Pieniä reenejä

 Voinen ehkä jo sanoa, että se kartion kiertäminen saatiin lopulta jollekin aluelle, eli Taralla saattaa olla ajatus mitä pitää tehdä. Pari kertaa olen kotona reenaillut sitä lelupalkalla. Ihan lyhyellä matkalla ja nimenomaan nyt tarjoamisen kautta, ja kylläpä, koira on tehnyt jo ihan oivallisia suorituksia. 

Tänään tein sen kanssa kiertoreenin jälkeen myös lelufokusointia joka samalla oli myös luopumis / etupalkkatreeni. Eli lelulle ei passannutkaan heti rynnätä kun se oli maassa / heitetty parin metrin päähän koiran eteen vaan sen piti malttaa mielensä ja vasta luvan saatuaan syöksyä palkalle. Tosi hyviä harjoitteita saatiin tehtyä. 

Sittenpä etupalkka/luopumistreenit ruokakupillakin ovat hieman edistyneet. Ollaan saatu tehtyä jopa muutama asennosvaihdostreeni eli koira ei ole täysin lukkiutunut kohteeseen eli tuijottamaan kuppia vaan on kyennyt tekemään istu-maahan vaihdoksen. 

Seuruuta ja pertsaa on tehty ulkoilujen yhteydessä. Erityisesti nyt kiinnittäen huomiota palkan paikkaan ja suuntaan. 

Koirametsä

 Oulun seudulle avattiin kesän alussa Koirametsä eli siis iso koirapuisto (neljä hehtaaria aidattua metsää), jonka voi varata itselleen. Tai siis se toimii niin, että sen saa vain maksua vastaan yksityiskäyttöön. Unelma siis koirille joita ei tohdi pitää irti ja jotka eivät sovellu normaaliin koirapuistoiluun (tai koirat soveltuisivat, mutta niiden ihmiset eivät ;)). 

Pitkän jahkailun jälkeen lopultakin pääsin käymään kyseisessä koirametsässä. Varattiin tunti sieltä viime lauantaina yhdessä kaverin kanssa. Koska hinnat menevät koiramäärän eikä pelkästään ajan mukaan, niin vain Kiki pääsi tällä reissulla aitaukseen. Kiki sai seurakseen kaverin yhdeksän vuotiaan länsigööttaanmaanpystykorvan, joka olikin oivallista seuraa Kikille. Röllistä oli sopivassa määrin hepulijuoksukaveriksi kuin varpujen nuuskutteluseuraksikin. 

Lauantai oli sateinen, joten jätin suosiolla kameran kotiin. Kännykässä on muutama räpsy, jotka ehkä siirrän jossain vaiheessa tänne ... 

Kiki on joskus hihnalenkeillä varsin rasittava kun haistelee hirveästi, syö ruohoa ja kulkee takana. Koirametsässä ei ollut tietoakaan kotikatujen nuhjailijasta vaan Kiki paineli menemään pitkin metsikköä niin kuin vain parhaassa iässä oleva koira voi olla (juosta ja nauttia) 💖

Suur-Tara

 Kaippa siitä pennusta aika iso tulee. Tai ehkä tässä vaiheessa pahin korkeuskasvu on jo mennyt ohitse? Jotkuthan sanoo, että koirat kasvavat ensimmäiseen juoksuun asti, mutta muistelisin Kikinkin tulleen aikalailla lopulliseen korkeuteensa puolen vuoden ikäisenä (sen jälkeen kasvoi vielä n. sentin). 

Tara -viikkoa vaille 6kk- mitattiin tänään 44 senttiseksi. Mittailtiin Kiki samalla ja se on edelleen sen 41 cm (6kk:n ikäisenä oli siis 40 cm). 

Kiki ja Tara kotipihalla 20.09.21

Syyskuun fyssari

 Koirat kävivät viime viikolla Vakkurin vastaanotolla. Ts varsinaisesti hoitoaika oli Kikille, mutta tunnin lopussa Tara sai taas harjoituksen käsittelyssäolosta. 

Kikissä oli hoidettavaa, mutta se oli kuitenkin paremmassa kunnossa kuin loppukesästä (tai viimeksi), joten pidennettiin huoltoväliä niin, että seuraava on vasta 9. marraskuuta (eli neljän viikon sijasta kuusi viikkoa hoitojen välillä). 

Samalla reissulla käytiin Varjakan satamassa, josta pari kuvaa ... 

Tara 21.09.21 (SonyA68+Sigma17-50 2.8)

Kiki 21.09.21 (sonyA68+samyang 85mm 1.4)

Aloryhmän pari ekaa kertaa

 Tara aloitti viime viikolla tokoilut Kisman valmennusryhmässä (hui), ryhmä on alo-tasoinen, mikä siis on huomattavasti tasokkaampi kuin missä me Taran kanssa ollaan. Onneksi voidaan tehdä asioita omalla tasollamme (eli aloittaa monet jutut alusta). Muut kurssilaiset ovat käyneet vähintääkin tokon alkeiskurssin ennen ryhmään tuloa. Toki siellä muitakin nuoria koiria on, liekkö jopa kaikki alle vuoden ikäisiä? Eli siinä mielessä ollaan ehkä kuitenkin oikeassa paikassa?

Tara 21.09.21

Viime viikolla harjoiteltiin (liikkeestä)maahanmenoa ja kiertämistä sekä tehtiin lopuksi luoksetulot. Omatoimisesti treenailin tasapainotyynyllä eli ns vatitreeniä ja perusasentoa. 

Ja vilttireeniä. Se viltteily on iso osa joka treeniä syksyn aikana (tai hamaan tulevaisuuteen asti). 

Maihinmeno harjoituksista muistiin se, että jos aiemmin oli niin, että palkka eri käteen kuin mikä on ohjaava käsi, niin nyt paremminkin niin, että ei palkkaa käteen ennen kuin koira on suorittanut tehtävän. Taraa selvästi häiritsee jos mulla on palkka kädessä. Se ei tarvitse sitä namia tehdäkseen tehtävän. Itseasiassa tekee sen paremmin jos ruoka (tai lelu) ei häiritse sen ajatuksia. Itse vain en tunnu tätä muistavan tai tajuavan (että onnistuminen ei ole sen parempi jos nyrkissä on nakkikikkare). 

Kiertämistä Tara ei tuntunut tajuavan. Katja vinkkasi että kannattaisi kokeilla siivekkeellä tms muulla isommalla kuin kartio, koska kartiota Tara lähinnä meni tökkimään ja käsiohjaukseen (tai tarjoamiseen) ei tosiaan lähtenyt. Tein tästä kiertämishommasta oman postauksensa. 

Tänään aiheena oli seuraaminen ja kaukokäskyt. Lisäksi tehtiin paikallaoloja ja lopuksi luoksetulot. 

Seuraamisesta huomiona, että Tara helposti lähtee poikittamaan. Siinä tosi tärkeänä on palkkaus ja siis sen suunta. Palkka reiden vierestä ja kättä kääntämällä niin, että koira ei lähde kääntymään väärään suuntaan. Lisäksi opetteluun sivulla olo niin, että palkka on kädessä mutta koira ei saa härppiä sitä (hyppiä siihen tai muutenkaan härveltää). Ihan mini kielto riittää huomauttamaan koiralle, että mikä käytös ei ole toivottavaa. Hyvin koira jo rupesi hoksaamaan mitä siltä halutaan. Tosin tässä oli (ja on) vaarana, että koira luopuu namista hieman liikaa eli väistää tilanteesta pois. Näin teki siis muutaman kerran. 
Olen siis tehnyt Tarallekin seuraamista kontaktin / tarjoamisen kautta ja nyt naksutellut sille sitä oikeaa seuraamispaikkaa. Opetteluohjelmaan lisäksi tuo namin mukana olo ja siitä luopuminen samalla. En tiedä vielä, että otanko lisäosaksi askelten ottamista siihen "nami kädessä, koira luopuu siitä" -harjoitukseen. 

Ylipäänsä luopumistreenit olisivat Taralle tosi hyödyllisiä. Näistä oli puhetta jo pentukurssilla. Aloittelin tänään sitten etupalkkatreenauksen. Eli siis herkku avoimeen kuppiin ja koiran pitää olla ryntäämättä kupille ilman lupaa. Istuminen on tuossa tilanteessa hankalaa (siis koiran istuminen, heh). Helpommin onnistui luopuminen kun koira makasi maassa. Hyvä, että edes siinä tehtävässä onnistui. Toki olin hyvin lähellä koiraa -ja kuppia- eli aloitetaan pienestä, luonnollisesti. Hieman tuli dejavuuta jostain aiemman koiran treenistä siinä, että kun koira tuijottaa namia niin se ei kykene vaihtamaan suorittamaansa tehtävää (eli koira vain makaa, ei voi tehdä m-i (tai Kikin tapauksessa pidä kapulaa ja istu sen kanssa)). 

Aloiteltiin myös kake-treenit. Katja kertoili ylipäänsä kaukojen tekemisestä, kisasuorituksesta ja etu- ja takajalkakakeista. Nyt lähinnä on tarkoituksena opettaa koiralle maahan-istu-maahan vaihtoja. Näistä pari huomiota Taran osalta: nami taskussa kun käsken koiraa ja kehua tai jotain jutustelua sen aikaa kun kaivan namin taskusta. Ei siis vahingossakaan palkkausta siitä kun koira nousee istumisesta ja tulee palkalle mun luo. Eli muista että ei pitkää etäisyyttä koiraan ja jos se nousee / liikkuu niin ei palkkausta. Istumista ylipäänsä pitää vahvistaa, maahanmeno on vahvempi tällä hetkellä. 

Paikallaoloa Tara ei osaa vielä yhtään. Istumispaikallaolossa vahvistin sitä palkasta luopumista. Makuussa aloin opettamaan sitä, että koira kestäisi mun seisomisen kun se makaa. Ei ole väliä mikä mun rintamasuunta on (versus koira). Pienistä jutuista lähdetään siedättämään asiaa. Joskus myöhemmin sitten liitän tähän perusasennon ja siitä maahanmenon. 

Vatireenissä Tara on viime aikoina edistynyt ihan hurjasti. Takajalat liikkuvat oma-aloitteisesti vadilla. Hieman paremmin oikealle kuin vasemmalle, mutta toistakin suuntaa siis tekee. 
 Välihuomiona, että metsälenkeillä kun olen yrittänyt opetuttaa sitä hyppimään kiville yms niin se niille tarjoilee ns vatireeniä 😀

Luoksetulot sujuvat ihan kivasti. Katja pitää koiraa, joka kirmaa vauhdikkaasti mun luo.

(siinä kait ne oleellisimmat parista ekasta reenikerrasta, jos tulee muuta mieleen niin täydentelen sitten...)

Kierräppä

 Miten opetetaan koiralle kartion (tai minkä tahansa kohteen) kiertäminen?

Olisi kauhian näppärää jos koira tarjoaisi sen kierron ja "sitten vaan naksuttelis ja palkkailis ja vahvistas käytöksen". Mutta kun koira ei rupiakkaan tarjoamaan just sitä käytöstä, niin mitä sitten neuvoksi? Käsiohjauksella  - entä jos koira ei yhtään tajua sitä käsiohjausta, siinäpä sitten huijot kädellä ja koira haukkuu vieressä tai lähtee muihin duuneihin. 

Lelun perässä (tai namin perässä) kiertämällä oppi ei myöskään mennyt jakeluun. Eikä todellakaan niin, että olisin kävelyttänyt koiran kartion ympäri, eipä se siinä tajua mitä sen oletetaan tekevän. Käytiin myös kertaalleen okk:n hallilla reenimässä niin, että kokeilin siivekkeiden kanssa ... ainakaan tuolla kerralla homma ei oikein edennyt. 

Matkimista kokeilin kanssa. Eli koira kiinni, kävin itse kiertämässä kartion. Hetsailin siellä kartion luona koiraa ja kartiota. Kiersin nopeesti ja kiersin hitaasti. Alleviivasin sitä kiertämistä. Tämä toimi kerran, varmaan vahingossa. Toisto -yritys- oli virhe, koska koira oli hämillään eikä oikeasti tiennyt yhtään mitä pitäisi tehdä. Eikä tehnyt sitä mitä siltä toivoin. Jätin asian hautumaan. 

Entäpä sisaruskateus. Kiki kiersi kartion monta kertaa, sai kehuja ja palkkaa. Tara koitti taklailla Kikiä, haukkui mua ja Kikiä ja kartiota. Mutta ei kiertänyt mitään. 

Kaveri näytti viikonloppuna miten hän on opettanut pennulleen sen kiertämisen ja nyt Taralla ehkä on joku haisu asiasta. Muutamana päivänä on sitä treenailtu ja eteenpäin kiertäminen ehkä on menossa. Pienin askelin. 

Hammaspuhdistus

 Varasin Kikille ajan hampaiden puhdistukseen (ja suun tarkempaan tutkimiseen, onko tarvetta isompaan suu/hammasremonttiin). Samalla rauhoitus/nukutuskerralla otatan myös rtg-kuvat kyynäristä eli ns tsekkaus "missä mennään". Tämä ell-käynti on marraskuun alussa. 

