Ensinnäkin tähän alkuun ratapiirros siten miten sen muistan, ja siten miten Nemi sen suoritti. Radalle olisi siis kuulunut pujo & puomikin (sekä joku hyppy & putki jotka meiltä jäi tekemättä), jotka otimme yksittäisinä.
Ensin esteet 1-3 (olisi toki pitänyt jatkaa 7:lle asti). Sujui ihan hyvin. Nemi pysyi hyvin lähdössä. Menin 2 hypyn tienoille ottamaan sitä vastaan, ja kun koira oli jossain tuossa 1-2 hyppyjen välimaastossa niin lähdin itse liikkeelle ja ohjasin 3.lle ja yritin ohjata 4-hypyllekin... Mutta toopena käytin vastakkaista kättä, jolloin koira ei hypännyt nelosta.
Alusta uusiksi, ja tällä kertaa koiran puoleisella kädellä ohjaus 4-hypylle. Nyt sitten meni hienosti 6-hypylle asti. Seiska ei enää onnistunut - olin joko liikaa jäljessä (ja sellainen kauko-ohjaus ei vielä onnistu) tai sähläsin jotain muuta.
Seuraavaksi otin harjoituksen 3-esteen edestä (siis koiralle eka suoritettava este oli nro4). Jolloin sain sen suorittamaan kaikki esteet! Siis ne 4-7. Aah, mikä ilon päivä! Nemi sai palkaksi kehut, pallon heiton ja vielä naminkin
Tiedetään, tiedetään. Harjoitus ei varmaan sinällään ollut mikään super-vaikea. Taisi kaikilta muilta, tai lähes kaikilta, ryhmäkavereiltamme ko harjoitus mennä "tosta vaan". Mutta minä kerkesin hetken verran olemaan epätoivoinen kun rataa tehtiin ja kuivatreenittiin. Kuvittelin juuri tuollaisten hyppyjen olevan meille vaikeita. Ja ovathan ne - nyt vain oli jotain ihme tuuria. Ts. hetkellistä luottoa koiraan. Eihän tuohon tarvittu muuta kuin liikkumista ja koiran ohjausta
- eri asia on tietty se, että osaanko ja muistanko tehdä sitä enää seuraavalla kerralla 
.
Seuraava harjoitus olisi alkanut esteeltä nro 6, mutta me emme suorittaneet rataa samoin kuin muut (koska siinä olisi pitänyt kipittää pujo ja puomi, vauhdikkaasti). Joten otin Nemin kanssa pujoa hihnassa pari kolme kertaa - sujui hyvin, mitä nyt ylipitkät pujokepit hieman häiritsivät hihnaa (tai toisinpäin). Ja puomia erikseen niin, että nostin koiran alastulon yläosaan - tässä oli hieman sählinkiä (ei nostossa vaan esteen suorituksessa muuten, pitää paneutua ko esteeseen paremmalla ajalla).
Ihan lopuksi otimme vielä loppusuoran (oli loppuna myös Katin tarkoittamassa jälkimmäisessä harjoituksessa) eli esteet a-d. Olin jättänyt namikupin d-esteen taakse. Mikä tietysti tarkoitti sitä, että Nemi irtosi ja eteni l o i s t a v a s t i ! Ja hallissa raikui mun käskytys "Eteen! Eteen! Eteen!" ja Nemihän meni
Ps. Otsakkeen selite: Viime talvena Nemi oli ihan nyhjö tuolla hallissa, ei suostunut tekemään oikein mitään. Minua viisaammat minulle sanoivat, että Nemi ei ole mikään nynny - että jos se hallissa nytkin nynnyilee niin vika on minussa ei koirassa... ja näinhän se tietty on. Tällä kertaa jätettiin nynnyttelyt väliin - vaikka Nemin korvat kyllä pyöri kuin väkkärät.. ja ääntäkin koirasta lähti (odotusaikoina, ei radalla).
Ensin esteet 1-3 (olisi toki pitänyt jatkaa 7:lle asti). Sujui ihan hyvin. Nemi pysyi hyvin lähdössä. Menin 2 hypyn tienoille ottamaan sitä vastaan, ja kun koira oli jossain tuossa 1-2 hyppyjen välimaastossa niin lähdin itse liikkeelle ja ohjasin 3.lle ja yritin ohjata 4-hypyllekin... Mutta toopena käytin vastakkaista kättä, jolloin koira ei hypännyt nelosta.
Alusta uusiksi, ja tällä kertaa koiran puoleisella kädellä ohjaus 4-hypylle. Nyt sitten meni hienosti 6-hypylle asti. Seiska ei enää onnistunut - olin joko liikaa jäljessä (ja sellainen kauko-ohjaus ei vielä onnistu) tai sähläsin jotain muuta.
Seuraavaksi otin harjoituksen 3-esteen edestä (siis koiralle eka suoritettava este oli nro4). Jolloin sain sen suorittamaan kaikki esteet! Siis ne 4-7. Aah, mikä ilon päivä! Nemi sai palkaksi kehut, pallon heiton ja vielä naminkin
Tiedetään, tiedetään. Harjoitus ei varmaan sinällään ollut mikään super-vaikea. Taisi kaikilta muilta, tai lähes kaikilta, ryhmäkavereiltamme ko harjoitus mennä "tosta vaan". Mutta minä kerkesin hetken verran olemaan epätoivoinen kun rataa tehtiin ja kuivatreenittiin. Kuvittelin juuri tuollaisten hyppyjen olevan meille vaikeita. Ja ovathan ne - nyt vain oli jotain ihme tuuria. Ts. hetkellistä luottoa koiraan. Eihän tuohon tarvittu muuta kuin liikkumista ja koiran ohjausta
- eri asia on tietty se, että osaanko ja muistanko tehdä sitä enää seuraavalla kerralla . Seuraava harjoitus olisi alkanut esteeltä nro 6, mutta me emme suorittaneet rataa samoin kuin muut (koska siinä olisi pitänyt kipittää pujo ja puomi, vauhdikkaasti). Joten otin Nemin kanssa pujoa hihnassa pari kolme kertaa - sujui hyvin, mitä nyt ylipitkät pujokepit hieman häiritsivät hihnaa (tai toisinpäin). Ja puomia erikseen niin, että nostin koiran alastulon yläosaan - tässä oli hieman sählinkiä (ei nostossa vaan esteen suorituksessa muuten, pitää paneutua ko esteeseen paremmalla ajalla).
Ihan lopuksi otimme vielä loppusuoran (oli loppuna myös Katin tarkoittamassa jälkimmäisessä harjoituksessa) eli esteet a-d. Olin jättänyt namikupin d-esteen taakse. Mikä tietysti tarkoitti sitä, että Nemi irtosi ja eteni l o i s t a v a s t i ! Ja hallissa raikui mun käskytys "Eteen! Eteen! Eteen!" ja Nemihän meni
Ps. Otsakkeen selite: Viime talvena Nemi oli ihan nyhjö tuolla hallissa, ei suostunut tekemään oikein mitään. Minua viisaammat minulle sanoivat, että Nemi ei ole mikään nynny - että jos se hallissa nytkin nynnyilee niin vika on minussa ei koirassa... ja näinhän se tietty on. Tällä kertaa jätettiin nynnyttelyt väliin - vaikka Nemin korvat kyllä pyöri kuin väkkärät.. ja ääntäkin koirasta lähti (odotusaikoina, ei radalla).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti