Mahtoikohan Kiki "synnyttää" perjantain ja lauantain välisenä yönä? Oli meinaan ihan mahdotonta petaamista ja vinkunaa tuolloin. Edelleenkin koira kyllä välilä petailee, mutta ei ehkä enää niin raivokkaasti kuin aiemmin.
Nyt koira on siirtynyt hautomisvaiheeseen. Tykkää maata sohvalla, oli siellä ihmisiä eli ei. Pakko päästä sohvalle. Maata tyynyn päällä. Tai ihmisen päällä. Olla kerällä. Tai olla jotenkin lähellä.
Ja yöllä pitää nukkua mun tyynyllä. Tai jalkataipeessa kiinni. Tai muuten vain likellä.
Paitsi jos on "omassa nurkassa" sängyn vieressä joko petailemassa tai muuten vaan "kyhjöttämässä".
edit. 30.01.20 klo 8:57
Viime yönä heräsin useaan kertaan siihen, kun koira raapi makkarin laminaattilattiaa eli siis petasi hyvinkin tarmokkaasti.
Tänä aamuna Kikin seurasta löytyi sitten lötköoravapehmolelu. Että nyt se pentu sitten vissiin on syntynyt ;-) Onneksi ei isompaa pentuetta tullut.
ps. edelleenkään aamulla koiralle ei ruoka maistu
keskiviikko 29. tammikuuta 2020
Kolmet nosetreenit
Nosework -harjoituksiakin on mennyt jo monet ilman, että olisin sanaakaan niistä raportoinut. Jokaista harjoitusta en enää muista miten ne menivät, joten kerron jotain mitä on jäänyt mieleen. Yleisselostuksena sanottakoon, että kaksi edellistä harjoituskertaa menivät aikalailla samalla kaavalla: ensimmäinen harjoitus meni vähän sinne päin ts Kikillä meni hetki ennen kuin pääsi jyvälle. Huolimatta siitä, että töitä se oli kyllä tekemässä.
Esim viime viikon ensimmäinen harjoitus oli tavaranurkkaus ja Kikillä taisi mennä nelisen minuuttia ennen kuin teki löydön. Sen jälkeiset harjoitukset menivät yhä paremmin ja paremmin (ja nopeammin). Ai niin, paitsi, että laatikoilla se viikko sitten alkoi tarjoilemaan tanssi/vati-temppuja. Kunnes. Löysi hajun ja lamppu syttyi ja vatitemput saivat jäädä kun koira ilmaisi mulle löydön.
Kenkäharjoitus ei ollut ongelmallinen pikku koiralle. Laatikot taisivat tuolla viikolla mennä vielä hieman höpöilyksi, mutta löytyi se eucahajukin sitten lopulta. Sisäetsinnät sujuivat ihan näppärästi kun Kiki oli tuossa vaiheessa tuntia päässyt jo "vauhtiin".
21.1. olleista treenialueista en tainnut ottaa edes kännyräpsyjä? Silloin tosiaan oli pitkäksi venynyt eka treeni, temppuiluksi melkein menneet laatikot, nopeita ja taitavia takahuone-etsintöjä ja magneettirasioilla korkeiden piilojen etsintäharjotuksia.
Eilen sitten totesin, että sen sijaan, että epämääräisesti ja epätoivoisesti yritän saada kännykällä ei-tärähtäneitä kuvia etsintäalueista niin ehkä voisin raahata oikean kameran harkkoihin mukaan? Kun sillä kuitenkin on paremmat mahdollisuudet saada onnistuneita kuvia (vaikka kuvien ottaminen ei niin huomaamatonta olisikaan).
Tällä kertaa ensin tehtiin laatikkoharjoitus. Kiki haisteli muutamaa alkupään laatikkoa ja sen jälkeen käveli suorintatietä oikealle lootalle. Tällä kertaa pikkukoira ei esittänyt mitään sijaistemppusia.
Seuraavaksi oli vuorossa tavaranurkkaus -etsintäalue. Siellä Kiki meni melko pian oikealle suunnalle, muttei ihan heti tehnyt löytöä. Hieman kävi nuuskuttamassa muuallakin päin aluetta, mutta hyvin pian suuntasi takaisin oikeaan nurkkaan, hyppäsi tuolle penkille ja ilmaisi löydön.
Tässä treenissä oli runsaasti hyppysiivekkeitä häiriöksi, ihmiselle hihnankäyttöharjoitus siis. Kiki ei mennyt lankaan siivekkeiden kanssa, vaikka hieman antoi minun harjoitella hihnakäytöstä. Haju ei ollut tuossa hauskassa seinätaulussa vaan putkessa, jonne koira kuvan ottamisen jälkeen suunnistikin nuuskuttamaan ja hyvin pian myös ilmaisi tehneensä löydön.
Kuvasta kiitos Katja the kouluttajalle :-)
Sitten tehtiin omatoimisesti korkeusharjoituksia magneettirasioiden kanssa, samaan aikaan kun yks kerrallaan koirakot kävivät joko takahuoneessa tai yläkerrassa tekemässä pari etsintäharjoitusta. Me ei menty yläkertaan, kun Kiki ei uskalla kiivetä niitä portaita (ei muuallakaan mene sellaisia avoportaita (ollenkaan tai ei mielellään)).
Seinätreeni on Kikin mielestä sairaankivaa. Takahuoneharjoituksissa koira sai olla hihnatta, itse lähinnä pyörin paikallani katsoakseni missä koira milloinkin nuuskuttaa ja hommia tekee. Melko nopsasti hajupiilot löytyivätkin.
Lopuksi tehtiin vielä kouluttajan valvovan silmän alla korkeustreenit noiden magneettirasioiden avulla.
Esim viime viikon ensimmäinen harjoitus oli tavaranurkkaus ja Kikillä taisi mennä nelisen minuuttia ennen kuin teki löydön. Sen jälkeiset harjoitukset menivät yhä paremmin ja paremmin (ja nopeammin). Ai niin, paitsi, että laatikoilla se viikko sitten alkoi tarjoilemaan tanssi/vati-temppuja. Kunnes. Löysi hajun ja lamppu syttyi ja vatitemput saivat jäädä kun koira ilmaisi mulle löydön.
 |
| 14.01.20 - treenit, kengät ja laatikot |
 |
| 14.01.20 - treenit, sisäetsintäalueita |
21.1. olleista treenialueista en tainnut ottaa edes kännyräpsyjä? Silloin tosiaan oli pitkäksi venynyt eka treeni, temppuiluksi melkein menneet laatikot, nopeita ja taitavia takahuone-etsintöjä ja magneettirasioilla korkeiden piilojen etsintäharjotuksia.
Eilen sitten totesin, että sen sijaan, että epämääräisesti ja epätoivoisesti yritän saada kännykällä ei-tärähtäneitä kuvia etsintäalueista niin ehkä voisin raahata oikean kameran harkkoihin mukaan? Kun sillä kuitenkin on paremmat mahdollisuudet saada onnistuneita kuvia (vaikka kuvien ottaminen ei niin huomaamatonta olisikaan).
Tällä kertaa ensin tehtiin laatikkoharjoitus. Kiki haisteli muutamaa alkupään laatikkoa ja sen jälkeen käveli suorintatietä oikealle lootalle. Tällä kertaa pikkukoira ei esittänyt mitään sijaistemppusia.
Seuraavaksi oli vuorossa tavaranurkkaus -etsintäalue. Siellä Kiki meni melko pian oikealle suunnalle, muttei ihan heti tehnyt löytöä. Hieman kävi nuuskuttamassa muuallakin päin aluetta, mutta hyvin pian suuntasi takaisin oikeaan nurkkaan, hyppäsi tuolle penkille ja ilmaisi löydön.
Tässä treenissä oli runsaasti hyppysiivekkeitä häiriöksi, ihmiselle hihnankäyttöharjoitus siis. Kiki ei mennyt lankaan siivekkeiden kanssa, vaikka hieman antoi minun harjoitella hihnakäytöstä. Haju ei ollut tuossa hauskassa seinätaulussa vaan putkessa, jonne koira kuvan ottamisen jälkeen suunnistikin nuuskuttamaan ja hyvin pian myös ilmaisi tehneensä löydön.
Kuvasta kiitos Katja the kouluttajalle :-)
Sitten tehtiin omatoimisesti korkeusharjoituksia magneettirasioiden kanssa, samaan aikaan kun yks kerrallaan koirakot kävivät joko takahuoneessa tai yläkerrassa tekemässä pari etsintäharjoitusta. Me ei menty yläkertaan, kun Kiki ei uskalla kiivetä niitä portaita (ei muuallakaan mene sellaisia avoportaita (ollenkaan tai ei mielellään)).
Seinätreeni on Kikin mielestä sairaankivaa. Takahuoneharjoituksissa koira sai olla hihnatta, itse lähinnä pyörin paikallani katsoakseni missä koira milloinkin nuuskuttaa ja hommia tekee. Melko nopsasti hajupiilot löytyivätkin.
Lopuksi tehtiin vielä kouluttajan valvovan silmän alla korkeustreenit noiden magneettirasioiden avulla.
Kolmet rallytreenit
Tässä tosiaan on mennyt useammat treenit ja mitään en ole niistä sanonut. Tässä alla on rataharjoituksesta videointi muutaman viikon takaa. Maanantailta siltä viikolta kun käytiin rallykisoissakin. Yritin tehdä radan palkatta, mutta Kiki otti niin pahasti häiriötä eräästä viereisen kentän treenijästä, että kaivoin namit kuitenkin esille pelastaakseni tilanteen.
Toista harjoituskierrosta ei sitten videoitu, mutta siinä oli muun muassa sellainen hauska sattumus, että tuo kyltti missä tehdään "istu - askel - seiso - kaks askelta - istu - kolme askelta - maahan" Niin Kiki teki nämä kaikki oikeassa paikassa ilman sanallista käskyä. Johtui kait sekä siitä että mä mietin miten käskyttäisin koiran ja myös siitä, että Kiki on älykäspikkutyttö mikä äkkiä ketjuttaa asioita ja muistaa erinäisiä asioita ... Ehheh.
Edellisellä viikolla kävin rallytokoilemassa Avarianilla, josta ostettiin kaverin kanssa yksityistunti Ninalta. Etukäteen oli kerrottu kyltti- ja treenitoiveita rataharjoitusta varten ja Nina olikin laatinut toivomusten mukaisen harjoituksen. Harkat pidettiin Maikkulan hallin yläkerrassa, koiratanssikurssillahan treenit olivat alakerrassa.
Liekkö sitten johtunut uudesta tilakokemuksesta vai siitä, että "long time no see" -ystävä oli paikalla vai molemmista seikoista, mutta Kiki oli ihan tiltissä kun saavuttiin treenipaikalle. Ensin olin käynyt kuuntelemassa mitä on tarkoitus treenata ja oltiin käyty rata läpi ja Nina olin kertonut vinkkejä kylttien suorittamiseen ja ylipäätänsäkin rallyilyyn.
Mutta kun päästiin Kikin kanssa paikalle ja olisi ollut meidän vuoro tehdä rataa, niin siitä ei tullut yhtään mitään. Että tämä sitten hieman lannisti/lannistaa mua siihen, että ilmoittelisin Kikiä kisaamaan paikoissa missä ei olla ennen käyty ... tulee maksamaan muutaman oppirahat kun käydään ensin tutustumiskäynneillä "kisaamassa" ja sitten myöhemmin uudestaan sillä suunnitelmalla, että ehkä oikeasti yritetään saada jotain semifiksuasuoritusta aikaiseksi.
Enivei. Ninalta tuli ihan hyviä vinkkejä siihen miten Kikin kanssa toimia tuollaisissa tilanteissa. Ja kun pidettiin pieni tauko -jolloin kaverikoira treenasi uudestaan- niin sen jälkeen Kiki oli paremmin kiinnostunut minun kanssa toimimisesta ja saatiin jotain kylttiharjoituksia tehdyksi.
Tämän viikon maanantaina rallytreeneissä tehtiin pari tekniikkatreeniä. Toinen -mikä tehtiin kouluttajan valvovan silmän alla- koostui erilaisista avo-luokan istu ja käänny -tyyppisistä kylteistä ja oli samalla luetunymmärtämisen harjoitusta, josta selvisin kunnialla. Harjoitus tehtiin hihnatta eikä se koitunut (tälläkään kertaa) ongelmaksi. Kiki oli pätevänä :-) Ainoa hankalampi kyltti oli se, missä koira istuu sivulle ja itse pitää ottaa 90 asteen käännös/askel ja pyytää koira sitten viekkuun. Ongelmana tässä oli se mun askel ja lähinnä oma tasapaino (pystyssä pysyminen / horjuminen).
Toinen harkka oli lauantain kisojen alo-radan alku. Kävin sitä tekemässä tietty kanssa. Tein sitä myös osan harjoituksesta niin, että Kiki oli mun oikealla puolella.
Toista harjoituskierrosta ei sitten videoitu, mutta siinä oli muun muassa sellainen hauska sattumus, että tuo kyltti missä tehdään "istu - askel - seiso - kaks askelta - istu - kolme askelta - maahan" Niin Kiki teki nämä kaikki oikeassa paikassa ilman sanallista käskyä. Johtui kait sekä siitä että mä mietin miten käskyttäisin koiran ja myös siitä, että Kiki on älykäspikkutyttö mikä äkkiä ketjuttaa asioita ja muistaa erinäisiä asioita ... Ehheh.
Edellisellä viikolla kävin rallytokoilemassa Avarianilla, josta ostettiin kaverin kanssa yksityistunti Ninalta. Etukäteen oli kerrottu kyltti- ja treenitoiveita rataharjoitusta varten ja Nina olikin laatinut toivomusten mukaisen harjoituksen. Harkat pidettiin Maikkulan hallin yläkerrassa, koiratanssikurssillahan treenit olivat alakerrassa.
Liekkö sitten johtunut uudesta tilakokemuksesta vai siitä, että "long time no see" -ystävä oli paikalla vai molemmista seikoista, mutta Kiki oli ihan tiltissä kun saavuttiin treenipaikalle. Ensin olin käynyt kuuntelemassa mitä on tarkoitus treenata ja oltiin käyty rata läpi ja Nina olin kertonut vinkkejä kylttien suorittamiseen ja ylipäätänsäkin rallyilyyn.
Mutta kun päästiin Kikin kanssa paikalle ja olisi ollut meidän vuoro tehdä rataa, niin siitä ei tullut yhtään mitään. Että tämä sitten hieman lannisti/lannistaa mua siihen, että ilmoittelisin Kikiä kisaamaan paikoissa missä ei olla ennen käyty ... tulee maksamaan muutaman oppirahat kun käydään ensin tutustumiskäynneillä "kisaamassa" ja sitten myöhemmin uudestaan sillä suunnitelmalla, että ehkä oikeasti yritetään saada jotain semifiksuasuoritusta aikaiseksi.
Enivei. Ninalta tuli ihan hyviä vinkkejä siihen miten Kikin kanssa toimia tuollaisissa tilanteissa. Ja kun pidettiin pieni tauko -jolloin kaverikoira treenasi uudestaan- niin sen jälkeen Kiki oli paremmin kiinnostunut minun kanssa toimimisesta ja saatiin jotain kylttiharjoituksia tehdyksi.
Tämän viikon maanantaina rallytreeneissä tehtiin pari tekniikkatreeniä. Toinen -mikä tehtiin kouluttajan valvovan silmän alla- koostui erilaisista avo-luokan istu ja käänny -tyyppisistä kylteistä ja oli samalla luetunymmärtämisen harjoitusta, josta selvisin kunnialla. Harjoitus tehtiin hihnatta eikä se koitunut (tälläkään kertaa) ongelmaksi. Kiki oli pätevänä :-) Ainoa hankalampi kyltti oli se, missä koira istuu sivulle ja itse pitää ottaa 90 asteen käännös/askel ja pyytää koira sitten viekkuun. Ongelmana tässä oli se mun askel ja lähinnä oma tasapaino (pystyssä pysyminen / horjuminen).
Toinen harkka oli lauantain kisojen alo-radan alku. Kävin sitä tekemässä tietty kanssa. Tein sitä myös osan harjoituksesta niin, että Kiki oli mun oikealla puolella.
tiistai 28. tammikuuta 2020
Laiskuuden kierre
Pitäisi raportoida kolmet nosework-treenit, kolmet rallytokotreenit ja yhden rallytokokisat.
Sen sijaan kerron, että käytiin lauantaina kameran (ja koiran) kanssa Koitelissa. Saatiin vihdoinkin viime viikonlopulla hitunen lunta ja runsaasti pakkasta (parinkymmenen hujakoilla).
Sen sijaan kerron, että käytiin lauantaina kameran (ja koiran) kanssa Koitelissa. Saatiin vihdoinkin viime viikonlopulla hitunen lunta ja runsaasti pakkasta (parinkymmenen hujakoilla).
perjantai 24. tammikuuta 2020
Nemi tuli kotiin
Kun pääsin kotiin laitoin pahvilaatikon pöydälle, josta se myöhemmin siirrettiin olohuoneessa yhdelle nurkkapöydälle. Paljon myöhemmin joko haudataan ja tai levitellään tuhkia Nemin spessu-paikoille (paikat tarkentuvat myöhemmin).
Kun Nemi oli päässyt kassista pöydälle lähdin Kikin kanssa pitkälle metsälenkille tuulettamaan ajatuksiani ja tulinpa miettineeksi, että samalla suunnalla kävin Nemin kanssa lenkillä melko pian sen jälkeen kun Merri oli kuollut ...
 |
| Kiki kepin kimpussa |
 |
Keppi lakkasi kiinnostamasta, kun jostain alkoi kuulua pitkäjaksoista haukkumista |
Liukkauden tuomat jumit
Jep, koska tosiaan piti perua Suville varaamani hieronta-aika (koska mun piti odotella kotona, että asentaja toi meille uuden kiukaan) niin päädyinkin sitten viemään Kikin pitkästä aikaa Oulunsaloon Vakkurin vastaanotolle (helpompi sanoa häntä sukunimellä kun etunimi on sama kuin itselläni).
Kiki oli todellakin hoidon tarpeessa, huono muistisena en vain enää tarkemmin muista mitä kaikkea huollettavaa koirassa oli. Takaosaan se sai akupunktiota, joten sillä suunnalla oli tällä kertaa pahimmat jumit.
Vielä en varannut uutta aikaa, koska menen itse käymään hällä uudestaan ensi viikolla. Tällä viikolla hoidatutin vas. kättäni ja ens viikolla on vuorossa oik. jalka.
Rampaa sakkia siis ;-)
Kiki oli todellakin hoidon tarpeessa, huono muistisena en vain enää tarkemmin muista mitä kaikkea huollettavaa koirassa oli. Takaosaan se sai akupunktiota, joten sillä suunnalla oli tällä kertaa pahimmat jumit.
Vielä en varannut uutta aikaa, koska menen itse käymään hällä uudestaan ensi viikolla. Tällä viikolla hoidatutin vas. kättäni ja ens viikolla on vuorossa oik. jalka.
Rampaa sakkia siis ;-)
torstai 23. tammikuuta 2020
Tammikuu
Siinä on räpsy meidän autokatokselta kotikadulta otettuna pari päivää sitten. Kun tultiin joulun vietosta niin taisin erehtyä sanomaan, että "kotona on onneksi oikea talvi" tjms. Noh, ei mennyt montaakaan päivää kun sää alkoi vekslaamaan nollan molemmin puolin. Vajaa viikko sitten satoi vettä niin, että tiet tulvivat ja vettä oli jäätikön päällä monin paikoin - muun muassa tuossa meidän pihassa. Sitten tuli pakkaset ja kaikkialla oli ääreisliukasta, ja koska vettä oli satanut niin rankasti niin potentiaaliset "teiden välttely, mahdollisesti paremmat polut" -reitit olivat ennemmin peilijäällä kuin lumisia.
Mähän ostin ne nastakengät vuos vai pari sitten. Lakkasin vastustamasta niitä kenkiä, tai uskomasta niihin, tai raskin vihdoinkin ostaa sellaiset. Mutta en raskinut ostaa kuitenkaan aitoja icebuggeja vaan ostin marketista (cittarista varmaankin) hieman halvemmat versiot, tosin ihan Halti -merkkiset ovat eivätkä varmaankaan ihan pilipalikengät. Joka tapauksessa onhan ne paljon paremmat kuin ei nastoja ollenkaan tai mitkään mun aiemmat viritelmät. Mutta niitä pitäisi silti pitää vain joitain kertoja vuodessa, pahimpien liukkauden aikaan syksyllä ja keväällä. Koska. Oikean jalan kengässä ei ole korotusta, mikä on mun kengille välttämättömyys. Jottei selkä hajoa.
Nyt sitten olen pitänyt ihan liikaa niitä nastakenkiä, koska jatkuvasti on tuollaiset jäätiköt. Muutamia satunnaisia kertoja olen voinut lähteä ulos normaaleisa talvikengissä (joissa on tarvittava korotus ja mitkä on muutenkin just mun jaloille mietityt tohvelit). Mutta kaiken tämän kenkäveivauksen seurauksena selkää särkee tämän tästä kun kroppa yrittää asettua annettuihin olosuhteisiin; että tuetaanko ryhtiä korotetuilla vai korottamattomilla kengillä.
Ymmärrykseni mukaan nastakenkiin ei voi tehdä korotusta kun sitä pohjaa ei voi sillä tavoin purkaa kuin yleensä kenkiä voi. Tai sitten tietenkään korotusta ei ole mitään järkeä tehdä suoraan pohjaan kiinni koska silloin häviäisivät ne piikit.
Samaan syssyyn jurputettakoon vielä niistä kengistä. Jos on tarpeeksi jäistä niin ne kengät lipsuvat eli ei puhettakaan että ne pureutuisivat jäähän ja estäisivät liukastelun. Parhaiten ne toimivat hieman pehmeällä jäätiköllä. Tänään kun lähdin käyttämään Kikiä iltapäivälenkillä niin ... oli ihan järkyn liukasta, koska tuon hienon jäätikön päälle oli tullut puuterilumikerros. Kävelin nastakengillä joista ei ollut iloa, en nähnyt missä on pahimmat liukkaudet, nastat eivät toiminee koska lumi - ja kaiken kruunuksi nyt särkee alaselkää niin etten tiedä miten päin olisi fiksuinta olla.
Ruokahaluttomuus
Johtuuko Kikin ruokahaluttomuus valeraskaudesta? Onko se masentunut (voiko koirat masentua) Nemin poismenosta?
Eilen aamulla annoin Kikille vajaan annoksen ruokaa, loppu tulos oli tämä (nostaessani kupin pois lattialta):
Iltaruokansa koira söi ihan hyvällä ruokahalulla.
Tänäaamuna ruoka ei kiinnostanut senkään vertaa kuin eilen
tässä siis pöperö sen jälkeen kun nostin sen lattialta takaisin tiskipöydälle - odottamaan seuraavaa kertaa kun on koiran ruokinta-aika.
Eilen aamulla annoin Kikille vajaan annoksen ruokaa, loppu tulos oli tämä (nostaessani kupin pois lattialta):
Iltaruokansa koira söi ihan hyvällä ruokahalulla.
Tänäaamuna ruoka ei kiinnostanut senkään vertaa kuin eilen
tässä siis pöperö sen jälkeen kun nostin sen lattialta takaisin tiskipöydälle - odottamaan seuraavaa kertaa kun on koiran ruokinta-aika.
ks 6-8 / 20
Kävin viikonloppuna sekä la että su salilla ja tänään varhain aamulla.
Tiistaina käytin Kikin Vakkurilla (josta myöhemmin lisää juttua) ja samalla reissulla kävin hällä itsekin; ongelmana tuo mun vas käsi. Tänään sitten salilla testasin jotain juttuja, ja tadaa → yks liike mitä en ole voinut tehdä moneen kuukauteen pääsi takas ohjelmistoon :-) Eihän se käsi vielä oireeton ole, mutta selvääkin selvempi parannus oli nyt nähtävissä.
Tiistaina käytin Kikin Vakkurilla (josta myöhemmin lisää juttua) ja samalla reissulla kävin hällä itsekin; ongelmana tuo mun vas käsi. Tänään sitten salilla testasin jotain juttuja, ja tadaa → yks liike mitä en ole voinut tehdä moneen kuukauteen pääsi takas ohjelmistoon :-) Eihän se käsi vielä oireeton ole, mutta selvääkin selvempi parannus oli nyt nähtävissä.
maanantai 20. tammikuuta 2020
Aksavalokuvaus
Lueskelin viikko, pari, sitten eräästä facebookin agilityryhmästä millaisia kuvia aksaajat toivovat kilpailuista (tai ylipäänsä lajin parista) saavansa. Tovin jos toisenkin mietin, että miksi kuvaan, koska vaatimuksia lueskellessa en voinut kuin todeta, että en pääse lähellekään toivottua. Onneksi ei mennyt lopulta pitkään siihen, että ymmärsin, että "kuvaan siksi, että se on kivaa - ja siksi, että yritän tulla siinä paremmaksi". En siis ota kuvia miellyttääkseni muita, kiva tietysti jos joku jostain kuvista tykkää, mutta en suunnittele kuvakulmia yms sen mukaan mitä muut haluavat. Varsinkaan kun mielipiteitä on moneen junaan (muutamien jäädessä asemalle).
Kuvien pitäisi olla tarkkoja ja muutenkin hyvälaatuisia. "Kuka tahansa voi räpsiä epätarkkoja kuvia". Näinhän se on, mitä mainiointa, koska valokuvaus on kivaa eikä se ole keltään pois vaikka jokainen yleisössä oleva napsisi kuvia.
Eilen kävin loppupäivästä kuvaamassa maksikolmosia, näinköhän vähän jonkun kisan lopusta ja viimeisen kisan kokonaan - eli siis pikkumakseja ja makseja. Kuvasin a55 kameralla kun halusin testata miten se toimii "uuden" putken kanssa (sigma 70-200), tarkennus on tuolla yhdistelmällä helpompi, mutta heikkous (verrattuna toiseen mun runkoon) on se, että ISO valikoima on pienempi plus kuviin mahtuu vähemmän dataa.
Nämä ja muutama muu kuva löytyy mun kuva-albumista.
Kuvien pitäisi olla tarkkoja ja muutenkin hyvälaatuisia. "Kuka tahansa voi räpsiä epätarkkoja kuvia". Näinhän se on, mitä mainiointa, koska valokuvaus on kivaa eikä se ole keltään pois vaikka jokainen yleisössä oleva napsisi kuvia.
Eilen kävin loppupäivästä kuvaamassa maksikolmosia, näinköhän vähän jonkun kisan lopusta ja viimeisen kisan kokonaan - eli siis pikkumakseja ja makseja. Kuvasin a55 kameralla kun halusin testata miten se toimii "uuden" putken kanssa (sigma 70-200), tarkennus on tuolla yhdistelmällä helpompi, mutta heikkous (verrattuna toiseen mun runkoon) on se, että ISO valikoima on pienempi plus kuviin mahtuu vähemmän dataa.
- Tummien koirien kuvaus hallissa, kuvatako vai ei? Voipi sitä valokuvausta harjoitella niilläkin, onnistumisen kanssa on niin ja näin. Mihin sen kriteerin milloinkin laittaa. Onneksi raakakuvista saa jotain esille (huomattavasti paremmin kuin pelkistä jpg:stä).
- Kuvatako pelkkää koiraa vai ei jakaa selvästi ihmisten mielipiteet, joidenkin mielestä mitä lähempää koirasta saa kuvan sen parempi ja toisten mielestä pelkästä koirasta saa otettua kuvia itsekin.
- Luonnollisesti ihan "Nou nou" on kuvat joissa näkyy vain osa ohjaajasta. Toisaalta jos näkyy vaikka pelkkä käsi niin se on hyvä asia, koska sitten ei näy ohjaajan (mahdollisesti) nolo ilme.
- Tilannekuvat ovat kivoja, ponnistuskuvat huonoja
- Ihmisiä ei saa kuvata
- Maaliintulokuvat olisivat kivoja
- Yhdessä tekemistä ja tunnelmaa
Nämä ja muutama muu kuva löytyy mun kuva-albumista.
sunnuntai 19. tammikuuta 2020
Nivelravinne
Sarjassamme "note to yourself".
Nivelravinne linkki. "Suun kautta annettavat nivelravinteet koiran nivelrikon hoidossa – kirjallisuuskatsaus" (pdf)
Nivelravinne linkki. "Suun kautta annettavat nivelravinteet koiran nivelrikon hoidossa – kirjallisuuskatsaus" (pdf)
perjantai 17. tammikuuta 2020
Perjantai
Piti mennä salille, enpä mennyt. Sen sijaan katsoin kolme Wallanderia :-D
Nyt on sitten kaikki Wallanderit katsottu, enpä niitä niin ala enää luettelemaan, kaikki ne olen katsonut mitkä tuolla Wikipedian sivulla kerrotaan.
Harjailin hieman Kikiä alkupäivästä. Wallanderin katsomisten jälkeen tein hieman etätöitä. Se nyt sentään oli hyödykästä :-)
Olin myös suunnitellut salin lisäksi, että olisin mennyt tänään räpsimään jotain kuvia. Katsoin ikkunasta ulos ja totesin "njääh, ehtii kait sitä myöhemminkin" eli se siitä räpsintäinspiraatiosta. Toiseen kameraan (a55) pitäisi käydä ostamassa uus(ia) akku(ja), mutta en sitä ole vieläkään saanut aikaiseksi - liike mikä niitä myy sijaitsee toisella puolen kaupunkia ja on tietysti auki tyyliin kymmenestä neljään tai jotain. Muuten tilaisin netistä akun, mutta haluan kysyä myyjältä ts olla varma että ostan tuotteen mikä sopii just mun kameraan.
ps. Sunista oli tullut viesti, että Nemi olisi haettavissa - ts Nemin tuhkat - luin vaan viestin liian myöhään joten Nemi joutuu olemaan ell-asemalla viikonlopun.
Nyt on sitten kaikki Wallanderit katsottu, enpä niitä niin ala enää luettelemaan, kaikki ne olen katsonut mitkä tuolla Wikipedian sivulla kerrotaan.
Harjailin hieman Kikiä alkupäivästä. Wallanderin katsomisten jälkeen tein hieman etätöitä. Se nyt sentään oli hyödykästä :-)
Olin myös suunnitellut salin lisäksi, että olisin mennyt tänään räpsimään jotain kuvia. Katsoin ikkunasta ulos ja totesin "njääh, ehtii kait sitä myöhemminkin" eli se siitä räpsintäinspiraatiosta. Toiseen kameraan (a55) pitäisi käydä ostamassa uus(ia) akku(ja), mutta en sitä ole vieläkään saanut aikaiseksi - liike mikä niitä myy sijaitsee toisella puolen kaupunkia ja on tietysti auki tyyliin kymmenestä neljään tai jotain. Muuten tilaisin netistä akun, mutta haluan kysyä myyjältä ts olla varma että ostan tuotteen mikä sopii just mun kameraan.
ps. Sunista oli tullut viesti, että Nemi olisi haettavissa - ts Nemin tuhkat - luin vaan viestin liian myöhään joten Nemi joutuu olemaan ell-asemalla viikonlopun.
tiistai 14. tammikuuta 2020
No se nose ja muita Kikin harrastusjuttuja
Viikko sitten aloitettiin Kikin kanssa tosiaan taas nosework-harrastus. Treenaillaan jatkoryhmässä Kismalla tiistai-iltapäivisin / alkuillasta. Ryhmässä on Kikin lisäksi yksi suomenlapinkoira ja pari noutajaa (labradoreja taisivat olla).
Viime viikolla tehtiin kaikki harjoitukset niin, että minä en tiennyt missä haju on ja Katja naksautti kun Kiki oli hajulla - paitsi jos minä tajusin koiran ilmaisusta jo ennen naksuakin, että löydetty on.
Alueina oli hajutestimainen kukkaruukku rivistö (kaksi jonoa), sikinsokin olleita rallytokokylttejä (melko iso alue), yksi nurkkaus missä oli kaikenlaista erilaista tavaraa sekä takahuoneessa oli kaksi pientä erillistä etsintäaluetta. Niissä takahuoneen tehtävissä sai/piti päästää koira vapaana etsimään.
Ensin tehtiin ne kukkapurkit, Kiki oli ihan ylitohkeissaan ja taisi ehdottaa löytöä ensin väärältä (samassa rivissä olleelta, joten liekkö haju oli leijunut sinnekin asti) törpöltä. Hyvin pian se sitten löysi sen oikeankin. Rallytokokylteiltä haju löytyi hyvin. Tavaranurkassa haisteli ensin tokohyppyä josta luulin jo koiran löytäneen oikean - mutta kun jatkettiin hommia niin kuulin kyllä itsekin koiran nenätyöskentelystä milloin se oikeesti teki töitä ja oli likellä kohdetta, siellä sitten ilmaisukin oli paljon selkeämpi.
Takahuoneessa Kiki oli jo päässyt noseiluvauhtiin ja ei enää ehdotellut vääriä vaan löysi tosi hienosti ekassa tehtävässä pöydän alta hajulähteen ja tuli sen mulle upeesti ilmaisemaankin. Viiminen löytyi jo ennen kuin mä tajusinkaan, että koira on töissä.
Lauantaina kävin kuuntelemassa koiratanssin uusia sääntöjä, siellä ei tokikaan ollut Kiki mukana. Samalla jutusteltiin kaikenmoista okk:n koiratanssiporukan kanssa, katseltiin viime vuoden kisavideoita ja syötiin herkkuja kun viime vuonna tuloksia tehneet toivat kaikenlaista kivaa syötävää (esim kakkuja ja piirakoita).
Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa Kikin kanssa tanssitreeneissä, teemana oli häiriöt ja tehtiin kehään menoja ja erilaisia häiröitä siis toisille toivottuja häiriöitä (Kiki hoiti esimerkillisesti toivotun haukkuhäiriötehtävän) ja kehässä sitten kukin teki omia kuvioitaan häiriön alaisina.
Kiki oli hieman haistelu- & haukkutuulella, mutta ihan kivasti sain sen kyllä keskittymään tekemiseenkin. Tosi hyövykkäät treenit olivat. Lopuksi tein vielä sellaisen treenin, missä se häiriö oli kehään viety kohde /rekvisiitta. Vein vadin ts kannon, ja sehän oli ihan ylitsepääsemätön juttu. Varsinkin kun aluksi itse tolloilin ja yritin kävelyttää Kikiä kohti sitä kantoa - koira karkasi kiertämään kannon tai tekemään tanssitemppua useita kertoja. Kun -toisten kehoituksesta- otin lähestymisen eri suunnasta ja seurautin koiran kehään oikealla puolella (kauempana kannosta) niin homma meni ihan nätisti. Käytiin tekeen kannolla pari temppua ja palkkasin koiran. Sitten tein vielä yhden kehään menon, jossa koiran piti vain luopua kannosta - eli tehdä seuruumarssi kehään ja sieltä pois; se menikin onneksi ihan superisti :-)
Tästä mietintönä sitten se, että jos otan fs-ohjelmaan yhtään mitään rekvisiittaa niin ensinnäkin pitää huolella miettiä mikä se (esine) on ja missä kohdin ohjelmaa sitä kannattaa käyttää. Esine ei saa olla liikaa koiraa kiihdyttävä, vaikka toisaalta on joissain kohdin ihan hyväkin jos koira saa tavarasta virtaa (estää mahdollisen nynnyilyn, kunhan koira ei vedä ylikierroksille). Ja jos on joku esine niin pitää tehdä tosi paljon luopumistreeniä, että voidaan tehdä temppuja semilähellä kohdetta ilman että koira itse päättää milloin esiintyy kohteella / sen kanssa :-D
Hieman myös rupesin sitä miettimään, että pitäisikö mun sittenkin tehdä uuteenkin biisiin htm-koreo?
Eilen Kiki nukkui onnensa ohi. Siis ruoka-aikansa. Laitoin sille ruokakupin keittiön lattialle viiden aikaan, kuten tapana on, ja kerroin kyllä koiralle, että ruokaa olisi keittiössä. Koira ei korvaansakaan lotkauttanut asialle (kuinka paljon asiat ovatkaan muuttuneet kun nälkäinen mummokoira ei ole enää huolehtimassa ruoka-ajoista). Kun pakkasin treenireppua kävin nostamassa kupin pois lattialta kun ruoka ei kerta ollut kelvannut ja läksittiin Haukkukeitaalle rallailemaan.
Harkattiin kahta tekniikkapätkää, toisessa sai itsekseen tehdä temmonvaihteluita, pujottelua (juosten) ja jotain käännöksiä. Toisessa harjoituksessa treenattiin muutamia avo-kylttejä (hyppy ja pyörähdys sivulla) sekä muutamia muita "perus"kylttejä.
Hypyllä mun piti ottaa pari juoksuaskelta, koska Kiki kääntyi liian sukkelaan mun luo seuruuseen. Olin kuvitellut sen olevan hyvä asia, että se tulee heti hypyn jälkeen "takas ruotuun" mutta siinä olikin jokin paha rintamasuuntavirhe, joten mun tarvii tosiaan ottaa pari juoksuaskelta heti siinä hypyn kohdalla jotta koira tulee suorana suoraan mun sivulle seuruuseen.
Hyppyyn liittyen treenattiin myös hypylle lähestymistä niin, että koiran ei kuulunut hypätä hyppyä vaan sen kohdalla käännyttiin oikealle - siinä oli tarkoitus treenata sitä, että miten ohjaaja sijoittuu suhteessa kyltinsuorituspaikkaan (ja hyppyyn ja kylttitelineeseen).
Viereisillä kentillä oli taas kaikenlaista meneillään. Kiki tuntuu ottavan erityisesti häiriötä 1-kentän treeneistä, josta tälläkin kertaa kuului kaikenlaista ... Kiki joko otti eilen paljon häiriötä tai oli nälkäinen ja/tai muuten vaan huonolla tuulella, mutta kaiken tämän se ilmaisi erittäin äänekkäästi. Onneksi häiriintyminen ei ilmennyt niin etteikö se olisi kyennyt tekemään asiotia - itsellä vaan meinasi höyri nousta päästä kun koira säksätti meleko paljon.
Ja joo, ennemmin haukkuva kuin nynnykoira - aina ei vaan muista, että huonomminkin asiat voisivat olla. Tai ovat olleet.
Viime viikolla tehtiin kaikki harjoitukset niin, että minä en tiennyt missä haju on ja Katja naksautti kun Kiki oli hajulla - paitsi jos minä tajusin koiran ilmaisusta jo ennen naksuakin, että löydetty on.
Alueina oli hajutestimainen kukkaruukku rivistö (kaksi jonoa), sikinsokin olleita rallytokokylttejä (melko iso alue), yksi nurkkaus missä oli kaikenlaista erilaista tavaraa sekä takahuoneessa oli kaksi pientä erillistä etsintäaluetta. Niissä takahuoneen tehtävissä sai/piti päästää koira vapaana etsimään.
Ensin tehtiin ne kukkapurkit, Kiki oli ihan ylitohkeissaan ja taisi ehdottaa löytöä ensin väärältä (samassa rivissä olleelta, joten liekkö haju oli leijunut sinnekin asti) törpöltä. Hyvin pian se sitten löysi sen oikeankin. Rallytokokylteiltä haju löytyi hyvin. Tavaranurkassa haisteli ensin tokohyppyä josta luulin jo koiran löytäneen oikean - mutta kun jatkettiin hommia niin kuulin kyllä itsekin koiran nenätyöskentelystä milloin se oikeesti teki töitä ja oli likellä kohdetta, siellä sitten ilmaisukin oli paljon selkeämpi.
Takahuoneessa Kiki oli jo päässyt noseiluvauhtiin ja ei enää ehdotellut vääriä vaan löysi tosi hienosti ekassa tehtävässä pöydän alta hajulähteen ja tuli sen mulle upeesti ilmaisemaankin. Viiminen löytyi jo ennen kuin mä tajusinkaan, että koira on töissä.
 |
| Kiki polleana nose-tunnilla |
Lauantaina kävin kuuntelemassa koiratanssin uusia sääntöjä, siellä ei tokikaan ollut Kiki mukana. Samalla jutusteltiin kaikenmoista okk:n koiratanssiporukan kanssa, katseltiin viime vuoden kisavideoita ja syötiin herkkuja kun viime vuonna tuloksia tehneet toivat kaikenlaista kivaa syötävää (esim kakkuja ja piirakoita).
Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa Kikin kanssa tanssitreeneissä, teemana oli häiriöt ja tehtiin kehään menoja ja erilaisia häiröitä siis toisille toivottuja häiriöitä (Kiki hoiti esimerkillisesti toivotun haukkuhäiriötehtävän) ja kehässä sitten kukin teki omia kuvioitaan häiriön alaisina.
Kiki oli hieman haistelu- & haukkutuulella, mutta ihan kivasti sain sen kyllä keskittymään tekemiseenkin. Tosi hyövykkäät treenit olivat. Lopuksi tein vielä sellaisen treenin, missä se häiriö oli kehään viety kohde /rekvisiitta. Vein vadin ts kannon, ja sehän oli ihan ylitsepääsemätön juttu. Varsinkin kun aluksi itse tolloilin ja yritin kävelyttää Kikiä kohti sitä kantoa - koira karkasi kiertämään kannon tai tekemään tanssitemppua useita kertoja. Kun -toisten kehoituksesta- otin lähestymisen eri suunnasta ja seurautin koiran kehään oikealla puolella (kauempana kannosta) niin homma meni ihan nätisti. Käytiin tekeen kannolla pari temppua ja palkkasin koiran. Sitten tein vielä yhden kehään menon, jossa koiran piti vain luopua kannosta - eli tehdä seuruumarssi kehään ja sieltä pois; se menikin onneksi ihan superisti :-)
Tästä mietintönä sitten se, että jos otan fs-ohjelmaan yhtään mitään rekvisiittaa niin ensinnäkin pitää huolella miettiä mikä se (esine) on ja missä kohdin ohjelmaa sitä kannattaa käyttää. Esine ei saa olla liikaa koiraa kiihdyttävä, vaikka toisaalta on joissain kohdin ihan hyväkin jos koira saa tavarasta virtaa (estää mahdollisen nynnyilyn, kunhan koira ei vedä ylikierroksille). Ja jos on joku esine niin pitää tehdä tosi paljon luopumistreeniä, että voidaan tehdä temppuja semilähellä kohdetta ilman että koira itse päättää milloin esiintyy kohteella / sen kanssa :-D
Hieman myös rupesin sitä miettimään, että pitäisikö mun sittenkin tehdä uuteenkin biisiin htm-koreo?
 |
| Kiki rallytokotreeneissä Haukkiksella 13.1.20 |
Eilen Kiki nukkui onnensa ohi. Siis ruoka-aikansa. Laitoin sille ruokakupin keittiön lattialle viiden aikaan, kuten tapana on, ja kerroin kyllä koiralle, että ruokaa olisi keittiössä. Koira ei korvaansakaan lotkauttanut asialle (kuinka paljon asiat ovatkaan muuttuneet kun nälkäinen mummokoira ei ole enää huolehtimassa ruoka-ajoista). Kun pakkasin treenireppua kävin nostamassa kupin pois lattialta kun ruoka ei kerta ollut kelvannut ja läksittiin Haukkukeitaalle rallailemaan.
Harkattiin kahta tekniikkapätkää, toisessa sai itsekseen tehdä temmonvaihteluita, pujottelua (juosten) ja jotain käännöksiä. Toisessa harjoituksessa treenattiin muutamia avo-kylttejä (hyppy ja pyörähdys sivulla) sekä muutamia muita "perus"kylttejä.
Hypyllä mun piti ottaa pari juoksuaskelta, koska Kiki kääntyi liian sukkelaan mun luo seuruuseen. Olin kuvitellut sen olevan hyvä asia, että se tulee heti hypyn jälkeen "takas ruotuun" mutta siinä olikin jokin paha rintamasuuntavirhe, joten mun tarvii tosiaan ottaa pari juoksuaskelta heti siinä hypyn kohdalla jotta koira tulee suorana suoraan mun sivulle seuruuseen.
Hyppyyn liittyen treenattiin myös hypylle lähestymistä niin, että koiran ei kuulunut hypätä hyppyä vaan sen kohdalla käännyttiin oikealle - siinä oli tarkoitus treenata sitä, että miten ohjaaja sijoittuu suhteessa kyltinsuorituspaikkaan (ja hyppyyn ja kylttitelineeseen).
Viereisillä kentillä oli taas kaikenlaista meneillään. Kiki tuntuu ottavan erityisesti häiriötä 1-kentän treeneistä, josta tälläkin kertaa kuului kaikenlaista ... Kiki joko otti eilen paljon häiriötä tai oli nälkäinen ja/tai muuten vaan huonolla tuulella, mutta kaiken tämän se ilmaisi erittäin äänekkäästi. Onneksi häiriintyminen ei ilmennyt niin etteikö se olisi kyennyt tekemään asiotia - itsellä vaan meinasi höyri nousta päästä kun koira säksätti meleko paljon.
Ja joo, ennemmin haukkuva kuin nynnykoira - aina ei vaan muista, että huonomminkin asiat voisivat olla. Tai ovat olleet.
sunnuntai 12. tammikuuta 2020
Muovilaatikko hyllyn päällä
Siivosin Nemin valjaat ja pannan tänään pois eteisen naulakosta. Mummokoiran ulkoilutamineet pääsivät virallisten papereiden, kilpailukirjojen ja muiden tärkeiden tavaroiden kanssa samaan muistojen laatikkoon missä Merrin vastaavat tavarat olivat - muovilaatikkoon hyllyn päälle.
Mekaanisesti kokosin tavarat ja laitoin laatikkoon, kannen kiinni ja nostin rasian katonrajaan. En halunnut vajota muistoihin, jottei olisi tullut (pahasti) suru puseroon. Haikeaahan se oli tietysti noinkin, vaikka kuinka yritin olla tunteilematta. Siirrän tunteita kokoajan tietoisesti ja tiedostamatta jonnekin ja haalin itselleni hirveästi kalenterintäytettä.
Mekaanisesti kokosin tavarat ja laitoin laatikkoon, kannen kiinni ja nostin rasian katonrajaan. En halunnut vajota muistoihin, jottei olisi tullut (pahasti) suru puseroon. Haikeaahan se oli tietysti noinkin, vaikka kuinka yritin olla tunteilematta. Siirrän tunteita kokoajan tietoisesti ja tiedostamatta jonnekin ja haalin itselleni hirveästi kalenterintäytettä.
perjantai 10. tammikuuta 2020
Viimeiset kuvat
Sain tänään siirrettyä oikealla kameralla otetut kuvat koneelle. Muita en pystynyt katsomaan, mutta tässä näkyy vielä viimeisenä päivänä Nemin syvinolemus eli nälkä ts ruoka maittoi ja kiinnosti ihan loppuun asti (toisin kuin aikanaan Merrillä, joka sekin oli suuren osan elämästään ahne eläin, kunnes parina viimisenä päivänä ei halunnut syödä edes superherkkuja).
 |
| Nemi ja Kiki 04.01.20 |
Ajatukset muualle
Jotta selvittiin viikonlopusta niin katsottiin paljon leffoja, ajatukset totaalisesti muualle kuin koiran kuolemaan.
Joten, viikonloppuna oli Pirates of the Caribbean -maraton ja katsottiin kaikki neljä elokuvaa.
Lisäksi löydettiin Canal -paketista uusi seurattava tv-sarja Hamilton, mistä on katsottu nyt kaksi ensimmäistä jaksoa.
Eilen katsottiin hieman ehkä oma-laatuinen Jodie Foster elokuva "Hotel Artemis" - se oli siis ihan katsottava eli ihan ok (ehkä ***½ - asteikolla 1-5 tähteä).
Areenasta katsottiin yksi Ruotsin historiaan liittyvä ohjelma "Ensimmäiset ruotsalaiset"
- Arkeologi Jonathan Lindström lähtee kaksiosaisessa sarjassa niiden ihmisten jäljille, jotka asuttivat Ruotsin jääkauden jälkeen. Hän tapaa tutkijoita, jotka kertovat Skandinaviaan tuhansien vuosien aikana aalloissa tulleista uusista asukkaista. Ruotsalainen historiadokumentti. Lähde: Yle Areena
Paikoin vähän hölmöjä toteutuksia, mutta jos historia & Ruotsin historia kiinnostaa niin sitten ihan katsottava. Tuo on kaksiosainen ohjelma, josta se ensimmäinen osa on nyt Areenassa katsottavissa.
Lisäksi olen katsellut taas Wallandereita, kolme elokuvaa: Ampuja (Skytten), Kuoleman enkeli (Dödsängeln) ja Haamu (Vålnaden).
Joten, viikonloppuna oli Pirates of the Caribbean -maraton ja katsottiin kaikki neljä elokuvaa.
Lisäksi löydettiin Canal -paketista uusi seurattava tv-sarja Hamilton, mistä on katsottu nyt kaksi ensimmäistä jaksoa.
Eilen katsottiin hieman ehkä oma-laatuinen Jodie Foster elokuva "Hotel Artemis" - se oli siis ihan katsottava eli ihan ok (ehkä ***½ - asteikolla 1-5 tähteä).
Areenasta katsottiin yksi Ruotsin historiaan liittyvä ohjelma "Ensimmäiset ruotsalaiset"
- Arkeologi Jonathan Lindström lähtee kaksiosaisessa sarjassa niiden ihmisten jäljille, jotka asuttivat Ruotsin jääkauden jälkeen. Hän tapaa tutkijoita, jotka kertovat Skandinaviaan tuhansien vuosien aikana aalloissa tulleista uusista asukkaista. Ruotsalainen historiadokumentti. Lähde: Yle Areena
Paikoin vähän hölmöjä toteutuksia, mutta jos historia & Ruotsin historia kiinnostaa niin sitten ihan katsottava. Tuo on kaksiosainen ohjelma, josta se ensimmäinen osa on nyt Areenassa katsottavissa.
