Kaikki apu tarpeen...

...sillä agility on vaikea laji 

Sitä kuvitteli ehkä jossain välissä osaavansa jotain, mutta siinä vaiheessa kun harjoittelukaveriksi tuli Merrin lisäksi myös Nemi. Maxi-koira. Niin kaikki kuvitelmat karisivat hyvin äkkiä pois...

Nyt sitten olen sellaisessa lievässä alkuoppimis(mielen)tilassa, jossa (kuvitellaan tajuavansa) ymmärretään kuinka tärkeää perusharjoittelu on. Uskon siihen, että kun perustreeniä tehdään tarpeeksi paljon niin se kantaa hedelmää tulevaisuuteenkin.

Aiemmin, kun olin vielä vääräuskoinen, olisin kisannut (ja kisasin) täyttäpäätä koiran kanssa joka häthätää osasi esteet.. En esim opettanut Merrille kontakteja mitenkään erityisemmin (alussa se ei kyllä niiltä loikkinutkaan, lähinnä pysähtyi ennen kontaktia ja sen sai houkutella tulemaan kontaktipinnalle asti).

Nyt sitten Nemi saa nauttia tai kärsiä (ihan miten kukin haluaa asian ajatella) tästä "uskoon tulostani". Tällä hetkellä ollaan menossa siinä tilanteessa, että

• pujottelussa Nemi on hihnassa. Palkka odottaa pujon jälkeen. Namia kohti mentäessä Nemi on määrätietoinen, innokas. Nemi pujottelee hyvin, pää alhaalla. Ei pompi eikä hauku. Eikä välitä siitä missä minä olen (jos siis joku muu pitää hihnaa). Vinoja sisään menoja ei olla juurikaan vielä harjoiteltu.
• kontakteja mennään hihnassa. Lähinnä on harjoiteltu aata ja kesällä hieman keinua. Puomi on vielä hyvin vaiheessa (pari kertaa olen nostanut koiran alasmenoon, hieman kontaktin yläpuolelle). Tässä siis tarkoituksena on se, että koira suorittaisi esteen vauhdikkaasti ja pysähtyisi kontaktille niin että etutassut on maassa - ja pysyisi siinä niin kauan kunnes saa luvan jatkaa matkaa. Palkka laitetaan metrin-parin päähän kontaktista, palkalle koira vapautetaan (kontaktilla olosta kehutaan suullisesti).
• rengasta ei olla vielä otettu radalle, eli sitä treenitään yksittäis esteenä. Tässä ollaan jo hyvässä vaiheessa menossa, eli yksittäisenä esteenä ainakin 30 edellistä harjoitusta on mennyt oikein.. joten jospa kakru olisi oppinut esteen.. eli josko jossain vaiheessa ko esteen voisi ottaa rataharjoituksiin siinä missä muutkin hyppelyt.. ?

Ja sitten vielä se vaikein. Eli se että minä oppisin ohjaamaan maxi-koiraa... Jopas siinä onkin haastetta kerrakseen. Tämä haaste tuntui sen verta vaikealta selvitettäväksi, että otin ActiveDogsin siihen avukseni. Eli käyn silloin tällöin (nyt syksyllä 5 kertaa, joista yksi on jo takana) Marin yksityisopetuksessa. Eli toivoa on, että minäkin joskus oppisin ohjaamaan Merriä nopeampaa maxi-koiraa

Kisoissa minua & Nemiä ei nähdä vielä piitkään aikaan, ehkä sitten joskus ensi keväänä jos harjoittelu sujuu toivotunlaisesti.