Niin. Lauantaina ajelin koissujen kanssa Tornioon kirmatakseni Nemin kanssa kaksi rataa. Ensimmäisen tuomaroi Kari Jalonen ja jälkimmäisen Marja Lahikainen. Molemmat hieman harvinaisempia tuomareita näillä leveysasteilla.
Tuolla Jalosen radalla oli omat kommerverkkinsä, joita en päässyt kauheasti kunnon meiningillä testailemaan. Koska. Nemi otti ja kakkasi -kyllä luit ihan oikein- oisko ollut viidennelle (tai kuudennelle) esteelle. Juoksi siis nätisti keinulle, ei tehnyt 2:2:ia vaan koko koira jäi keinun alakontaktille. Ja siinä kun "asettelin" itseäni oikiaan kohtaan jatkaaksemme rataa eli vapauttaakseni koiran esteeltä niin havaitsin, että "ei hitto - sehän jäi kakkimaan siihen". Ihan sellaiset normi pökäleet tuli, että ei mitään löysää kamaa. Jotenka yritin jatkaa muina naisina matkaa. Mutta eihän siitä ohjauksesta ja radan suorittamisesta oikein mitään järki peliä enää tullut.
Ja koira oli kakannut aamulla! Lämppärilenkillä olisi kyllä ollut mahdollisuus tehdä tarpeita, jos ois niin kuin kiinnostanut. Mutta ehei... kun tien varret mitä ilmeisimmin kuhisivat kaikkia myyrihiiripäästäisiä jotenka Nemi oli kiinnostuneempi niistä kuin muista asioista. Tai sitten se ei tapansa mukaan ees muistanut että sillä saattas olla "veskihätä". Kukapa sitä hyvää metästysaikaa moisiin tylsyyksiin käyttäisi. Kontaktiesteillä joutuu kuitenkin kököttämään aikansa, joten sama se on ne tylsät hetket käyttää tylsiin välttämättömyyksiin.
Ennen toista rataa yritin koota itseni suuren nolostumisen kolhokosta. Lahikaisen rata näytti kivalle, tosin siinä oli omat juttunsa, jotta tarkkana saisi olla. En tiedä olinko liiankin tarkkana, eli kuluiko aikaa siihen? Toisaalta taas musta tuntui, että mä oisin tuolla radalla muistanut rytmittääkin menoamme. Tosin mun pitäisi oppia ajattelemaan että kiihdyittisin hieman. Siis niissä paikoissa missä se olisi eduksi ts niin kannattaisi tehdä.
Se että en heti vapauttanut Nemiä puomilta auttoi mua siihen että ehdin tekemään vekin/jarrutuksen/whateverin hypylle ennen keinua ja sain koiran kääntymään nimenomaan keinulle eikä se mennyt eessä jököttäneelle aalle. Keinulla taas taisin sanoa koiralle jotain normaalista poikkeavaa/hidastavaa kun oli edellisen radan katastrooffi mielessä. Vaikka eihän se kakatus varsinaisesti vaikuttanut esteen suoritettavuuteen tms. Noh, siitäkin esteeltä oisin ehkä voinut päästää koiran ripeämmin liikkeelle. Aan jälkeen tuli eräänlainen tökkö ts en tiedä millä ohjauksella kiepsautin koiran muurille. En ainakaan sillä millä olin aikonut. Kepit koiruus meni nyt ihan kivasti. Sen jälkeen en muista mitä tein, tarkoitus oli tehdä joku ppk:n ja sylkkärin välimuoto ja vielä kait leikkauskin. Tai jotain. Ois ehkä voinut olla sujuvampikin se syöttö seuraavalle hyppelölle.
Niin tai näin. Ratavirheitä ei kalasteltu. Muuta kuin tuo 1,27sek yliaikaa. Radan jälkeen tuntui ihan sikahyvältä. Sen jälkeen kun kuulin tuloksen / yliajan niin ottihan tuo kupoliin. Toisaalta taas radassa oli paljon hyvää. Joten ei kait sitä aikaa kannata kauaa murhehtia 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti