja sitten en oo kiikuttanut sitä pihalle niin ja niin tarpeeks usein). Mutta pakkohan se on jo minunkin alkaa uskomaan, että sillä ei ole merkitystä mitä teen tai jätän tekemättä (paitsi ehkä lätäköiden kokoon). Koiralla valskaa rakko kun se nukkuu, that's it. 

Siitä, kun olemme kisanneet viimeksi on jo kuta kuinkin puoli vuotta ja on jätetty väliin se tämä ja tuo koitos (kaikki koirakilpailut, kokeet ja näyttelyt). Ne tammikuun kilpailut menivät täysin pyllylleen. 

En edes tiedä mitä yritän sanoa. 

Joskus vain tuntuu, että en tiedä mikä on minkäkin arvoista. Tuntuuko minusta lauantaina Virpiniemessä lähtöviivalla, että "Vihdoinkin, olen täällä. Olen tullut kotiin <3 " Vai onko se jo ollutta ja mennyttä?!?

Esimerkkitapaus, osa sandaalit

Ulkona on kuuma (24,4 astetta), joten ajattelin, että ehkä GoreTex lenkkarit eivät ole parhaat mahdolliset kengät tuohon säähän. Kaivoin kaapista sandaalit, ehkä nyt olisi hyvä aika kokea neitsytmatka niillä? Ostin ko kengät noin vuosi sitten, muistaakseni korotukset eivät ehtineet valmistua ennen meidän kesälomareissua joten en saanut niitä sinne matkaan ja sitten en vain tullut pitäneeksi niitä ennen kuin nyt.

Sandaalien ostaminen on ihan yli-hankalaa. Sekin. Tai niidenkin. Niissä täytyy olla remmit, jotta ne pysyvät jalassani. Ja jalkani eivät ole pienet ts vasen jalka ei ole pieni vaan se on iso ja pienempi jalka on selvästi pieni. Vai mitä sanotte tästä:

Kuvassa on oikeanjalan kenkä (ja oikea jalka). Kenkä väittää olevansa kokoa 35; ja hyvä kun varpaat edes pikkuisen kurkistavat kuristushihnan takaa. Aavistuksen muuten hiertää tuo nahkaremmi törövarpaitani (kuinkas muutenkaan). Alla vielä kuvat sanduleista jaloilla ja ilman. Vasemman tohvelin koko on 38. Teoriassa ihan hyvät tarkoitustaan vastaavat kesäkengät, mutta puolikkaan päivän perusteella ei vielä voi vetää kovinkaan pitkiä johtopäätöksiä näiden kyseisten kenkien minulle sopivuudesta. 

ps. tiedän ettei sandaalien kanssa kuuluisi pitää sukkia ;)

Pilleristi

Niin, lupasin kertoa onko niistä magnesiumeista hyötyä, ja kyllä musta tuntuu, että niin höynäytetty nyt olen, että uskon niistä apua olleen. Reeneistä toipuu paremmin / nopeemmin. Tosin nyt ei ole tullut hulluna reenittyä enkä muista ihan joka päivä pureskella sitä magnesiumtablettia. 

Mutta ei se ihan huuhaata ehkä sitten kuitenkaan ole ;)

Inisijä

Tiistaina tapasin ts ensin kuulin kesän ensimmäisen hyttysen. Kohtaaminen tapahtui alkuillasta Martinniemessä.

Vähiin käy ennen ku loppuu

Enää yhdet kalenterista löytyvät ohjatut reenit. Sitten alkaa kesäloma. Kaippa sitä lomien jälkeen pitää täytellä kalenteria taas jonkinlaisilla koira- ja juoksureeneillä. 

Eilen oli tok-reenit ja tänään aamulla kävin omatoimiaksaamassa (näistä kertonen huomenissa jotain - nyt  nukkumaan). 

No nyt on

Asiaa. Nemiltä lirahti pissat (makoillessa/nukkuessa) eilen kirjastohuoneessa, tietysti siellä missä ei oletettu (kuuluisat viimeiset sanat) - eikä mattoa oltu poistettu lattialta. Joten iso karvalankamattokin jonottaa pesulaan pääsyä. Että reilu viikko meni ilman lääkettä ennen kuin vaiva palasi. Ja muistutti minua siitä etten tuudittaudu siihen uskomukseen ettei sillä mitään (kusi)ongelmaa enää olisi. No, enää jokunen päivä - su-iltaruokaan voidaan taas lääkettä laittaa kun agikisat ovat ohitse. 

Ei asiaa

Toistaiseksi koiruus ei ole liritellyt lattialle.

Kaksitoista

Sain viikko, tai jotain, sitten ajatuksen, että entä jos kokeilisin joskus juosta niin kauan kuin jaksan - ja Eetu kävisi mut sitten hakemasta sieltä minne olin jaksanut juosta. Aattelin, että lähen juoksemaan Kuusamontien pyörätietä pitkin kohti Oulua, siis siihen suuntaan. Katsoin etukäteen Oukan kartasta, että jos jaksan Shellille asti niin sitten on noin 5km ja jos Grillille niin sinne ois kutakuinkin 7km ja jos siihen Välikylän radiomastolle (missä on katsastusasemaa, se joku ruokapaikka jne) niin sinne ois 10km. Tuskin jaksan, mutta vähän etappia tiedoksi. Että luuserihomma jos en jaksa Shellille ja vähän parempi jos grillille asti menee. 

Sää oli pilvinen, asteita kymmenen. Puin päälle puolishortsit ja pitkähihaisen urheilupaidan. Jo ennen kuin pääsin Kuusamontien reunaan niin käärin puseron hihat ylemmäs. Kuusamontienpyörätiellä tuntui lievää vastatuulta. Ja oli tylsää. Kuuntelin joululahja mp3-soitinta, biisistä riippuen matka taittui hieman paremmin. Aattelin, että voi luoja mitä oikein yritän kun olin kaks kilsaa juossut. Siinä vitosen kohdalla jalka (oikee) alkoi puutumaan, mutta toisaalta kun pääsin Jäälin asutuksen keskelle niin ei tuntunut vastatuulta ja oli muutenkin mielekkäämpää katsella erilaisia ökytaloja kuin sitä tylsää Kuusamontietä. Puutuminen meni vähän ohi, mutta sen tilalle tuli pistäminen, siis mahaan rupesi pistämään. Muistelin, juuri lukemaani Juoksijat-lehteä, jossa oli jotain raapustusta aiheesta. Mutta ne vinkit mitä siellä oli eivät kyllä auttaneet - tai sitten auttoivat, koska jonkun ajan päästä pisto lakkasi. 

Koska Jääli ei ole mulle hirmu tuttu paikka niin ajauduin ts juoksin harhaan. Eli kun näin pyörätiepätkän siellä asutuksen keskellä niin juoksin sinne, vaikka se osoittautuikin pätkäksi joka meni bussipysäkille ja siitä en viittiny sitten palata takaisin joten menin tien yli ja sitä väärää puolta tietä sitten hetken matkaa ja grillin kohalla liikennevaloista takas oikialle puolelle. Tuossa kohtaa juoksu maistui yllättävän hyvältä ja jollain addrenaliinilla viiletin (en oikeesti nopeesti ;)) menemään. Pääsin radiomastolle ja siitä jatkoin vaan matkaa ohikin ja kuvittelin juoksevani vaikka minne. Mutta kun olin ohittanut sen Lindströmmin ratsastusmaneesin ja ne kasvihuoneet niin jalka oli jo tosi pahasti puutunut ja kun vielä sinnittelin hieman eteenpäin niin siihen rupesi sattumaan ihan s***sti. Ensin yritin juosta sinnillä yhelle p-paikalle asti, mutta sitten en vain pystynyt. Oli pakko lopettaa. 

Otsikko sen ennusti (boilasi), eli juoksin kaksitoista kilometriä. Kaikkien aikojen ennätykseni. Jota en kovin äkkiä aio murtaa ;)

ps. aikaa kului 1h 45min eli nopee en tosiaan oo

Yllättävä paikkamakuu

Torstaina oli vapaapäivä, kun oli Helatorstai. Haukkiksella oli tokokoe jota menin Nemin ja kameran kanssa katsomaan. Nemi oli tosi hienosti koko päivän, vaikka ei päässyt oikein muuta tekemään kuin olemaan. Kunnes Tuija pyysi meidät lisäosaksi voittajaluokan paikkamakuuseen, siellä kun ei ollut kuin kaksi koirakkoa kilpailemassa. Nemi suoriutui paikkamakuusta kympin arvoisesti, toki tuomari ei sitä sanonu... mä vaan aattelin, että olipas se taitava. Mä en menny piiloon, ku lälläröin ja kun mun ei tarttenu. 

Voittajaluokan paikallaolo. © Sara Nikula

Multa on kysytty monesti miksi meillä on just Sony-merkkinen järkkäri. Sehän ei ole mikään pop-merkki kun katsoo ihmisten kameroita. Mutta. Oon miettinyt, että saisinko ees tämmösiä räpsyjä aikaan mitä nyt saan tuolla jos meillä ois joku yleisempi kamera? Ai miks vai. Kun tuossa on jo rungossa sisäänrakennettuna kuvanvakain - joissain muissa merkeissä se kuulemani mukaan pitää hankkia objektiivien mukana jos sellaisen ominaisuuden haluaa. Ennen tuon kameran hankintaa mun ottamista kuvista 98% epäonnistui mun käsien tärinan takia enkä mä edelleenkään voi ottaa kuvia muilla kameroilla/kännyllä. Videointi ei onnistu edes tuolla kameralla. Toinen juttu mistä tykkään tuossa kamerassa on sen kyky ottaa monta kuvaa sekunnissa (olikohan jopa kymmenen), sen ominaisuuden avulla sain monta hilpeää otosta tok-kokeestakin. Kuvat löytyvät kuvagalleriastani.

Vko 22. agi

Ostin tälle kesää ensimmäiset irtoreenit ulkokentälle, semmoiseen ryhmään missä Pirkko oli Saidan kanssa :) Kävin siis keskiviikkona neljästä viiteen vuorolla jota Mikko oli koutsaamassa. Nemiä hyppyytin 50cm rimoja ja tehtiin sinistä rataa. 

Radan alussa oli kovasti vaikeuksia. Mun tavalla ei toiminut joten tehtiin Mikon tavalla (valssi ja pakkovalssi) ja siltikin Nemi yritti ohitella kakkoshyppyä. Kepeillä koira rupesi kentturoimaan ja kuulin taas kerran, että mun pitäs heti ekasta kentturoinnista sanua koiralle kunnolla että tuommoinen käytös ei vetele koska sitten se toimikin jo ihan kivasti se koiruus. 

Muuten ratareeni meni ihan kivasti ja saatiin ihan hyviä pätkiä aikaan. 

Saatanpa ostaa joskus uudestaankin reenivuoron, eeehkä ;)

Vko 22, toko

Niin, ne tiistain tokoreenit. 

Eka leikittiin pareittain semmosta yhdistelmäpeliä jossa tehtiin sekä perusjäävät (maa, sei) että nouto että ruutu. Ja näitä sitten sekoiteltiin että kun toinen oli tekemässä jäävää niin toinen koira joko nouti tai meni ruutuun. Nemi meni ihan semihienosti ruutuun mutta noutamaanhan se ei ruvennut. 

Sitten tehtiin merkkiä, jossa ois pitäny lainailla naapurinmerkkiäkin ja vaikeuttaa sitä hommaa muutenkin ja tehdä vaikka mitä ihme juttuja. Mutta mulla paloi lähinnä hihat kun Nemi haukku niin älyttömästi plus kiersi merkin tosi kaukaa. Kun lakkasin käskyttämästä sitä sinne vaan oottelin naksun kanssa niin tarjosi paremmin / hiljemmin mutta siltikään ei kiertänyt tiiviisti sitä tötteröä. 

Tein itekseni peruuttamista niin että koiran kanssa oltiin nenät vastakkain ja Nemi oli selkeesti ottanut harppauksen eteenpäin (heh) tässä asiassa, peruutteli jo usiamman askeleen taaksepäin ilman että mä liikuin minnekään. Jee. 

Sitten Jenni kattoi sitä seuruuperuutusta kaikilta. Tässäkin Nemi oli hyvä. Siis muuten hyvä, mutta se ei istaha kun pysähyn jos me mennään takapakkia. Se on siis nytten lenkeillä ollut teho-ohjelmassa ja tänään iltalenkillä se älys jo ite istahtaa ilman käsiapuja tms :)

Sitten tehtiin paikkamakuita niin että oltiin kahessa kolmen rivissä niin että toiset oli tavallaan vastapäätä ja sitä vastapäistä koiraa menin sitten häiriköimään (vastaavasti se mun vastapäisen koiran ohjaaja häirköi Nemiä). Nemi oli tässäkin melko mainio <3

Itekseni tehtiin jotain sekalaista seurakuntaa jota en enää muista.