Välikuviin

 Varasin Taralle tänään ajan välikuviin. Päätin asiasta jo kauan ennen kuin Tara edes syntyi. Siis, että seuraavan koiramme käytän välikuvissa ns kaiken varalta vaikkei mitään ontumaongelmia olisikaan. Kuvaukset vielä niin nuorelle koiralle, että jos siellä jotain on keturallaan niin asialle ehkä on vielä tehtävissä jotain. Toisaalta myös siksi, että tiedänpä sitten millaisella rasituksella koira voi olla jos jotain on pielessä. 

Tara on vaikuttanut jotenkin erityisen hienolta koiranuorukaiselta, mutta en ole tohtinut liikaa hehkutella sen mainioinuutta, kun takaraivossa on pelko siitä, että jos sekin on rikki jostain. Se millaisia koulutuksellisia virheitä sen kanssa teen on sitten ihan toinen tarina. Jos pääkoppa ja fyysinen terveys on kohdillaan niin niillä pääsee jo aika pitkälle (koira-arjessa ja muussa elossa). 

Aika on lokakuun seitsemäs päivä. Tara täyttää puoli vuotta 4.10.

Kampaushetki 13/21

 Harjailin pari päivää sitten koiria. Ensin hetken Taraa ja sitten enemmän Kikiä. Taran kampailu on lähinnä sitä, että totutan sitä käsittelyyn. 

Fiilis ja itsetunto

 Kikillä on ollut nyt kahdet treenit koiratanssista syyskaudella Haukkiksen hallilla. Kummatkin treenit olivat ns omatoimitreenit ja se passasi meille kyllä oikein hyvin. Varsinkin jälkimmäiset harjoitukset olivat oikeinkin mukavat. Tälle syksylle tavoitteeni meille on fiiliksen haku ts kasvatus. Kikille hyvää mieltä hallitekemiseen, vanhojen temppujen osaamisen vahvistusta ja kenties uusien temppujen opettelua ja temppujen ketjuttamista. Tarjoamistreenejä ja vähän sellaista "kaikki mitä tarjoat on tosi jees" eli jos koira tekee hieman eriä kuin olin itse ajatellut niin en takerru siihen vaan ennemmin olen iloinen siitä, että koira haluaa tehdä ylipäänsä ... Jos tekemisen polku on eri kuin oma suunnitelma niin ei haittaa 😀

Sunnuntaitreenit

 Sadepäivän ratoksi reenailin Taran kanssa hetken välihuoneessa. Naksuttelin pennulle hieman kosketuskepin alkeita, vatireeniä ja noutoa. Tara teki (yllätyksekseni) kolme loistavaa kapulan nostoa (kapula oli lattialla) eli otti ihan oikiasta paikasta kapulaa kiinni ja nosti kapulan ja kuljettikin sitä jopa pari askelta. Näistä reeneistä palkkana nameja. 

Lopuksi tehtiin muutama toisto maahanmenoa missä palkkana oli narulelu eli repimisleikkiä. Tara palkkautui kyllä hienosti lelulla (vaikka oli just saanut namejakin, eli toistaiseksi lelu toimii palkkana vaikka ruokaakin olisi tarjolla). Sivulletuloa pentu ei osaa vielä niin hyvin, että siitä vois palkata lelulla ts en ilmeisesti osaa ohjata koiraa sivulle ilman namia (eli houkuttelua) ja lelulla ohjaus nyt ei vain -tunnu- suju(van). 

Kiki oli mukana vielä siinä vaiheessa kun tehtiin kosketuskeppitreenejä; aluksi tulikin naksuteltua sille enemmän, koska se toki osaa jo tuon jutun. Noutokapulan kohdalla meinasi tulla resurssiriita, joten suljin huoneen oven ja Kiki joutui ulkopuolelle ... 

Harrastuspentukurssi

 Tämä raapustus nyt ei tunnu syntyvän millään, eikait se ole kuin aloitettava ja täydennettävä sitten jossain vaiheessa. 

Tara kävi siis Kismalla neljän kerran harrastuksiin tähtääville koirakoille olevan pentukurssin. Ryhmässä oli mukana mukava rotukirjo eli Taran lisäksi bordercollie, kultainennoutaja, belgianpaimenkoira ja saksanpaimenkoira - spk oli nuorin ja bc vanhin. 

Kurssilla Katja kertoi yleistä koirien koulutuksesta ja niistä liikkeistä mihin opetettiin alkeita niin erilaisia koulutustapoja sekä siitä mihin pyritään, millainen ko liike on sitten joskus kun se on ns valmis. 

