perjantai 6. kesäkuuta 2014

Realismin pulleampi puoli

Havainto: mun oikea jalka on turvoksissa. Siis nilkasta alaspäin. Tuntuu pikkasen tunnottoman suuntaiselta ja kengät hieman ahdistavat. Ei siihen varsinaisesti satu, mutta on aavistuksen epämiellyttävä. Kun ei satu niin mitään ei voi olla niin pielessä että lääkärille kannattaisi sitä näyttää (eikä niitä aikoja edes saa, johan yritin. enkä tosiaan tän takia varaiskaan aikaa kun syy tuntuisi mitättömältä). 

Se patti. Sen haittaavuus vaihtelee. Ja muoto ja koko. Hetkittäin jopa unhoitan asian. Toisinaan jalkapohjaan vähän kuin sattuu, tai lähinnä kuumottaa, kävellessä. Mutta en ole varma oireeko se patti vai onko yks vanha känsä päkiässä "heräämässä taas henkiin". 

Mutta siis toi turvotus. Se saattaa olla jokin oire siitä 12 km:n juoksulenkistäni. Jonka järjellisesti tiesin virheeksi. Johan olen aikaa sitten sanonut, että mun jalat/jalka ei kestä pitkiä lenkkejä. Tiesin sen ennen kuin olin koskaan juossut noin pitkästi. Toisaalta, mun ei ois pitänyt juosta niin pitkästi - en tiennyt juoksukilometrejäni ennen kuin olin juossut ne. 

Hetkeksi unohdin, taas vaihteeksi, olevani minä. Vaikka miten kunto antaisi myöten -jos antaa- niin jalat eivät anna. Ei kannata yrittää enempää kuin on järkevää. Kannattaa pysytellä omalla alueellaan vaan, sieltä lipsumisesta on vain harmia. 

Ei kommentteja: