Saaliina Norjan serti

 Nemistä tuli sunnuntaina Norjan muotovalio  Tromssan KV-näyttelyssä. Jossa asiintyi viisi ruotsinlapinkoiraa. Yks uros Ruotsista (sai joko sinisen tai pelkän punasen nauhan, ei ainaskaan sa:ta) sekä kaksi narttua Norjasta ROP koira löytyi valioluokasta ja PN3 avoimesta luokasta. Avoimessa luokassa oli myös rlkn-Helle Keminmaalta, joka sai ERI:n muttei sa:ta ja Nemi esiintyi valioluokassa ollen PN2 ja saaden sen SERTin joka oikeuttaa sen kahteen uuteen titteliin: NO MVA ja POHJ MVa  

Reissuun läksimme perjantai-iltana myöhään kun Satakunnasta lähtenyt kyyti tuli meitä hakemaan. Kilpisjärvellä olimme lauantaiaamuna ja pari tuntia piti odotella, jotta saatiin mökin avaimet. La vietettiin Kilpisjärvellä, josta ajeltiin su-aamuna varhain Tromssaan näytelmöimään ja sieltä taas illalla takaisin Kilpisjärvelle. Josta läksittin ma-aamuna kotia päin. 

Samassa mökissä kanssamme sulassa sovussa majoittui viisi muuta ihmistä ja yhdeksän muuta koiraa. Lähes kaikki koirat (ja iso osa ihmisistäkin) olivat minulle ja Nemille ennestään tuntemattomia. Oltiin kyllä tosi ylpeitä koiristamme kun sulassa sovussa (ilman että ketään piti eristää minnekään) oli kolme urosta ja seitsemän narttua [nartut: Nemi, Hippi (skotlanninhirvikoira), Tepi (shih tzu) ja neljä löwcheniä (joiden nimiä en muista) sekä urokset: Zorro (saluki), Riku (espanjanvesikoira) ja yks löwchen-pentu (jonka nimi ei jäänyt mieleen)]

Kingi

...olo

oli to-iltana kun olin juossut tunnin ja 21 minuuttia eli 10km lenkuran :)

olin tyytyväinen kun osasin ottaa tasasen vauhin millä jaksoin koko matkan

Ohjatut treenit vkolla 34

 Nemin tokot, tiistaina hallissa klo 20-21, koutsina Jenni

Ryhmässä oli nyt pari sellaista koiraa (valkoinenpaimenkoira ja suomenlapinkoira), joita ei ollut viimeksi - siis joita minen ollut aiemmin nähnyt. 

Harkat aloitettiin pihalla. Tekemällä tunnaria. Jota en ollut ikinä ennen tehnyt Nemille. Eihän se osaa vielä edes noutaa. No, ei sen tarvinnutkaan noutaa. Kunhan vain käytti nenäänsä ja löysi sen kapulan. Harjoituksessa käytettiin oikeita tunnarikapuloita (yhtä kappaletta) joka piilotettiin risukkopöheikköön. Neuvona oli, että piti käydä hengaamassa muuallakin kuin vain siinä kohtaa mihin sen kapulan piilotti - ettei koira suoraan marssi siihen paikkaan. Nemi yhellä kerralla kusi siihen johonkin (mun koirilla on joku kustaan silmään viikko selvästi menossa). Tän jälkeen teki pari oikeinkin hyvää suoritusta. Nemi on siitä jännä koira, että siitä kuulee kun se tekee työtä - siis sen nenä pitää jännää ääntä. 

Sitten takas halliin ja paikallaolo. En piiloillu (miksipä oisinkaan, mutta kumminki). Jenni häiriköi minkä kerkesi, kävi koirien vieressä sanomassa eri käskyjä, heitteli jotain esinettä koirien eessä, piti jotain namia (?) kädessään ja kuljetti sitä läheltä koirien kuonoa ja lopulta myös kierteli Valon kanssa koirien välistä. Nemi ei noussut kertaakaan, johonkin häiriköintiin reagoi kääntämällä hieman päätään. 

Sitten tehtiin takapää harjoitteita sellaisen väärinpäin olevan pesuvadin päällä (jossa oli joku matto/kangas). Koiran piti siis laittaa etujalat siihen vadin päälle ja sitten pyöriä ympäri. Ihan ympäri ei vielä päästy, muistaakseni, mutta ihan kivasti Nemi tätä teki. Jahka Jenni vähän opasti ohjastajaa että miten kantsii toimia. Kun tää oli ihan liian hidas ja vääräaikainen naksunsa ja palkkauksensa suhteen. 

[toim.huom. mä naksuttelen väärin, jos siis katsotaan miten oikeaoppisesti kuuluisi naksua käyttää. en ole opetellut sitä oikeasti missään, kunhan olen käyttänyt temputtamisen avuksi. mutta koska olen sellainen vänkääjä, niin mua ei haittaa pätkääkään että mun naksuttelu ei vastaa sitä naksuttelua mitä OikeittenNaksuttelijoiden mielestä naksuttelu on]

Välissä tein omiani. Kuten seuraamispätkiä ja maahanmenoja lelupalkalla. Nemi kävi ihanasti kierroksilla. Palkkasin koiraa Liedosta ostamallani uudella repimislelulla. Kun Nemi oli niin kiihkeenä = intona siihen leluun niin ne maahanmenotkin olivat aika nopsia. 

Yritin myös harkata hyppyä. Mutta siinä oli nyt menossa taas sellainen sinkoilu-vaihe. Tein sitten vaan namikipolle lähetystä. Siis hypyn kautta. Enkä yrittänytkään tehdä sitä seisomisosiota. 

Lopuksi kävimme vielä jollain tasapainolaudalla keinumassa. Sitä sai hetken hahmottaa ennen kuin Nemi suostui siinä seisomaan. Istuminen toimi paremmin. 

---

 Nemin agit, keskiviikkona ulkonkentällä klo 16-17, koutsina Mari

Aamulla käytiin Puokkarin koirapuistossa, ei ehkä kovin fiksusti meikäläiseltä se veto....

Aurinkoinen keli, parikymmentä astetta lämmintä. Rimat 50cm

Melkoinen juoksurata. Sekä alku että loppusuora. 

Rata alkoi aita-puomi. Nemi teki puomin ihan hyvin. Paitsi, että kaks kertaa tuli pois ennen kuin annoin luvan. Just ja just ennen, mutta varas mikä varas. Uusiksi vaan. Muutamalla hypyllä valui kauas. Multa huono ohjaus/ohjaussuunnitelma. En jarruttanut/rytmittänyt tarpeeksi. Valsseissa olen kuulemma nopeampi kuin aiemmin, kesän juoksutreenistä ollut jotain hyötyä  varmaan, mutta ajoitus on sitten kyllä pielessä... Aiemmin vaan valssi valmiiksi. 

Aalla jäi töröttään harjalle. Keinullakin aika ylös. 

Loppusuoran irtosi hyvin. 

Mä jaksoin hyvin kirmailla. Mutta musta Nemi oli vähän vaisu. Tiedä sitten johtuiko aamun revittelyistä koirapuistossa vai kuumasta kelistä vai jostain muusta syystä x. Mutta tuo Nemin vaisuus vääristi sitä tunnetta että mä oikeesti ehtisinkin kaikkialle tosi hyvissä ajoin. 

---

Merrin tokot, keskiviikkona hallissa klo 20-21, koutsina Jenni

Merrin treenit aloitettiin myös tunnarilla. Tosin tehtiin luonnonkeppireeniä. Pareittain. Niin että toinen puolisko kävi koskettelemassa risukosta muita keppejä (hajustamassa niitä) ja sitten vietiin ite joku maasta löytynyt keppi sinne sekaan. Merri teki ekan niin, että se meni eka sille oikialle kepille ja sitten tiputti sen ja käveli parin metrin päähän kauemmaksi, tuli sitten takaisin siihen samaiseen risukkoon ja merkkas eli kusi siihen. DAA! Eipä mitään tehtiin harjoitus toiseen paikkaan ja koira teki hienosti homman niin kuin kuuluukin. Sitten tehtiin vielä yks reeni ja taas Merri kusi niitten keppien päälle. Sitten jo kirosin koiran että mitä kettua se puuhaa. Ja sitten tehtiin lyhyemmällä matkalla hieman eri paikkaan uus harkka ja sen koiruus sentäs teki kunnolla. Että sellaiset kusiruuta koirat mulla. 

Sitten tehtiin pihalla paikallaolot. Niin että koirat makas (tai istu jos niin halus, mutta sitä mun ei tod kannata vielä treenata) lähellä hallia. Piti ite nousta sinne vastapäiseen metikköön. Noh Merri ei pysynyt, kertaalleen piti käydä sitä korjailemassa. 

Tehtiin myös sitä takapään käyttö harkkaa mitä Neminkin reenissä. Merri oli tässä jo melkeen pro. Pystyin käskyttämään sitä olemaan sivullani ja liikkumaan ite ja se pomppi siinä tulemaan. Tosin palkkaus taisi mulla tässäkin olla pielessä. 

Muita en muistakaan, että mitä harkattiin. Ainakin tein yksittäin hyppyä. Ja jotain muita liikkehiä touhu muorin kanssa 

---

Loppupäätelmät, jos sellaisia voidaan tehdä 

• Merrin ja Nemin paikallaolot ovat ihan eri planeetoilta. Nemin tokoreeneissä jätin Nemin aina välillä lepposaan paikallaoloon (saa vaihtaa asentoa) kun kuuntelin ohjeita tai hain kassista jotain tms ja Nemi pysyi ilman mitään ongelmia. Merriä saa tuollaisissa tilanteissa kytätä/komentaa koko ajan eikä se siltikään välttämättä pysy


• Koirapuisto säntäily on ihan nou nou Nemin aksa/harkkapäivinä


• Nemi tarvitsee kontakti-vahvistus-palkkaus-JIHUU -treeniä. 

Aamureipastelu

Kävinpä sitten juoksemassa 28minsaa ennen töihin tuloa. Kun kerta iltaisin oon niin väsy tai keksin kaikenmaailman selityksiä itselleni millä voin laistaa juoksentelun. Niin jospa sitten juoksisin aamuisin? 

Nyt juoksin ex-s-marketille->Tuohimaantietä Viitantielle ja sieltä käännyin "tenniskenttä lenkin pyörätielle" (eli Sammalkujan jälkeen ja ennen Jaakkolantietä) ja siitä kirjaston nurkilta kirmasin kotio. Periaatteessa pituudeltaan varmaan suht sama kuin perus tenniskenttä-lenkki. Mutta vähän vaihtelua kun ei tarvi juosta kahteen kertaan sitä koti-kirjasto -väliä. 

Keli oli pilvinen, muttei satanut. 

Eloralli

 Niin. Lauantaina ajelin koissujen kanssa Tornioon kirmatakseni Nemin kanssa kaksi rataa. Ensimmäisen tuomaroi Kari Jalonen ja jälkimmäisen Marja Lahikainen. Molemmat hieman harvinaisempia tuomareita näillä leveysasteilla. 