Harjoitellut asiat olivat: katsekontakti, luopuminen, maahanmeno (osin myös seuraamisen yhteydessä), luoksetulo, sivulle tulo, seuraaminen, takapäätreeni eli ns vatitreeni ja nouto. (jos unohdin jotain niin palaan asiaan, jos muistuu mieleen) 

Ensimmäiselle treenikerralle olin ottanut Taralle luun mukaan kun ajattelin, että se viihtyisi paremmin ei-reeniajalla sen kanssa häkissä ja saisin sille siitä pikkuhiljaa opetettua fiksun häkkikäytöksen treeneissä. Mutta jo heti ekoissa treeneissä tulin toisiin ajatuksiin ja kolmissa seuraavissa treeneissä isoin harjoiteltavin asia oli taukokäyttäytyminen. 
Ikinä kellekään koiralle en ole opettanut ns vilttitreeniä tai taukomattoa tai miksi kukakin sitä kutsuu. Olen näet aina suhtautunut siihen varauksellisesti tai kummastellut miten siitä saa opetettua sellaisen, että koira on oikeasti siinä rennosti eikä kuin viritetty jousi. Mielestäni sen ei siis pidä olla ns käskyn alla oleva paikkamakuu mikä vain sattuu olemaan jonkun valinnaisen kankaan päällä. Syteen tai saveen, jotain vilttikäytöstreeniä olen nyt sitten säätänyt Taran kanssa jokusen viikon - sekä tuolla pentukurssilla että Okk:n hallilla ja Alakylän lappalaistreeneissä (+ tietty kotona). Taralla on jo jokin ajatus pyyhkeellä olemisesta, mutta en ole edes kuvitellut vielä voivani siirtyä viltiltä/pyyhkeeltä itse kauemmaksi. Hiljaa hyvää tulee, tai sitten ei. Hyvin Tara (ei toki kokoajan) pystyy viltillä (helpompi muka sanoa sitä viltiksi vaikka itse käytänkin siinä pyyhettä) luopumaan esim toisten koirakkojen reenailut tuijottelusta yms. 
Tälle käytökselle on (tulossa) käsky "tauko" - jota olen sanonut koiralle myös silloin kun se satunnaisesti oma-aloitteisesti menee tauolle (myös siis ilman tuota vilttiä saattaa tarjota "taukoa" eli menee maihin mun jalkojen juurelle). 

Harjoituspäiväkirja

 Olen pohdiskellut, että mikä olisi näppärin tapa merkitä koirien treenejä muistiin. Ihan siis niitä pikkuruisiakin, joita silloin tällöin tekemällä koiran taidot varsinaisesti karttuvat. Koiratanssiin on reppuvihko, jota täyttelen erikoisimmissa tilaisuuksissa, kuten pidemmät kurssit tai silloin kun työstän jotain koreota. Mutta sitäkään en ole osannut ottaa niin ahkeraan käyttöön, että perustreeneistä tekisin siihen merkintöjä. 

Mihinkään bujo(?)tyyppisiin en taivu, koska mulla on onnettomat piirustustaidot ja käsialakin on aika kauhea nykyään jos enemmän pitää kirjoittaa (liekkö johtuu käsien tärinästä vai siitä että nykyisin tulee kirjoitettua niin vähän kynällä). Tietokoneihmisenä voisi tietenkin ajatella jotain excelhässäkkää jonne tekisi eri lajeille ja aiheille eri sarakkeita, mutta sitten kuitenkin tulisi tarve kirjoittaa jostain pidemmästi ja sitten laatikot venyisivät liikaa tilaa vieviksi tai muuten epäkäytännöllisiksi. Mitkään puhelinapplikaatiot eivät myöskään ole itselle hyviä muistiinpanojen tekemiselle, koska olen ihan onneton räpyläkäsi kirjoittamaan kosketusnäytöillä mitään. Menisi vain hermot kun yrittäisi sillä saada näppärästi tekstiä aikaan - saati että luultavasti sohisi muutenkin vääristä kohdin ko applikaatiota eri toimintojen aikaansaamiseksi. 

Että eijuu. Yritän siis ryhdistäytyä ja alkaa merkkailemaan blogiin pienen pieniäkin postauksia reenijutuista. 

Kuten esimerkiksi, että tänään tein Taran kanssa muutaman toiston takapihalla. Ensin sivulle tuloa ja siinä etenkin malttia kontaktin pitoon / istumisessa pysymiseen. Ihmeekseni pentu jopa malttoi olla hetken pomppimatta tai muuta säätämättä. Vaikka käytin narupalloa palkkana. Samalla reenikerralla tehtiin myös maahanmenoja, niin, että vasen käsi ohjasi maahan ja oikeassa oli palkka (eli se narupallo). Hyvin toimi sekin. Näistä pentukurssin treeniohjeista pitäisi tehdä ihan oma postaus kunhan saisin aikaiseksi ... mutta siis homman pointti on se, että ohjaavassa kädessä ei kannata olla Taralle palkkaa. Ts se ei tarvi siinä houkutinta enää. Helpompi sitten häivyttää se käsi pois kun koira ei "ikuisesti" seuraa palkkiota maahanmenossa. 

Valjasostoksilla

 Kävin tänään Taran kanssa Kiimingin Mustissa & Mirrissä shoppailemassa. Vihdoinkin muistin ottaa penturepussa olleet alennuskupongit mukaan joten saatiin pussi raakalihapullia, jotain märkäruokaa ja valinnainen lelu (max.7e). 

Lisäksi käytin alekupongin (-25%) siihen, että ostin pennulle uuden pannan kun edellinen alkoi käydä pieneksi (säätövara, isonnus, loppu jo). Ja kuten otsikossa lukee niin ostin myös valjaat. Tara oli kyllä hyvin reipas kun jaksoi koko sovitus rumban kun ensin etsittiin sopivaa pantaa (alennuskävi vain Feel Active merkkiin) ja sitten sopivia valjaita. Feel Activessa ei ollut Taralle passaavia valjaita, joten ostettiin Hurtat (toki siellä muitakin merkkejä olisi ollut, en tarkemmin tutustunut mitä kaikkia). 

Valjaat ovat siis Hurtta Weekend Warrior Harness, koko 46-60 cm. Valjaat maksoivat 46,99e ja panta 11,24e (alennuksen jälkeen). Voi olla, että verkosta tilattuna olisi saanut valjaat halvemmalla, mutta maksan mieluusti palvelusta - helpompi ostaa kerralla oikean kokoiset kuin lähetellä valjaita ees-taas oikeaa mallia ja kokoa etsiessä. 

Aatuvaljaat on tarkoitus hankkia Tarallekin jossain vaiheessa, mutta niitä ei tunnut niin vain löytyvän. Fb:ssa oli vinkki, että Muskettikoira möisi niitä, mutta ei siellä ollut kuin kolmet ja kaikki ihan väärän kokoisia Taralle. Siljalta voisi tietysti kysellä, mutta milloin lie ollaan Pattijoella (ainakaan sellaiseen aikaan mikä kävisi heillekin). 

Iltapäivälenkillä testasin Taralla käytännössä niitä valjaita ja ainakaan sillä lenkillä eivät olleet ongelmalliset. Koira ei siis häiriintynyt valjaista lenkillä. Ihan sujut se ei vielä ole valjaiden pukemiseen, mutta ei kait tuo mikään ihmekään ole. Ei se mikään yletön paini ole niiden pukeminen/riisuminen, mutta mennee hetki että koira tottuu siihen puuhaan. Kuten arvelinkin -kuten oli Kikinkin kohdalla aikoinaan- niin koiran taluttaminen on helpompaa kun sillä on valjaat (versus panta), koira kiskoo siis vähemmän. 

Ruokajuttuja

 Ja taas muutin ruokintaa. Siis sen verran, että vähensin Taran ruokakupista saamaa nappulamäärää, totesin nimittäin, että kun syötän sille ihan jäätävän määrän herkkuja erinäisten reenien muodossa (tai lenkillä tms), että voisin tiputtaa nappulamäärän takaisin kolmesta desistä kahteen desiin. Eli pentu syö pari desiä nappuloita päivässä sekä 3-4 raakalihapullaa. Yleensä niin, että raakaruoka on se päivän kolmosateria joskus puol yhdeksän-yhdeksän tietämillä illalla. 

Taran eka näyttely

 Lauantaina ajelin Taran kanssa Ruukkiin (ts Siikajoelle), jossa pidettiin kaikkien rotujen pentunäyttely eräässä maneesissa ("Hevoskeskus"). Paikalle saavuttuamme, vein maneesiin kehämme likeiselle seinustalle häkin, jonka kasasin Taralle valmiiksi. Sitten otin pennun autosta ja käytin sen kävelyllä ja sen jälkeen vein halliin. Kukaan ei tarkistanut rokotuksia tai muutenkaan kysellyt mitään. Esitysvuoroa odotellessa istuskelin häkin vieressä ja koira oli häkissä (enimmäkseen hiljaa), välillä käytiin kävelyllä ympäri maneesia; Tara sai katsella muita koiria ja ihmisiä ja välillä tehtiin jotain kontaktiharjoituksia, seisomisia yms. Toki piipahdettiin pihallakin joitain kertoja, jotta koiralla oli mahdollisuus käydä pissalla. 

Sitten kun lopulta päästiin kehään asti niin koiraa kiinnosti siinä tuomaripöydän edessä maassa jotkut hajut ettei se nyt ihan priimasti seissyt. Toisaalta en itsekään aina tiennyt milloin tuomari haluaa/halusi katsella pentua kauempaa ja milloin tutkia sitä lähemmin. Huolimatta siitä ettei mitenkään mahdottomasti oltu asiaa treenattu niin hampaat Tara antoi katsoa ihan hyvin ja muutenkin siis antoi koskea itseensä. Tuomari ei mitannut koiraa, mutta piti sitä silti liian isona ikäisekseen. Hän ei myöskään tykännyt meidän esiintymistavasta, eihän se mitään priimaa toki ollutkaan. Onneksi mun mielestä kehässä olo meni ihan kivasti ja Tara esiintyi taitoihinsa nähden ihan hyvin ja etenkin oli ihan reipas siellä kehässäkin (on ollut kokemuksia ujostelevistakin koirista ko tilanteessa). Liikkeiden näyttämiseen olin harjoiteltua itselle sopivan vauhdin jossa pystyin kehumaan ja kontrolloimaan koiraa (ei seuraamista vaan ettei koira pure näyttelyhihnaa, tai ettei hihna jää koiran jalkojen väliin huonosti tms). Plus itselle nyt ei vaan ole helppoa liikkua vauhtia n hiekkapohjaisessa maneesissa koiran kanssa joka ei ole hyvin harjaantunut kehäkettu - itseasiassa ei varmaan olisi mulle helppoa senkään kanssa. Kuten arvata saattaa, tuomari käski meitä ottamaan liikkeet uusiksi vauhdikkaammin; eipä siitä seurannut ainakaan mitään parempaa. Vaikka kuulostaa negatiiviselta näin kirjoitettuna niin kehässä oli silti ihan kivaa eli sain koiralle siitä mukavan kokemuksen - eli kehuin koiraa kun meni kivasti ja palkkailin sopivissa väleissä. 

Tuomari sanoi ettei anna kunniapalkintoa, koska koko (suuri) ja kehätottumus (tai sen puute). Joten Tara ei ollut rop-pentu. Siitä kehätottumuksesta sanoi, että voihan sitä opettaa koiralle, vaikkei niin näyttelyissä kävisikään ... Ilmeisesti hänen näkemyksensä oli, että koska Tara on jo nyt tuon kokoinen kuin on niin siitä varmasti tulee ylisuuri narttu eikä sellaisia kannata näyttelyihin viedä. 

Noh, koira kasvaa sen kokoiseksi kuin kasvaa 😉 ja ihmettelen suuresti jos tämä jää sen viimeiseksi näytelmäksi. 

Tuomari Jouko Leiviskä 

"Hyvät mittasuhteet omaava. Ikäisekseen hieman kookas. Hyvä kaula ja selkälinja. Vielä kevyehkö runko. Hyvänmuotoiset tummat silmät. Oikeanmuotoiset ja kokoiset korvat. Hyvät tiiviit käpälät. Hyvin kiinnittynyt häntä. Askel voisi olla tehokkaampi. Tarvitsee kehätottumusta."

Kehäesiintymisen jälkeen kehuin ja palkkailin koiraa ja vein sen sen jälkeen autoon, sitten kävin keräämässä tavarat (kokoamassa häkin) ja vietyä autoon. Tämän jälkeen otin koiran autosta ja käytin sen kävelyllä; Tara ihmetteli kun hevosille vietiin aitauksiin heiniä - "saapa ne paljon ruokaa" 😃

Näyttelyn jälkeen ajeltiin mutkien kautta kotiin ja Tara pääsi tutustumaan muun muassa Tyrnävään. 

ps. sähköpostilla ei ole tullut koiran arvostelua; milloinkahan sen pitäisi tulla? Paperillista arvostelua kehästä ei siis annettu. Toki tuo koiranetissä näkyy, mutta kun sanoivat sellaisen lähettävänsä niin jäin vain pohtimaan, että milloinkahan se tulee ... 

Lisää elokuisia kuvia

 

Kuvia elokuulta

 

Rally- ja koiratanssipäivät

 Olenkohan mahtanut kirjoittaa vielä mitään Okk:n koiratanssipäivästä mihin osallistuin koirien kanssa elokuun puolivälin tietämillä? 