Lisäksi olen katsellut taas Wallandereita, kolme elokuvaa: Ampuja (Skytten), Kuoleman enkeli (Dödsängeln) ja Haamu (Vålnaden).
keskiviikko 8. tammikuuta 2020
Vaihe 2
Noniin, ollaan päästy petausvaiheeseen Kikin juoksunjälkeisessä elämässä eli valeraskaudessa.
En muistanut kirjata ylös syömättömyyttä, mutta sekin oli joitain päiviä jossain vaiheessa.
Ekat petauspuuhat kuulin / huomasin siis eilen, ja tänään "homma" on jatkunut.
En muistanut kirjata ylös syömättömyyttä, mutta sekin oli joitain päiviä jossain vaiheessa.
Ekat petauspuuhat kuulin / huomasin siis eilen, ja tänään "homma" on jatkunut.
Näytelmäilmo
Ilmoitin Kikin Tornion ryhmänäyttelyyn mikä on helmikuun kahdeksas päivä. Tämän hetkisen tiedon mukaan ruotsinlapinkoirat arvostelee Lackman. Siitä onkin jo puoltoista vuotta kun Kiki on viimeksi käynyt näyttelyssä (Raahen ryhmis elokuussa 2018).
tiistai 7. tammikuuta 2020
Kotikisa
Tajusinpa tänään, että luultavasti en voi suunnitella korkkaavani Kikin kanssa fs-aloa Okk:n kesäkuun kisoissa kun saattaapi olla, että kyseisenä viikonloppuna on pakollista sukulaisjuhlamenoa ...
Että joko sen fs-ohjelman kanssa ei ole niinkään kiire, että kesäkuuksi pitäisi olla valmista. Tai sitten jos haluan jotain ryhtiä tähän hommaan niin sitten oikeasti pitää katsoa joidenkin muiden järjestämät kisat tähtäimeen / tavoitteeksi.
Että joko sen fs-ohjelman kanssa ei ole niinkään kiire, että kesäkuuksi pitäisi olla valmista. Tai sitten jos haluan jotain ryhtiä tähän hommaan niin sitten oikeasti pitää katsoa joidenkin muiden järjestämät kisat tähtäimeen / tavoitteeksi.
Älämölyälämölyälämöly
Olipa omituista käyttää Kikiä tänään aamulenkillä kun se ei haukkua pukahtanut kertaakaan lenkin aikana. Heitin Eetun töihin ja käytin paluumatkalla koiran lenkillä Jäälissä. Tähän samaan tapaan olin tehnyt ennen jouluakin lukuisia kertoja, hieman vaihtelua normaaleihin lenkkireitteihin - ja kun talviaikaan ei ole alueen pururadat käytössä niin tuolla sitten on tullut välillä koiria kävelytettyä. Ennen joulua tein aika usein niin, että käytin ensin Nemin lenkillä ja sitten Kikin. Nemillä oli tapana haukkua kun sen otti autosta ulos, suurinpiirtein ihan sama miten yritin sitä kouluttaa haukkumattomaksi ja testailin eri tyylejä (tai yritin pitäytyä samassa tyylissä) niin aina se koira hieman suutaan aukoi. Nemi oli sellainen koira joka tykkäsi haukkua, tai tykkäsi pitää ääntä tai ei edes tajunnut haukkuvansa. Plus se oli oppinut, että tietyissä paikoissa oli kiva huutaa - kuten kotoa ulos lähdettäessä, autosta poistuttaessa tai Haukkukeitaalle saavuttaessa.
Takaisin siihen Kikin aamulenkkiin. Kierrettiin nyt tosiaan pidemmästi kuin olen yleensä tuolla käynyt. Nyt ei ollut mitään syytä tehdä vain lyhyttä korttelilenkkiä, koska ei ollut mummokoiraa matkassa eikä kiire minnekään. Tuli pari koiraa vastaan ja joitain koiria nähtiin kauempana. Myös lukuisat lapset (ja muun ikäiset, mutta etenkin lapset) ohittivat meidät kummallisine kasseineen (liikuntavälineitä). Kiki ei haukkua pukahtanut kellekään näistä eikä missään tilanteessa koko lenkin aikana. Yhdestä vastaantulleesta koirasta oli hieman kiinnostunut, muttei villiintynyt eikä haukkunut. Yhden lapsen heiluvaa/kolisevaa kassia hieman säikähti / väisti, mutta sillekään ei mölissyt.
Takaisin siihen Kikin aamulenkkiin. Kierrettiin nyt tosiaan pidemmästi kuin olen yleensä tuolla käynyt. Nyt ei ollut mitään syytä tehdä vain lyhyttä korttelilenkkiä, koska ei ollut mummokoiraa matkassa eikä kiire minnekään. Tuli pari koiraa vastaan ja joitain koiria nähtiin kauempana. Myös lukuisat lapset (ja muun ikäiset, mutta etenkin lapset) ohittivat meidät kummallisine kasseineen (liikuntavälineitä). Kiki ei haukkua pukahtanut kellekään näistä eikä missään tilanteessa koko lenkin aikana. Yhdestä vastaantulleesta koirasta oli hieman kiinnostunut, muttei villiintynyt eikä haukkunut. Yhden lapsen heiluvaa/kolisevaa kassia hieman säikähti / väisti, mutta sillekään ei mölissyt.
maanantai 6. tammikuuta 2020
Kikin ekat rallytreenit vuonna 2020
Treenien osalta joululoma loppui tänään. Vuorossa oli ratatreeni, kouluttaja ystävällisesti kuvasi meidän ensimmäisen yrityksen mikä on tässä ohessa / alla. Että ihan hyvin kun heti eka kyltti pieleen siksi kun en erota vasenta ja oikeaa toisistaan ;-D
Kiki teki hienosti, mitä nyt oli äänekkäällä tuulelle - komensi sekä palkkaa että parempaa käskytystä. Mun pitäisi miettiä paremmin oma kulkulinja etten osuisi vääriin suorituspaikkoihin (sijainti, mun tai koiran, kylttien luona).
Oheistoimintona tehtiin jotain sekalaisia temppusia. Lisäksi käytiin kerran tekemässä erillinen tekniikkatreeni.
Kiki teki hienosti, mitä nyt oli äänekkäällä tuulelle - komensi sekä palkkaa että parempaa käskytystä. Mun pitäisi miettiä paremmin oma kulkulinja etten osuisi vääriin suorituspaikkoihin (sijainti, mun tai koiran, kylttien luona).
Oheistoimintona tehtiin jotain sekalaisia temppusia. Lisäksi käytiin kerran tekemässä erillinen tekniikkatreeni.
sunnuntai 5. tammikuuta 2020
Sanoja, sanoja eli sekava kertomus Nemin viimeisestä päivästä
Eilen kun noustiin ylös aamulla, niin Nemi pyöri kummaa ympyrää. Siis lattialla. Makasi, mutta ei ollut paikallaan. Hyvin hankala selittää, vähän kuin olisi etsinyt petipaikkaa / pedannut, mutta oli kuitenkin mahallaan (ryömi). Haki hyvää asentoa muttei mikään ollut hyvä. Nousi ylös mennäkseen takaisin maate. Kuten tapana on viime aikoina ollut niin päästin Nemin heti takapihalle kun oli herätty, se käveli hieman epävarmoin jaloin ulos, mutta kävi kuitenkin pissalla. Koira tuli sisään - käveli hetken matkaa ja takapää "petti" alta (en mä tiedä tarviiko tuossa olla lainausmerkkejä, mutta kuulostaa niin dramaattiselta).
Seurailin sivusilmällä koiraa pukiessani samalla ulkoiluvaatteita päälleni aamulenkkiä varten. Hyvin pian todettiin ettei Nemiä voi lähteä lenkittämään. Eetu vei Kikin aamulenkille ja me jäätiin Nemin kanssa kotiin. Nemi oli hieman sen oloinen, että sillä olisi kakkahätä joten menin koiran kanssa takapihalle; se tuli sinne empivän oloisena ulos, seisoi hangessa ja kerjäsi multa juustonameja (joita mulla tietysti oli takin taskussa). Mä itkin, koska tiesin, että se oli viimeinen kerta kun käytin Nemiä takapihalla. Tulin koiran kanssa sisälle.
Nemin vasen takajalka vapisi eilen aamulla kovasti eikä se enää oikein käyttänyt sitä - tai käytti joo, mutta jotain vikaa siihen oli tullut mikä yhdistettynä kipeään selkään, vähiin käyneisiin lihaksiin, heikkoon takapäähän jne aiheutti sen, että totesin eilen, että on aika tehdä viimeinen palvelus rakkaalle koiralle.