Tuolla Jalosen radalla oli omat kommerverkkinsä, joita en päässyt kauheasti kunnon meiningillä testailemaan. Koska. Nemi otti ja kakkasi -kyllä luit ihan oikein- oisko ollut viidennelle (tai kuudennelle) esteelle. Juoksi siis nätisti keinulle, ei tehnyt 2:2:ia vaan koko koira jäi keinun alakontaktille. Ja siinä kun "asettelin" itseäni oikiaan kohtaan jatkaaksemme rataa eli vapauttaakseni koiran esteeltä niin havaitsin, että "ei hitto - sehän jäi kakkimaan siihen". Ihan sellaiset normi pökäleet tuli, että ei mitään löysää kamaa. Jotenka yritin jatkaa muina naisina matkaa. Mutta eihän siitä ohjauksesta ja radan suorittamisesta oikein mitään järki peliä enää tullut. 

Ja koira oli kakannut aamulla! Lämppärilenkillä olisi kyllä ollut mahdollisuus tehdä tarpeita, jos ois niin kuin kiinnostanut. Mutta ehei... kun tien varret mitä ilmeisimmin kuhisivat kaikkia myyrihiiripäästäisiä jotenka Nemi oli kiinnostuneempi niistä kuin muista asioista. Tai sitten se ei tapansa mukaan ees muistanut että sillä saattas olla "veskihätä". Kukapa sitä hyvää metästysaikaa moisiin tylsyyksiin käyttäisi. Kontaktiesteillä joutuu kuitenkin kököttämään aikansa, joten sama se on ne tylsät hetket käyttää tylsiin välttämättömyyksiin. 

Ennen toista rataa yritin koota itseni suuren nolostumisen kolhokosta. Lahikaisen rata näytti kivalle, tosin siinä oli omat juttunsa, jotta tarkkana saisi olla. En tiedä olinko liiankin tarkkana, eli kuluiko aikaa siihen? Toisaalta taas musta tuntui, että mä oisin tuolla radalla muistanut rytmittääkin menoamme. Tosin mun pitäisi oppia ajattelemaan että kiihdyittisin hieman. Siis niissä paikoissa missä se olisi eduksi ts niin kannattaisi tehdä. 

Se että en heti vapauttanut Nemiä puomilta auttoi mua siihen että ehdin tekemään vekin/jarrutuksen/whateverin hypylle ennen keinua ja sain koiran kääntymään nimenomaan keinulle eikä se mennyt eessä jököttäneelle aalle. Keinulla taas taisin sanoa koiralle jotain normaalista poikkeavaa/hidastavaa kun oli edellisen radan katastrooffi mielessä. Vaikka eihän se kakatus varsinaisesti vaikuttanut esteen suoritettavuuteen tms. Noh, siitäkin esteeltä oisin ehkä voinut päästää koiran ripeämmin liikkeelle. Aan jälkeen tuli eräänlainen tökkö ts en tiedä millä ohjauksella kiepsautin koiran muurille. En ainakaan sillä millä olin aikonut. Kepit koiruus meni nyt ihan kivasti. Sen jälkeen en muista mitä tein, tarkoitus oli tehdä joku ppk:n ja sylkkärin välimuoto ja vielä kait leikkauskin. Tai jotain. Ois ehkä voinut olla sujuvampikin se syöttö seuraavalle hyppelölle. 

Niin tai näin. Ratavirheitä ei kalasteltu. Muuta kuin tuo 1,27sek yliaikaa. Radan jälkeen tuntui ihan sikahyvältä. Sen jälkeen kun kuulin tuloksen / yliajan niin ottihan tuo kupoliin. Toisaalta taas radassa oli paljon hyvää. Joten ei kait sitä aikaa kannata kauaa murhehtia 

Sekunttipeliä

 Nemin aksailuja tältä vuodelta.



Huhtikuussa Jyväskylässä:



Toukokuussa Kemissä:



Elokuussa Lapualla:



Elokuussa Torniossa:





Että tuota juoksisit vaan lujempaa! Niin kerta! 

Kokeiluja

Tämän blogijärjestelmän ominaisuuksien testausta. ..

8

 Mää juoksin eilen jonnin verran yli    k a h d e k s a n   kilometriä ! ! !

Voitteko kuvitella? Minä en 

Ja hommahan meni siis sillä tavalla, että lähettiin koko lauma lenkille. Ensimmäiset sadat metrit käveltiin jotta koirat saivat tehtyä tarpeensa. Eli jonnekin Halpa-Hallin kulmille meiltä käveltiin. Sitten juostiin K-Rautian kulmalle. Eli kohti Isoahonkangasta ja siitä koukkaus kuusamontien varren pyörätielle. Ja koska siellä Honkimaan suunnilla on nyt tie rikki ties mistä kaikkialta niin ei jatkettu sinne vaan palattiin samaa tietä takaisin. 

Minä juoksin Nemin kanssa, joka ravasi enimmäkseen tosi kauniisti. Eetu juoksi Merrin kanssa ja Merri oli paljon rasittavampi juoksu kaveri... (laukko välillä, tempoili, rähisi kuusamontiellä meneville -satunnaisesti-, ohimeneville mopoille jne)

Kun oltiin aikalikellä kotinurkkia niin rupesin tarinoimaan, että oishan tässä voinut pitempäänkin juosta. Eetu kysyi/ehdotti, että jatkanko lenkkiä jos hän menee koirien kanssa kotio. Ja niinpä tovin mietittyäni annoin Nemin Eetulle enkä kääntynyt Kolamäen risteyksessä kotiin päin vaan jatkoin suoraan eteenpäin (periaatteessa kohti Koitelia). Sitten juoksin Mansikkamaan päiväkodin ohitse eli aivan kuin oisin mennyt ns Mansikkamaan -lenkkiä, mutta koska olin täysin seonnut niin en mennyt sieltäkään suoraan kotiin vaan kävin vielä Kaista-ahon lenkuran siihen lisäksi. 

Näin ollen matkaa kertyi jonnin verran yli 8km. 

Sää oli pilvinen, ei satanut vettä kuitenkaan. Asteita oli ehkä jotain 10 ja 15 väliltä. Oikein sopiva juoksukeli siis. Ja juokseminen oli tosi vaivatonta - enimmän osan lenkistä oli tosi hyvä rytmi päällä. Ainut vaan, että ehkä viimisellä kahella kilsalla alkoi sattumaan oikean jalan jalkapohjaan - siellä kun on joskus ollut joku kovettuma/känsä joka edelleen silloin tällöin "nostaa päätään" eli vihoittelee. 

***

Piiralta tuli yhdeksi ohjeeksi koirien ravilenkit... joten tässäpä tuli kaupan päälle sitten sitäkin  Plus meitsin kaikkien aikojen juoksuennätys 

Nilkkaan ei sattunut lenkillä (tai siis muuallekaan kuin siihen kovettuma-alueeseen), mutta illalla kun menin nukkumaan niin oikia koipi sieltä "ongelma-alueelta" oli kyllä kipeä. Valehtelisin jos väittäisin muuta.

 

Hyvän palvelun putiikki

 Ajattelin, että kun kerran paikanpäällä -kisapaikalla siis- oli erikoiskenkämyyjä, että kokeilenpa onneani. Kepillä jäätä siis. Enkä kerennyt edes vetämään niitä tavallisia kenkäkauppa-ahdistuksia päälleni, kun kerrankin oli ongelmaani/asiaani asiallisesti suhtautuva henkilö. Jäi niin hyvä fiilis, että ajattelin jakaa julkisesti positiivista palautetta eteenpäinkin 

Vielä en tossuja ostanut, kun ei ollut oikeita kokoja. Mutta voipi olla että kenkäkokoelmani karttuvat TosiHarrastajien urheilu-agi-kenkillä. Pitää sitten aikanaan nimetä ne kuten tapana on 

Shoppailu-putiikki punaisessa teltassa.

PM-kisajuhlahumua

Merri ja Nemi Kaarinassa, yöpymispaikan edustalla. 

Vapaa viikko

 Tällä viikolla Merri & Nemi eivät osallistu ohjattuihin toko-eikä agilitytreeneihin. Ts pitää pitää pari päivää reenaamattomuutta ja koska meidän ohjatut harkat on ti ja ke niin jäävät tältä viikolta väliin. Lauantaina Nemi kyllä liitää aksakisoissa Torniossa, mutta enpä varmaankaan käy näyttämässä sille esteitä sitä ennen - paitsi jos vähän kontaktivarmisteluja ja keppimuisteluita torstaina ??? 

Reenaamattomuus siksi kun koirat kävivät eilen Turussa osteopaatilla.

Liedossa

 Ei mennyt ihan nappiin eikä napin taaksekaan meidän kisat Liedossa lauantaina. Uutena tuomarituttavuutena Anne Viitanen (muistaakseni, tai joku sen tapainen nimi sillä tuomarilla oli).

Jotain pientä hyvää radoilta löyty, mutta kun lanka katkesi niin lanka katkesi. Eka radalla 2 kieltoa aalta ja sitten sanoin koiralle liian varhain pituus - jotenka se ohitti hypyn sitä ennen. Ja sen jälkeen pujottelussa paloi koiralta hermot ja jankattiin keppejä aika kauan - ja tuomari heittikin meidän sen jälkeen radalta ulos. Kun vapautin koiran kepeiltä se teki tosi kivan maalijuoksun. Otti edessään olevat kolme hyppyä (ei ois oikeesti ollu mikään maalisuora) - eli teki tosi hienon irtaantumisen. 

Toisella radalla taas kielto aalta, pituudella aloin varmaan liian varhain / väärässä kohtaa tekemään takaaleikkausta niin koira tuli jostain väärästä välistä. Ei ollut siinä kohtaa sääntökirja niin hyvin hallussa jotta oisin muistanu minkälainen virhe tehtiin. Jotenka este uusiksi. Ja jostain myös vitonen, ei mitään hajua että mistä (tulos lapussa lukee siis k+k+5) ja aika paljon yliaikaa. Nyt kepit onneksi sujuivat ja rata oli melkeen agilityn tuntosta. 

Keli oli meille turhan kuuma. Kenttä hiekkanen, rt:ssa tuumin että en ehkä tykkää siitä kentästä. 

Jalka hajosi reissusa ts tuona päivänä. Niin se vaan menee että kun aksaa niin jalka hajoo, mutta tasasen maan juoksulenkit se kyllä kestää... 

Ainiin. Melkeen missasin toisen rataantutustumisen . Olin lukenut huolimattomasti aikatauluja, ja luullut että seukki rt ois sillon kun oikeesti oli hypärin rt - osallistuttiin siis vain kontaktiradoille eikä vikala olleeseen hypäriin. Olin autolla hengaamassa koirien kanssa ja sattumoisin katoin kentälle päin ja näin kun ihmiset liikku siellä sen näköisesit että tuumin, että "pitäsköhän munkin olla tuolla?" Kipaisin paikalle katsomaan ja pyrähdin tutustujien sekaan. Kaikki säkäluokat tutustu yhtä aikaa - kun eihän kisaajia ole yhteensä kuin jotain 30. 

Nakit ja muusit eiku lihapullat

 Tohina keskiviikkona ehdin myös Merrin kanssa toksuttelemaan. 

Aiheina:

luoksetulo samaan tyyliin kuin Nemin reeneissä. Merri oli ihan yhtä tollo kuin Nemikin. Mikä sangen suuresti mua ihmetytti. Vanha pelastushakukoira ei osannut sen vertaa rakennusetsintää että ois löytänyt mut vessasta  Pihalle sentäs pinkaisi vauhdilla, sekin. 

ruutu. lähetin koiran tyhjään ruutuun ehkä 10metristä ja Jenni heitti koiralle pallon ruutuun kun koira oli ruudussa. Merri ei huutanut. Ja se juoksi suoraan ruutuun. Ihanaa 

kapulan pito. pah pah ja pah. Veul veul veul. Jos kosket lujasti niin tipan. Jos ootat niin tiputan. Pitäisi kuulemma reeniä samaa kuin Nemin kanssa - sitä pahamaineista pakkonoutoa siis. Ans kattoo nyt... 

Ohjattu nouto & merkki. Joku ulos meno juttu. Blondilla ensin leikkasi ja sitten ei leikannut. Eikä koirallakaan. Se ei lähteny ulos sinne palkalle ensin alkuunkaan. Piti helpottaa jotta se hoksasi minne sen oletetaan siitä merkiltä menevän. 

muuta ei taidettu tehdä ohjatusti. itsekseni tein hyppyä, lisempää noutoa, seuraamista ja kakeja. olin aika väsy päivän puuhasteluista joten ihan joka sekuntti en puuhannut jotain Mersun kanssa. 

Paluu aksareeneihin

 Keskiviikkona koutsien kesäloma loppui (tai ehkä se loppui jo aiemin, mene ja tiedä) ja Nemi pääsi liitämään kanssani taas ohjattuihin reeneihin. 

Koutsaamassa oli Mikko. 

Nemi hyppeli 50cm rimoja/esteitä. 

Aasta tuli kertaalleen läpi, siitä perkeleet josta seurasi että se jäi aan harjalle kuikuilemaan. Että tohtiiko täältä tulla alas kun tuo ohjastaja suuttuu. Ois kuulemma pitäny kannustaa ja kehua enempi koiraa. 

Mä kerkesin vaikka minne. Jonka takia yks suunnittelemani takaaleikkaus meni ihan persiilleen kun vaihoin lennosta suunnitelman muuksi - kun olin kerta kerenny. Ei ois kannattanut. Seuraavalla kerralla oottelin koiraa putkesta, vekkasin vähän hypylle ja leikkasin sitten keinulla kuten suunnitellutkin. Tuo sujui paljon paremmin. 

Yhessä kohtaa koiruus irtosi keinulle. Kun ei olisi siis pitänyt. Mä en millään opi, että Nemi tykkää keinusta. Kuka hullu koira sellainen olisi? Noh, Nemipä tietysti. 

Se rata mitä tehtiin oli 26 esteinen. 

Keppejä piti hieman säätää. Koira meni usein kakkosväliin. Tai jos meni oikein sisään niin tuli saman tien uloskin ja jatkoi matkaa numeroa kattomaan. Noh, sain mä sen lopulta sinne kepakoillekin. Edeltävän esteen eli muurin tykö tehtävää valssia piti ajoittaa parempaan kohtaan. Mikä taas tarkoitti sitä että aan jälkeiselle hypylle kantsi tehä valssi (ois voinu tehä niistonkin mutta jotenki en hahmottanut sitä siihen) jotta ehti enemmän eelle - aiemmin siis olin leikannu pituudelle (a-hyppy-pituus-muuri-pujo-...). 

Mitä muuta? Alku meni ihan kivasti. Johonkin siihen alkuun tuli päällejuoksukin ja sekin sujui, jeejee. Putken jälkeiselle hypylle ennen aata piti aikasemmin kääntää kroppa. Kun kuulemma oottelin liikaa koiraa (että ennakointia vaan peliin), yllättäin. 

Ja yhtä persjättöä okserin jälkeen piti aikaistaa ja aikaistaa. Mä omasta mielestäni tein sen jo ties kuinka aikasten, mutta Mikon mukaan se ois voinut olla vieläkin hyvempi, aiemmin tehty 

Ihan jees reenit. Hieman säätämistä mutta ei aivan toivottoman tuntuista kuitenkaan.

Ja tosiaan kesän juoksulenkeistä tuntui olevan hyötyä... 

Pakkonouto, osa2

 Nemin tiistain tokoreeneissä tapahtui seuraavaa.

Reenattiin ohjatusti seuraavia asioita

1. paikallaolo. Koirat jonossa ja itse sai käydä piilossa eli kävellä ovesta ulos tai kiertää yhestä ovesta ulos ja toisesta sisään. Kiertelin. En muista olinko ikinä ennen tehnyt Nemille piilopaikalloloja. Nemi ei ollut tästä moksiskaan. Kävin palkkailemassa monta kertaa. 


2. luoksepäästäväisyys. Tehtiin pareittain. Nemi ei liikkunut mihinkään, pari sai käydä silittelemässä sitä. 


3. luoksetuloa. 2 koiraa lähti yhtäaikaa ja koirat menivät eri suuntiin. toiset ohjaajat pitivät koirista kiinni kun ohjaaja ensin hetsasi koiraansa ja juoksi sitten joko ulos läheiselle tielle (hiljainen) tai toisen kentän vessaan. Nemi ei meinannu löytää mua sieltä vessasta - tuli aina sinne päin kun huikkasin mutta sitten ei malttanu jatkaa etsimistä että missä olen (vessan ovi oli raollaan). ulos se paineli kyllä hyvällä vauhdilla


4. liikkeestä maahanmenoa. otettiin avokoemaisesti. kesti takana käymisen että se ihan ok. mutta varmistelin ihan liikaa kaikkea muuta. ja Nemin maihin meno oli kuin hidastetusta filmistä. sain neuvoja maahanmenon nopeuttamiseen [läksy1]


5. nouto. ensin vauhtinouto. eli heitettiin kapula ja samalla pidettiin koiraa pannasta (koira ei saanut istua) ja sitten kun koira oli tulossa kapulan kanssa takaisin niin otettiin lelu tai nami esille ja vapautettiin koiruus palkalle. Nemi oli tässä(kin) aika hyvä! Hienosti syöksy kapulalle ja jopa toikin sitä mua kohti joitakin metreä. Palkkasin sen repimislelulla (supervinku oli jäänyt kotiin)
   
   Toisena sitten pito reeniä. Näytin ensin meidän edellisviikon kuonon pito harkan ja sitä jatkettiin tunnarin tunkemisella suuhun. Okei okei, ei se noin väkivaltasta ollut. Mutta kyllä Nemi yritti venkuroida asiassa. Kun oli venkuroimatta kehuin ja vapautin palkalle (kapula sai tippua). Ilmeisesti tämäkin reeni meni ihan hyvin [läksy2]

Itsekseni teimme myös seuraamista - menin toiselle puolen hallia ja otin karvahärväkkeen käyttöön. Nemi oli niin tohkeissaan, että rupesi hieman edistämään ja sitä sai vähän toppuutella. Plus lelu hajosi melkein kokonaan... 

plus jotain pientä varmaan puuhasteltiin... pieniä temppuja, kaukoja. 

Nemi oli kyllä ihan super  kyllä siitä tokokoira(kin) kohta taas muokkaantuu 

Merrin kanssa juoksemassa

 Tiistaina aattelin, että yhdistän Merrin lenkityksen ja oman juoksulenkkini... ennen kuin lähden Nemin kanssa tokoilemaan. Ihan kivasti Merri ravasikin löysällä hihnalla edessäni  Tosin sitä ennen oli tietty tehnyt suurimmat tarpeensa ja yrittänyt kiskoa mua intolaukalla etiäpäin. 3km käytiin juoksemassa. 

Mutta ei tuo tietty tyydyttänyt Merriä, kun tottakait se ois halunnut lähteä matkaan kun pakkasin reenirepun ja riensin Nemin kanssa Martsaan toksuttamaan. 

Ratoja

 http://andersvirtanen.kotisivuton.fi/agilityratoja2.html

Vohvelitehdas (lupaukset on pidettävä)

 Toukokuun lopussa kun Nemi sai sen ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) nollansa kakkosista, niin tein julkisen lupauksen. Naamakirjassa. Että jahka ohjatut reenit taas jatkuvat niin tuon sinne woffeleita tuon nollan kunniaksi. 

Ilmeisesti kukaan muu ei muistanut asiaa kuin minä... mutta väliäkös sillä, eilen meillä toimi Vohvelitehdas 

Ähersin vohvelit just ennen kuin lähdin reeneihin, niin olivatpa siellä vielä hivenen lämpimiä. Kuulemma niissä oli liian vähän sokeria, mutta niitä kuuluikin syödä hillon kera 

Nämä siis vein aksulikentälle - ja hain ylijääneet (puolikasvohveli) pois Merrin tokoreenien jälkeen. (Nemin agit 16-17 (ulkokentällä), Merrin tokot 20-21 (hallissa)).

Kuonottaa

 Nemille "kuono" -tehtävää - tsek = tehty. Ihan kumma reeni. Saas nähä mitä tästä tulee/seuraa 

Lisäksi harjoitetuttu tasapainojuttuja. 

Sekä Merrille noutotehtäviä sisällä ja molemmille kaukoja, paikallaloa, sivulle tuloa. 

3.elokuuta

 Viime viikolla Merrin tokoreeneissä teimme

• paikallaoloa. Ei hyvä. Merri nousi ylös ja mun ois pitänyt näyttää ja kuulostaa tältä  ja en sitä tehnyt ja sain opelta noottia


• luoksetuloa. sekä häirikkökujana - jossa Merri epäröi ja mun ois pitänyt kannustaa sitä. ja sitten niin että ite mentiin pusikkoon ja koiran piti juosta kentältä sinne. Tässä piti ite vähän siirtyä kun koira tuli kohti jotta se hakeutuisi parempaan perusasentoon. Ja sitten vihdoinkin osasin innostaa koiraa kunnolla jotta se tuli kunnon asenteella/vauhdilla


• noutoa. kierrättämällä hyppysiivekkeen kautta. ensin niin että kapula heitettiin ja sitten niin että se vietiin ns paluumatkalle. Merri huusi koko ajan kun se kiersi sitä aksaestettä. En tiedä huusiko siksi kun sekoitettiin kaksi liikettä (ei niin saa tehdä - Merri on kyllä aika konservatiivinen otus) vai siksi että yhdistettiin aksaa ja tokoa (aksassa huudetaan, tokossa ei pitäisi huutaa). Muutaman toiston jälkeen koira ei enää koskenut koko kapulaan.
  
  Ei ehkä ollut ihan meidän treeni - ts edistänyt ajatusta Merrin mielestä kivasta noudosta.
  
  Niin joo ja pitäisi mennä lähemmäksi koiraa jos se ei meinaa noutaa/ottaa kapulaa eikä sanoa ännättä miljoonatta kertaa käskyä kapulaan tarttumiseen

Itsekseni reenailin

• luoksareita. avo ja voi. ja alo. ei tietty yhdistettynä tai putkeen. voista vai peruutusta ja maihin menoa. pari kertaa pallolla pysäystä ja aloa muuten vaan. 


• hyppynoutoa. tämä taisi mennä ihan jees


• hyppyä. meinasi tehdä alot - ihan kumma juttu en ole tehnyt niin sen kanssa enää aikoihin - edellisenä iltana reenin kyllä samalla kentällä Nemin kanssa alohyppyä, mitä Merri ei tietty ollut edes näkemässä... 


• kaukoja


• seuraamista


• jääviä


• temppuja

Bloginaa

 Puuhastelin taas hieman tuon linkki-sivuni kanssa. Mahtaakohan vuodatuksessa olla ominaisuutta joka siirtäisi viimeisimpänä päivitetyt blogit automaattisesti ns listan kärkeen? Kuten ainakin blogspot:ssa (www.blogger.com) näyttäisi olevan? Toisaalta en kyllä haluaisi kaikkia noita linkittämieni blogeja tuohon/tähän pääsivulle... 

http://merri-nemi.vuodatus.net/page/Blogit

Ja toinen juttu on sitten se, että tiedoksi Sitä Kolmatta blogiani lukeneille, että sitä blogia ei ole enää. En ehkäpä jaksakkaan ylläpitää ihan hirveän montaa blogia. Siksi tämä blogi on ehkä aktiivisempi kuin aiemmin (kun jorisen tänne enkä sinne salasanan taakse koirien juttuja taas enempi). 