Etukäteen olin kysynyt, että voinko ottaa Tarankin mukaan, ja koska se oli ok niin raahasin halliin kaksi häkkiä ja näinpä pentukin pääsi opettelemaan pitempää hallilla oloa. Varsinaisiin ohjelmanumeroihin osallistuin Kikin kanssa, mutta Tarakin kävi välillä kentällä. Tara osallistui lämmittelyyn (toki niin, että vuorottelin siellä koirien kanssa) ja sitten häiriötreeniin. 

Kikin osalta häiriötreeni oli sitä, että minä juoksentelin ympäri hallia eli otin hatkat jos koiraa ei kiinnostanut hommat ja kun Kiki tajusi että lähdin karkuun niin sille tuli kiire mun perään ja haki kontaktia ja kun sai sen niin sai namia. Lisäksi tehtiin hattutemppu (joku temppu hatun kanssa, Kiki nosti hatun) ja jotain muutakin muistaakseni, mutta Kiki oli aikalailla kesäterässä temppuilun kanssa. 

Tara tosiaan osallistui kans siihen häiriötreeniin. Sille en halunnut sen kummempaa ihmeellistä häirötä. Kunhan (häiriötreenissä piti tehdä improna jotain temppuja. Yleisö istui rivissä, joku paikutti ulko-ovea, ihmiset puhuivat, taputtivat jne) kuljeskelin pennun kanssa. Mutta koska Tara oli supertiitteränä ja käveli kontaktissa niin mentyyn lopulta melko läheltä yleisöä eikä Tara ollut niistä moksiskaan. Taisipa yleisö tehdä jotain muutakin häiriötä kuin vain olivat ja Tara vaan palvoi mua (ts nameja mitä mulla oli). 

Viime viikon lauantaina kävin sitten koirien kanssa Okk:n takakentällä (hallin takana) osallistumassa rallytokokouluttajien koulutuspäivään harjoituskoirakkoina. Kävin molempien koirien kanssa vuoron perään samojen kouluttajien opetettavina. Kaksi kouluttajakokelasta antoi neuvoja yhden kyltin opettamiseen rallytuomarin antaessa samalla vinkkejä sekä minulle että kouluttajille. Kyltti oli joku niistä "istu - koira eteen istumaan - takaisin sivulle" -kylteistä. 

Taran kanssa harjoiteltiin sivulle tuloa jonkun verran, mutta enemmän eteentuloa. Käsi- ja jalkaohjaus. Yritettiin saada mut olemaan kumartumatta liikaa, ennemmin niiaus polvista. Sitten tehtiin samaa myös oikealta, mutta mä en meinannut millään hoksata millä tavoin ohjata kädellä jotta koiran sai oikein liikkumaan. Houkuttelu/namiohjausta, paljon nameja. 

Tara sai paljon kehuja. Olihan se kyllä magee, kun oli niin innokas reenari ja pystyi tekemään vieraalla kentällä (ei oltu ennen reenailtu ko kentällä) vaikka siellä oli muitakin koiria ja ihmisiä. Aina välillä vapautin koiran leikkimään ja leluleikitkin sujuivat kivasti. Kerran käytin Taran pissalla ja sitten jatkettiin reenejä vielä hetken aikaa. 

Kikin kanssa reenit menivät myös kivasti. Se keskittyi nyt tekemiseen paremmin kuin siellä koiratanssipäivässä. Teki hienosti kylttiä myös oikealta puolelta. Ja sekin pystyi leikkimään lelulla 💗

Ja yhtäkkiä onkin jo syyskuu

 Huomenna menen Taran kanssa retkelle Ruukkiin, Siikajoen pentunäyttelyyn. Naurettavan vähän on reenattu mitään näyttelyjuttuja. Alkuviikosta käydessäni Okk:n hallilla Tara käytti ekan kerran näyttelyhihnaa, kuten arvata saattaa pentu puri hihnaa ja hyppi ja pomppi ja muutenkin riekkui. Seisomista on reenailtu silloin tällöin pitkin kesää. Hampaiden katseluunkin reipastuttiin ihan vasta, maanantain lappalaistreeneissä Taru katsoi Taran hampaat muutaman kerran ja lisäksi on tietysti kotona katsottu niitä Eetun kanssa silloin tällöin. 

Näyttelyyn ei saa mennä kuin yks henkilö per koira, joten menen tosiaan sinne kaksin Tarsun kanssa. Joudun siis myös esittämään koiran ... Myöhemmin toiv. tulee muita näyttelyitä missä osaavammat handlerit esittävät Taran (kuten muutkin meidän koirat on esittänyt joku muu yleensä kuin minä).