Jos aiemmin olen miettinyt blogissa ja muualla, että milloin on aika luovuttaa ja mistä tietää milloin on aika ja enkait mä kiusaa koiraa turhan takia. Niin eilen tiesin sen hyvin selkeästi, enkä mä usko, että Nemin aika olisi ollut aikaisemmin - eilen oli just se päivä joka kuuluikin olla.
Kun Eetu tuli takaisin kotiin Kikin kanssa niin se meni käymään Nemin kanssa takapihalla ja koira sai kun saikin käytyä kakalla ja sen olotila helpottui selvästi. Hankalahan sen oli ollut olla kun kakatti kovasti muttei kehannut sisälle kakkia mutta ulkonakin oli liukasta ja hankalaa (ja aina sitä ennemmin nameja kerjää ja syö kun tarpeillaan käy). Kun koira tuli takapihalta sisälle se rynnisti tuttuun tapaansa asunnon läpi keittiöön herkkukaapille.
Koska
a)pidennetty viikonloppu
b)ei turhaa pitkitystä irtipäästämisestä (miksi kiusata koiraa kun tiesin, että nyt on aika)
c)tuttu ell jota kehtasin häiritä lauantaiaamuna
Niin otin yhteyttä luottoeläinlääkäriin kysyäkseni voisiko hän tehdä palveluksen - onneksi hän ei ollut reissussa tai mitään ettei kenenkään vieraan tarvinnut saatella Nemiä viimeiselle matkalle - asia järjestyi ja niin meillä oli treffit ell-asemalla klo 14.
Ennen kahta ehdin tehdä ison kulhollisen puuroa josta riitti kaikille syötäväksi, Nemille extra-annos (Nemi rakasti kylmää kaurapuuroa). Nemi oli toki syönyt jo aamupalaksi pedigree lötköruokapussukan (jonka seassa oli rimadyl). Lisäksi paistoimme uunissa minipitsasia, joita Nemi sai syödäkseen aamupäivällä (pienissä erissä). Myös Kiki sai välillä herkkua, niin paljon, että lopulta se kieltäytyi syömästä kun yritin tarjota sillekin jotain pullanpalasta jonkun herkutteluhetken yhteydessä ...
Eetu käytti koirat vielä takapihalla pissalla ennen kuin lähdettiin - ell-aseman pihassa oltiin reilusti hyvissä ajoin, aika kului Nemillä joko minulta nameja kerjätessä tai Eetun kanssa pyörätiellä käveleskellessä ja lumikinoksia nuuskutellessa. Hetkeksi tuli itselle valheellinen olo kun Nemi tassutteli semihyvin (hitaasti, mutta uteliaasti eli mieluusti muiden koirien viestejä lukien).
Niin kauan kun Nemi oli tolkuissaan niin syötin sille erityisenhyviä nameja, ja se totisesti halusi syödä niitä siihen asti kunnes nukahti. Ensin tapansa mukaan tosi ahneesti "syöden melkein sormet samalla" ja sitten jo hieman hillitymmin.
Nemi nukkui pois 04.01.2020 ~klo 14.15 minun ja Eetun silitellessä sitä ja kertoessa sille kuinka paljon me sitä rakastetaan.
Kun toimenpide oli ohi tiesin, että Nemi on poissa - samoin tiesi Kiki, joka haettiin autosta käymään siinä toimenpidehuoneessa missä "isosisko" oli. Mutta ei se ollut enää Nemi, Kiki oli kuin ystävää ei olisi huoneessa ollutkaan. Pihalla sitä vastoin Kiki oli kiinnostunut menemään nuuskuttamaan niitä paikkoja missä vielä hetki sitten Nemi oli tassutellut ...
Seurailin sivusilmällä koiraa pukiessani samalla ulkoiluvaatteita päälleni aamulenkkiä varten. Hyvin pian todettiin ettei Nemiä voi lähteä lenkittämään. Eetu vei Kikin aamulenkille ja me jäätiin Nemin kanssa kotiin. Nemi oli hieman sen oloinen, että sillä olisi kakkahätä joten menin koiran kanssa takapihalle; se tuli sinne empivän oloisena ulos, seisoi hangessa ja kerjäsi multa juustonameja (joita mulla tietysti oli takin taskussa). Mä itkin, koska tiesin, että se oli viimeinen kerta kun käytin Nemiä takapihalla. Tulin koiran kanssa sisälle.
Nemin vasen takajalka vapisi eilen aamulla kovasti eikä se enää oikein käyttänyt sitä - tai käytti joo, mutta jotain vikaa siihen oli tullut mikä yhdistettynä kipeään selkään, vähiin käyneisiin lihaksiin, heikkoon takapäähän jne aiheutti sen, että totesin eilen, että on aika tehdä viimeinen palvelus rakkaalle koiralle.
Jos aiemmin olen miettinyt blogissa ja muualla, että milloin on aika luovuttaa ja mistä tietää milloin on aika ja enkait mä kiusaa koiraa turhan takia. Niin eilen tiesin sen hyvin selkeästi, enkä mä usko, että Nemin aika olisi ollut aikaisemmin - eilen oli just se päivä joka kuuluikin olla.
Kun Eetu tuli takaisin kotiin Kikin kanssa niin se meni käymään Nemin kanssa takapihalla ja koira sai kun saikin käytyä kakalla ja sen olotila helpottui selvästi. Hankalahan sen oli ollut olla kun kakatti kovasti muttei kehannut sisälle kakkia mutta ulkonakin oli liukasta ja hankalaa (ja aina sitä ennemmin nameja kerjää ja syö kun tarpeillaan käy). Kun koira tuli takapihalta sisälle se rynnisti tuttuun tapaansa asunnon läpi keittiöön herkkukaapille.
Koska
a)pidennetty viikonloppu
b)ei turhaa pitkitystä irtipäästämisestä (miksi kiusata koiraa kun tiesin, että nyt on aika)
c)tuttu ell jota kehtasin häiritä lauantaiaamuna
Niin otin yhteyttä luottoeläinlääkäriin kysyäkseni voisiko hän tehdä palveluksen - onneksi hän ei ollut reissussa tai mitään ettei kenenkään vieraan tarvinnut saatella Nemiä viimeiselle matkalle - asia järjestyi ja niin meillä oli treffit ell-asemalla klo 14.
Ennen kahta ehdin tehdä ison kulhollisen puuroa josta riitti kaikille syötäväksi, Nemille extra-annos (Nemi rakasti kylmää kaurapuuroa). Nemi oli toki syönyt jo aamupalaksi pedigree lötköruokapussukan (jonka seassa oli rimadyl). Lisäksi paistoimme uunissa minipitsasia, joita Nemi sai syödäkseen aamupäivällä (pienissä erissä). Myös Kiki sai välillä herkkua, niin paljon, että lopulta se kieltäytyi syömästä kun yritin tarjota sillekin jotain pullanpalasta jonkun herkutteluhetken yhteydessä ...
Eetu käytti koirat vielä takapihalla pissalla ennen kuin lähdettiin - ell-aseman pihassa oltiin reilusti hyvissä ajoin, aika kului Nemillä joko minulta nameja kerjätessä tai Eetun kanssa pyörätiellä käveleskellessä ja lumikinoksia nuuskutellessa. Hetkeksi tuli itselle valheellinen olo kun Nemi tassutteli semihyvin (hitaasti, mutta uteliaasti eli mieluusti muiden koirien viestejä lukien).
Niin kauan kun Nemi oli tolkuissaan niin syötin sille erityisenhyviä nameja, ja se totisesti halusi syödä niitä siihen asti kunnes nukahti. Ensin tapansa mukaan tosi ahneesti "syöden melkein sormet samalla" ja sitten jo hieman hillitymmin.
Nemi nukkui pois 04.01.2020 ~klo 14.15 minun ja Eetun silitellessä sitä ja kertoessa sille kuinka paljon me sitä rakastetaan.
Kun toimenpide oli ohi tiesin, että Nemi on poissa - samoin tiesi Kiki, joka haettiin autosta käymään siinä toimenpidehuoneessa missä "isosisko" oli. Mutta ei se ollut enää Nemi, Kiki oli kuin ystävää ei olisi huoneessa ollutkaan. Pihalla sitä vastoin Kiki oli kiinnostunut menemään nuuskuttamaan niitä paikkoja missä vielä hetki sitten Nemi oli tassutellut ...
lauantai 4. tammikuuta 2020
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)