Lapualla liideltiin läpi lätäköiden

 Kävin Nemin kanssa viikonloppuretkellä Lapualla. Perjantai-iltana ajelin Lohtajalle porukoille yöksi ja siitä jatkoin sitten lauantaiaamuna matkaa Lapualle. Tällä kertaa osasin kisapaikallekin suoraan eksyilemättä - toisin kuin 8 vuotta sitten kun kisasin siellä viimeksi Merrin kanssa (medi1:ssä). 

Tuomarina Lapualla toimi Sari Mikkilä. 

Kuten otsakkeestakin saatatte päätellä niin keli oli melkoisen märkä. Eka radan kirmasin lättänöillä, toisen McLareneilla kun en kerennyt/jaksanut/välittänyt vaihtaa lättänöitä jalkaani. Kaikki kengät olivat märkiä jo jokatapauksessa... 

Ensimmäisellä radalla olikin sellaisia hyppelöitä, että en rataantutustumisen aikana keksinyt oivallisinta vaihtoehtoa ohjata koiraa esteille. Myös tuon puomia edeltänyttä hyppelykuvion lisäksi radalla oli joku kohta josta mietin kuinka koiraani ohjaisin. Eli en millään itsevarmuuden huipputunteissa startannut radalle. 

Niinpä rata olikin vallan ällistyttävä. Nemi kiisi ihanasti! Ja jos mulla olisi ollut siihen yhteen (tai kahteen) kohtaan paremmat suunnitelmat taskussa niin oletettavasti oltaisiin tehty nolla. Koska ei se nytkään kauas jäänyt, vain 44 sadasosan päähän. Kun tulos oli 0,44. Nyt siis siinä hyppelyssä Nemi pääsi lentelemään aika piiitkillä kaarteilla kun jotenkin leikkelin (vissiin) ne hypyt menemään.

Olihan meillä kyllä kivaa! Koiran kanssa maalin jälkeen juostiin palkkapurnukalle ja koira sai lötköruokaa radan päätteeksi.

Tämä oli siitä merkityksellinen rata, että ehkä ekaa kertaa selvitin Nemin kanssa radan virheittä maaliin asti ilman että mulla ois ollut täydellistä suunnitelmaa radalle. Hankala selittää, mutta tuollaista selviytymistä ja onnistumista en ole Nemin kanssa vielä kokenut.. Hmm tässä sepostuksessa ei ole nyt päätä eikä häntää  mutta jonkinlaiselta merkkipaalulta se rata kuitenkin tuntui. 

Nemi sijoittui tuolla ensimmäisellä radalla kolmanneksi (tulos 0,44), toiseksi tuli lapinporokoira Ilona joka nousi samalla kolmosiin - Onnea! 

Viralliset tulokset

 Toinen rata oli sitten ensimmäinen rata käänteisessä järjestyksessä. Alku oli aika veikeä, pari hyppy ja pujo mutta se toinen hyppy niin että puomille ois ollut oivallista mennä. Mietin siihen alkuun monenlaisia ohjausjuttuja. Ja olin erittäin tyytyväinen kun valitsemani tie oli oikea ja alku sujui tosi hyvin! Otin koiran kakkoshypyn takaa vastaan ja käänsin siitä sinne pujotteluun. 

Lauantaina ei ollut pujoissa mitään hätää. Vaikka viime aikoina reeneissä ne ei ole aina menneet kuin unelmat. 

Mutta ennen kuin lähdin radalle ylipäänsä. Kun katselin maxien menoa, meitä edeltäneitä koiria. Tajusin että yhteen kohtaan suunnittelemani persjättö on ihan hölmö koska OLIN RATAANTUTUSTUMISESSA UNOHTANUT YHDEN PUTKEN ... Voi veljet. Mitä mä nyt teen? Miten ohjaisin koiraa? Jälkeenpäin ja jälkiviisaasti ajateltuna mun ois kannattanut pitäytyä ratasuunnitelmassani ja jättää se putki väliin ja ottaa sujuva hylky (jos se ois siis ollut sujuva) kuin yrittää muuttaa sitä ohjausta sellaiseksi jossa se putki onnistuisi hyvin. 

Nyt nimittäin kävi niin, että juuri siinä hyppykuviossa jonka jälkeen se putki tuli, niin ensin tuli kielto hypyn ja sitten vielä kielto siitä putkeltakin. Ja tämän kaiken seurauksena myös reilu 5sek yliaikaa. 

Muutoin rata oli oikeinkin bueno. Ja loppuirtaantuminen super 

Jälkimmäisen radan kaikki tulokset

Lapualla agiliiti myös  toinen ruotsinlapinkoira. Medi2:ssä kilpaileva Lala, jonka ensimmäisen radan otin videolle. Tämä on se rata, jossa Nemi "teki melkein nollan". Lala teki lauantaina kaksi yliaikanollaa. Hyvä päivä agiliitäville ruotsinlapinkoirille siis 

Loppuun vielä Eskelisen Sarin ottama kuva Nemistä heinäkuun lopun epiksistä

Torstain tohinat

 Kävin eilen illalla mukavassa sakissa (Kossi, Hugo, Monty, Iita + meiän likat) hieman reenimässä. Jotain ohjauskuviopähkäyksiä ja puomin ja keppien vahvistelua. Ihan kiva reenittely oli - osasin olla ahmimatta liikaa. 55cm korkeuksia hyppyytin (Nemille). 

Kiitos kaiffarit seurasta! 

iltalenkki

 Viikon tauon jälkeen kävin taas juoksemassa. Sen hieman yli 3km illalla toksujen jälkeen (eli 22 aikaan). Kiersin ns tenniskenttälenkin. Ihan hyvä keli oli juosta, ei liian kuuma, ei sadettakaan. 25min meni lenkissä, suurinpiirtein. Aika reippaasti mielestäni juoksin välillä. Hieman alkumatkasta nälkä kurni vatsan pohjassa, mutta en viittinyt syyä mitään tokoreenien jälkeen kun sitten ois pitäny ootella mahan laskeutumista ja kaikkee... 

Elokuu kun koitti, koirat kouluun loikki

 Eilen oli Merrin vuoro harkata. "Mummo" olikin erittäin tohkeissaan kun pääsi mun kanssa kaksistaan Martsaan. Ei olisi meinannut millään malttaa odottaa jotta toksatunti alkaisia (oltiin hyvissä ajoin paikalla, ensin lenkki ja sitten vartoomassa kentän laidalla vuoroamme - jep jep kukaan ei estänyt tokottamasta jo siinä joutoajalla mutta ehtipä sitä tunnillakin touhuta jos vaikka mitä). 

hölisen paremmalla ajalla lisää, työt kun haittaa blogatusta... 

Nemi tottelee, tai opettelee tottelemaan ;)

Kuten olin jonkun aikaa tuumaillut niin päätin ilmoittaa Neminkin Activen tokottelukursseille. Eilen oli sitten ensimmäinen kerta Nemin kanssa Jenni Ojalan oppitunnilla

Muut ryhmäläiset -ts ne koirat- olivat aikalailla lapsia vielä, mutta eiköhän me suurinpiirtein samoilla tasoilla olla. Tai mitä sen on väliä vaikkei oltaisikaan. Muut ovat kuitenkin jo ties kuinka monetta kertaa Activen toktok ryhmässä. Vähän oli vielä Nemin kanssa kankeeta tuo tokoilua ja itselläni hienosäätöä sekä sen kanssa että paljonko Nemin kanssa voi ja kannattaa tunnin aikana tehdä asioita ja myös viretila versus palkkailu aiheutti myös minulle mietintää.

Esimerkiksi seuraamisessa Nemi rupesi laamailemaan, mutta sain siihen erilaista potkua kun vaihdoin namipalkkauksen lelupalkkaukseen. Leluna käytin sekä narukarvahärpäkettä että vinkulelua. Ulkona harkatessa olikin kiva kun oli hyvin tilaa antaa Nemin toteuttaa hetken itseään juoksemalla vinkulelun kanssa...  

Seuraamisvinkit Jenniltä: koiralle pitää huomauttaa kun se ei tee kunnolla ja toisaalta mun pitää olla reippaampi liikkeissäni (+käsien pitäisi heilua) ja palkan pitää olla kohillaan.

Yleisiä ohjeita saatiin kääntymisen opettamiseen ja koiran takapään hallintaan.

Nemi oli välillä ihan sika hyvä ja välillä taas ei.

Tunti aloitettiin paikallaololla. Nemi oli ihan särmänä. Eikä häiriintynyt Jennin käpyilystä pätkääkään

Sitten tehtiin hallintaharkka. Eli koirakot rivissä, koira istuen vieressä ja vuorotellen käytiin (koiran kanssa) sanomassa toisille käsipäivää niin että molempien koirien piti istua siinä käteltäessä. Tämä oli Nemille aika helppo harjoitus, mikä osittain yllätti minut. Positiivisesti tietysti.

Kolmas reeni oli luoksetulo niin että toiset häröilivät jotain siinä luoksetulon vieressä. Joku kujajuoksu jossa oltaisiin voitu ilmeisesti häiritä toisia enemmänkin. Nemin luoksetulo oli ihan priima. Samoin pystyin juoksemaan koirasta pois päin eikä se kirmannut mun perään luvatta.

Siinä kun muut tekivät luoksareita niin teetätin Nemillä hieman kaukoja ja liikkeestä seisomista. Kaukoihin tai ylipäänsä noihin istu-maahan-seiso (missä tahansa yhteydessä) pitäisi saada jotenkin vauhtia, mutta miten? Niissä Nemi ei ole alkuunkaan niin sähäkkä kuin mitä Merri.

Jossain välissä tein itsekseni myös hyppyä. Sehän lähti menemään ihan harakoille siinä vaiheessa kun tehtiin yhä irtoavampaa ja irtoavampaa reeniä aksassa yksittäisilekin esteille. Nyt Nemi oli kyllä melko priimus. En tietty vaatinut siltä aloluokan hyppyä koemaisesti, mutta sain palkattua sen seisomista hypyn takana ja hyppäämistä ylipäänsä, ilman että se ois singonnut maata kiertävälle radalle - tai palkkautumaan takaisin mun luo salamana.

Lopuksi vielä tehtiin noutoa. Tai mä naksuttelin Nemille tapani mukaan kapulan nostoa ja muut teki asioita ihan erilailla. Ja kotiläksyksi saatiin etupalkkakuononpitoreeniä. Tällä kurssilla panostetaan kuulemma noutamiseen, jota kyllä mielenkiinnolla odotan, koska Nemin nouto on seissyt pitkään jo paikoillaan etenemättä oikein mihinkään. Itsekseni olen yrittänyt vältellä sen saman virheen tekemistä mikä tehtiin aikoinaan noudossa Merrin kanssa enkä näin ollen ole myöskään juuri edennyt noudon opettelussa. Myönnettäköön, että opettelukin on ollut aika satunnaisten inspiraatioiden varassa.

Pori Kv

 Tuomari Outi Piisi-Putta

Nemi VAL ERI1 SA PN1 CACIB ROP

Merri VET H